Handpoked tatskaa Tampereella

Mulla on ollut jo useamman vuoden mielessä hakkauttaa mun lempiyhtyeeni logo iholleni, ja nyt vihdoin sen tein. Florence and the Machine on ollut jo ensikosketuksesta asti mun ehdoton lempparini, ja minimalistinen logo näytti mun mielestä aina siltä, että se sopisi mun kroppaani koristamaan. Kun vielä selvittelin elementtisymbolien taustoja ja hoksasin niiden käänteismerkityksen, olin ihan myyty ajatukselle, ja päätin, että tosta tulee mun tatuointini.

Siis kattokaa nyt, miten tarkkaa jälkeä! ♥

Tatuointia miettiessäni löysin Below Zero Tattoon Reetan profiilin Instagramista. Reetta tekee jonkin verran handpoked (= ilman tatuointikonetta tehtäviä) tatuointeja, ja valtaosassa hänen tekemistään tatuoinneissa on joko geometrinen kuvio tai luontoaihe. Tässä mun ideassani yhdistyi nämä molemmat, ja tiesin heti, että jos jollakulla teettäisin tuon tatuoinnin, se olisi juurikin Reetta. (Tämä postaus ei BTW ole missään nimessä sponsoroitu, vaan pidin saamastani tatuoinnista niin, että tahdon sen tekijää suositella.)

Ennen tatuointiaikaa olin kuullut vaikka minkälaisia urbaanilegendoja tuon metodin käyttämisestä, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Tässä siis muutamia juttuja, joissa handpoked-tatuointi erosi normitatuoinnista;

♥ Ensinnäkin täytyy kertoa, että ilman konetta tehtävää tatuointia varten kannattaa varata paljon aikaa. Tämän kuvan tekeminen kesti noin puolitoista tuntia.

♥ Olin kuullut, että handpoked-tatskat sattuvat vähemmän kuin normitatuoinnit, ja mun kohdallani tämä piti kyllä paikkansa. Jalkapöytätatuoinnit on kuulemani mukaan todella kivuliaita, ja alussa kipu ei ollut millään tavalla epämiellyttävää. Tietenkin loppua kohden kipu alkoi pahentua, ja viimeisen vartin ajan kipukynnykseni oli aika äärirajoilla ja säpsähtelin, kun neula osui hermoon.

Veikkaisin, että koneen kanssa tehtynä tämä tatuointi olisi ottanut maksimissaan kolme varttia, mutta kipu olisi myös ollut sietämätöntä koko sen ajan, mitä tatuoiminen olisi kestänyt.



♥ Tatuoinnin valmistumisen jälkeen jalka ei ollut yhtään kipeä. Kävelin ympäri Tampereen keskustaa  Turkooseja Unelmia -blogin Emilian seurassa, ja välillä jopa unohdin, että toinen jalkani oli vasta tatuoitu.

♥ Muutenkin parantaminen on ollut ihan naurettavan helppoa. Tatuointi ei ole kehittänyt itseensä ollenkaan rupea (!!!), ja vaikka tatuointiajasta on vasta tasan viikko kulunut, se tuntuu jo parantuneelta. Parantumisprosessin kutina alkoi pari päivää tatuoinnin ottamisen jälkeen ja jatkui eiliseen asti. Yhteensä tatuointi siis kutisi noin neljä päivää, kun taas reisitatuointini kutisi parikin viikkoa.

Toki jatkan tatuoinnin rasvaamista ja hoitamista vielä ensiviikon, ja välttelen saunomista ja uimista ainakin ensi viikon loppuun asti. Näiden kanssa ei voi olla liian varovainen.

Kaiken kaikkiaan mun handpoked-tatuointini oli ihan älyttömän hyvä kokemus, ja palaan kyllä Reetan asiakkaaksi, jos tulevaisuudessa keksin itselleni tatuoinnin, joka hänen tyylilleen sopii.

Mulla on nyt myös muuten Tattoo Goo -niminen rasva testissä. Ennen olen käyttänyt tatuointeihin sinistä Bepanthenia, ja täytyy sanoa, että toi Tattoo Goo on kivaa vaihtelua metsäisine tuoksuineen ♥

REISITATUOINTI pros and cons

Ihanaa maanantaita ♥ Tänään ajattelin tulla juttelemaan teille vähän tatuoinneista, sillä tässä upeassa auringonpaisteessa mun tatuointikuumeeni nostaa uhkaavasti päätään. Parin viikon päästä saan siihen onneksi helpotusta, mutta siitä lisää tuonnempana.

Otin Cubone-reisitatuointini viime vuoden kesäkuussa, eli olen elellyt nyt yhdeksän kuukautta sen kanssa. Reisitatuointia ennen mulla oli vain pieni tekstitatuointi vasemmassa käsivarressani, joten Cubone oli mun ensimmäinen iso tatuointini. Enkä osaa edes sanoin kuvailla, paljonko tuon tatuoinnin ottaminen kuumotti etukäteen!

Törmäsin just ennen tatuointiaikaa thightattoo pros and cons -videoon Youtubessa, ja se oli iso apu mun ylitsepääsemättömään jännitykseen! Siksi halusin tehdä nyt postauksen omista kokemuksistani, jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka suunnittelee omaa reisitatuointiaan ♥

PROS

▲ Reisitatuointi sopii kenelle tahansa sukupuolesta ja ruumiinrakenteesta riippumatta. Mua etukäteen mietitytti ihan älyttömästi se, miten mun thunder thighseihin sopisi tatuointi, kun en muistanut nähneeni montaakaan pluskokoista naista reisitatuoinnin kanssa. Onneksi kuitenkin tatuoijani Fuki teki just mulle sopivan designin, ja vaikutti jopa innostuneelta siitä, että pääsi tatuoimaan niin isoa kuvaa.

▲ Pieniä tatuointeja ennestään ottaneelle reisi on hyvä paikka ottaa ensimmäinen iso tatuointi. Reisi on todella helppo pitää piilossa ja sinne voi ottaa henkilökohtaisemman kuvan ilman, että monikaan sitä tulee näkemään. Esimerkiksi mun sister from another mister, joka oli kanssani kuvaa ottamassa, unohtaa jatkuvasti mun tatuointini olemassaolon, kun se näkyy niin harvoin.

▲ Reisitatuointi on myös erinomainen valinta, jos työpaikka tai tulevaisuuden urasuunnitelma estää hankkimasta näkyviä tatuointeja.

▲ Puhumattakaan siitä, jos ei ole ihan varma, onko tatuoitu elämäntapa se oma juttu. Cubonen paikka valikoitui sillä, että halusin unelmatatuoijaltani ison kuvan, mutten ollut valmis sitoutumaan olkavarsihihaan, vaikka hän upeita puolihihoja tekeekin.

▲ Oma reisitatuointini oli tosi helppo hoitaa. Koska tatuointi on helpossa paikassa, sen peseminen, rasvaaminen ja suojaaminen auringolta oli helppoa. Toisin kuin vaikka selkätatuointi, sen hoitamiseen tarvitsisi varmasti lisäkäsiä.

▲ Reiteen sopii isot tatuoinnit. Ja toki myös pienet, mutta omani on tätä isompaa kokoluokkaa. Usein sanotaan, että juurikin reisitatuoinnit ikääntyvät todella hyvin, koska ne tehdään usein isoiksi, ja bold will hold. Eivätkä ne altistu niin paljoa auringolle kuin monet muut tatuointikohdat.

▲ Mä olen häpeillyt reisiäni ala-asteelta asti, mutta reisitatuointi muutti mun suhtautumisen reisiini täysin. Enää ei haittaa, vaikka reidet näyttäisi muhkuraisilta minishortseissa, vaan rokkaan mielelläni minishortsiluukkia kesäisin!

CONS

▼ Koska yleensä reisitatuoinnit ovat isoja, ne usein tehdään useamman ajanvarauksen aikana. Jos haluat värillisen, ison reisitatuoinnin, se kannattaa varata tatuoijalta, joka työskentelee pääosin sellaisessa paikassa, jonne pääset matkustamaan kohtuullisen helposti. (Ei siis välttämättä puolalaiselta tatuoijalta, joka on vierailevana tatuoijana helsinkiläisessä tatuointiliikkeessä viikon. Onneksi suunnitelmanani oli mustavalkoinen tatuointi.)

▼ Tähän liittyy myös hinta. Isot tatuoinnit maksavat paljon. Kuitenkin on hyvä muistaa, että tatuointi on sellainen sijoitus, jota suunnitellessa ei kannata säästää. You get what you pay for.

▼  Reisitatuointini turposi heti tekemisen jälkeen todella paljon, ja turvotus kesti ensimmäisen viikon verran. Turpoaminen todennäköisesti johtui siitä, että tatuoinnin alle muodostui koko tatuoinnin kokoinen mustelma, joka oli paljon kipeämpi kuin parantuva tatuointi itse. Turvonneen reiden kanssa kävelemin en oli kivuliasta.

▼  Reisitatuointia on myös vaikea esitellä. Oma kuvani tulee todella ylös ja se ei laskeudu hirveästi puolta reittä alemmas, joten edes lyhyessä hameessa koko tatuointiani ei näy kokonaan. Reiteen ei siis välttämättä kannata laittaa mitään, mitä haluaa esitellä ja jonka itse haluaa nähdä usein. Ne kannattaa laittaa vaikka käsivarsiin.

▼ Ja viimeisenä conssina haluan sanoa, että suosittelen reisitatuoinnin ottamista syksyllä, talvella tai keväällä. Ei kesähelteillä. Reisitatuointi täytyy parantuessaan suojata auringolta, joten ylimääräinen oleskelu ulkona paisteessa ei ole suositeltavaa. Parantuvan reisitatuoinnin kanssa myös vaatteet on pakko valita todella tarkkaan. Minishortsit, reidestä repaleiset farkut tai sukkahousut eivät tule kysymykseenkään. Ja tietenkin on hyvä huomioida, että kuten muidenkin tatuointien parantamisessa uiminen, saunominen ja muut infektiovaaralliset harrastukset täytyy lopettaa kuukaudeksi. Viime kesä oli ensimmäinen kerta, kun missasin juhannussaunan, ja se jäi hieman harmittamaan.

(turpea ja mustelmainen)

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kuinka reisitatuointi olikin kivulias ja pelottava, en ole päivääkään sitä katunut sen ottamista. Cubone on yhä yksi mun lempipokemoneista, ja olen jopa miettinyt tatuoinnin "jatkamista" hieman alaspäin saniaisilla, maagisella amuletilla, Gengarilla tai Duskullilla. Sitä varten kyllä täytyy kerätä aika paljon rahaa ja rohkeutta, tämä tatuointi oli niin kivulias sisäreiden puolelta, etten ihan heti ole ryntäämässä varaamaan samanlaista koettelemusta.

Varailin itselleni parin viikon päähän stick and poke tatuointiajan Tampereelle, enkä millään malttaisi odottaa! Onko sulla jotain tatuointeja suunnitelmissa, tai oletko ikinä miettinyt reisitatuoinnin ottoa? Olisi kiva kuulla ajatuksia!

Millainen bloggaaja olen?

Lueskelin tällä viikolla ihanan Pauline-blogin Millainen bloggaaja olen? -haastepostausta. Haasteen ideana on miettiä omaa tarinaa bloggaamisen taustalla ja muutenkin omia fiiliksiä siitä, mitä oman blogin pitäminen on matkan varrella herättänyt. Ajattelin heti, että tähän on tartuttava. Joten tartuin. Ja tässä se nyt on;

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Jos ihan totta puhutaan, perustin blogin, koska se oli koulutehtävä graafisen suunnittelun opintojen aikana. Mitään kiinnostusta bloggaamiseen ei sitä ennen ollut, mutta kun se oma pikkuruinen plätformi oli netissä, sitä tuli silloin tällöin läpällä täytettyäkin.

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Koulutehtävän takia perustin Hukkunut Hammasratas -nimisen blogin syyskuussa 2013, eli (JÖSSES) neljä ja puoli vuotta sitten. 19-vuotiaana olin juuri autoasentajaksi valmistunut sukupuolihämmennyksissään rypeävä poikatyttö, joten koko blogin henki oli aika äijämäinen. Sama blogi on yhä pystyssä, mutta se on vaihtanut pariin otteeseen nimeä, ja vasta nyt se tuntuu oikeasti omalta.

3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe yms.?
Not so damn mainstream on mun aivopierujen kaatopaikka, jonne tykkään päiväkirjamaisesti taltioida kaikenlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Niin niihin on sitten helppo joskus tulevaisuudessa palata.

4. Kuinka usein päivität blogiasi?
Mun tavoitteeni on pitkään ollut se, että päivittäisin blogiani kerran viikossa, mutta se ei ole vielä toteutunut käytännössä. Tällä hetkellä kirjoitan blogia silloin, kun mulla on jotain kirjoitettavaa. Joskus se on useamman kerran viikossa, toiste taas ehkä kerran kuukaudessa.

5. Kummat ensin, kuvat vai teksti?
Teksti. Yleensä mun luonnoksiini jää pyörimään juuri ne postaukset, jotka ovat kuvia vaille postausvalmiita. Tämänkin tekstin postaus viivästyi kolmella päivällä sen takia, ettei mulla ollut sopivaa kuvitusta jemmassa.




6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?
Pääsääntöisesti omasta elämäntilanteesta. Toki toisinaan inspiroidun myös toisen bloggaajan blogipostauksesta tai jostakin katsomastani Yotube-videosta.

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?
Tällä hetkellä bloggaan mieluiten joko heti työpäivän jälkeen tai yöllä. Työpäivän aikana tulee joskus laitettua muistiin joitakin blogi-ideoita, jotka haluan saada kirjoitettua puhtaaksi mahdollisimman nopeasti. Loppuviilaus tapahtuu aika usein ilta-aikaan.

Yöbloggaus taas on sellaista vapaampaa ajatusvirtaa. Mulla on äärimmäisen vilkas mieli öisin, ja kaikki raskaammat aihepostaukset ovat poikkeuksetta yöpohdintojen innoittamia.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?
En oikeastaan kovin usein, ehkä kerran viikossa. Osa teksteistä on julkaisukelpoisia, toiset heitän suoraan roskakoriin. Ja pieni osa jää pyörimään luonnoksiin ikuisiksi ajoiksi. Kuvia taas yleensä kuvaan tai kaivelen kovalevyltä vain silloin, kun saan tehtyä postauskelpoisen tekstin.

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?
Luen! Enimmäkseen lueskelen lifestyle-blogeja, ja tykkään erityisesti siitä, jos blogissa on joku twisti. Vaikka luonnonläheisyys tai alternatiivisuus.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?
Ensimmäiseksi kiinnitän tietenkin huomiota ulkoasuun, koska yleensä blogin ulkomuoto kertoo paljon sen sisällöstä. Toisena tärkeänä on tekstien kirjoitustyyli. Liian suoraselkäinen teksti on mun mielestä tosi luotaantyöntävää, mutta liian all over the place kirjoitustyyli on liian raskasta luettavaa. Tasapaino on tärkeää!

Lukijaksi liityn mielelläni, jos postaukset ovat persoonallisia, kuvat kivoja ja koko paketti toimiva.



11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?
♥ Ehdottomasti uudet kontaktit! Blogin kautta oon tutustunut tosi moneen mielenkiintoiseen tyyppiin, joita ilman tätä harrastusta en olisi ikinä bongannut.
♥ Kirjoitustaidon ylläpitäminen. On muuten ihan käsittämätöntä, miten nopeasti kirjoitustaito oikeasti rappeutuu, kun ei joudu enää samalla tavalla luomaan tekstiä kuin vaikka peruskoulussa.
♥ Muiden kokemusten ja mielipiteiden kuuleminen. Blogiteksteihin tulevat kommentit ovat koko homman suola.

12. Entä kolme huonointa asiaa?
• Suorituspaineet. Vaikka kuinka on harrastuspohjaista ja ihan omaksi huviksi tehty blogi, silti joskus vertaa itseä niihin ammattibloggaajiin, joilla on tuhansia lukijoita. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta niin tulee joskus tehtyä.
• Yksityisyyden määrittely. Koska blogini ei ole anonyymi, tiedän, että kuka tahansa voi sen löytää. Siksi jotkut asiat täytyy pitää omana tietona, ja sen rajan vetäminen on tosi vaikeaa.
• Kolmatta asiaa en vain yksinkertaisesti keksi :D

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa, eli vastaatko mielelläsi esimerkiksi kaikkiin saamiisi kommentteihin?
Olen! Mun yksi periaatteeni on se, etten millään tavalla suodata blogini kommentointia, ja vastaan joka ikiseen saamaani kommenttiin, oli se sitten positiivinen tai kriittinen. Olen tosi onnekas, kun blogini kävijät jättävät jälkeensä pääpiirteittäin ainoastaan positiivisia kommentteja. Muutenkin musta tuntuu, että kommenttimäärät ovat jotenkin nousseet tosi paljon pienessä ajassa, ja siitä olen kiitollinen ♥

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten instagramia tai facebooksivua?
Ei, mutta mulla on henkilökohtainen instagram-tili, joka löytyy nimellä 1idiz!

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?
Mulla on tällä hetkellä tallessa 65 luonnosta, joista yli puolet ovat  sellaisia, etteivät ne tule ikinä näkemään päivänvaloa. Koska olen niin fiilispohjainen bloggaaja, toisinaan valtaosa luoduista teksteistä menee suoraan roskakoriin tai jää pyörimään luonnoksiin. Hienosäätöä vaativia (ja kuvia kaipaavia) luonnoksia mulla on tällä hetkellä kymmenkunta.



16. Bloggaatko avoimesti, eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi, vai pyritkö pitämään blogisi mahdollisimman omana tietonasi?
Ystävät, sukulaiset ja someseuraajani tietävät, että kirjoitan blogia, ja aina silloin tällöin mainitsen uuden blogitekstin instagramissa. Sen verran olen kuitenkin varautunut, että en mainosta uusia blogitekstejäni henkilökohtaisessa Facebookissani, koska kavereinani on jonkin verran porukkaa, joiden en välttämättä halua jokaista blogitekstiäni lukevan.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?
En sitten mitenkään. Koska bloggaaminen on mulle täysin harrastuspohjaista, koen, että työksi bloggaaminen tekisi hommasta liian vakavaa. Tulisi puserrettua tekstejä hampaat irvessä ja veri maistuen suussa.

18. Mikä tarina on blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?
Oikeastaan nimenvalinta on ihan yhtä fiilispohjaista kuin itse bloggaaminenkin – Not so damn mainstream putkahti päähäni, kun seikkailin blogimaailmassa ja mietin, miksi kaikki on niin mainstriimiä. Olisin laittanut nimeksi Not so mainstream, mutta se oli varattuna, joten pieni sievä DAMN löysi paikkansa FUCKINGin sijasta. Not so fucking mainstream tuntui vähän liian ärjyltä mun tyyliini.

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos, niin miten?
Haluaisin yhdistää jonkinlaista tyylibloggausta blogini aihepiiriin, mun vaatekaappini on sen verran mielenkiintoinen. Ongelmana on, etten ikinä viitsi pyytää ketään kuvaamaan mun asuani, ja en tiedä, olisiko mulla tarpeeksi sanottavaa päälläni olevista vaatteista. Joku ilta luin Miska Rantasen kirjoittamaa Kalsarikänni-kirjaa, ja huhuilin Juhalle, että haluan aloittaa humoristisen "Kalsarikänni OOTD" -postaussarjan kesällä. Saas nähdä.

Ulkoasun puolesta kaipaan hiukan raikkautta, ja mietinnässä on keväisempi look.

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle.
♥ Varjele yksityisyyttäsi.
♥ Älä vertaa itseäsi muihin bloggaajiin.
♥ Ja tee blogillasi mitä ikinä haluatkaan tehdä.

Siinä tällä kertaa kaikki! Oli kyllä tosi kiva haaste, ja jos lukiessasi aloit miettiä omia vastauksiasi, nappaa ihmeessä tämä haaste omaan blogiisi!