Niihin aikoihin tatuointikulttuuri oli tosi erilainen. Tietoa tatuoinneista ei ollut niin helposti saatavilla kuin tänäpäivänä, ja amerikkalaiset tatuointiohjelmat olivat luoneet tatuoinnin hankkimisprosessista tosi vääristyneen kuvan. Ohjelmissa ei puhuttu ajanvarauksesta, vaan niissä aina näytettiin, miten asiakas käveli tatuointiliikkeeseen, kertoi ideastaan, ja heti vapaa tatuoija loi asiakkaan odottaessa vesiväreillä ainutlaatuisen maalauksen tatuoinnista. Hiha- ja selkätatuoinnit tehtiin yhdellä istumalla, traumaattiset taustatarinat vaikuttivat olevan ainoa oikeutus tatuoinnin ottamiselle ja muutenkin koko asetelma oli vähän vinksallaan.
Todellisuus tästä on tietenkin ihan järjettömän kaukana, ja sen opin nopeasti ekaa tatuointia ottaessani. Etsin vapaana olevaa tatuoijaa, ja outojen käänteiden jälkeen päädyin ottamaan tatuointia mulle vinkatun tyypin ei-niin-steriilissä olohuoneessa. Tatuoijaa ei kiinnostanut yhtään tatuoinnin taustatarina, jonka olin miettinyt jokaista yksityiskohtaa myöten etukäteen (koska luulin sen olevan se juttu), ja tatuoinnin otto ei ollut mitenkään henkilökemioiden ilotulitusta tai transformatiivinen kokemus. Tatuoinnin tekemisen jälkeen fiilis oli hämmentynyt ja jopa vähän pettynyt. Tatuointi oli silloisen ymmärryksen mukaan hyvä, mutta kokemus jätti pahan maun suuhun.
Ei ehkä kunniallisin tatuointitarina, mutta ainakin olen oppinut virheistäni.
Tämän kokemuksen jälkeen mulla oli noin kolmen vuoden tauko ennen kuin lähdin kunnolla keräilemään tatuointeja. Viimeisen neljän vuoden aikana olen reissannut unelmatatuoijieni perässä ympäri Suomea, maksanut ihoon pistetystä musteesta melkein 2 000 € (+ matkat), ja oon kuuden tatuoinnin ylpeä omistaja. Tatuointien merkitykset on muuttuneet täysin. Ekaa tatuointiani ottaessa halusin jotain tosi merkityksellistä ja syvällistä, nykyisin tahdon vain mua kiinnostavia kuvia, joiden estetiikka puhuttelee.
Erityisen tärkeää mulle on myös löytää artisteja, jotka ovat kiinnostuneet samanlaisesta estetiikasta, ja jotka ovat Suomessa edustamansa tyylin edelläkävijöitä. Oon myös huomannut, että mulla on huomattavasti mukavampi olo naisoletetun tatuoijan penkissä kuin miesoletetun.
Oon myös oppinut karvaasti sen, miten riskialtista on toisinaan ottaa itselle äärettömän merkityksellisiä tatuointeja.
Eka tatuointini viittasi toivoon, rohkeuteen, kasvuun ja (nykyisin vähän cringesti) kristinuskoon. Olin kouluttautunut 16-vuotiaana seurakunnan leiriavustajaksi, ja kirkon yhteisöllisyys oli noihin aikoihin vielä mulle tärkeä muisto. Oli tosi lähellä, etten hakkauttanut tekstin kaveriksi käsivarren ympäri menevää rukousnauhaa, koska se oli niihin aikoihin yleinen tatuointiaihe. Nykyisin oon eronnut kirkosta, oon luopunut uskostani, harjoitan arkista perinnenoituutta ja määrittelen itseni pakanaksi. Rukousnauha olisi ollut ahdistava tatuointiaihe, ja olisin joutunut tekemään mun suunnitelmiin sopimattomia tatuointiratkaisuja vain saadakseni sen peittoon.
Olen tosi onnekas siinä, että loput kesätyörahat menivät mun autoni ylläpitoon, eikä mulla ollut mahdollisuutta ottaa lisää tatuointeja :D Niihin aikoihin en selvästikään tiennyt, kuka olen, ja tuntuu, että kypsyin tatuoinneille vaadittavalle tasolle vasta joskus 22-vuotiaana.
Toki myös uudemmillakin tatuoinneilla on merkityksiä, mutta erilaisia. Tatuointini viittaavat usein hyviin muistoihin, rakkaisiin ihmisiin tai mua miellyttävään estetiikkaan. Oon tämän vuoden aikana tajunnut, että tatuointien ottaminen mulla liittyy siihen, että otan kehoni hallintaan, ja teen siihen pysyviä muutoksia, joihin pystyn vaikuttamaan.
Kehossa tapahtuu jatkuvasti asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kun tuon mun sisäistä maailmaa mun iholleni, mun keho tuntuu enemmän mun keholtani, vaikka siinä tapahtuukin asioita, joihin mulla ei ole valtaa. Se luo hallinnantunnetta tässä kaaottisessa maailmassa, ja samalla pystyn vaikuttamaan itsetuntooni ja kehonkuvaan. Ennen reisitatuointiani en olisi ikinä esitellyt jalkojani lyhyissä shortseissa, mutta koska siihen on kaiverrettu yhden lempitaiteilijani originaali taideteos, sen esilläpitäminen tuntuu tarkoituksenmukaiselta.
Tatuoinnit ovat mulle valtava inspiraation lähde, ja jatkan tatksaprojektejani aina tilanteen salliessa. Myös tatuointien tekeminen kiinnostaa, mutta en aio lähteä arpeuttamaan muita ilman, että saan niiden tekemiseen tarvittavan koulutuksen. Vaikka mun rahatilanteeni ei ehkä sovellu parhaiten tatuointien ottamiselle, sijoitan niihin mielelläni aina, kun on mahdollista. Tatuoinnit ovat mulle ikuinen taidesijoitus, ja ne buustaavat ihan käsittämättömän paljon mun itsetuntoani.
Onko sulla tatuointeja? Millaisia merkityksiä niillä on? Tai jos ei ole, onko sulla tatuointiunelmia? Olisi mahtavaa kuulla niistä kommenteissa!