25 marraskuuta 2016

Blogger Recognition Award

Oli ihanaa palata arkeen viikonloppureissulta, kun mielessä kutitteli ajatus siitä, että joku oli ihan oikeasti listannut Tässä & nyt -blogini omaan blogikirjoitukseensa, haastaen mut tekemään postauksen liittyen mun kokemuksiin bloggaajana. Tällainen bloggaajien verkostoituminen on aina kiehtonut mua ja arvostan aina sitä, kun joku jollakin tavalla huomioi ja osoittaa tunnistavansa mun blogin. Tällä kertaa sain Blogger Recognition Award -tunnustuksen aina yllättävältä Emilialta, joka kirjoittaa blogia Turkooseja unelmia. Kiitos!



Blogini aloitus:
Mun blogi syntyi itse asiassa opiskelun takia. Graafisen suunnittelun opintojen alkupuolella saatiin tehtäväksi tutustua blogialustaan ja luoda itsellemme blogi. Vuosi oli 2013. Mun blogini oli nimeltään Hukkunut hammasratas, bannerissa komeili mustanpuhuvat hammaspyörät ja sivulla pyöri animeaiheiset giffit, ja kun tarvittavat koulutehtäviin liittyvät postaukset oli pyyhitty pois, halusin kokeilla bloggaamista ihan oikeasti, kun kerran oli valmiina pohja, jolla sitä voisi kokeilla.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, sama blogi on yhä pystyssä, mutta se on vaihtanut nimeään kerran ja ulkomuotoaan niin usein, etten itsekään ole pysynyt laskuissa mukana. Ja täytyy sanoa, että kun kelaa aikaa taaksepäin, olen kyllä tullut tosi pitkälle.



Vinkkejä aloittelevalle bloggaajalle:
En välttämättä ole paras ihminen neuvomaan bloggauksen suhteen. Mun kanavani on melko pieni ja jollakin tapaa pidän siitä, ettei Tässä & nyt ole mikään satojen ihmisten seuraama plätformi. Kun seuraajamäärä on pienempi, ei postausaiheiden ja yksityisyyden kanssa tule isoja ongelmia.

•  Se onkin mun paras vinkkini aloittelevalle bloggaajalle. Mieti tarkkaan, mitä asioita haluat omalla kanavallasi jakaa tutuille ja tuntemattomille ihmisille. Jotkin asiat on hyvä pitää salassa, ja itse luulen, että omistamani kevytmoottoripyörä joutui ilkivallan kohteeksi, koska olin liian avoimesti kertonut somessa, etten ole kotona. Suojele omaisuuttasi ja kotiosoitettasi, äläkä välttämättä raportoi aina, kun olet poissa kotoa.

•  Annan kirjoituksen usein hautua muutaman päivän. Tätäkin kirjoitusta aloittelin maanantaina, ja sen jälkeen olen pikkuhiljaa lisäillyt tekstiä ja oikolukenut. Kun saan kirjoituksen valmiksi, etenkin, jos se on asiatekstiä eikä kerronnallista hölinää, lueskelen sitä pari päivää ennen postaamista. Niin ei tule möläytettyä mitään typerää ja tekstistä alkaa näkyä se, onko se helppolukuista vai ei.

•  Käytä vain omia kuviasi, toisten kuvien käyttäminen on oikeasti tekijänoikeusrikos. Valokuvaus voi tuntua alkuun haastavalta, mutta ihan kamerakännykällä ja vaikka Gimpillä (joka on ilmainen kuvankäsittelyohjelma) pääsee hyvin alkuun. Tähän asiaan voisin lisätä, että kannattaa valokuvata PALJON. Mä aina kirjoitan tekstin valmiiksi ja mietin vasta sitten, millaista kuvitusta haluan käyttää. Se, että ulkoisella kovalevyllä on niitä ylimääräisiä kuvia, helpottaa elämää kummasti, kun tilanteita ei tarvitse lavastaa.



Ja tässä vielä ohjeet:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2.Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3.Anna ohjeita alotteleville bloggaajille
4.Mainitse ja linkitä blogi joka nimesi sinut
5.Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

11 marraskuuta 2016

Kuukautiset ja mystinen kuukuppi

Tervehdys sinä, joka olet saanut osaksesi saman kohtalon kuin minä. Sinä, joka - sukupuolikokemuksestasi tai pronoministasi riippumatta - olet etuoikeutettu nauttimaan keskimäärin kuukausittain 2-7 päivän verenvuodosta. Näin ihanan, vertavuotavan perjantain kunniaksi ajattelin tulla juttelemaan kanssasi aiheesta, josta liian usein vaietaan ja josta puhuminen pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia.

Kuukautiset! Tuo ihana asia, joka munkin luonani on vieraillut kuukausittain siitä lähtien, kun täytin kaksitoista. Eli tähän mennessä mulla on ollut noin 128 kertaa kuukautiset. Se tietenkin tarkoittaa, että olen vuotanut enemmän tai vähemmän verta noin 768 päivää, joka on yli kaksi vuotta mun elämästäni. Siinä ajassa alkaa ehkä hiukan hallitsemaan hommaa, tietää, mitkä keinot toimii ja mitkä ei.



Tai sitten ei. Koko toimintahäiriön hallitsemiseen menee kaikilla oma aikansa, ja etenkin mulla kesti iäisyys, että hoksasin, miten menkkojen kanssa eletään. Kaikki tekevät omat päätöksensä ja valitsevat itselleen mieluisan kuukautissuojan. Tamponit ja siteet on monelle hyvä vaihtoehto, mutta esimerkiksi mulla kumpikaan ei oikein ollut toimiva ratkaisu. Monta vuotta kamppailin tuskaisesti asian kanssa enkä oikein tiennyt, mitä tehdä. Sitä vain turtui tilanteen epämukavuuteen ja ajatteli, että tällaista kärsimystä loppuelämäni nyt vaan on tarkoitus olla.

Sitten eräs mun ystäväni otti puheeksi tämän uuden, merkillisen keksinnön. Kuukupin.

Monta teehetkeä kului pyörien aiheen ympäillä. Meitä ihmetytti lähinnä sen omituinen käyttötapa, 12 tunnin välein tyhjennys ja kuukautissuojan keittäminen. Miten kummaa, voiko niin edes tehdä?

Sitten rohkaistuin, marssin paikalliseen apteekkiin (siihen, jossa en ikinä muuten käy), ja vaikka niittilompakkoni huusi tuskissaan kuluttaessani noin kolmekymppiä kuukautisiin kertaostoksena, oli se mun elämäni paras päätös. (Ja sen kolmenkymmenen euron jälkeen ei tarvitse kuluttaa enää rahaa muihin kuukautissuojiin pitkään aikaan!)

Olen elänyt, jos oikein muistan, nelisen kuukautta oman violetin kuppini kanssa. Kuukupin kanssa kuukautiset eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Saan liikkua vapaasti, urheilla, aikataulua ei tarvitse kellottaa kuukautissuojan vaihdon mukaan, saan istua ja makoilla juuri niin kuin haluan ja mikä parasta, kuukupin kanssa en ole kertaakaan kokenut ohivuotoa. Mulle riittää, että huolehdin kupin tyjennyksestä ja pesusta herätessä ja ennen nukkumaan menoa, hiukan alle kahdentoista tunnin välein. Ja sen käyttö on helppoa. Käyttöohjeiden graafisille kuville ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kun harjoittelee kotioloissa ja pysyy rauhallisena, kaikki sujuu kuin tanssi!

Eli jos olet tuskaillut enemmän tai vähemmän kuukautisten kanssa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Se, että saa olla miettimättä kokonaisen päivän verta ja horroria, ja saa keskittyä sietämään kuukautisten toisia epämielyttäviä puolia, se jos jokin parantaa elämänlaatua ihan älyttömästi!

Onko sulla kokemuksia kuukupista, tai haluatko kysyä jotain aiheeseen liittyvää? Kommentoi rohkeasti, myös anonyymit kommentit ovat tervetulleita!
(PS: Tämä postaus ei ole sponsoroitu, haluan vain kertoa, mikä on helpottanut elämääni kovasti viime aikoina! Kuukupin käyttöohjeet ja lisätietoa vekottimesta löytyy Luneten sivuilta.)

03 marraskuuta 2016

uusia tuulia ja melkein sateenkaarilogoja

Blogissa puhaltaa uudet, kylmät pohjostuulet, jotka enteilevät uhkaavasti talven tuloa. Ulkona kyllä paistaa aurinko, mutta lämpötilan hiipiessä nollaan ja sen alapuolelle aikaisempi, mehikasviaiheinen bannerini tuntui turhan... vehertävältä. Kyllä, vehertävältä.

Laitoin siis elämän risaiseksi ja hiljaisen päivän kunniaksi pyöräytin blogiin uuden ilmeen! Bannerin päivitin täysin erilaiseksi ja somelinkkien kuvakkeet muuttuivat banneriin sopiviksi. (Kammottava fontti, jota kovasti pahoittelen kaikille siitä ahdistuville, on ironinen valinta ja haluan blogini heijastelevan lempi ohjelmani Gumballin mielettömän maailman henkeä.) Jatkan pieniä muutoksia vielä viikon verran ja sitten TÄSSÄ & NYT on virallisesti syystunnelmissa! Vähänkö jännää!



Toivon, että tämä satunnainen tyylinmuutos ei aiheuta kenellekään blogiani lukevalle minkään sortin epämukavuutta. Tyylini muutenkin on jatkuvasti murroksessa ja sen takia tykkään pitää myös somen sen mukaisena. Toivon, että nämä muutokset ovat pikemminkin asia, joka luo toivottua vaihtuvuutta muuten melko staattiseen sisältöön.

Mitä mieltä sä olet? Kaipaatko blogimaailmaan pysyvyyttä ja tyyneyttä vai räväkkiä valintoja ja uudistusta?

02 marraskuuta 2016

Lokakuu oli lempeä

Lokakuussa sattui ja tapahtui kaikenlaista, siitä syystä blogin puolella on ollut hiljaisempaa ja muutkin harrastukset ovat jääneet taka-alalle. Näin ystäviä kulttuurin, ruuan, syvällisten keskustelujen ja klubielämän merkeissä, kävin lähiopetuspäivinä Turussa, joogasin, osallistuin instagrammissa inktober-tempaukseen, kävin Ellinooran huikealla keikalla, juhlin Halloweenia, vietettiin kihlauksen toista vuosipäivää ja osallistuin pysäyttävään taidejoogaan videoteoksen äärellä Porin Taidemuseolla. Ja tietenkin kävin töissä. Ei ole mikään ihme, että näiden juttujen välillä olen ollut hieman uuvahtanut, ja olen yrittänyt antaa itselleni luvan olla olematta toimelias.





Siihen liittyen marraskuu tuntuu muutoksen ajalta. Lähdemme taas kokeilemaan hiukan terveellisempiä elämäntapoja, kokeilen josko saisin saliharrastuksen rullaamaan ja lisää energiaa arkeen (juupa juu) ja päätin pitää taukoa ainakin toistaiseksi neljätoistavuotisesta harrastuksestani, kuorolaulusta. Mulla on ollut tosi paljon kiirettä ja inspiraation puutetta, joten olen jättänyt menemättä harjoituksiin useana viikkona peräkkäin, sekä kiireen että jaksamisen takia, ja nyt totesin, että tarvtsen hiukan aikaa miettiäkseni, mitä oikeasti haluan tehdä.



Jännityksellä odotan, mitä uusi kuukausi tuo tullessaan!