Niihin aikoihin tatuointikulttuuri oli tosi erilainen. Tietoa tatuoinneista ei ollut niin helposti saatavilla kuin tänäpäivänä, ja amerikkalaiset tatuointiohjelmat olivat luoneet tatuoinnin hankkimisprosessista tosi vääristyneen kuvan. Ohjelmissa ei puhuttu ajanvarauksesta, vaan niissä aina näytettiin, miten asiakas käveli tatuointiliikkeeseen, kertoi ideastaan, ja heti vapaa tatuoija loi asiakkaan odottaessa vesiväreillä ainutlaatuisen maalauksen tatuoinnista. Hiha- ja selkätatuoinnit tehtiin yhdellä istumalla, traumaattiset taustatarinat vaikuttivat olevan ainoa oikeutus tatuoinnin ottamiselle ja muutenkin koko asetelma oli vähän vinksallaan.
Todellisuus tästä on tietenkin ihan järjettömän kaukana, ja sen opin nopeasti ekaa tatuointia ottaessani. Etsin vapaana olevaa tatuoijaa, ja outojen käänteiden jälkeen päädyin ottamaan tatuointia mulle vinkatun tyypin ei-niin-steriilissä olohuoneessa. Tatuoijaa ei kiinnostanut yhtään tatuoinnin taustatarina, jonka olin miettinyt jokaista yksityiskohtaa myöten etukäteen (koska luulin sen olevan se juttu), ja tatuoinnin otto ei ollut mitenkään henkilökemioiden ilotulitusta tai transformatiivinen kokemus. Tatuoinnin tekemisen jälkeen fiilis oli hämmentynyt ja jopa vähän pettynyt. Tatuointi oli silloisen ymmärryksen mukaan hyvä, mutta kokemus jätti pahan maun suuhun.
Ei ehkä kunniallisin tatuointitarina, mutta ainakin olen oppinut virheistäni.
Tämän kokemuksen jälkeen mulla oli noin kolmen vuoden tauko ennen kuin lähdin kunnolla keräilemään tatuointeja. Viimeisen neljän vuoden aikana olen reissannut unelmatatuoijieni perässä ympäri Suomea, maksanut ihoon pistetystä musteesta melkein 2 000 € (+ matkat), ja oon kuuden tatuoinnin ylpeä omistaja. Tatuointien merkitykset on muuttuneet täysin. Ekaa tatuointiani ottaessa halusin jotain tosi merkityksellistä ja syvällistä, nykyisin tahdon vain mua kiinnostavia kuvia, joiden estetiikka puhuttelee.
Erityisen tärkeää mulle on myös löytää artisteja, jotka ovat kiinnostuneet samanlaisesta estetiikasta, ja jotka ovat Suomessa edustamansa tyylin edelläkävijöitä. Oon myös huomannut, että mulla on huomattavasti mukavampi olo naisoletetun tatuoijan penkissä kuin miesoletetun.
Oon myös oppinut karvaasti sen, miten riskialtista on toisinaan ottaa itselle äärettömän merkityksellisiä tatuointeja.
Eka tatuointini viittasi toivoon, rohkeuteen, kasvuun ja (nykyisin vähän cringesti) kristinuskoon. Olin kouluttautunut 16-vuotiaana seurakunnan leiriavustajaksi, ja kirkon yhteisöllisyys oli noihin aikoihin vielä mulle tärkeä muisto. Oli tosi lähellä, etten hakkauttanut tekstin kaveriksi käsivarren ympäri menevää rukousnauhaa, koska se oli niihin aikoihin yleinen tatuointiaihe. Nykyisin oon eronnut kirkosta, oon luopunut uskostani, harjoitan arkista perinnenoituutta ja määrittelen itseni pakanaksi. Rukousnauha olisi ollut ahdistava tatuointiaihe, ja olisin joutunut tekemään mun suunnitelmiin sopimattomia tatuointiratkaisuja vain saadakseni sen peittoon.
Olen tosi onnekas siinä, että loput kesätyörahat menivät mun autoni ylläpitoon, eikä mulla ollut mahdollisuutta ottaa lisää tatuointeja :D Niihin aikoihin en selvästikään tiennyt, kuka olen, ja tuntuu, että kypsyin tatuoinneille vaadittavalle tasolle vasta joskus 22-vuotiaana.
Toki myös uudemmillakin tatuoinneilla on merkityksiä, mutta erilaisia. Tatuointini viittaavat usein hyviin muistoihin, rakkaisiin ihmisiin tai mua miellyttävään estetiikkaan. Oon tämän vuoden aikana tajunnut, että tatuointien ottaminen mulla liittyy siihen, että otan kehoni hallintaan, ja teen siihen pysyviä muutoksia, joihin pystyn vaikuttamaan.
Kehossa tapahtuu jatkuvasti asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kun tuon mun sisäistä maailmaa mun iholleni, mun keho tuntuu enemmän mun keholtani, vaikka siinä tapahtuukin asioita, joihin mulla ei ole valtaa. Se luo hallinnantunnetta tässä kaaottisessa maailmassa, ja samalla pystyn vaikuttamaan itsetuntooni ja kehonkuvaan. Ennen reisitatuointiani en olisi ikinä esitellyt jalkojani lyhyissä shortseissa, mutta koska siihen on kaiverrettu yhden lempitaiteilijani originaali taideteos, sen esilläpitäminen tuntuu tarkoituksenmukaiselta.
Tatuoinnit ovat mulle valtava inspiraation lähde, ja jatkan tatksaprojektejani aina tilanteen salliessa. Myös tatuointien tekeminen kiinnostaa, mutta en aio lähteä arpeuttamaan muita ilman, että saan niiden tekemiseen tarvittavan koulutuksen. Vaikka mun rahatilanteeni ei ehkä sovellu parhaiten tatuointien ottamiselle, sijoitan niihin mielelläni aina, kun on mahdollista. Tatuoinnit ovat mulle ikuinen taidesijoitus, ja ne buustaavat ihan käsittämättömän paljon mun itsetuntoani.
Onko sulla tatuointeja? Millaisia merkityksiä niillä on? Tai jos ei ole, onko sulla tatuointiunelmia? Olisi mahtavaa kuulla niistä kommenteissa!
Mulla on kolme tatuointia, kaikilla niistä on kyllä merkitys. Yksi on tekstitatuointi, ja se on ainoa mun tatuoinneista josta olen ihan varma, että jos nyt sen ottaisin, niin se ei näyttäisi yhtään siltä miltä se näyttää. Tykkään siitä kuitenkin, se heijastelee omaa aikaansa (ja mä oon kuitenkin ollut 24-vuotias sen ottaessani, heh). Otin samalla kerralla tuon tekstitatuoinnin kanssa myös korvan taakse pienen merkin, ja molemmat näistä mun ekoista tatuoinneista oli, vähän kuten sullakin, kauhean tarkkaan merkitykseltään ja taustatarinaltaan mietittyjä, mutta loppujen lopuksi ehkä aika kliseisiä.
VastaaPoistaMun kaikki tatuoinnit on aika pieniä, niin tämä kolmas ja uusinkin. Se on muumihahmosta, johon oon samaistunut lapsesta saakka, ja kun keksin että otan siitä tatuoinnin ja hauduttelin ideaa jonkun aikaa, niin ihmettelin miten en ollut keksinyt sitä aiemmin. Luulen, että paljon enempää mun näköistä tatuointia ei oikein voisi edes olla ja tykkään tästä hirveästi.
Ekat tatuoinnit otin tatuointiliikkeessä entisessä kotikaupungissani, koska moni oli suositellut juuri sitä paikkaa. Kokemus oli ihan ok, tatuoija oli mukava ja ymmärsi mun valtavan jännityksen. Mutta sikäli mulla oli vähän sama kokemus kuin sulla, että taustatarina ei tuntunut pahemmin kiinnostavan eikä mulla kuitenkaan ollut kauhean turvallinen olo. Tai siis tatuointijäljen suhteen oli kyllä turvallinen olo, mutta muuten vähän meinasi ahdistaa.
Tämän viimeisimmän otin sitten taas pientä tatuointistudiota pitävältä queer-tatuoijalta, ja kokemus oli mahtava. Juteltiin etukäteen viestitse mut jännityksestä ja kehoahdistuksesta (johon myös liittyi se että hänen pitäisi olla iholla ja koskea), ja sovittiin yhdessä miten toimitaan jos mua alkaa ahdistaa liikaa. Taustatarina kiinnosti häntä selkeästi ja sain itse vaikuttaa taustamusiikkiin tatuoidessa ja juteltiin kaikenlaista koko tatuoimisen ajan. Tällaisia kokemuksia ottaisin mielelläni lisääkin!
Mulla on uusiakin tatuointisuunnitelmia, mutta en oo ihan varma vielä mitä kaikkea haluaisin sitten oikeasti toteuttaa, miten ja minne. Jotenkin mielessä on kuitenkin kummitellut jo pidempään omiin valittuihin etunimiin liittyvät kuvat, ja oon miettinyt jo aiemmin, että voisin tilata esim. sulta suunnitelman tatuointia varten sitten kun oon saanut ideaani vähän pidemmälle vielä. Joku isompi ja värikkäämpi kuva houkuttelisi joka tapauksessa seuraavaksi. :)
Tää oli tosi kiva postaus, herätti ajattelemaan ja oli muutenkin mielenkintoinen. Pakko muuten vielä sanoa, että superuskovaisena teininä mä olin tatuoimassa itseeni kaikkea rististä johonkin Jeesus-tekstiin, onneksi en koskaan päätynyt niihin. :D
Hei, ihan mahtavaa, että löysit sulle sopivan tyypin, jonka kanssa jännitys ja ahdistus ei ollut ongelma! Toi henkilökemioiden kohtaaminen on ihan tosi tärkeää, kun on niin helposti haavoittuvassa tilanteessa, ja kaikenlaiset dysforiat ja muut kehoahdistukset vaan hankaloittaa tilannetta entisestään. Musta aina tuntuu, että jännitän ihan liikaa näin kokeneeksi tatuoinnin ottajaksi, mutta onhan se joka kerta tosi jännittävä kokemus. Varmasti ihmiset jännittää tatuoinnin ottoa ihan yleensäkin, siitä ei vaan kauheasti puhuta.
PoistaSun tatuoinnit, mitä niitä on nähnyt somessa, on kyllä ihan törkeen hienoja, ja ne sopii sulle! Jos joskus keksit tatskasuunnitelma-aihetta, laita mulle vaan rohkeasti viestiä tulemaan :)
Ja siis ps, mulla ei ole mitään uskonnollisia tatuointeja tai Jeesus-tatuointeja vastaan (just näin ihan huikean hienon värillisen neotrad tatskan, jossa Jeesus söi pitsaa :D), mutta omien uskoasioiden takia oon ihan tosi helpottunut, että rukousnauhat jäi toteuttamatta :D poistamisesta ja peittämisestä olis tullut kallista!
Siis joo, ei ehdottomasti ole mullakaan mitään vastaan tautointeja, jotka liittyy vaikka uskontoon. Sehän on tosi hyvä ja ymmärrettävä aihe jos se on ittelle tärkeää. Mutta mä niin tiedän, että katuisin yli kaiken jotain Jeesus-tatuointia, vaikka teininä tuntuikin että se ois just täydellinen tatuointiaihe kun "ei mun ajatus tästä koskaan tuu muuttumaan." Ai kamala. :D Peittoon olisi siis mennyt varmaan mullakin.
PoistaMä odotin jo tätä toista tatuointikertaa ihan hirveästi, koska mun mielestä tatuoinnin tekeminen itsessään tuntuu "ihan kivalta", se on semmosta hyvää kipua eikä mua oo juurikaan sattunut minkään tatuoinnin tekeminen. Se jännitys liittyy just siihen itse tilanteeseen ja että entä jos alkaa ahdistaa, mut samalla se on niin hassua kun sitä odottaa niin hirveästi koska se tatuointi itsessään on ihan paras asia.
Tuli myös mieleen, että mulle on tullut sellainen pieni kriisi myös mun jokaisesta tatuoinnista. Esim. tää viimeisin kun on tossa kyynärvarren sisäsyrjässä, niin ensimmäisen viikon katsoin melkein koko ajan sivusilmällä että mikä ihme musta läntti toi on, se osui silmään jotenkin ihan koko ajan. Ja tuli sellainen olo että mitä oon menny tekemään, vaikka tykkäsinkin tatuoinnista heti. Mut jotenkin sellainen pieni pelästys siitä että keho on muuttunut, vaikka oikeesti hyvään suuntaan ja jälkikäteen tatuoinnit on ollut voimauttava asia. En tiedä kokeeko kukaan muu samoin, mutta mulle se tunne on ollut yllättävä ja vähän pelottavakin. Onneksi se on mennyt aina pian ohi ja siihen on liittynyt myös semmoista iloa samalla kuitenkin.
Toi tatuoinnin jälkeinen kriisi on mulle tosi tuttu! Harmi, kun siitä ei puhuta enempää. Luulen, että se tulee monille ensimmäisten (erityisesti näkyvien) tatuointien kanssa. Mulla tuli eeppinen kriisi ton mun kummitukseni ja loitsupulloni jälkeen, sillä ne on mun kropan kaikkein näkyvimmät tatuoinnit, ja ne muodostavat yhden isoimmista tatuointikokonaisuuksista. Tietty tohon kriisiin liittyy myös se kipu, joka tuollaisen ison väritetyn tatuoinnin mukana tulee ja tatuointiin kuluneet rahat. Mulla on vieläkin menossa se vaihe, kun totuttelen katsomaan peilikuvaani niin, että mun oikeassa käsivarressa on "jotain isoa ja tummaa". Ehkä totun siihen kesän loppuun mennessä, kun noi tatuoinnit ei ole enää koko aikaa vaatteiden alla piilossa.
PoistaMielenkiintoinen postaus ^_^
VastaaPoistaItse otin ensimmäisen tatuointini 20 vuotis lahjaksi perinteinen kiinalainen lohikäärme niskaan. Toisen tatuoinnin taisin ottaa 23 vuotiaana kirsikanpuun oksa vasempaan käteen. Tämä oksa on edelleen kesken ja odottelen inspiraatiota lähteä sitä jatkamaan. Se tuli hommattua sellaisen diilin kautta, sähköpostiin tuli tarjous viestejä missä eri yritykset myivät palveluitaan/tuotteitaan alehinnoin jota kautta saivat helposti myös mainontaa. Tätä kautta tuli ostettua tatuointilahjakortti erääseen liikkeeseen ja jälkeen päin vähän on kaduttanut tämä. Lopputulos ei ollut ollenkaan sitä mitä sen alunperin piti olla. Ei tämä nyt paha ole, joihinkin kohtiin olen ihan tyytyväinenkin mutta korjattavaa löytyy.
Uusimpaan projektiin varasin jo ajan vuodelle 2022. Tarkoitukseni on teetättää valtava fenixlintu joka peittää suurimman osan oikeasta kyljestäni. Fenix kuvastaa selviytymistäni pitkästä parisuhteesta joka varsinkin loppu ajasta sisälsi paljon henkistä ja vähän jopa fyysistä väkivaltaa miehen alkoholismin takia. Selviytymistä siitä että olen alkanut löytää jälleen itseni ja olen selviytynyt vaikeuksista huolimatta hienosti yksinhuoltajana omille lapsilleni. :)
Mahtavaa kuulla, että oot päässyt pois vaikeasta elämäntilanteesta! Fenix kuulostaa oikein hyvältä tavalta juhlistaa vapautta ja muuttunutta elämäntilannetta :)
PoistaVoin kuvitella, että aikoinaan just tollanen sähköpostikalastelu uusille asiakkaille oli yleistä, mutta myös tosi riskialtista. Noihin aikoihin varmaan netistä löytyi tatuointiartistien portfolioita, mutta ne eivät olleet yhtään niin ajan tasalla kuin nykyisin. Kirsikankukat on ihana tatuointi-idea, mutta väärän artistin tekemänä ne eivät välttämättä onnistuneet sillä tavalla, kuin asiakas toivoi. Toivottavasti löydät sulle sopivan artistin, jonka kanssa pystyt työstämään kirsikankukat uuteen uskoon! Elämä on liian lyhyt epäonnistuneempien tatuointien harmitteluun, kaikki ansaitsevat kehoonsa upeaa ja uniikkia taidetta!
Multa löytyy kolme leimaa, joista ensimmäisen taisin ottaa heti 18-vuotiaana ja uusimman 6-7 vuotta sitten. Kaksi viimeisintä niistä on mulle edelleen tosi merkityksellisiä, sillä toinen liittyy rakkaaseen harrastukseen ja toinen on äitini kanssa otettu kaveritatuointi <3
VastaaPoistaEnsimmäisen tatuoinnin peittoa olen nyt alkanut orastavasti harkitsemaan. Kyseessä on pari riviä erään bändin lyriikoita, jotka tuntui silloin aikanaan todella ajankohtaisilta. Tekstisisällössä ei ole sinällään mitään noloa mitä tarvitsisi piilottaa, mutta se ei vaan enää tunnu niin vahvasti minulta ja tekninen suoritus ei ollut ihan priimaa. Tatutointi on tosi simppeli, mutta sitä joutui siitä huolimatta silloin aikanaan käydä korjauttamassa, kun fontti ei näyttänyt tasalaatuiselta.
Mullakin on ollut mietinnässä, että mitä on ekan tekstitatskan kanssa tekisi, mutta näillä näkymin saan sen liitettyä ihan kohtalaisen hyvin ton käden suunnitelmiin. Oon miettinyt kokoavani sen ympäristöön jotain luontoaiheisia tatskoja, niin se ei ole niin hallitseva osa vasenta käsivartta. Mutta saa nähdä, millä aikataululla suunnitelmat etenee :)
PoistaTekstitatuoinnit on kyllä tosi riskialttiita, sillä niitä saa olla koko ajan selittämässä, ja niiden onnistuminen vaatii tosi paljon keskittymiskykyä ja pikkutarkkuutta artistilta.
Mä mietin tosi pitkään ekaa tatuointiani ja ennen ajattelin, että en voisi ottaa mitään tatuointia, missä ei olisi jokin syvällinen merkitys tai sellaista tatuointia, mitä näkyy kaikilla. Lopulta päädyin ottamaan mustan puolikuun ranteeseen, ei todellakaan mikään originelli ajatus, mutta tykkäsin ja otin sen koska tykkään kuun symboliikasta. :) Toinen tatuointi on teksti italiaksi, joka muistuttaa mua joka päivä siitä, että kaikista vaikeuksista huolimatta elämä on tosi kaunis asia. Näissä mun kahdessa ekassa tatuoinnissa oli siis jokin syvällisempi ajatus takana, hassua etttä sen jälkeen otin ihan ex tempore suht ison ruusutatuoinnin nilkkaan :D Tykkään ruusuista ihan hulluna, mutta aiemmin ajattelin, että en voisi sellaista ottaa, koska kaikillahan on ruusuja, eikä siinä olisi minulle mitään diipimpää taustalla. Mutta olen tosi tyytyväinen tuohon, kyllähän esteettinenkin syy on syy ottaa tatska. Ja nykyään olen sitä mieltä, että otan just sellaiset tatuoinnit, mitä itse haluan, en mieti enää päätäni puhki sillä, onko tatuointi-ideani tarpeeksi persoonallinen tai syvällinen. Pääasia, että itse tykkää. :)
VastaaPoistaToi on just tosi tärkeää, että oppii sen, ettei tatuoinnin tarvitse olla eeppisen merkityksellinen tai uniikki. Aika harvat ideat loppupeleissä edes ovat uniikkeja - ite haluaisin virvatulitatuoinnin, ja ajattelin, että nyt on uusi ja ainutlaatuinen idea. Kun googlasin asiaa vastaavalla idealla on ihan lukemattomia tatuointeja eri tyyleillä tehtynä. Nykyaikana uniikkius on ehkä illuusio, mutta jokaisen tatuoinnin merkitys on uniikki kantajalleen :)
Poista