31 lokakuuta 2018

4 KAUHUELOKUVAA HALLOWEENIIN

Hyytävää halloween-iltaa! Tänään on virallisesti halloween ja samhainin ja kekrin vietto alkaa. Lempijuhlapyhäni kunniaksi ajattelin listata teille mun lemppareiksi nousseita Netflix-kauhuelokuvia, jotka sopivat hyvin tähän hyytävään viikkoon. Erityisesti lauantaina olevan pyhäinpäivän illan ohjelmaan sopii herkuttelu ja rauhoittuminen kotona, ja miksei siinä ohessa katsoisi paria hyytävää elokuvaakin?



The Ritual
Kaverukset lähtevät vaellusmatkalle kunnioittaakseen edesmennyttä ystäväänsä, ja yksi heistä loukkaa polvensa. Nopean avun toivossa he poikkeavat reitiltään, ja suuntaavat lähintä asutusta kohti synkän metsän lävitse. Pimeän tullessa he löytävät hylätyn talon, jossa vietetyn yön jälkeen mikään ei enää palaa ennalleen.



IT
Pennywise niminen klovni terrorisoi kaupunkia, ja jatkuvat katoamistapaukset vaikuttavat olevan kammottavaa toistoa kaupungin historiassa. Tämä elokuva on ehdottomasti yksi parhaita kauhuelokuvia, mitä olen koskaan nähnyt.



Blair Witch
Jamesin isosisko on kadonnut vuosia sitten, ja siskon katoaminen on vaivannut häntä koko lapsuuden ajan. Niinpä hän päättää lähteä Black Hillsin metsään etsimään siskoaan, ja kokoaa tiimiinsä dokumentintekijöitä, jotka taltioivat retken. Black Hillin metsien kerrotaan kuuluvan Blair-noidalle, joka on aikanaan jätetty metsään kuolemaan. Tarinan mukaan kaikki, jotka noidan näkevät, kuolevat.



Tales of Halloween
Tässä elokuvassa on kymmenen erillistä tarinaa samasta kaupungista, jossa halloweenin juhlinta on karannut käsistä. Murhaajat joutuvat pulaan, pahat henget mellastavat kaupungin kaduilla ja tappajakurpitsa on karkuteillä. Tämä sopii vähän kevyempään kauhun nälkään!

Mitkä ovat sun lempikauhuelokuvasi?

22 lokakuuta 2018

3 HALLOWEENIIN SOPIVAA PODCASTIA



Ihanaa alkanutta viikkoa, ja erityisen hyvää syyslomaa teille, ketkä tällä viikolla syyslomaa vietätte! Halloween-fiilikseen virittäytyminen kannattaa aloittaa ajoissa. Mä itse olen kuunnellut koko lokakuun synkkiä, kammottavia podcasteja, niin oikeanlainen hyytävä mind set on saavutettu hyvissä ajoin ennen meidän Halloween-bileitä, joita tänä vuonna vietetään marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Tänään haluaisin jakaa teille kolme scifi- tai kauhupodcastia, joita olen syksyn aikana kuunnellut, ja jotka mun mielestäni sopivat hyvin näihin pimeneviin lokakuun iltoihin. Listaukseen laitoin ensimmäiseksi todella oudon scifi-podcastin, joka varmasti sopii ihan kaikille kammottavuusasteikoltaan, ja kaksi viimeistä ovat huomattavasti hyytävämpiä valintoja.



ALL HAIL THE MIGHTY GLOW CLOUD

Tämän podcastin löysin Haamupuheluja-blogin postauksesta, jossa blogin kirjoittaja Rue luetteli kesällä kuuntelemiaan podcasteja. Mä otin tämän heti kuunteluun, ja kun pääsin alkuhämmennyksen ohitse, Welcome to Night Valesta muodostui yksi mun kaikkien aikojen lempipodcasteista.

Welcome to Night Vale on kuvitteellisen Night Vale -aavikkokaupungin radiolähetys, jossa kerrotaan kaupungissa tapahtuvista oudoista ja selittämättömistä tapahtumista. Tässä kaupungissa kaikki on mahdollista. Podcastissa luodaan todella älykkäästi tarinankerrontaa uutislähetysten avulla, ja podcastin kantava voima on Night Valen radioaseman juontaja: karismaattinen ja hyväuskoinen Cecil, joka on kaupungin tapahtumista yhtä vähän ihmeissään, kuin kaikki muutkin aivopestyt asukkaat.

Podcastin kotisivu 



Your one stop haunt for all things spooky, bitchy & more!

Resting Witch Face tuli mua vastaan ihan sattumalta Google Podcasts -sovelluksessa, ja ihan muutamassa päivässä olin kahlannut kaikki tähän mennessä julkaistut jaksot läpi. Se on Grantin and Baileyn ylläpitämä podcast, jossa keskustellaan noidista, murhista, katoamisista, onnettomuuksista ja yliluonnollisista ilmiöistä. Grantin ja Baileyn välinen kommunikointi on tosi virkistävää kuunneltavaa, ja podcastissa on sellainen "kerrotaan kummitustarinoita ystävien kanssa" -fiilis.

Resting Witch Face on myös feministinen podcast, vaikka se onkin tässä podcastissa vähemmän esillä oleva aihe. Jokaisessa jaksossa nimetään "the badass bitch of the week", ja keskustellaan esimerkiksi elokuvateollisuuden epätasa-arvoisuudesta. Toisinaan hostit ottavat kantaa myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kohtaamiin ongelmiin.

Tosi mielenkiintoista asiaa, kannattaa ehdottomasti laittaa kuunteluun, jos aavemaiset jutut kiinnostavat!

Resting Witch Face kuunneltavissa iTunesissa, Google Podcasts -sovelluksessa, ja Player FM:ssä.



Simply Scaryssa jokainen jakso on itsenäinen kauhukertomus, joissa käsitellään toinen toistaan häiritsevämpiä tilanteita. Tarinoissa on murhia, kammottavia, metsissä tai järvissä lymyileviä olentoja, epäonnistuneita rituaaleja ja yliluonnollisia voimia. Jokainen kertomus on eri kirjoittajan käsialaa. Tämä on erinomainen valinta, jos kuljet kotiin pimeällä kuulokkeet korvilla, hyytävä ilmapiiri on taattu.

Podcastin kotisivut

Mitkä ovat sun lempipodcastisi?

18 lokakuuta 2018

5+1 X POLVIVAIVAEXPERTIN VINKIT


Mä olen kamppaillut polveni kanssa koko alkuvuoden.

Se ei periaatteessa ole mitään erikoista, sillä mun polveni on ollut huonona jo 11 vuotta, mutta tämä alkuvuosi on ollut oikeaa koettelemusta; kivuliaita portaita, omituisia rusahduksia ja jomotusta. Eli vaivoja, joita mulla ei ole vielä koskaan mun oikean polveni kanssa ollut.

Pienenä taustatietona voin kertoa, että seiskaluokalla aitahypelykatastrofissa onnistuin reväyttämään polveni nivelsiteet, ja siitä lähtien polvi on muljahdellut sijoiltaan vähintään kerran kuukaudessa. Tämä kuulostaa kivuliaalta, ja sitä se satunnaisesti onkin - yleensä se on onneksi vain epämukava tunne, joka vaikeuttaa liikkumista parista päivästä muutamaan viikkoon. Nyt maaliskuussa polveni nivelsiteet repesivät pahemmin, kuin koskaan (istuessani sängylle, tosi extreme!), ja aloin epätoivoisena etsiä keinoa, miten saisin sen vihdoin kuntoon.

Nyt, puoli vuotta revähdysepisodin jälkeen, olen saanut polveni todella hyvään kuntoon (koputan puuta), ja siihen on vaikuttanut erityisesti kuusi asiaa. Ajattelin tänään jakaa ne, jos joku siellä ruudun toisella puolella kärsii polvivaivoista, ja yritän vinkeissäni ottaa huomioon kaikki mahdolliset tekijät, mitkä saattaisivat johtaa polvivaivoihin!

1. Keskustele asiasta lääkärin kanssa, käy tarvittaessa röntgenissä / punkteerauksessa, ja vaadi fysioterapiaa polviin erikoistuneella fysioterapeutilla.
Lääkärin tapaaminen, röntgen ja mahdollinen punkteeraus on hyvä saada alta pois, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että polvessa ei ole mekaanisesti mikään rikki. Jos jokin on rikki, paras ratkaisu on mennä polvileikkaukseen.

Vuoden alussa pahan revähdyksen jälkeen varasin itselleni vihdoin lääkäriajan. Mulle on tehty alkuperäisen loukkaantumisen aikaan kaikki mahdollinen; röngenit ja punkteeraukset, joten tällä kertaa polvea ei paljoakaan tutkittu. Koska tiedoistani ei löytynyt korrektia vikaa, johon lääkäri itse olisi osannut sanoa hoito-ohjeita, sain pikalähetteen Ulvilan terveyskeskuksen fysioterapeutille.

Fysioterapeutin tapaaminen muutti mun elämän, ja nyt ymmärrän, mikä mun polvessani on vialla. Sain surkastunutta lihaspäätäni voimistavia treeniohjeita, ja nyt treenaan polveani 1-2 kertaa viikossa. Treenin ansiosta muljahtelu on vähentynyt, en loukkaannu kompuroidessani ja mun luotto on hiljalleen palautunut mun polveeni.

Ilman fysioterapiaa meidän häät olisivat olleet todellinen fiasko, sillä olisin ollut koko päivän liikuntakyvytön, ja pelkästään alttarilla seisominen olisi ollut tuskaista. Jos olisin edes alttarille asti päässyt painavan pukuni kanssa.

Tapasin fysioterapeutin kolme kertaa, ja koko prosessi maksoi mulle alle 40 euroa. Se on huomattavasti vähemmän, kuin mitä olen kuluttanut rahaa sopimattomiin polvitukiin.

2. Tutustu polvitukiin ja kinesioteippiin
Jos tarvitset polvitukea, suosittelen lämpimästi Tukikohtaa. Se on tukiin ja muihin terveystuotteihin erikoistunut liike, jolla on toimipaikka Porissa ja Turussa. Siellä on aina ollut todella ystävällinen palvelu, ja valinnanvaraa sekä tuen tyylistä että koosta riittää.

Mä olen yrittänyt totutella polvitukiin koko tämän 11 vuotta, ja olen nähnyt ties minkälaisia vaihtoehtoja. Tiedän monia, joille polvituki on toimiva osa treenausta, mutta mulle ne eivät jostain syystä sopineet.

Siksi fysioterapeuttini käski mun siirtyä kinesioteippaukseen, ja olen aivan sen lumoissa. Teippi on iso helpotus mun jokapäiväisessä elämässä, ja toisin kuin polvituki, se saa olla paikallaan 24/7, ja se kestää uimisen, suihkun ja saunomisenkin. Kinesioteippaus tukee kevyesti ja luo käyttäjän mieleen turvallisuuden tunteen.

En suosittele, että lähdet omatoimisesti katsomaan netistä ohjeita polven teippaamiseen, vaan että kävisit ammattilaisen kanssa läpi sen, millainen teippaus sun vaivaasi voisi helpottaa, ja miten kireäksi teippi kuuluu vetää. Vääränlainen teippaus saattaa aiheuttaa lisää kiputiloja, ja heikentään nivelen toimintaa.



3. Kylmähoito ja lämpöhoito
Jos loukkaat polvesi jollakin tavalla, sille on hyvä saada heti jotakin kylmää. Itse pidän pakastimessa nykyisin aina kylmägeelipussia, joka on sitten käyttövalmis, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Kun mun polveni muljahtaa, käytän siihen kylmähoitoa useita kertoja päivässä, kunnes turvotus laskee.

Kylmää ei saa pitää polvella yli 20 minuuttia, ja jokaisen hoitokerran välissä tulisi olla 45 minuutin tauko. Kylmäpussi kannattaa kietaista vaikka keittiöpyyhkeeseen, tai pitää sitä vaatteen päällä, niin kylmyys ei vaurioita ihoa.

Lämpö taas auttaa lihaskireyteen ja jomotukseen.

4. Liikunta
Mä tiedän, miten inhottavaa on, kun jokin paikka on kipeänä, ja on pakko mennä treenaamaan just sitä kipeää osaa kehossa. Puhumattakaan siitä, jos polvelle ei mielellään edes varaisi painoa, koska tuntuu, että se pettää alta. Polvitreeni harvoin on kovin mielekästä, mutta jos saat fysioterapeutilta kuntoutusohjeet, niitä on pakko tehdä. Mä olen ympännyt polvitreenin osaksi jokaviikkoista kuntosalitreeniäni.

Polvivaivoja yleensäkin auttaa aktiivinen elämäntapa, ja kun polven ympärillä olevat lihakset toimivat, ne suojaavat niveltä vaurioilta. Mun polvivaivaan auttaa tosi hyvin jooga, sillä siinä on hallittuja, rauhallisia jalkaliikkeitä. Joogassa on joitakin yksittäisiä juttuja, jotka tuntuvat mun polvessani pahalta, joten ohitan ne. Kuten muissakin harrastuksissani.

Ryhmäliikuntatunneilla oma mukavuus on tärkeintä, eikä oikeasti haittaa, jos ohjatulla tunnilla kaikki muut hyppivät haarahyppyjä, mutta sä marssit paikallasi tai kyykkäät. Se on sata kertaa parempi kuin se, että loukkaat ja nilkutat kesken tunnin kotiin. Omat rajat kannattaa pitää mielessä, ja ohjaajallekin voi olla hyvä vinkata etukäteen, että et tee jotain tiettyjä liikkeitä.

Sulle suosittelen lämpimästi joogan kokeilua, ja omiin rajoihin tutustumista liikkuessa.

Ja muista venytellä ♥

5. Paljasjalkakengät
Kävellessäni mä joudun analysoimaan toka toisen askeleeni todella tarkkaan. Se on todella uuvuttavaa, ja siksi luontokävelyt, polkulenkit ja kalliokiipeilyt on jääneet multa täysin väliin, koska maastossa kulkeminen on mulle henkisesti todella rankkaa. Viimeisimmän loukkaantumisen myötä aloin selvittää, mistä olisi tähän apua, ja satuin ihan vahingossa Vivobarefootin nettisivuille.

Paljasjalkakengissä on joustava, todella ohut pohja (jonka paksuus on joitakin millimetrejä), joka auttaa jalkaa toimimaan sille luonnollisella tavalla.  Myös kengän pää on normikenkää huomattavasti leveämpi, ja antaa varpaille tilaa liikkua. Mä olen käyttänyt yleensä kesäisin tennareita, joissa on kova, paksu pohja, ja olen niiden kanssa kävelemisen jälkeen miettinyt, miksi jalkani ja erityisesti oikea polvi on ollut kipeä. Paljasjalkakengillä tätä ongelmaa ei ole ollut, ja olen välttynyt niiden ansiosta monelta nilkan- ja polvennyrjähtämisskeissiltä. Vivobarefoottien kanssa nilkka saa taittua luonnollisesti, ja jalanpohjassa tuntee maaston muodon.



Nämä oli mun kesällä testiin tilaamani paljasjalkakengät. Vivobarefoot Ultra 3 ei ehkä hivele kaikkien silmää, tai sovi jokaisen tyyliin, mutta ne valikoituivat mulle, koska ne olivat paljasjalkakengiksi edulliset, ja koska ne ovat ekologiset, levästä valmistetut kengät. Näissä kengissä edes 20 000 askeleen päivä ei tunnu pahalta, ja kenkien ansiosta mun kävelymäärät ovat nousseet. Olen ehdottomasti tilaamassa Vivot myös talvikäyttöön, kun talvikengät tulevat markkinoille!

+ Oma asenne ratkaisee!
On erittäin ookoo ryvetä toisinaan itsesäälissä ja tuntea, että maailma on itseä vastaan, kun keho ei toimi niin, kuin sen pitäisi. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka itsellä olisikin polvivaivoja, selkäkipuja tai muita ongelmia, ne ovat luonnollinen osa elämää. Meillä kaikilla on jossain vaiheessa elämää terveydellisiä ongelmia, se on varma. Joillakin ne alkavat aiemmin, joillakin myöhemmin, mutta niitä on ihan kaikilla. Kun tämän asian ymmärtää, oppii myös omaan kehoonsa ja sen oikkuihin suhtautumaan vähän lempeämmin.

Polvivaivojen ei kannata antaa määrätä elämän tahtia, vaan ota härkää sarvista ja suuntaa sinne, minne itse haluat päästä.

Sä olet selviytyjä, sä kyllä pystyt siihen.

Ja muista, sä et ole yksin, ja sulla on täysi oikeus pyytää apua.


Siinä oli tällä kertaa kaikki. Lähetän teille kaikille kipujen ja vaivojen kanssa kamppaileville paljon hyvää energiaa ja jaksamista.

Jos teksti herätti ajatuksia, jaa ne ihmeessä kommenttiboksiin. Olisi ihana kuulla, miten sä olet onnistunut helpottamaan sun elämääsi vamman tai kivun kanssa. Luodaan yhteyksiä, niin ei olla vaivojemme kanssa ihan niin yksin.









15 lokakuuta 2018

KARMIVA KARNEVAALI 2018




Mentiin katsastamaan Särkänniemen Karmiva Karnevaali sen avajaispäivänä, eli lauantaina 13.10. Päivä oli lämmin ja pilvinen, ja päästiin perille noin tunnin aukeamisen jälkeen. Alkupäivästä porukkaa oli vähän, mutta illan hämärtäessä lipunmyyntipisteille kerääntyi pitkät jonot. Juha oli onneksi ostanut meille ennakkoon rannekkeet netistä, ja oltiin ajoissa, joten vältyttiin jonottelulta.

Päivä oli ihana, seura täydellinen, ja kauhuteemainen huvipuisto ammensi muhun valtavasti inspiraatiota meidän tulevia halloween-illanistujaisia varten.



Mä olin tosi positiivisesti yllättynyt siitä, että alueelta löytyi myös ennustajan vastaanotto! Toki huvipuiston ennustajan taidoista voi olla pieniä ennakkoluuloja, mutta ennustaja oli (isoa nenän pieleen liimattua luomea lukuunottamatta) oikein uskottava. Ennustus tehtiin eksoottisesti riimukivillä.

Yhden ennustuksen hinta oli 5 euroa, joka toki on aika paljon rannekkeen lisäksi, mutta huvipuistossa viisi euroa tuhlaa helposti paljon turhempaankin. Jos eksyt Särkänniemeen, suosittelen lämpimästi käymään ennustajalla, ja lukemaan tilan vierestä löytyvän sienihoroskoopin!




Koko Karmivan Karnevaalin vetonaula oli ehdottomasti Zombie Zone, jossa oli zombeiksi maskeerattuja ammattilaahustajia ja koko alue oli koristeltu maailmanlopun tyylillä. Zombie Zonella oli muistaakseni illalla kolme kertaa "zombie hyökkäys", joka oli yli 15-vuotiaille suunnattu näytös. Me ei ihan tapahtumakeskukseen uskallettu mennä, sillä joukkohysteeria sai satunnaisia ihmisiä ryntäilemään, ja mun polveni ei kestä tönimistä. Vähän kauempaakin seurattuna näytös oli ihan mielenkiintoinen, ja hyvin rakennettu.

Ja me tietenkin mentiin ihan pähkinöiksi, kun alueen laidalta löytyi Lada Samara.





Ihanaa Karmivassa Karnevaalissa oli se, että Särkänniemen auki oleva alue oli jaettu neljään osaan, joissa kaikissa oli erilaiset teemat. Niin huippu kuin zombie-alue olikin, se kävi pitkän päälle turhan hyytäväksi. Enkä tiedä, olisko pilkotut ruumiit ravintolassa parantaneet mun ruokahaluani. Päivän ruuat syötiin ällövapaalla Skelenaariolla.

Eli, kun zombit alkoi puuduttaa, siirryttiin fiilistelemään sugar skull -teemaa tai vähän vielä lapsekkaampaa skelenaarioaukeaa. Ja kun jaloissa kirmaavat pienet ihmiset alkoi ärsyttämään, livahdettiin takaisin Zombie Zonelle. Hyvä tasapaino!




Erityisesti illalla mun omaa estetiikkaani hiveli pehmeästi valaistu Día de los Muertos -alue, joka oli saanut inspiraationsa kuolleiden päivän karnevaalista. Sieltä löytyi myös kasvomaalauspalvelu, jos oma kammottavuus ei yltänytkään odotetulle tasolle. 

Myös puiston shopit oli vuorattu täyteen halloween-teemaisia koristeita, asuja, karkkeja ja leluja. Me napattiin mukaamme pieni Trick or treat -pehmolelu ja hologramminen seinäkoriste, jossa vanhan naisen kasvot muuttuvat kalloksi kuvaa kierrettäessä. Sen ympärillä oli karmiva muovikehys, joka leikattiin irti, ja jonka tilalle yritetään löytää vanha valokuvakehys Kontista.





Ihana ilta ♥ Jos olet suuntaamassa Tampereelle 20.10 mennessä, suosittelen lämpimästi varaamaan päivälle pienen hetken Särkänniemessä vierailulle.

09 lokakuuta 2018

10 faktaa minusta

Tein pari vuotta sitten postauksen 20 random facts about me, ja muistelin, että tykkäsin siitä tosi paljon. Ajattelin hiukan päivittää listaa, ja kertoa tällä kertaa kymmenen faktaa musta:



1. Luulin lapsena, että banaanitertuissa merkkitarran saa tertun parhaat banaanit. Sanon niitä vieläkin valioyksilöiksi. Joskus hämmennyin, kun tarra oli laitettu terkun muhjuisimpaan banaaniin, ja ajattelin, että nyt on kyllä mennyt tarra säälistä tälle banskulle.

2. Mun stressiuniini liittyy aina hampaiden tippuminen / heiluminen / katoaminen.

3. Mun elämäni yksi suurimmista unelmista on aina ollut kirjoittaa kirja. Yläasteella vietin lähes kaiken vapaa-aikani tietokoneen ääressä kirjoittaen toinen toistaan omituisempia tarinoita. Vielä tänä päivänäkin kerään tarinaideoita ylös ja työstän alitajuisesti juonikuvioita.

4. Harrastin 14 vuotta kuorolaulua lapsi- ja nuorisokuorossa. Enkä silti tiedä mitään nuoteista, tahtimerkinnöistä tai sävellajeista.

5. Olen naimisissa itseäni noin 5 senttiä lyhyemmän miehen kanssa. Moni vieraampi tyyppi kysyi meidän hääkuvia katsellessa, että kuinka korkeat korot mulla oli, kun olin niin huomattavasti Juhaa pidempi. Todellisuudessa mun kengissä oli pohjaa 1-2 senttiä.



6. Tähän liittyen; mä olen 177,5 cm pitkä.

7. Mulla on "tyhjän tilan pelko". Jos olen asunnossa, jossa on enemmän kuin yksi huone, mua ahdistaa se tyhjä tila, jossa ei ole ketään. Lapsuudenkodissa kammottavaa oli se, että jos vanhemmat olivat viikonlopun mökillä ja itse olin kotona, mua pelotti lähteä yöllä mun huoneestani, koska asunnossa oli 5 tyhjää tilaa, joissa saattoi tapahtua mitä tahansa, kun en ollut näkemässä.

Tää on vuosien saatossa äitynyt niin pahaksi, että meidän yksiössä olohuoneessa ollessani mua kuumottelee vessa, ja vessassa ollessa mua kuumottelee olohuone.

8. Tästä ehkä johtuu se, että olen kerrostaloihminen, ja unelmoin omistuskaksiosta. Omakotitalot ovat mun mielestäni aina todella hyytäviä, erityisesti, jos niissä on kellari tai ullakko.

9. Keräilen kiviä, ja mun kivikokoelmani on todella monilukuinen. Mua kiinnostaa mahdottomasti kivien parantavat ominaisuudet ja energiat, ja viime aikoina olen lukenut paljon kivien energioiden lataamisesta ja puhdistamisesta.

10. Olen todellinen pakanuushörhö, ja mua kiinnostaa noitaperinteet ja Suomen muinaisuskonto. Jossain määrin myös uuspakanuus. Mulla on Tarot-kortit melkein jokapäiväisessä käytössä ja oma "musta kirja", johon kerään mua kiinnostavia juttuja, esim kivien ominaisuuksia. Eräänlaista bulletjournal-harrastusta sekin! :D



Siinä tällä kertaa faktat! Jos tällaiset postaukset kiinnostaa, let me know, niin teen näitä vähän useammin kuin kahden vuoden välein.

02 lokakuuta 2018

Taidevideoita incoming!

Innostuin pitkästä aikaa videoimaan piirtämistäni, ja samalla sain testata Olympukseni videointikykyä. Yritän lokakuun aikana treenata videointiani vähän lisää, ja Inktober on siihen täydellinen tekosyy.


Tällä kertaa videon aiheena oli blogiarvonnan voittotyön tussaus. Jos mun taide kiinnostaa, kannattaa laittaa seuraukseen mun youtubekanava; 1idiz

01 lokakuuta 2018

Yötä satavuotiaassa hotellissa - Mäntyluodon Hotelli




Meidän on pitänyt tosi pitkään mennä katsastamaan Meri-Porissa toimivaa Mäntyluodon Hotellia, mutta jostain syystä se on vain jäänyt. Kalloon ajaessa tien oikealla puolella kohoava kaksikerroksinen hotellirakennus on aina vaikuttanut hirveän mielenkiintoiselta, ja se huokuu entisaikojen tunnelmaa.

Eikä meidän kiinnostusta tietenkään auttanut se, että hotellin  kerrotaan kummittelevan.



Juhalla on toisinaan tapana järjestää meille yllätysmatkoja, kun meidän aikataulut kohtaavat, ja se kertoo mulle määränpään joko juuri lähtiessä, tai kohteeseen saavuttaessa. Pari viikkoa sitten Juha oli jotenkin niin tohkeissaan tulevasta reissusta, että tajusin päämäärän juuri ennen lähtöä. Täydellinen valinta viikonlopulle ♥

Mäntyluodon Hotelli on perustettu 1918, ja se on ulkoisesti täysin alkuperäisessä kuosissaan. Hotelli on ollut todella iso osa Porin sataman historiaa, huolehtien maissa viipyvistä merimiehistä, joita saapui Poriin maailman joka kolkista. Hotellirakennus on selvinnyt toisen maailmansodan aikaisista pommituksista, ja se toimi sodan aikaan sekä venäläisten että saksalaisten sotilaiden "olohuoneena". Sittemmin hotellissa on vietetty häitä ja juhlia, ja siellä on majoittunut tuhansittain kulkijoita, Suomesta ja sen ulkopuolelta.

Mäntyluodon Hotellin kummituksen kerrotaan olevan nainen, joka kulkee sen käytävillä, joidenkin tarinoiden mukaan vaikuttaen hotellin asiakkaalta. Tarina on monelle tuttu, ja myös hotellin edelliset omistajat kertoivat tarinaa Vihreäkattoisen naisesta. Me siis otettiin mukaan paljon uskoa yliluonnolliseen, ja leikiteltiin ajatuksella spiritismi-istunnon pitämisestä hotellihuoneessa. Mä kuitenkin vain tosiaan leikittelin ajatuksella - spiritismiin musta ei ikinä olisi, oon niin nössö.




Itse rakennus oli todella upea, ja huoneet olivat sympaattiset; keltaiset tapetit, vanhat kalusteet ja retrot petivaatteet loi huoneeseen just sopivan fiiliksen. Henkilökunta oli tosi ystävällistä, he kertoivat hyviä vinkkejä ympäristön mielenkiintoisista luontokohteista, ja erityisesti vastaanottotiskin työntekijä jutteli kanssamme mielellään rakennuksen historiasta, ja omista kokemuksistaan hotellista - myös siitä, että hän ei ollut henkilökohtaisesti nähnyt hotellin kummitusta oman työsopimuksensa aikana, eli kahdeksaantoista vuoteen. Kuitenkin hän myönsi kuulleensa tarinan, mutta oli kovin skeptinen.

Kummitukseen ei viikonlopun aikana törmätty, mutta Maurin myrsky sai rakennuksen huokailemaan. Se sai mut hyvinkin ymmärtämään sen, miksi monet ajattelevat rakennuksen kummittelevan. Illalla yksin huoneessa käydessäni olin koko ajan varuillani ja odotin jokaisen oven takaa paljastuvan vanhan naisen läpinäkyvän hahmon. Myös yöunet jäi selittämättömästä syystä kovin vähäisiksi. Se ei onneksi haitannut, vaan nukuttiin myöhään, pakkailtiin kamat ja lähdettiin kohti kotia jatkamaan huilailua. Hyvä reissu!



Palataan varmasti joskus taas Mäntyluotoon yöpymään.