Pitkän aikaa mun on tehnyt mieli tehdä joulupipareita, mutta jotenkin se on vaan jäänyt, ja pariin otteeseen mieliteko on kuitattu kaupan valmispipareilla ja glögillä. Juha ihanana oli taas päässyt yllättämään, ja osti mulle päivänpiristykseksi Myllyn Parhaan piparitaikinan, jonka kohtaaminen tappahtui intoa piukassa lempeän livemusiikin siivittämänä.
Mikä onkaan parempi tapa kuluttaa iltaa rankan koulupäivän jälkeen? Uunin lämmittämä keittiö, jauhojäljet mustassa paidassa, takaapäin tulevat halaukset ja hiljaiset sulosävelet. Puhumattakaan pienen pienistä maistiaisista, joita vain kuuluu nappailla työvaiheiden välillä.Meillä ei alkujaan ollut ollenkaan työkaluja tähän hommaan, mutta löysin Tigeristä varsin veikeän pakkauksen kirjainmuotteja, ja nopea vierailu äidin muottilaatikossa rikastutti kokoelmaa. Meidän uuni paistoi aivan tajuttomasti epämääräisiä sanoja ja epäloogisen pitkiä konsonanttirivejä, ja pienet, syötävät viestit saivat hymyn huulille.
Ah, tätä "valkoisen tilan käyttöä". Hieman sattui sydämeen, kun näitä visuaalisesti haastavia jämäpaloja jäi katselemaan. No, onneksi näistäkin jämäpaloista muodostui paljon uusia pipareita.
Ja lopuksi voisin udella, onko kukaan muu vielä alkanut piparitehtailun tai muunlaisen joulufiilistelyn? Itsestä tuntuu välillä, että ensimmäiset joulutortut ja muut syntyvät joka vuosi aivan liian aikaisin. Onneksi marraskuu on jo lopuillaan ja joulukuu kolkuttaa ovella, joten hirveitä tunnontuskia piparipainotteisesta ruokavaliosta ei varmaankaan kannata ottaa. :D