29 elokuuta 2014

Minne virta veneen vie

Apua, tämäkin postaus on pitänyt tehdä aikapäiviä sitten :D Miten voikin olla, että arjen astuessa kuvaan pitkän lomailun jälkeen havahtuu tajuamaan, ettei enää riitäkään ainoastaan oleminen, vaan jotakin pitäisi saada aikaan.

Mutta tosiaan, Juhnu oli pitkään vihjaillut, että sillä oli jotakin mielessään edellisviikon viikonlopulle, eikä suostunut millään kertomaan, mitä se jokin oli. Ainoastaan sen J suostui kertomaan, että tarvitaan vaihtovaatteet, ja sekin selvisi vasta samana aamuna muutaman minuutin ennen lähtöä. Niimpä kauhukuvat mielessäni heimokasteesta, jossa hypätään kalliolta mereen ja paintballista hyppäsimme autoon selkäreppu täynnä eväitä ja ajelimme määränpäähän.

Joka oli oikea unelma.
Mä en voi sanoin kuvailla, millainen riemu mussa syttyi kun karautettiin  Melamajavien kanoottimajalle. Mä olen usein puhunut siitä, kuinka paljon pidin koulussa melomisesta, mutta ajattelin aina, että juttuni kaikuivat kuuroille korville.
Lähes peilityyntä jokea meloessamme tuli räiskittyä vettä, juteltua henkeviä, naurettua, mulliteltua ja tehtyä uusia tuttavuuksia sorsaperheen, kurkien ja meitä tervehtimään tulleen kultaisennoutajan kanssa. Levähdyspaikan tulentekopaikka oli aivan unelma, ja voin sanoa, etten mä ole ikinä ennen syönyt niin hyvän makuista grillimakkaraa.
Grillipaikalle oli tietenkin aivan pakko palata illalla fiilistelemään ja grillailemaan lisää paremmalla ajalla, tällä kertaa jalkaisin. Aivan upea päivä jota muistelee mielellään näinä harmaina, sateisina päivinä ja joka on epäilemättä mun elämäni yksi onnistuneimpia.

Mun poikaystävä on maailman parhain ♥

13 elokuuta 2014

o n n e n m u r u s i a ♥

Mitenköhän näistä suunnittelemattomista, nopeastikuluvista päivistä onkaan tullut niitä päiviä, joista nauttii kaikkein eniten? Askeleet vievät minne sattuu, tulee poikettua paikoissa joissa ei ole aikoihin seikkaillut ja mikä parasta, voi tehdä ihan mitä vaan.
Mahtava esimerkki oli muunmuassa viime sunnuntai. Me lähdettiin J:n kanssa valloittamaan kaupunkia, ja alkujaan meidän piti mennä astetta hienompaan ravintolaan (Rossoon), mutta, koska päättämisenvaikeus ja pannupitsojen puute, päädyttiin seisomaan Raxin kassalle ja napattiin mukaamme lautaset, jotka saatiin ihan itse täyttää.
Meillä oli aikomuksena mennä kuuntelemaan pummilla Kirvatsiin Jenni Vartiaisen esiintymistä Porisperessä, mutta aikaisen saapumisen takia mä ehdotin varjoisamman paikan estimistä Hanhipuistosta. Puisto ei ole enää tähän aikaan kesästä enää niinkään kukkiva, mutta sen kävelijää johdattelevissa kivipoluissa ja -portaissa on jotain taianomaista. Puhumattakaan siitä, että tällaiset helposti nahkansa polttavat otukset pääsivät hetkeksi viilentymään pensaiden ja puiden varjoon.

"Tää on yhtä hieno ku meen olohuone, ainoo vaa et meen olohuoneessa ei saa punkkeja päähän kun siellä kävelee", oli J:n mielipide väistellessä polulla roikkuvia puunoksia.
Ja tulihan sitä tietenkin poikettua myös kuuntelemassa Jenni Vartiaisen setti. Kun takamus alkoi puutua soralla istumisesta käytiin härnäilemässä vuohea ja nappaamassa kaksin jaettava pehmis kioskista. Kaksin jaettavasta tulikin äkisti kolmen, neljän ja viidenkin jaettava, kun paikalle saapui pieniä uusia ystäviä, jotka jäivät odottamaan lisää välipalaa pitkäksi aikaa tötterön loppumisen jälkeenkin.
Millainen on muiden käsitys täydellisestä päivästä?

10 elokuuta 2014

Koulussa viimeinkin, voi ottaa iisimmin. Eiku.

Niin se kesäloma vain vierähti ja torstaina olikin se päivä, kun aamuherätys stressasi ensi kerran ja sormi meni uuhun miettiessä, mitä sitä pakkaisi mukaan ensimmäisenä koulupäivänä. Sitä sitten tuli nähtyä, ettei se kahden kuukauden erossaolo ollut muuttanut ollenkaan mitään ja tuntui siltä kuin edellisenä päivänä oltaisiin istuttu ruokalan pöydässä ilman, että kukaan haluaisi lähteä kotiin.
 Niin se aika vaan kuluu. Kesällä musta tuntui jollain kummalla tavalla, että päivät kului tyhjänpanttina istuskellen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna mun kesäänihän mahtui vaikka mitä!
Mun kesääni kuului tien päällä kulutetuja tunteja,

upeita kaupunkeja ja matkoja, joita mä en tule ikinä unohtamaan ♥,


pieniä askartelu- ja nikkarointiprojekteja joita tehdessä kello kiisi eteenpäin,

herkkuhetkiä niin ulkona kuin kotonakin,
aurinkoisia päiviä, rusketusrajoja ja pisamia,
mökkisaunan jälkeisiä väsymyksiä,
hiljaisia, kiireettömiä hetkiä,

sekä tietenkin hymyjä, hassutteluja ja tiskivuoroja.

04 elokuuta 2014

DIY-nikkari

Koska kesäloma on oivaa aikaa nikkaroida, askarrella ja puuhailla kaikenlaisia turhuuksia, mulla on tapana haalia itselleni muutamia tyhjänpäiväisiä projekteja ajankulukseni. Eikä tämäkään kesä ollut poikkeus. Kun piirtely, salillakäynti ja toimettomuus alkavat kyllästyttää voi kääntää kaiken mielenkiintonsa vaikkapa synttärilahjojen tekoon.
Mulle sattuu aina silloin tällöin ihan älyttömän hyvä tuuri, kun pyörähtelen paikallisten askarteluliikkeiden alennushyllyissä. Näistä Sinooperin kransseista, joita mä tykkään käyttää pohjana (voisihan sellaisen tehdä itsekin mutta laiskuus), pyydetään joskus aivan naurettavia rahamääriä, mutta aina silloin tällöin tällaisen löytää alesta parilla eurolla. (Huomatkaa erittäin siisti ja ergonominen askartelualusta olohuoneen lattialla.)
Opintotuen loppumisen takia mulla on tapana käyttää mahdollisimman halpoja materiaaleja. Tässäkin tapauksessa oksat löytyiväät luonnosta, kuumaliima sekä -pistooli Tigeristä ja pienet hopeiset koristeet taas kirppishyllystä. Tämän yksilön kanssa mulla oli tuuria, sillä sen kokonaishinta jäi alle kymmenen euron.
 Halpaa, hauskaa ja  kaikin puolin mukavaa lahjantekoa. Täytyy sanoa, että näitä tekisi mieluusti useamminkin.