30 marraskuuta 2014

Joulufiilistä

Pitkän aikaa mun on tehnyt mieli tehdä joulupipareita, mutta jotenkin se on vaan jäänyt, ja pariin otteeseen mieliteko on kuitattu kaupan valmispipareilla ja glögillä. Juha ihanana oli taas päässyt yllättämään, ja osti mulle päivänpiristykseksi Myllyn Parhaan piparitaikinan, jonka kohtaaminen tappahtui intoa piukassa lempeän livemusiikin siivittämänä.
Mikä onkaan parempi tapa kuluttaa iltaa rankan koulupäivän jälkeen? Uunin lämmittämä keittiö, jauhojäljet mustassa paidassa, takaapäin tulevat halaukset ja hiljaiset sulosävelet. Puhumattakaan pienen pienistä maistiaisista, joita vain kuuluu nappailla työvaiheiden välillä.
Meillä ei alkujaan ollut ollenkaan työkaluja tähän hommaan, mutta löysin Tigeristä varsin veikeän pakkauksen kirjainmuotteja, ja nopea vierailu äidin muottilaatikossa rikastutti kokoelmaa. Meidän uuni paistoi aivan tajuttomasti epämääräisiä sanoja ja epäloogisen pitkiä konsonanttirivejä, ja pienet, syötävät viestit saivat hymyn huulille.
Ah, tätä "valkoisen tilan käyttöä". Hieman sattui sydämeen, kun näitä visuaalisesti haastavia jämäpaloja jäi katselemaan. No, onneksi näistäkin jämäpaloista muodostui paljon uusia  pipareita.
Ja lopuksi voisin udella, onko kukaan muu vielä alkanut piparitehtailun tai muunlaisen joulufiilistelyn? Itsestä tuntuu välillä, että ensimmäiset joulutortut ja muut syntyvät joka vuosi aivan liian aikaisin. Onneksi marraskuu on jo lopuillaan ja joulukuu kolkuttaa ovella, joten hirveitä tunnontuskia piparipainotteisesta ruokavaliosta ei varmaankaan kannata ottaa. :D

21 marraskuuta 2014

k i m a l l e t t a j a h o p e a l u s i k o i t a / Tampereen Käsityömessut

Ah, tätä aikaansaamattomuuden määrää! Tai, kyllähän sitä on tullut kuluneen viikon aikana tehtyä vaikka mitä tärkeää ja kiireistä, mutta oleellinen blogikirjoitus, joka piti hoitaa jo viime sunnuntaina, on vain jäänyt yksinkertaisesti kirjoittamatta.

Mutta niin on tullut aika kertoa pitkään suunnittelemastamme tyttöjen reissusta Tamppereen käsityömessuille. Aloittaessa nuoriyrittäjä-projektia koulussa (jota en mielelläni paljoa muistele) meille tuli Sinin ja Sattuuhan niitä-blogin Hennan kanssa puhetta reissusta Tamereelle katsomaan, hypistelemään ja inspiroitumaan.
Vaikka päivä käynnistyi aikaisin, kofeiiniyliannostuksen ja mieleisen seuran ansiosta menomatka kului mukavasti henkevien keskustelujen, omituisten aasinsiltojen, Jari Sillanpään ja tärähtäneiden selfieiden siivittäessä kilometrejä. Perillä meitä odotti sisäänkäynnillä jono, joka yllätti. Messukeskus oli auennut vain muutamaa minuuttia aikaisemmin kuin saavuimme, ja silti kukkaroita hypisteleviä mummoja, hippinuoria ja mukaan pakotettuja poikaystäviä / aviomiehiä riitti monen kymmenen metrin jonoksi asti.
Sisään päästessä kuitenkin jonotus palkittiin, eikä kymmenen euron sisäänpääsymaksukaan tuntunut ollenkaan pahalta. Inspiraatiota tuli koko rahan edestä, ideoita ja mielitekoja heräsi jo ensimmäisillä ihanilla pikkukojuilla ja vessajonossa ohitellut mummokin unohtui tyystin hypistellessä kaikkea kimaltavaa ja taianomaista. Kaamosväsymyskin tuntui kummasti väistyvän.
Ihana reissu! Tietenkin päivään kuului myös ruokaa ja julkimoiden bongailua Koskikeskuksessa.
Sanoisin, että kenen tahansa kannattaa jonain päivänä lähteä käsityömessuille. Olet kokemusta, ideoita ja inspistä rikkaampi etkä varmasti kadu, että lähdit.

Kiitokset siis seurasta! Täytyy ottaa taas uusiksi :)

08 marraskuuta 2014

k a a m o s v ä s y m y s

Marraskuu on ihana. Kauan odotettu valkoinen maa on ihana. Sormus nimettömässä ja sen antaja ovat ihanimpia maailmassa.

Jopa koulu, kaikesta stressistä huolimatta, on ihana.
Ja siitä huolimatta mut on vallannut taas jokavuotinen väsymys. Muistan kirjoittaneeni aiheesta noin vuosi sitten, ja jotenkin ajatus saa mut huvittumaan. Miten se aina sattuu osumaan juuri näihin aikoihin?

Olen kuluneen viikon aikana maannut koulun säkkituolilla kuin aivokuollut. Olen unohtanut kriittisiä aikatauluja kalenteristani ja jopa kännykän ensimmäistä kertaa kouluun viikonlopuksi. Olen tiuskinut, herkutellut, nukahdellut ja ollut aivan tavattoman saamaton.

Kun tähän kaamokseen tottuu, veikkailen, että energiatasoni nousevat taas. Juuri nyt kaikki vain tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Onko kellään muulla näin, että aamujen ja iltojen pimetessä iskee väsymys eikä huvittaisi tehdä mitään?