7 vuotta ensimmäisestä tatuoinnista — Mikä on muuttunut?

Kesäkuu on siitä merkityksellinen kuukausi, että kesäkuussa 2013 otin elämäni ekan tatuoinnin. Olin 19-vuotias, taskunpohjalle oli kertynyt rahaa kesätöistä, ja monta vuotta mietinnässä ollut tatuointi poltteli mielessä. Niinpä otin härkää sarvista ja tein vihdoin päätöksen, joka on johtanut mut alternatiivielämäntavan äärelle.

Niihin aikoihin tatuointikulttuuri oli tosi erilainen. Tietoa tatuoinneista ei ollut niin helposti saatavilla kuin tänäpäivänä, ja amerikkalaiset tatuointiohjelmat olivat luoneet tatuoinnin hankkimisprosessista tosi vääristyneen kuvan. Ohjelmissa ei puhuttu ajanvarauksesta, vaan niissä aina näytettiin, miten asiakas käveli tatuointiliikkeeseen, kertoi ideastaan, ja heti vapaa tatuoija loi asiakkaan odottaessa vesiväreillä ainutlaatuisen maalauksen tatuoinnista. Hiha- ja selkätatuoinnit tehtiin yhdellä istumalla, traumaattiset taustatarinat vaikuttivat olevan ainoa oikeutus tatuoinnin ottamiselle ja muutenkin koko asetelma oli vähän vinksallaan.

Todellisuus tästä on tietenkin ihan järjettömän kaukana, ja sen opin nopeasti ekaa tatuointia ottaessani. Etsin vapaana olevaa tatuoijaa, ja outojen käänteiden jälkeen päädyin ottamaan tatuointia mulle vinkatun tyypin ei-niin-steriilissä olohuoneessa. Tatuoijaa ei kiinnostanut yhtään tatuoinnin taustatarina, jonka olin miettinyt jokaista yksityiskohtaa myöten etukäteen (koska luulin sen olevan se juttu), ja tatuoinnin otto ei ollut mitenkään henkilökemioiden ilotulitusta tai transformatiivinen kokemus. Tatuoinnin tekemisen jälkeen fiilis oli hämmentynyt ja jopa vähän pettynyt. Tatuointi oli silloisen ymmärryksen mukaan hyvä, mutta kokemus jätti pahan maun suuhun.

Ei ehkä kunniallisin tatuointitarina, mutta ainakin olen oppinut virheistäni.

Tämän kokemuksen jälkeen mulla oli noin kolmen vuoden tauko ennen kuin lähdin kunnolla keräilemään tatuointeja. Viimeisen neljän vuoden aikana olen reissannut unelmatatuoijieni perässä ympäri Suomea, maksanut ihoon pistetystä musteesta melkein 2 000 € (+ matkat), ja oon kuuden tatuoinnin ylpeä omistaja. Tatuointien merkitykset on muuttuneet täysin. Ekaa tatuointiani ottaessa halusin jotain tosi merkityksellistä ja syvällistä, nykyisin tahdon vain mua kiinnostavia kuvia, joiden estetiikka puhuttelee. 

Erityisen tärkeää mulle on myös löytää artisteja, jotka ovat kiinnostuneet samanlaisesta estetiikasta, ja jotka ovat Suomessa edustamansa tyylin edelläkävijöitä. Oon myös huomannut, että mulla on huomattavasti mukavampi olo naisoletetun tatuoijan penkissä kuin miesoletetun.

Oon myös oppinut karvaasti sen, miten riskialtista on toisinaan ottaa itselle äärettömän merkityksellisiä tatuointeja. 

Eka tatuointini viittasi toivoon, rohkeuteen, kasvuun ja (nykyisin vähän cringesti) kristinuskoon. Olin kouluttautunut 16-vuotiaana seurakunnan leiriavustajaksi, ja kirkon yhteisöllisyys oli noihin aikoihin vielä mulle tärkeä muisto. Oli tosi lähellä, etten hakkauttanut tekstin kaveriksi käsivarren ympäri menevää rukousnauhaa, koska se oli niihin aikoihin yleinen tatuointiaihe. Nykyisin oon eronnut kirkosta, oon luopunut uskostani, harjoitan arkista perinnenoituutta ja määrittelen itseni pakanaksi. Rukousnauha olisi ollut ahdistava tatuointiaihe, ja olisin joutunut tekemään mun suunnitelmiin sopimattomia tatuointiratkaisuja vain saadakseni sen peittoon.

Olen tosi onnekas siinä, että loput kesätyörahat menivät mun autoni ylläpitoon, eikä mulla ollut mahdollisuutta ottaa lisää tatuointeja :D Niihin aikoihin en selvästikään tiennyt, kuka olen, ja tuntuu, että kypsyin tatuoinneille vaadittavalle tasolle vasta joskus 22-vuotiaana.

Toki myös uudemmillakin tatuoinneilla on merkityksiä, mutta erilaisia. Tatuointini viittaavat usein hyviin muistoihin, rakkaisiin ihmisiin tai mua miellyttävään estetiikkaan. Oon tämän vuoden aikana tajunnut, että tatuointien ottaminen mulla liittyy siihen, että otan kehoni hallintaan, ja teen siihen pysyviä muutoksia, joihin pystyn vaikuttamaan. 

Kehossa tapahtuu jatkuvasti asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kun tuon mun sisäistä maailmaa mun iholleni, mun keho tuntuu enemmän mun keholtani, vaikka siinä tapahtuukin asioita, joihin mulla ei ole valtaa. Se luo hallinnantunnetta tässä kaaottisessa maailmassa, ja samalla pystyn vaikuttamaan itsetuntooni ja kehonkuvaan. Ennen reisitatuointiani en olisi ikinä esitellyt jalkojani lyhyissä shortseissa, mutta koska siihen on kaiverrettu yhden lempitaiteilijani originaali taideteos, sen esilläpitäminen tuntuu tarkoituksenmukaiselta.

Tatuoinnit ovat mulle valtava inspiraation lähde, ja jatkan tatksaprojektejani aina tilanteen salliessa. Myös tatuointien tekeminen kiinnostaa, mutta en aio lähteä arpeuttamaan muita ilman, että saan niiden tekemiseen tarvittavan koulutuksen. Vaikka mun rahatilanteeni ei ehkä sovellu parhaiten tatuointien ottamiselle, sijoitan niihin mielelläni aina, kun on mahdollista. Tatuoinnit ovat mulle ikuinen taidesijoitus, ja ne buustaavat ihan käsittämättömän paljon mun itsetuntoani.

Onko sulla tatuointeja? Millaisia merkityksiä niillä on? Tai jos ei ole, onko sulla tatuointiunelmia? Olisi mahtavaa kuulla niistä kommenteissa!

Miten aloittaa joogaharrastus?

Ihanaa tiistaita ♥ Mulle on tullut tosi selviä merkkejä siitä, että muutaman viikon aikana unohduksiin painunut joogaharrastus kaipaa kipeästi herättelyä: torstaina tiputin kännykkäni hissikuiluun, ja edellispäivänä Juha heitti mua vahingossa kännykällään silmään. Silmännurkkaan on kasvanut komea mustelman koristama kuhmu, ja se jos mikä on selvä merkki universumilta, että nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni, alkaa nauttia kesästä ja jättää dataaminen vähemmälle.

Tasaisin väliajoin ajaudun keskustelemaan ystävien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa joogasta. Näissä keskusteluissa aina jossain vaiheessa ilmenee, että vaikka jooga kiinnostaa, sen aloittaminen tuntuu hankalalta. Ei tiedetä, miten eri joogalajit eroavat toisistaan, tai miten ensimmäiselle joogatunnille mennään. Saati sitten, että onko jooga itselle sopiva harrastus.

Koska aihe on hankalasti lähestyttävä, ja koska itse olen joogannut rutiininomaisesti nyt kolme vuotta, ajattelin avata sanaisen arkkuni ja kertoa, miten itse lähdin aihetta aikanaan lähestymään, ja mitä joogaharrastus on mulle opettanut.

1. Ihan alkuun tahdon muistuttaa, että kuka tahansa voi harrastaa joogaa sukupuolesta, painosta, uskonnosta, kunnosta ja venyvyydestä huolimatta. 
Joogasta on hyötyä kaikille, sillä se madaltaa stressitasoa, lisää venyvyyttä, vahvistaa luustoa ja vaikuttaa muutenkin positiivisesti terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Aloittelevan joogaharrastajan ei tarvitse olla kovakuntoinen, olla oman elämänsä zen-mestari tai venyä spagaattiin - venyvyys, lihaskunto, keskittymiskyky ja kehonhallinta lähtee kyllä kehittymään harrastuksen rutinoitumisen mukana.

On ehkä myös asianmukaista kertoa, että vaikka jooga on muinainen intialainen menetelmä, jooga ei ole ristiriidassa kristinuskon oppien tai muiden elämänkatsomusten kanssa. Joogaharjoituksessa ei palvota jumalia tai tehdä hindulaisia rituaaleja.



2. Helpoin (ja omasta mielestäni paras) tapa aloittaa joogaharrastus on joogan peruskurssi.
Erityisesti kansalaisopistojen joogakurssit ovat yleensä todella halpoja (Porissa Otsolan joogakurssi maksaa puolelta vuodelta vain noin 30 euroa), ja niissä perehdytään asioihin, jotka aloittelevan joogin on hyvä tietää. Lisäksi niissä kehitetään joogalle tärkeitä lihaksia sopivalla nopeudella. Joogasalien joogatunneilla yleensä oletetaan, että siellä kävijöillä on jonkinlainen tietopohja, ja siksi asioita selitetään vähemmän.

Yleensä joogakurssit alkavat vuoden alussa ja syksyisin, mutta jos nyt kesän tullessa joogakiinnostus on herännyt, monilla paikkakunnilla järjestetään kesäisin joogatunteja. Myös Porissa on kesällä ulkona tehtäviä joogaharjoituksia, erikoistunteja ja erilaisia jooga-iltoja. Kesäisin myös yksityisillä joogasaleilla on jonkinlainen kesäaikataulu, joissa pääsee ilmoittautumaan yhdelle tunnille kerrallaan.

Kesän joogatunneille kannattaa mennä ja kokeilla, olisiko joogaharrastus itselle sopiva. Jos siitä innostuu, syksyllä kannattaa ilmoittautua joogan peruskurssille!

3. Varusteet.
Kun lähdet ensimmäiselle joogatunnillesi, mukaan kannattaa ottaa oma joogamatto ja vesipullo. Aloittelevalle joogille sopii mikä joogamatto tahansa - ensimmäisen mattoni ostin kympillä Gigantista, ja olen joogannut sillä yli kolme vuotta. Vasta nyt, kun olen alkanut joogaamaan entistä enemmän ja ihastunut lämpöjoogaan, hankin itselleni uuden maton, joka on ympäristöystävällisempi, ja jossa on parempia ominaisuuksia.

Joogatunnille on hyvä ottaa mukaan myös villasukat, ja varmuuden vuoksi lämpimämpi paita, jos harjoituspaikka on kylmä. Näihin kannattaa varautua etenkin syksy- ja talvikuukausina - joskus kunnalliset joogatunnit järjestetään paikoissa, joissa ei ole otettu huomioon iltalämmitystä.

Lämpöjoogaan taas lämmikettä ei kaivata, mutta mukaan kannattaa pakata pieni hikipyyhe. Jos olet kova hikoilemaan, on maton päälle hyvä heittää iso pyyhe, niin hiki ei jää mattoon.

4. Kun menet ekaa kertaa joogatunnille...
... pukeudu joustaviin, mukaviin vaatteisiin.

... älä tupakoi juuri ennen tunnin alkua tai laita hajuvettä. Joogasalissa voimakkaat hajut saattavat häiritä muiden harjoitusta.

... syö kevyttä, helposti sulavaa ruokaa viimeistään tunnin ennen joogatuntia. Joogatunnista saa paljon enemmän irti, kun vatsa ei ole ihan täynnä.

... mykistä kännykkäsi, jos joudut ottamaan sen harjoitustilaan. Hiljaisessa joogasalissa myös värinähälytys kuulostaa todella ärsyttävältä.

... älä jätä kännykkääsi maton viereen niin, että näet siihen tulevat ilmoitukset harjoituksen aikana. Joogatunnilla on tarkoitus rentoutua, joten kännykkä on hyvä jättää kokonaan salin ulkopuolelle. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, jätä se laukkuun.

... ota rennosti. Jooga ei ole hampaat irvessä suorittamista, ja joogin ei tarvitse olla valmiiksi venyvä tai hyväkuntoinen. Tee juuri sulle sopivaa harjoitusta, äläkä vertaa itseäsi muihin joogaajiin.

... joogan kuuluu olla rankkaa, mutta sen ei kuulu olla kivuliasta. Jos jokin asana (=jooga-asento) sattuu, älä tee sitä. Kysy tunnin jälkeen opettajaltasi sulle sopivampaa vaihtoehtoista liikettä.

5. Kotijooga
Jos aikataulutetuille tunneille meneminen ei ole sulle jostain syystä mahdollista, joogaa voi harrastaa myös kotona. Youtubesta löytyy pilvin pimein joogaohjeita, joita seuraamalla saa tehtyä tosi kokonaisvaltaisen harjoituksen.

Kotijoogaa harrastaessa hyvä lisähankinta (vaikka kirjastosta) on joogan käsikirja, jossa kerrotaan tarkemmin, miten erilaisiin asentoihin mennään, ja miten ne vaikuttavat. Joogavideoilla ei yleensä asanoita hirveästi selitetä, ja joihinkin asanoihin mennessä voi itsensä loukata, jos ei tiedä, mitä tekee. Hyvä esimerkki tästä on hartiaseisonta, joka ei tosiaan ole aloittelijalle sopiva asento, mutta jonka joskus näkee joogavideolla.

6. Joogaopettajat
Joogaopettajilla on erilaisia opetusmenetelmiä. Jotkut opettavat maanläheisemmin ja reippaammin, keskittyen enemmänkin joogan keholliseen puoleen, kun taas jotkut joogaopettajat ohjaavat tunneillaan rauhallista, meditatiivisempaa joogaa, ja tähtäävät rentouttavaan kokonaisuuteen. Itselle sopivin opettaja löytyy käymällä useamman joogaohjaajan tunneilla.

Kun itse aloitin säännöllisen joogaamisen mulla kävi käsittämättömän hyvä tuuri. Löysin just mulle sopivan opettajan kertaheitolla, ja käyn vieläkin pari kertaa viikossa hänen tunneillaan. Joillakin ei ole näin hyvä tuuri, ja sopivan tyypin löytämiseen menee enemmän aikaa. Kokeilkaa rohkeasti, ja käykää paljon erilaisilla tunneilla. Sopivin kompo löytyy kokeilemalla!

7. Joogalajit
Joogatyylejä on myös tosi paljon erilaisia. Itselleni tutuimmiksi ovat käyneet lämpöjooga, yin ja flow.

Lämpöjoogassa joogasali lämmitetään n. 30-35 asteiseksi. Lämpö tukee lihasten rentoutumista, ja nopeuttaa huomattavasti venyvyyttä ja tasapainon kehittymistä. Lämpöjooga myös nopeuttaa aineenvaihduntaa tehokkaasti. Lämpöjoogaan voi sekoittaa erilaisia tyylejä, esim perusjoogaa, yiniä tai flow-joogaa.

Yin on todella rauhallista ja rentouttavaa joogaa. Siinä asetutaan kehoa venyttäviin asentoihin keskimäärin kolmeksi minuutiksi, niin venytys pääsee pureutumaan syvempiin kudoksiin kuin perusvenytyksissä. Kehoa tuetaan asentoon huovilla, joogatiilillä tai bolstereilla, niin keho saa rentoutua täysin venytykseen. Yinjooga sopii erityisen hyvin joogaajalle, jolla on ongelmia venyvyyden kanssa.

Flow on taas todella erilainen harjoitus. Siinä on enemmän liukuvia, tanssia muistuttavia liikeratoja, ja siinä jokainen saa työstää liikkeitä omalle keholleen sopivimmalla tavalla. Liikkeille siis annetaan raamit, ja joogit saavat niiden puitteissa löytää omasta kehostaan sopivimmat liikeradat. Flown taustalla on usein musiikkia, joka auttaa keskittymään liikkeeseen.

Monilla joogasaleilla on nettisivuillaan listattuna lyhyitä kuvauksia tarjoamistaan joogatunneista. Jos jokin joogatyyli erityisesti kiinnostaa, kannattaa mennä rohkeasti kokeilemaan!



8. Tutustu joogan filosofiaan
Vaikka nykyisin joogaa pidetään ennen kaikkea liikuntamuotona, joogaan liittyy todella vahvasti filosofinen puoli. Se on läsnä jokaisessa harjoituksessa, vaikka sitä ei ehkä itse tajuakaan. Joogafilosofiaan liittyy itsensä, kehonsa, puutteittensa ja muiden ihmisten hyväksyminen, läsnäolon merkitys, materialistiseen maailmaan kriittisesti suhtautuminen, ja tietynlaisesta kärsimyksestä eroon pääseminen.

Olen käynyt muutamia kertoja Porin Hyvinvointicenterillä joogafilosofialuennoilla, ja saanut niistä paljon eväitä sekä joogaharjoitukseen että jokapäiväiseen elämään. Joogafilosofialuento saattaa kuulostaa puuduttavalta, mutta todellisuudessa kyseessä on rento kokoontuminen, jossa saa makoilla joogamatolla bolsterin kanssa, ja samalla keskustellaan arkipäiväisin esimerkein siitä, miten joogan opit vaikuttavat nykyaikana. Filosofia-asian päätteeksi tehdään kevyt joogaharjoitus. Se on ihana tapa aloittaa päivä!

Jos kotikaupungissasi joogasali filosofialuentoja järjestää, kannattaa niille ehdottomasti mennä käymään avoimin mielin!

♥ ♥ ♥

Oletko sä kokeillut joogaa, tai oletko harkinnut joogaharrastuksen aloittamista? Tai jäikö jokin tässä postauksessa mainittu juttu askarruttamaan? Kerro ihmeessä omista joogakokemuksistasi kommenteissa!

Haluatko tietää lisää? Näistä löytyy lisätietoa:
- Maailmanpuu podcast
- Mitä vartalolle ja mielelle tapahtuu, jos joogaa joka päivä kuukauden ajan? Testasimme!
- What Is Yoga?! (Its History & How It Benefits Us)

10 faktaa minusta

 

- Vaikka mulla on vain neljä tatuointia, teen päivittäin niihin liittyvää taustatutkimusta. Instassa selaan parhaimmillaan 4-5 tuntia vuorokaudessa erilaisten suomalaisten tatuoijien töitä ja tallentelen niitä, jotta löydän sopivan tatuoijan, kun vain saan päätettyä seuraavan projektin. Tämän lisäksi katson Youtubesta tatuointikulttuuriin liittyvää sisältöä lähes päivittäin, ja Juha siitä mulle aika usein kuittaileekin.

- Jos saisin päättää, en ikinä käyttäisi sukkia. Ja kesäisin en juurikaan käyttäisi kenkiä. Paitsi tietenkin talvella, koska on kylmä, ja rakastan käyttää superkevyitä paljasjalkakenkiäni villasukkien kanssa. Harmillista, miten sosiaalisesti ei-hyväksyttävää on tallustella paljain jaloin paikasta toiseen.

- En kokkaa. En yksinkertaisesti tule meidän minimaalisen keittiön kanssa toimeen - silloin harvoin, kun joudun keittiöön yksin, onnistun vain harvoin tekemään mitään syömäkelpoista. Saati sellaista, joka kelpaisi Juhalle. Juha on meidän parisuhteessa se, joka hoitaa meidän talouden muonituksen, ja oon kovin kiitollinen siitä, että oon löytänyt tuollaisen master chefin ♥

- Olen aina ollut ultimaattinen avaruushörhö. Tein ala-asteen alussa omatoimisesti lehtiön, johon piirsin tähtikarttoja ja kopioin iskän tietokirjoista tekstejä liittyen mustiin aukkoihin ja linnunrataan. Rei'itin paperit ja sidoin ne yhteen tummansinisellä langalla. Vein lehtiön innoissani kouluun esiteltäväksi, mutta kukaan luokkakavereistani ei tainnut ihan hiffata, miten makea juttu se oli. Näin jälkikäteen ajateltuna juttu oli tosi outo ja random, mutta silloin se oli parasta shittiä, mitä tiesin.

- Tämän takia myöhäisillan keskustelut mun kanssani ovat olleet tosi rankkoja mun ystäville. Yökyläillessä aina jossain vaiheessa iltaa mun katse nousi tähtiin ja aloin miettiä ääneen, miten mahtava universumi on. Onneksi nykyisin mun rinnalla on ihan yhtälainen hörhö, joka innostuu puhumaan syvällisiä myöhään arki-iltoina.

- Lempikarkikseni on pakko sanoa noitapillit. Ne ovat ihania suolaisia yllätyksiä irtokarkkipusseissa.

- Musta kynsilakka on mulle ainoa oikea kynsilakka. Kun opiskelin autoasentajaksi, käytin paljon mustaa kynsilakkaa, koska se oli helpoin tapa pitää kynnet edes kutakuinkin siisteinä saastaisessa työympäristössä. Se jäi tavaksi, ja vaikka kuinka yritän kokeilla uusia värejä ja erilaisia glitterilakkoja, mikään niistä ei tunnu multa. Tällä hetkellä rokkaan lakkaamattomia kynsiä todellisella hippimeiningillä - sekä käsissä että varpaissa.

 

- Voin nukkua päikkärit missä vain, milloin vain ja miten vain. Usein torkahdan joogamatolle joogatunnin loppurentoutuksessa, ja auton takapenkki on yksi mun lempparipäikkäripaikkojani. En kyllä kuvailisi itseäni tietoisena päikkäriharrastajana, mutta monta kertaa torkahdan ihan huomaamattani. Iltaisin nukkumaanmeneminen ei sitten olekaan niin helppoa.

- Olen horoskoopiltani oinas, ja se jotenkin kyllä paistaa mun tempperamentistani. Oon yleensä tosi rauhallinen, mutta kun joku tarpeeksi mun hermojani koettelee, on tulielementin reaktio hyvää vauhtia tulossa.

- Olen todellinen go-with-the-flow-ihminen. Olen oikeasti epäsuunnitelmallisin ihminen, jonka tunnen, ja menen kaikkiin tapahtumiin ja reissuihin tekemättä minkäänlaista selvitystä siitä, mitä kohteessa odottaa. Ehkä siksikin oon haalinut ympärilleni ison määrän todella suunnitelmallisia ja tarkkoja ihmisiä; mun läheisimmät ystäväni ovat taustatutkimuksen mestareita, ja Juha on suunnitelmallisuudessaan vailla vertaa.

Pop socket, joka herätti nukkuvan ilmastoahdistuksen

Tein tänään päätöksen, että tietoisesti vähennän Ebay-ostoksia.

En lupaa täysin niitä lopettaa, mutta tämä ilmastoahdistus on nyt kyllä niin kova, että raskas vähentäminen on tarpeen. Tää juttu on ollut mulla mielessä jo pitkään, mutta tänään se konkretisoitui, kun mun pitkään odottama pop socket tipahti postiluukusta. Pieni muovipussi, sisällä valtava määrä kuplamuovia ja halppispopsocketin tuotepakkaus oli kulkenut tuhansia kilometrejä Kiinasta meidän eteisen lattialle, ja kun avasin paketin, olin _helpottunut_, että tuote oli just sellainen kuin sen pitikin.

Se sai mut ajattelemaan, että miksi ihmeessä käytän aikaani ja rahaani tuotteeseen, joka tuhlaa pakkausmateriaaleja, ja jonka tuominen mulle saastuttaa aivan järjettömästi. Eikä tuote edes välttämättä ole sellainen, kuin ennalta ajattelin. Ja millaisissa olosuhteissa tuotteen tekijä on työskennellyt, kun koko lysti kuljetuksineen päivineen maksoi vain euron?

Epäonnistuneet ostokset, kun tuote ei vastannutkaan myynti-ilmoitusta, olivat ensimmäinen askel tajuamaan, että tässä saattaa olla jotain ongelmallista. Mulla on niin usein ollut käsissä pettymys, jonka joku on tehnyt huonoissa oloissa, ja joka sitten on matkustanut toiselta puolelta planeettaa rahtilaivassa tai lentopostissa meidän postiluukkuun. Tuote kuitenkin maksoi niin vähän, ettei palautusrumbaan viitsi ruveta. Usein nämä ovat olleet niin huonoja tuotteita, ettei niitä ole kehdannut antaa edes eteenpäin, vaan ne ovat päätyneet jätteeksi.

On aivan naurettavaa, kuinka kauan mulla kesti tajuta tämä, sillä mä yritän aina parhaani mukaan tehdä ympäristöystävällisiä ostoksia. Perkele, mä olen jättänyt jopa joogamaton tarpeellisen päivityksen roikkumaan, kun en löydä yksiselitteistä tietoa, millainen mattomateriaali olisi ekologisin. Kai se konkreettinen ostotilanne on sitten eri, nettiostoksia tehdessä kun istuu kotisohvalla ja vain ihastelee juttuja. Ei tarvitse mennä kassalle, kantaa ostosta kotiin ja miettiä heti, oliko ostos järkevä, kun tuote tupsahtaa postiluukusta vasta reilun kuukauden päästä.

Ehkä on aika tajuta omien valintojen merkitys. Tietoinen kuluttaminen on osa jokapäiväistä elämää, ja ostoksia täytyy harkita myös lähikaupassa. Mun matkani on vasta aluillaan, mutta jokainen vältetty paska heräteostos on voitto.

Kaaottinen aamurutiini

Aloitin tämän päivän meditaatiolla.

Paluu arkeen on tuollaisen parin viikon lomailun jälkeen itse kullekin vähän hankalaa. Ensimmäisen herätyksen kilahtaessa 7:50 murahdin, sammutin herätyksen ja käänsin kylkeä - niin kuin joka aamu. Sain itseni punnerrettua ylös vasta kello kymmenen, kymmenen erillisen herätyksen jälkeen. Viimeisen herätyksen nimeksi olen laittanut "NYT, PERKELE", jotta mulle ei tulisi kiire, mutta tänään edes se ei saanut mua kunnolla heräämään. Aamut eivät ole ikinä mua varten, nukkuisin mielelläni aina iltapäivään.

Sitten normaaliin tapaani kävin aamupesulla, sytytin kasvilampun, kauhoin murot kitaani hirveällä kiireellä ja imaisin monivitamiiniporetapletilla maustetun vesikupillisen samalla, kun lätkin peilin edessä meikkiä naamaani. Tukkaa en jaksanut laittaa, vaan kiskaisin luottopiponi päähän peittämään rumasti törröttävät etuhiukset. Taustalla pauhasi Youtube-videot, ja iltavuoroon menevä Juha kuorsasi lämpimässä sängyssä. Kyllä, tää kuulostaa ihan yhtä kaaottiselta kuin se todellisuudessa on.

Mun jokapäiväinen aamurutiinini näyttää suurinpiirtein tältä. Tämän hosumisen jälkeen yleensä vain nakkaan repun selkääni ja kipitän skrapattavalle Ladalle ja kurvailen työpaikalle. Jos tiedossa on laiska päivä (TAI jos ihmeen kaupalla olen aikataulussa), tallustelen puolituntisen työmatkani kävellen Maailmanpuu-podcastia kuunnellen.

Tänään mä en rynnännyt suoraan meikkipaikalta ulos, koska tiesin kaipaavani hetkisen. Otin juuriladatun Headspace-sovelluksen testiin, sovellus toivotti mut tervetulleeksi, ja väläytti kännykän ruudulle aamuun sopivan kolmen minuutin meditaation.

Kolme minuuttia. Ihan oikeasti, istuin kolme minuuttia meidän sohvalla kuulokkeet päässäni ja silmät kiinni, ja avatessani silmät olo oli kevyt ja virkeä. Oikeastaan koko päivän fiilikset heittivät voltilla positiivisemmalle puolelle. Kolme minuuttia saa ahdattua melkein mihin tahansa aamuun ilman, että se vaikuttaa päivän kulkuun mitenkään.

Tätä täytyy tehdä useammin.

2019 tahdon...

... tehdä vihdoin jotakin tälle mun jatkuvalle ilmastoahdistukselleni! Tänä vuonna aloitettiin energia- ja biojätteen lajittelu, kun saatiin meidän minimaaliseen keittiöön vihdoin järkevä roskienkeräysjärjestelmä. Ensi vuonna haluan keskittyä lisää kierrätykseen, lihan vähentämiseen, roskien lajitteluun, kasvisruokareseptien oppimiseen ja ilman autoa kulkemiseen.

... tehdä enemmän taidetta ja tatskasuunnitelmia...

... ja koostaa Instagramiin erillinen tili piirroksilleni! Tahdon, että mulla on koko ajan edustuskelpoinen taideportfolio, jonka voin lähettää tarvittaessa mun taiteestani kiinnostuneelle. Mun suurimpia unelmiani on kuvittaa satu- tai runokirja (tai tehdä itse julkaistava sarjakuvateos), ja uskon, että tämä vie mua vähän lähemmäksi sitä unelmaa!

... lukea enemmän. Koska let's face it, en ole aikoihin lukenut muuta kuin mangaa.



... saada polveni kuntoon. 2018 kävelykykyä koettelevia vitsauksia oli joka kulman takana.

... opetella olemaan videolla luonnollisemmin. Mulla on ala-asteelta asti ollut videokamerakammo, ja olen aina vihannut sitä, miltä mun puheeni kuulostaa äänitallenteessa. Ensi vuonna aion totuttautua siihen, että videoin itseäni ja arkeani, ehkä alkuun Instagramin tarinoissa.

... matkustaa ensi kertaa Lappiin! Mökki on varattu, matkaseuralaiset (osittain) päätetty ja pakkauslista aloitettu ♥

... tehdä lisää itsetehtyjä vatteita. Aloitin tämän vuodenvaihteen pamauksella, ja tein itselleni villahousut! Eikä se ollut yhtään niin vaikeaa kuin aluksi ajattelin!



... saunoa kuin en olisi ikinä saunonutkaan...

... ja opetella ainakin yhden perinteisen saunaloitsun!

... näyttää joka päivä siltä, että olen suoraan metsästä kömpinyt noitaolento. Ninjasoturityylini on yllättäen vaihtunut villapaitoihin, -sukkiin, sadetakkeihin ja noitakoruihin.

... viettää aikaa ystävien ja läheisten kanssa! ♥

Mitä sä tahdot tehdä tulevana vuotena?

Handpoked tatskaa Tampereella

Mulla on ollut jo useamman vuoden mielessä hakkauttaa mun lempiyhtyeeni logo iholleni, ja nyt vihdoin sen tein. Florence and the Machine on ollut jo ensikosketuksesta asti mun ehdoton lempparini, ja minimalistinen logo näytti mun mielestä aina siltä, että se sopisi mun kroppaani koristamaan. Kun vielä selvittelin elementtisymbolien taustoja ja hoksasin niiden käänteismerkityksen, olin ihan myyty ajatukselle, ja päätin, että tosta tulee mun tatuointini.

Siis kattokaa nyt, miten tarkkaa jälkeä! ♥

Tatuointia miettiessäni löysin Below Zero Tattoon Reetan profiilin Instagramista. Reetta tekee jonkin verran handpoked (= ilman tatuointikonetta tehtäviä) tatuointeja, ja valtaosassa hänen tekemistään tatuoinneissa on joko geometrinen kuvio tai luontoaihe. Tässä mun ideassani yhdistyi nämä molemmat, ja tiesin heti, että jos jollakulla teettäisin tuon tatuoinnin, se olisi juurikin Reetta. (Tämä postaus ei BTW ole missään nimessä sponsoroitu, vaan pidin saamastani tatuoinnista niin, että tahdon sen tekijää suositella.)

Ennen tatuointiaikaa olin kuullut vaikka minkälaisia urbaanilegendoja tuon metodin käyttämisestä, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Tässä siis muutamia juttuja, joissa handpoked-tatuointi erosi normitatuoinnista;

♥ Ensinnäkin täytyy kertoa, että ilman konetta tehtävää tatuointia varten kannattaa varata paljon aikaa. Tämän kuvan tekeminen kesti noin puolitoista tuntia.

♥ Olin kuullut, että handpoked-tatskat sattuvat vähemmän kuin normitatuoinnit, ja mun kohdallani tämä piti kyllä paikkansa. Jalkapöytätatuoinnit on kuulemani mukaan todella kivuliaita, ja alussa kipu ei ollut millään tavalla epämiellyttävää. Tietenkin loppua kohden kipu alkoi pahentua, ja viimeisen vartin ajan kipukynnykseni oli aika äärirajoilla ja säpsähtelin, kun neula osui hermoon.

Veikkaisin, että koneen kanssa tehtynä tämä tatuointi olisi ottanut maksimissaan kolme varttia, mutta kipu olisi myös ollut sietämätöntä koko sen ajan, mitä tatuoiminen olisi kestänyt.



♥ Tatuoinnin valmistumisen jälkeen jalka ei ollut yhtään kipeä. Kävelin ympäri Tampereen keskustaa  Turkooseja Unelmia -blogin Emilian seurassa, ja välillä jopa unohdin, että toinen jalkani oli vasta tatuoitu.

♥ Muutenkin parantaminen on ollut ihan naurettavan helppoa. Tatuointi ei ole kehittänyt itseensä ollenkaan rupea (!!!), ja vaikka tatuointiajasta on vasta tasan viikko kulunut, se tuntuu jo parantuneelta. Parantumisprosessin kutina alkoi pari päivää tatuoinnin ottamisen jälkeen ja jatkui eiliseen asti. Yhteensä tatuointi siis kutisi noin neljä päivää, kun taas reisitatuointini kutisi parikin viikkoa.

Toki jatkan tatuoinnin rasvaamista ja hoitamista vielä ensiviikon, ja välttelen saunomista ja uimista ainakin ensi viikon loppuun asti. Näiden kanssa ei voi olla liian varovainen.

Kaiken kaikkiaan mun handpoked-tatuointini oli ihan älyttömän hyvä kokemus, ja palaan kyllä Reetan asiakkaaksi, jos tulevaisuudessa keksin itselleni tatuoinnin, joka hänen tyylilleen sopii.

Mulla on nyt myös muuten Tattoo Goo -niminen rasva testissä. Ennen olen käyttänyt tatuointeihin sinistä Bepanthenia, ja täytyy sanoa, että toi Tattoo Goo on kivaa vaihtelua metsäisine tuoksuineen ♥

4 bodypositive-vaikuttajaa, joita kannattaa ehdottomasti seurata!

Dieettikulttuuri kukoistaa aina näin vuoden alussa, ja laihdutustuotteiden myyjät kiskovat miljardivoittoja, kun kertovat, miltä meidän pitäisi näyttää ja mitä meidän pitäisi syödä. Musta on viimeiset pari viikkoa tuntunut, että dieettivinkkejä, proteiinipatukoita ja kuntosalimainoksia on kaikkialla, ja lähestyvät häät saa mut melkein imaistua takaisin laihdutuksen petolliseen maailmaan.

Mä löydän valtavasti helpotusta siitä, että luon seuraamastani somesisällöstä mahdollisimman kehopositiivista. Kun valtaosa feedistä on kehopositiivista, pari hassua laihdutustuotemainosta siellä välissä ei niinkään haittaa. Muistan joskus lukeneeni, että miten se, mitä jokapäiväisessä arjessamme näemme, muokkaa laajalti omaa ajatusmaailmaamme ja kauneusihanteitamme. Tähän uskon täysin, sillä mitä enemmän olen alkanut seuraamaan kehopositiivisuusvaikuttajia ja muita "somejulkkiksia", jotka ovat lähempänä mun kokoluokkaani, sitä positiivisemmin suhtaudun omaan kehooni.

Joten, ilman sen pidempiä selityksiä, tässä teille neljä bodypositive-aktivistia, jotka ehdottomasti kannattaa lisätä seuraukseen:

♥ Megan Jayne Crabbe ♥

♥ Instagram

♥ Youtube

Megan on yksi ensimmäisiä bodypositive-vaikuttajia, joihin itse aikanaan törmäsin. Hän on avoimesti kertonut, miten syömishäiriöstä tervehtymisen jälkeen postattu lihonnut ennen/jälkeen-kuva sai ihmiset sekoamaan ja lähettämään hänelle raiskaus- ja tappouhkauksia. Todella rohkea ja esimerkillinen nainen!

Youtubesisältöä Megan ei ole kauaakaan tehnyt, ja käsittääkseni hän julkaisi ensimmäisen videonsa vasta kuukausi sitten. Siitä huolimatta hänellä on jo 11 000 seuraajaa Youtubessa, ja videot ovat todella hyvin tehtyjä. Youtubessa Megan pureutuu enemmän siihen, miten dieettiyritykset maksavat uutissisällön tutkimuksista ja muovaavat maailman kauneusihanteita. Alla olevassa videossa käsitellään just tätä!

♥ Minnaleena Jaakkola ♥

♥ Youtube

♥ Instagram

Minnaleena on 25-vuotias, muotisuunnittelijaksi valmistunut lahtelainen. Minnaleena on yksi mun lemppari suomalainen bodypositive-vaikuttaja, joka ansaitsisi paljon suuremman näkyvyyden – Instassa hänellä on reilu viisisataa seuraajaa ja Youtubessa hiukan alle tuhat.

Instassa Minnaleena käsittelee enemmän meikkejä ja upeaa pluskoon tyyliään, ja Youtubessa taas puhuu yhteiskunnan asioista ja ylipainoisuudesta johtuvasta syrjinnästä enemmän. Suosittelen lämpimästi tutustumaan hänen kanaviinsa!

♥ Frances Cannon ♥

♥ Frances Cannon Art

♥ Instagram

Frances on aivan upea nainen, ja todella arvostettu taiteilija. Hän tekee mun estetiikkaan sopivaa, rohkeaa taidetta, joissa aiheet sopivat kehopositiivisuuden aihepiiriin. Lisäksi tietenkin Frances itse on huikea esimerkki kaikille oman kehonsa hyväksymisestä ja itseilmaisun monipuolisuudesta.

Arvostan gybällä!

♥ Fran Hayden ♥

♥ Instagram

Franin Instagram-päivityksissä pääpaino on kuvatekstillä, vaikka hänen julkaisemansa kuvatkin ovat todella positiivisia ja ihania. Lueskelen hänen tekstejään aina, kun hän jotakin postaa, ja ne jotenkin aina sopivat päivän fiilikseen. 

Fran kirjoittaa myös blogia, mutta totta puhuakseni vasta löysin sen, enkä ole hänen blogipostauksiinsa ehtinyt sen kummemmin syventyä. Mutta käykää ihmeessä tutustumassa Fran Haydenin instagramiin, ja jos hänen tekstinsä herättävät kiinnostuksesi, käy kurkkaamassa myös hänen bloginsa! Mäkin otan tavoitteeksi lähipäivinä tutustua siihen ja lukea joitakin hänen blogipostauksiaan.

Siinä tällä kaikki, jotka halusin tähän postaukseen ottaa mukaan. Seuraan näiden neljän lisäksi todella montaa kehopositiivisuusvaikuttajaa, joista moni on todella paljon alternatiivisempi kuin nämä tässä postauksessa esitellyt. Jos kiinnostusta riittää, voisin joskus linkata heitä blogiini enemmänkin. 

Onko sulla lemppari bodypositive-vaikuttajia, tai tunnistitko jonkun näistä?

Miksi hemmetissä syyskuu on niin yleinen laihdutuskuukausi?

Viime vuonna sokeriton syyskuu oli tosi pinnalla. Siitä puhuttiin blogeissa, Youtubessa, Instagramissa ja snäpeissä. Tänä vuonna olen törmännyt muutamaan blogikirjoitukseen aiheeseen liittyen ja kuullut usean aloittavan laihduttamisprojektin juurikin syyskuun alussa. Nyt syyskuu alkaa olla jo loppumaisillaan, ja se on saanut mut heijastelemaan sitä, miksi mun viimevuotinen syyskuussa aloitettu elämäntaparemonttini auttamattomasti epäonnistui. (BTW, en usko sokerittoman syyskuun, paleon tai muidenkaan hardcoredieettien terveellisyyteen). Ja musta tuntuu, että ainoa syy pitkäikäisemmän projektin epäonnistumiselle oli ajankohta.



Toisaalta ymmärrän tämän ajankohdan, syyskuu kuitenkin tulee heti kesän loputtua. Kesän aikana kertyneistä kiloista halutaan nopeasti eroon ja turpea olo inhottaa. Mutta miksi juuri tässä apean, perusmasentuneen kuukauden aikana täytyy aloittaa maailmaamullistava dietti, joka päätyy kuitenkin koko talven kestävään jojolaihdutukseen?

Viime vuonna aloitin elämäntaparemontin syyskuussa, ja se kesti tasan sen yhden kuukauden. Lokakuussa aloin mässäillä sokeria kahta kauheammin ja liikuntamäärätkin hiipuivat minimiin, koska syyskuun itsensä ruoskiminen ei tuntunut hyvälle. Syyskuussa ainakin mä tunnen oloni tosi uupuneeksi päivittäin ja mun soittolistanikin muuttuu melankolispainotteiseksi. Syksyisinä iltoina mikään ei tunnu paremmalta, kuin tulla lämpimään kotiin tuulesta ja tuiverruksesta, käpertyä sohvalle ja napata käteen iso kupillinen kuumaa kaakaota. Tai syödä mustikkakeittoa. Tai riisifrutti, mitä näitä nyt on. Siinä vaiheessa ei todellakaan halua miettiä salille menemistä tai salaattiainesten hakemista kaupasta, kun edelliset salaatit on nahistuneena jääkaapissa.



Syyskuussa 2017 olen painanut keskimäärin sataviisi kiloa, ja silti ollut itselleni armollinen. Shokeeraavaa, eikö totta? Ylipainoinenko muka voisi jättää laihdutusajatukset ja antaa itselleen luvan tehdä juuri niin, kuin keho haluaa tehdä? Mä olen päättänyt, etten enää sanele tarkkoja päiviä sille, milloin aloitan pienet eleet kohti terveellisempiä elämäntapoja. Äkkijyrkkää dieettiä en aio enää ikinä aloittaa. Viime vuonna tähän aikaan raahasin itseni väkisin salille ja tein uuvuttavan hikitreenin vähintään kaksi kertaa viikossa, nyt käyn kerran viikossa joogaamassa. Ja syön karkkia, jos siltä tuntuu. Tänään menen kokeilemaan pitkästä aikaa, miltä zumba tuntuu ja päätän sitten, jatkanko uutta liikuntaharrastusta koko syyslukukauden.

Pikku hiljaa kohti parempia elintapoja, jotta tämä syysväsymys hieman laantuisi.

Oletko sä ikinä aloittanut sokeritonta syyskuuta tai jotain muuta dieettimeininkiä syyskuun alussa? Miten ne ovat sulle toimineet?

LINNANMÄEN IIK!WEEK 🎃

Lauantaina oli meidän kauan odotettu Iik!week-päivä! Viime vuonna ryntäsimme pää kolmantena jalkana Linnanmäelle, kun aikataulultamme ehdimme ja Iik!week oli laskeutunut syyskuiseen huvipuistoon. Mä olen aika halloweenfanaatikko ja odotukset oli pilvissä. Eikä jouduttu pettymään.

Siitä syystä tänä vuonna Iik!week-mainosten ilmaannuttua someen olen ihan kahjona alkanut miettimään kauhuteemaista reissua Helsingin kamaralle. Onneksi Juhan vapaapäivät osuivat sopivasti tähän avajaisviikonloppuun ja saatiin aikataulu lyötyä lukkoon!





Sanotaanko näin, että Iik!weekkiin oli panostettu paljon enemmän kuin viime vuonna. Teemaviikkojen kunniaksi Linnanmäelle oli rakennettu Castle Hill -kauhukylä, jossa ruttosairaiksi maskeeratut näyttelijät pelottelivat alueella vierailijoita, ja alue oli koristeltu läpikotaisin kauhuteemaan sopivaksi. Aivan mahtava yllätys alueella oli ennustajan teltta, joka avattiin tunnin välein ja "Madame Mirigli" teki ennustuksia nopeimmille tietyn aikarajan sisällä.

Tottakai me kävimme katsomassa, mitä ennustus piti sisällään. Hämyiseen telttaan astuessa saimme itse päättää, halusiko Tarot-kortti luennan vai ennustuksen kädestä. En tiedä madamen taustaa, mutta kädestäennustus oli hauska kokemus ja vaikka puheesta hieman paistoi läpi ennaltaopettelu, menisin kyllä uudestaan katsomaan, mitä Tarotit meille näyttäisivät, jos saisin tilaisuuden.





Viime vuodesta meitä molempia jäi harmittamaan valtavasti se, ettei päästy testaamaan silloista vesitorniin rakennettua kauhutaloa. 2016 jonotus oli kehnosti toteutettu, ja kun oltiin hyvissä ajoin menossa jonottamaan, meille infottiin, ettei meitä ehdittäisi ottaa sisään. Tänä vuonna jonotussysteemi oli todella toimiva, monen tunnin jonoa ei syntynyt ja jestas, kun livekauhutalo oli kuumottava kokemus! Jos menet Linnanmäelle Iik!weekin ollessa toiminnassa, suosittelen todellakin Me emme unohda -kauhutalon testausta.

Livekauhutalon, kuten joidenkin muidenkin kauhukohteiden ikärajasuositus oli 16, ja ihan syystä. Kammokujalla kuljettiin nuorten vanhempien perässä, joiden pieni lapsi jouduttiin kantamaan laitteesta ulos, koska paniikki oli todellinen. Noudattakaa pliis ikärajasuosituksia.




Ja tietenkin Iik!week on erinomainen syy myydä (ja ostaa varastot täyteen) halloween-karkkeja.






Viime vuoden visiitin jäljiltä osasin odottaa livepelottelijoita Taikasirkuksen ja Hotelli Kyöpelinvuoren henkisissä laitteissa, sillä viime vuonna laitteita kohden oli yksi maskeerattu säikyttelijä. Tänä vuonna homma oli viety ihan uudelle tasolle. Elävät pellet mekaanisten joukossa olivat kyllä niin kuumottavia, että tällainen parikymppinenkin säikähteli ihan tosissaan häiriintyneesti hymyilleitä pellejä.

Ihana päivä. Ensi vuonna varmasti uudestaan!

Kevyt arkimeikki IIK!WEEKille

Kuuntelin tänään Skillettiä kämppä raikaten ja jestas, kun tuli sopivat fiilikset testailla huomista varten vähän IIK!WEEK-meikkiä. Muistan elävästi sen, että viime vuonna samaan tapahtumaan mennessä mulla oli perusmeikki ja jotain ihan pientä kikkailua kajaalin kanssa, ja hitto kun mä kadehdin niitä halloween-aiheisesti pukeutuneita ja meikanneita tyyppejä, jotka Linnanmäellä tuli vastaan. Tänä vuonna siis itsekin ajattelin hiukan panostaa!



Mä käytin tässä meikissä 99% samoja meikkejä, joita käytän päivittäin. Mun meikkipohja koostuu päivittäin Baby Skinin Instant Pore Eraserista, Lumenen Matte Foundationin vaaleimmasta sävystä ja IsaDoran värittömästä puuterista.

Piirrän kulmani muuten aina tuolla H&M:n luomiväripaletilla ja supertiiviillä viistotulla kulmasiveltimellä. Tätä meikkiä varten ostin Rimmel Londonin mustan luomivärin Halpa Hallin alennushyllyltä, ettei mun tarvitsisi käyttää tuosta H&M:n luomivärisetistä mustaa kokonaan. Kun peruspohja ja kulmat oli valmiina, lisäsin vaan ihan perkeleesti mustaa silmiin ja contour-alueille.

Sanoisinko jopa, että maailman helpoin halloween-meikki.



Viimeistelyn tein lisäämällä mustaa huuliin, piirtämällä kajaalilla nenääni "ernuviivan" (joka oli muuten yllättävän vaikeaa, propsit niille, jotka näitä tekee) ja liimasin itse hopeapaperista leikkaamani kuusirpin otsaani ripsiliimalla (kevyesti tänään, jotta saan sen ennen nukkumaan menoa irti ilman, että se hajoaa ihan *tuhannen pillun päreiksi. Huomenna sitten liimaa kunnolla taustaan että varmasti pysyy). Hassunhauskaa puuhailua koko shamaaniperheelle.

Huomenna fiilistelen, haluanko pitää hiukset auki vai kiinni ja minkä feikkiseptumin nakkaan nenääni, ja suihkutan koko komeudelle vielä Nyxin kiinnityssuihketta ja hiuslakkaa jopa epäterveellisen määrän.

Ootko sä menossa IIK!WEEKkiä katsomaan? Ja mikä tärkeämpää, shamaanina IIK!WEEKille, uhka vai mahdollisuus?

*tosi inha sanonta, pahoittelen sitä. Mutta hei, googlatkaas ihan oikeasti, mistä tuo "tuhannen pillun päreet"-sanonta on alkujaan. Oli aika yllättävä ja siksi ajattelin alkaa vaalimaan sitä sopivan tilanteen tullessa :D

Kauan odotettu Cubone-tatuointi

Kova odotus palkittiin ja pitkään varrottu tatuointiaika koitti perjantaiaamuna ♥ Tatuoiminen Krunikan Leimassa Judyta Murawskan käsittelyssä kesti noin kolme ja puoli tuntia. Mikään ennalta ajattelemani kauhuskenaario ei käynyt toteen, vaikka viimeisen tunnin ajan (sisäreiden puolta tehdessä) kivut olivat aika kovat. Kaikki olivat kovin mukavia, sain pitää taukoa aina, kun siltä tuntui, ja kun kasvoni vetivät kalpeiksi, mulle kiikutettiin karkkia ja kylmää tuoremehua.




Judyta oli todella mukava ja kannustava persoona, ja en edes käsitä, miten näppärästi tatuoinnin tekeminen häneltä sujui. Tämän kokoiseen leimaan olisi voinut kulua pari tuntia enemmänkin aikaa. Mukana oli myös ystäväni Anniina, ja täytyy kyllä sanoa, että olen tosi kiitollinen, että hän neula- ja tatuointikammostaan huolimatta tuli ja piti mulle seuraa. Sisäreiden irvistelyvaiheessa Anniinan höpöttely sai keskittymään edes vähän johonkin muuhun kuin siihen, että sattuu.

Kuvasta tuli paljon upeampi kuin osasin edes kuvitella, ja myönnettäköön, se sopii mun jalkaani täydellisesti. Stressasin ihan turhaan sitä, saataisiinko näihin mun thunder thighsiin tarpeeksi iso tatuointi tehtyä yhdeltä istumalta, kun Judyta oli vain yhden viikon verran Suomessa.



Matka sujui yllättävän kivasti, vaikka perjantaipäivä menikin vähän huonovointisena. Jännityksen ja pitkän tatuoimisen jälkeen kulkeminen oli hidasta ja tunsin oloni aika heikoksi. Onneksi lauantaina vointi koheni ja ehdimme hiukan shoppailla ennen kuin linja-auto lähti takaisin Poriin.

Mulle tuliaisiksi Helsingistä ritti kipeä, turvonnut jalka ja hyvä valikoima pockya. Eikä matkatavaroihini paljon muuta olisi mahtunutkaan. Olen todella onnellinen siitä, että uskalsin tähän ryhtyä, ja nyt tarkoituksena on pitää itseni nesteytettynä ja huoltaa tatuointia parhaani mukaan.

Ja kerrottakoon vielä, että ennakoiva postaukseni siitä, "miten varautua tatuoinnin ottamiseen kesällä" oli mulle todella tärkeä ohjenuora, ja kaikki asiat, joita ennakoin tekstissä, tulivat käyttöön. En siis raahannut mukanani turhaan elmukelmuja, rasvoja, apteekin teippejä ja hajusteetonta saippuaa :D