29 elokuuta 2018

Hääkoristuksen yksityiskohtia - HÄÄT 2018

Heippa, tyypit, ihanaa keskiviikkoa! Oon viettänyt jonkin aikaa hiljaiseloa, koska ollaan vihdoinkin saatu arjesta kunnolla kiinni häiden järjestelyhulinan jälkeen. Ollaan reissailtu, telttailtu ja puuhailtu kaikkea ihanan normaalia, ja se on täydellistä vastapainoa alkuvuoden kiireellisyydelle. Mutta siitä huolimatta - jaksaisitteko hetkisen vielä mun häähypetystäni?

Aiempien postauksien kommenteista päättelin, että erityisesti meidän häiden koristus kiinnostaa porukkaa. Mä olen supervisuaalinen ihminen, joten hääkoristus oli mun esteettiselle sielulleni täydellinen puolen vuoden työmaa. Sitä on blogissa jo hiukan (lue: aika paljon) vilahdellutkin, mutta joitakin juttuja olisi kiva sanallisesti avata enemmän. Nyt haluaisin sukeltaa aiheeseen, ja kertoa hiukan koristeiden yksityiskohdista ja siitä, miten onnistuttiin luomaan meidän röllimetsähäät ♥

Ensin lyhyesti koristeiden budjetista: me oltiin varattu koristeita varten vain murto-osa meidän häiden kokobudjetista. Tiedettiin, että tehdään mahdollisimman paljon itse, ja että hyödynnettäisiin kierrätystavaraa, ja Ebayta tarvittavissa koristeostoksissa. Se onnistui tosi hyvin, ja häiden kalleimmat hääkoristeet olivat valonauhat (150 metriä 50€), kertakäyttöpöytäliinat ruokailuhuoneessa (6€) ja kynttilät (20€).





Juhlatilan kattaus
Juhlatilasta haluttiin juhlallinen, mutta rento. Ei siis peitetty pöytiä pöytäliinoilla, vaan luotettiin siihen, että kynttilät, luonnonkukat ja upeasti taitellut servetit toisivat tilaan sen kaivatun juhlallisuuden. Metsäteema näkyi kattauksessa niin, että leviteltiin asetelmiin puukiekkoja, kaapin perältä löytyneillä askarteluhöyheniä ja käpyjä.

Nimikyltit ja pöytänumerot tein itse luonnonkivistä, ja se oli kyllä aika urakka. Ihan huikean näköisiä niistä tuli, mutta ne olivatkin häiden työläin yksityiskohta. Mitä lähemmäs häitä päästiin, sitä enemmän musta alkoi tuntua siltä, että niiden kanssa menisi henki ja terveys, mutta kaikki kuitenkin valmistui ajallaan.

Koska lasipurkit ja -pullot olivat pitkälti kaikki alkuvuoden aikana luonnollisesti kerättyjä (tyhjentyneet hillopurkit, skumppapullot...), ja koska jokainen puukiekko ja kivi oli uniikki, tuli jokaisesta pöydän kattauksesta ihanan persoonallinen!



Istumakartta
Tämän kanssa painin aika pitkään. Koska tiesin, että sen oman paikan löytäminen pikkukivien avulla olisi ollut mission impossible, päätin tehdä myös istumakartan. Pohjana on meidän isän tekemät tikapuut, jotka on rakennettu joskus 80-90-luvulla, ja katkaistiin ne sopivaan mittaan. Numerot ovat meidän seinältä löytyvästä kirjaintaulusta, ja nimilaput ylijäämäpahvia. Täydellistä kierrätystä!



Lahjapöytä
Meidän lahjapöydän koristus pidettiin melko simppelinä, jotta mahdollisille lahjoille jäisi riittävästi tilaa. Hirveän montaa materiaalista lahjaa ei odotettu, mutta onneksi varattiin lahjoille kaksi pöytää, niitä tulikin tosi paljon! Pöydän jalkoihin kiinnitettiin pieni panderolli, jonka viireihin oli kirjoitettuna L A H J A P Ö Y T Ä, ja sen lisäksi pöydän kulmalle tuli meidän korttilaatikko ja luonnonkukkia lasipulloissa. (Kuvassa näkyvät kukat on heittokimppuni. Koristekukat olivat pöydän toisessa päässä.)

Korttilaatikko tehtiin Juhan kanssa mun edesmenneen mummuni vanhasta matkalaukusta, jonka sisäkangas vaihdettiin. Laukussa oli aivan kauhea, kahiseva ja värjäytynyt silkkivuori, joka saksittiin irti, ja jonka tilalle niitattiin vanha vaaleanpunainen lakana. Lopputulos oli ihan supersöpö, ja ylitti kyllä huimasti odotukset!





Kuistin pölkyt
Siis nämä olivat aivan upea idea, ja oli ihana sattuma, että mun vanhemmat ovat karsineet mökin pihasta puita ja jättäneet näitä pölkkyjä kuivumaan! Häiden järjestelypäivänä kaikki hiukan kyseenalaistivat sitä, että MIHIN nää tulee ja TARVIITKO oikeesti nää KAIKKI, mutta just ne tekivät mun mielestä juhlatilasta niin tunnelmallisen!

Oli ihanaa, kun astui ovesta sisään, ja heti pääsi virittäytymään röllimetsäfiilikseen, ja teema jatkui ihan koko tilan läpi. Eli kiitos kaikille, jotka näitä kantelitte sekä perjantaina että sunnuntaina, ootte parhaita! ♥




Hääauto
Mä annoin hääauton koristelun Juhan käsiin sillä ehdolla, että saisin tehdä JUST MARRIED -kyltin auton takaikkunaan. Mulla oli siinä vaiheessa järjestelyjä kädet niin täynnä muiden juttujen kanssa, että auton koristeluprojekti olisi tehnyt musta aikamoisen bridezillan. Juha kiinnitti mun Ladan katolle kattotelineen (joka on yleensä ollut kiinni Juhan Ladassa, jota ei otettu hääautoksi siksi, että siinä ei ole takaovia), johon Juha kiinnitti vanhat sukset, ja takaikkunalle löyttäytyi meitä eniten muistuttavat pehmolelut, jotka ovat olleet mukana meidän parisuhteessa ihan alkuajoista lähtien.

Juha oli kiinnittänyt hamppunarulla auton perään muutaman tölkin, jotka pysyivät kiinni sen hetken, että ajettiin kirkolle ja kun lähdettiin kirkolta. Ennen juhlapaikalle saapumista tölkit kuitenkin räjähtivät irti (enkä käsitä, miten tyhjien tölkkien irtoamisesta voi kuulua niin kova ääni!), mutta siinä vaiheessa päivää se ei enää haitannut. Muuten auto oli koristelematon, ja se oli kyllä erittäin hyvä päätös. Lada oli just meidän näköinen hääauto!



Kakkukoriste
Meidän kakkukoriste oli mun käsialaa. Ei kumpikaan oikein lämmetty niille perinteisille kakkukoristeille, jossa morsian ja sulhanen seisoskelevat kakun päällä tai jossa morsian retuuttaa sulhasta perässään, joten päätettiin tehdä jotain erilaista. Kakkukoristeen mallin löysin Etsystä, mutta se oli sen verran hintava, että kelailin pystyväni samankaltaisen tekemään itsekin.

Iskä leikkasi mulle pohjan vahvasta muovista, ja mä päälystin muovin kuvioidulla koristekalvolla, joka löytyi Sinooperin konkursimyynnistä käytännössä ilmaiseksi. Sitten kirjailin vuorten huiput ja tekstin valkoisella akryylimaalilla, ja lakkasin koko pinnan, jotta se ei kärsisi kuljetuksessa. Pystyssä koriste pysyi tuhdeilla puukepeillä, jotka liimattiin koristeen taustapuolelle. Ei hirveän viimeistelty kakkukoriste, mutta ainakin siinä oli persoonaa!





Eteinen
Eteinen meillä toimi juomien, lahjapöydän ja salatehtävien tilana. Eteisen seinälle vedettiin valonauhaa, naulakoiden edustalle taas hamppunaruun valokuvia ja ohjelma, ja juomavateihin kiinnitettiin LIMONAADI ja MÖKYÖÖLI-kyltit. En tiedä moniko teistä tietää, mutta mökyööli on peräisin Röllin vanhasta jaksosta, jossa Rölli vetelee viskiä ja ajattelee sen olevan taikalientä.



Eteisessä oli myös meidän kodin rakkaimpia sisustusjuttuja; karttapallo, noitarumpu ja kuuvalo. Niillä ei periaatteessa ollut mitään kummempaa roolia meidän häissä, mutta ne toivat tilaan vähän sellaista persoonallista twistiä, mitä kaivattiin.

Naulakon kohdalle piilotettiin kätevästi muuten myös pussit roskille ja tyhjille tölkeille. Ne oli kivasti piilossa niin avoimessa paikassa, ja aika hyvin porukka vaikutti ne löytävän.


Siinä oli meidän hääkoristuksen tärkeimmät tärpit. Mitä pidit meidän röllimetsäkoristuksesta? Lupaan, että tämä oli nyt viimeinen hääpostaus, mitä hetkeen on mun blogiini tulossa :D Jos jokin vielä kuitenkin kaihertaa mieltä, laita ihmeessä kommenttiboksiin kysymyksiä, niin palaan niihin ehkä erillisessä postauksessa!

Postauksen kuvat: Milla Grönman

13 elokuuta 2018

Morsiamen HÄÄLOOK

Ihanaa alkanutta viikkoa ♥ Koska tosi moni tuntui olevan kiinnostunut mun hääpäivän OOTD:n yksityiskohdista, ajattelin teille tässä postauksessa kertoa ihan kaiken siitä, miten mun häätyyli muotoutui, mistä löysin pukuni, ja miten kaikki muutkin palaset loksahtelivat paikoilleen!


Kuva: Milla Grönman

PUKU
Kun olin tarpeeksi pyöritellyt häätyyliä mielessäni ja päättänyt, että valkoista pukua en ottaisi, aloitin tyylin konkretisoinnin varaamalla sovitusajan hääpukuliikkeeseen. Ajattelin keskittyväni iltapukuosastoon, mutta jotenkin päädyin perinteiseen häämekkoon. Mun pukuni löytyi Porin Juhlava -liikkeestä, joka myy ja vuokraa juhla- ja hääpukuja. Siellä oli alkuvuodesta teemaviikko, jonka aikana heillä oli myynnissä käytettyjä mekkoja, ja parin hutisovituksen jälkeen iskin silmäni tähän mekkoon, joka roikkui käytettyjen mekkojen tangossa. 

Mekko on kokoa 48, ja vaikka edellinen omistaja oli mua huomattavasti lyhyempi, mekko oli kuin mulle tehty! Mekkoa oli lyhennetty sen verran, että sen helman alta pilkisti mun varpaat, ja sovituksessa jotenkin vain tiesin, että tää se on, vaikka valkoista pukua mun ei koskaan pitänyt ottaa. 

Yläosassa oli ylimääräistä tilaa, jonka takia mekkoon jouduttiin tekemään pieniä korjauksia. Korjauksineen mekko maksoi 610 euroa, joka on tämän kokoisesta ja tyylisestä mekosta erittäin kohtuullinen hinta!

Meillä oli ajatuksena myydä mekko eteenpäin heti häiden jälkeen, mutta ei olla ihan vielä ehditty tarttua siihen projektiin. Ehkä lähiviikkoina saadaan myynti-ilmoitus tehtyä, ellei sitten päädytä jemmaamaan tätä kaunotarta pukupussissa häkkivarastoon.


Kuva: Milla Grönman

KENGÄT
Muutama kuukausi ennen häitä kaasoni Anniina kyseli, voisiko hän mun veljeni kanssa ostaa mulle häälahjaksi kengät. Vastasin, että kyllä kai, kunhan niissä ei olisi hirveästi korkoa (Juha kun on mua hiukan lyhyempi), ja että haluaisin nähdä ne ennen kuin hän laittaisi niitä tilaukseen. Sitten yhtenä päivänä Anniina ilmoitti, että hän laittoi kengät tilaukseen ilman, että oli varmistanut multa ensin, olisiko kengät ok. Silloin iski pieni kuumotus, kun en tiennyt yhtään, mitä tuleman piti, ja hyvin pian mulle ilmoitettiinkin, että kengät ovat saapuneet, ja että niitä pitäisi tulla kokeilemaan.

Sovitus meni silmät sidottuina, ja alkuun mua huijattiin Anniinan korkokengillä. Sitten jalkaan sujahtivat ne viralliset hääkengät, ja melkein heti aavistin, mistä kengistä oli kyse. Kun sain katsoa, en meinannut uskoa, että mulla oli jalassa aidot Minna Parikat!

Muistan joskus kauan kauan sitten kommentoineeni johonkin hääblogiin, että just nämä kengät olivat mun unelmahääkenkäni, mutta en kuuna kullan valkeana uskonut näitä kenkiä omistavani.

Pidin Parikoita kirkossa, mutta kun päästiin vihkitilaisuuden jälkeen työväentalolle, nakkasin kengät meidän pöydän viereen, ja hiivin ympäriinsä paljain jaloin. Ihanaa on, että näistä jää koko loppuelämälle täydelliset juhlakengät, enkä malta odottaa, että saan seuraavan tilaisuuden näitä käyttää! Kiitos, Anniina ja Jari ♥



HIUKSET
Kuten hääkengätkin, myös mun hääkampaus oli häälahja. Luottoparturini Kampaamo Pinnin Teija loihti mulle aivan ihanan, peikkomaisen kiharapilven, joka säilyi koko hikisen päivän kiharana ja kurittomana. Ajattelin sen olevan mahdoton tehtävä, kun mun hiuksissani on niin paljon massaa (kampauksen tekemiseen varattiin aikaa varmuuden vuoksi kolme tuntia), ja koska mun tekemät kiharat yleensä aina suoristuvat paikoitellen tosi nopeasti.

Mun toiveeni tosiaan oli se, että haluan näyttää siltä, kuin olisin juuri mättäältä herännyt metsänhenki, ja lopputulos tosiaan näytti just siltä! Kiitos, Teija ♥

Epämääräisen epätasainen otsatukka on mun käsialaani, ja se teki muuten huoliteltuun luukkiin kivan viimeistelemättömän fiiliksen.


Kuva: Milla Grönman
Kuva: Milla Grönman

SEPPELE
Seppeleeni, kuten myös kaason ja morsiusneidon seppeleet, morsiuskimppu ja heittokimppu, olivat kaikki floristimestariopiskelija Josefiina Kiveron käsialaa. Josefiina on töissä Kukka-Ulvilassa, ja oon aina tykännyt hänen tyylistään tehdä erikoisia ratkaisuja kukka-asetelmien suhteen. Kun oli ajankohtaista alkaa miettiä häiden kukkia, tiesin heti, että koristeluun käytettävien luonnonkukkien lisäksi halusin just Josefiinan tekemän kimpun ja seppeleen.

Mun toiveiden kuvailu oli tätäkin ideaani selostaessa hiukan kyseenalainen, sillä sanoin Josefiinalle, että haluan kukkien näyttävän siltä, kuin ne olisivat kasvaneet sellaisenaan metsämättäässä. Just tuo mystinen fiilis välittyi kukista täydellisesti, enkä voisi olla niihin tyytyväisempi!

Sellepe oli ihana lisä hääluukkiin, ja se sopi ihan täydellisesti päivän vibaan, mun hiusten senhetkiseen sävyyn ja juhlatilan fiilikseen! Seppele oli hääpäivänä mun kruununi, ja en voisi edes kuvitella, että olisin mennyt naimisiin ilman sitä. Kuulin näyttäväni jopa merinymfiltä, joka oli just sitä, mihin tähtäsin! Alkuperäinen häätyyli-inspiraatiohan oli Usvametsän neito.

MEIKKI
Meikki oli yksi eniten päänvaivaa aiheuttanut juttu, kun suunnittelin hääluukkiani! Olin vähän kahden vaiheilla, tarvitsisinko ammattimeikkaajan tekemän meikin, vai vetelisinkö omilla, mutta oon kyllä erittäin tyytyväinen, että päädyin meikkaajalla käymään. Se oli just sellainen ones in the life time -henkinen hemmotteluhetki, ja hääpäivänä oli noin 30 astetta lämpöä. Ilman tuota superkestävää ammattimeikkiä olisin hikoillut naamani irti ennen kuin olisin edes päässyt vihkikirkolle.

Meikki tehtiin KauneusSalissa Porissa, ja meikkaaja oli ihan supermukava! Olin vähän ailahteleva asiakas, sillä koemeikkini ja tuo virallinen hääpäivän meikki oli ihan erilaiset, kun tulin koemeikin jälkeen ihan eri ideoiden kanssa viralliseen meikkiin. Mun glittermeikki oli muuten ihka eka glittermeikki, jonka meikkaaja ikinä oli tehnyt! Onnistui kyllä ihan todella hyvin, ja oon tosi kiitollinen siitä, että hän uskalsi sitä kokeilla mun kanssani!



Täytyy kyllä myöntää, että tuo kuvassa näkyvä huulenrajauskynä oli lähtenyt jo ennen kuin päästiin juhlapaikalle. Oli kyllä kiva, että sitä kokeiltiin, mutta huulimeikki ei kyllä ole yhtään mun juttuni! :D

KYNNET
Mun hääkynteni valikoituivat silloin, kun vielä luulin, että mun sormukseeni tulisi kuukivi. Siksi kynnet ovat kameleonttityyliset ja melko värittömät. Onneksi ne kuitenkin sopivat ihan hyvin tuon ametistinkin kanssa!

Mun kynnet siis olivat H&M:n tekokynnet! Niissä oli geelimäinen kiinnitysliima, jonka rapsutin irti, ja kiinnitin ne supertuhdilla nestemäisellä kynsiliimalla. Tekokynnet oli pitkät, joten lyhensin ne saksilla ja viilasin ne muotoonsa. Päälle meni vielä läpinäkyvä kynsilakka, niin tuo kameleonttiefekti selvisi häitä edeltävän järjestelypäivän koettelemukset. Mun kynnet saivat paljon kehuja, ja moni kysyi, että oliko ne kynsilakkaa. Erittäin onnistunut valinta siis!


Kuva: Milla Grönman

Siinä oli kaikki mun hääluukistani. Ennakkoon jännitin tosi paljon sitä, miten kaikki yksityiskohdat soljuisivat keskenään, lopullista häätyyliä kokonaisuudessaan kun ei näe ennen kuin vasta hääpäivänä. Kuitenkin kaikki tuntui olevan harmoniassa, ja näytin itseltäni. Se kai hääpäivänä on kaikkein tärkeintä.

Jos haluat kuulla yksityiskohtia Juhan hääOOTD:sta, tai jos jokin juttu jäi mietityttämään, pistä ihmeessä mietteitäsi kommenttiboksiin! Hääaiheisia postauksia on tulossa vielä ainakin pari, joten vastailen niissä mielelläni teitä askarruttaneisiin kysymyksiin ♥
Luitko jo nämä?
MEIDÄN HÄÄT
Itse suunniteltu vihkisormus - HÄÄT 2018
Häiden parhaat salatehtävät - HÄÄT 2018

09 elokuuta 2018

Vieraat mukaan MORSIAN VS SULHANEN -peliin - HÄÄT 2018

Meidän häät olivat rennot ja vapaat juhlat, ja salatehtävien lisäksi ohjelma oli pidetty niukkana. Haluttiin, että ihmiset saisivat liikkua vapaasti ja jutustella ilman, että kenenkään täytyisi toljottaa aloillaan koko ehtoota. Muutamia pelejä ja leikkejä meidänkin häissämme oli, esimerkiksi hääpari-tietovisa, sulhasen ryöstö ja perinteinen MORSIAN VS SULHANEN -peli, jossa kyseltiin kysymyksiä tyylillä "kumpi on parempi asiassa X".

Perinteisesti peli toimii niin, että hääpari istuu selät vastakkain, ja vastaa kysymykseen omaa tai toisen kenkää nostamalla. Me haluttiin myös häävieraat mukaan tähän, ja päädyttiin tällaiseen ratkaisuun!




Ideoitiin ja tehtiin laput kaasoni kanssa, kun mietimme, miten äänestyksestä saisi mahdollisimman vaivattoman vieraalle. Kahta eri lappua emme halunneet, joten päädyimme käännettävään versioon. Puolet oli värikoodattu, ja värikoodin tunnisti morsian- ja sulhane-teksteistä. Juhan väreinä oli vihreä ja sininen, mulla taas vaaleanpunainen ja liila.

Jäätelöttikkuidea tuli kuin tyhjästä, kun kaasoni toi laatikollisen puutikkuja mukanaan askarteluiltamaan. Hääjuhlassa oli kiva huomata, että kaikki tuntuivat tajuavan niiden käyttötarkoituksen heti - ja käyttivät näitä myös viuhkana ennen peliä!



Ainakin mä olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin juttu saatiin toimimaan. Kaasoni esitti kysymykset, ja laski kolmeen, niin kaikki nostivat vastauksensa samaan aikaan. Oli superhauskaa nähdä, mitä ihmiset veikkasivat vastaukseksi, ja juttu aiheutti paljon naurua ja hymyjä!

Mua kiinnostaa valtavasti, mitä mieltä sä olet hääleikeistä. Onko ne juhlien kohokohta, hyvää ajanvietettä vai pakkonaurettua kuraa?

08 elokuuta 2018

Häiden parhaat salatehtävät - HÄÄT 2018



Meillä oli häissä ohjelmana salatehtävä-peli, joka oli käynnissä melkein koko juhlan ajan. Salatehtävät ovat pieniä sosiaalisia haasteita, joita eniten suorittaneelle lupasimme pienen palkinnon. Mä laadin salatehtävät kasaan, ja ihana kaasoni auttoi mua tehtävien tulostamisessa ja leikkaamisessa, joten me kaksi olimme juhlasta ainoat, jotka tiesität salatehtävien sisällön.

Teimme salatehtävistä kaksi eri versiota, toinen peli oli osoitettu aikuisille ja toinen lapsille. Erityisesti lasten salatehtävät olivat menestys, ja lappuset loppuivat muutamassa tunnissa. Lasten salatehtäviä häissä oli hieman alle sata, ja suorittajia oli 5-6, joten tehtävien suorittamisen vauhti oli päätähuimaava! Aikuisten salatehtäviä jäi jäljelle jonkin verran, mutta aikuispelaajien innostus yllätti meidät positiivisesti!

Aikuisten salatehtävien SÄÄNNÖT olivat:

1. Älä puhu salatehtävästäsi.
2. Älä KOSKAAN puhu salatehtävästäsi kenellekään.
3. Salatehtäviin pääset osallistumaan nostamalla "uusi salatehtävä" -purkista itsellesi lapun. Säilytä lappu muiden katseilta piilossa tehtävän ajan. Mikäli nostamassasi lapussa on sinulle sopimaton tehtävä, voit laittaa lapun takaisin "uusi tehtävä" -purkkiin ja ottaa toisen tehtävän.
4. Pelaathan reilusti, ei tehtävien vaihtelua kaverin kanssa (lue ensimmäinen sääntö).
5. Suoritettuasi tehtävän, kirjoita lappuun nimesi ja tipauta lappu "suoritettu salatehtävä" -purkkiin. 

Eniten salatehtäviä suorittanut palkitaan! Pelaathan rehellisesti ja yhtä tehtävää kerrallaan. Muista ensimmäinen sääntö, kysyttiin sinulta mitä tahansa peliin liittyen!

Salatehtäviin inspiraatiota etsin netistä, ja innostuin erityisesti TÄSTÄ blogipostauksesta tosi paljon. Otin sieltä suoraan muutamia tehtäviä omaan peliimme, ja sovelsin heidän ohjeistaan omat ohjeemme.

Tänään haluan kertoa teille, mitkä salatehtävät olivat mun mielestäni ehdottomasti parhaita, ja miksi!




Houkuttele joku kanssasi pöydän alle. Tämän suorituksen mahtavuus löi meidät ällikällä! Me istuttiin oman pöytämme ääressä, kun eräs vieras juoksi meidän pöydän eteen, ja sanoi hämmentyneelle vastaantulijalleen "Hei, sinä, tuu mun kaa äkkii käymään täällä!" ja mitä hämmentynein häävieras konttasi meidän pöydän alle tehtävän suorittajan kaveriksi. Tilanne oli niin absurdi, että itsekin hetkeksi unohdin, että tällainen salatehtävä oli olemassa!

Kysy kolmelta vieraalta, mitkä ovat heidän lempi Disney-elokuvansa / Pokemoninsa. Tällaiset aihekysymykset olivat ehkä hieman läpinäkyviä, mutta herättivät laajempaa keskustelua aiheesta, joka jossain tapauksissa voi riittää murtamaan jään hiukan vieraampien pöytänaapureiden kanssa!

Pidä lähelläsi istuville nopea taukojumppa. En ollenkaan tiedä, suorittiko kukaan tätä kyseistä tehtävää, mutta kirjoitettuani sen tiesin heti, että tästä tulisi kova, jos joku olisi tarpeeksi rohkea sen suorittamaan.

Kirjoita häiden aikakapseliin. Meidän häissä oli vieraskirjana aikakapseli, joka avataan, kun vietetään ensimmäistä vuosipäivää 28.7.2019. Alkumaljojen jälkeen mainitsin juhlavieraille salatehtävistä ja aikakapselista, mutten ollut ihan varma, sisäistikö porukka molemmat, etenkin, kun aikakapseli oli salatehtäviä syrjäisemmässä paikassa. Mikä siis fiksumpaa kuin se, että kannustaa salatehtävien suorittajia kirjoittamaan kapseliin?

Heitä vierasta kävyllä. Koska käpyjä meidän koristuksesta löytyi reilusti!





Kerää pihan koivusta pari oksaa ja vie ne sulhaselle. Totea hänelle, että olet kuullut hänen tykkäävän saunoa kesähelteellä, ja että tässä on hänelle vihta seuraavalle saunavuorolle. Siis tämähän meni Juhalle IHAN TÄYDESTÄ. Joskus vain sattuu niin, että oikea tehtävä menee just oikealle tyypille, ja suoritus menee nappiin. Juhahan ei siis välitä yhtään saunomisesta kesällä, koska inhoaa helteitä, ja ei halua mennä saunaan hikoilemaan lisää.

Kysy morsiusneidolta, mitä sukua hän on morsiammelle. Kun nyt päästiin näihin täydestä meneviin salatehtäviin, tämä oli myös yksi harvoista sille listalle päätyneistä. Satuin sopivasti paikalle, kun tästä kysymyksestä kehkeytynyt keskustelu oli vielä käynnissä, ja morsiusneitoni pohti kummissaan, että meissä ehkä jollain tavalla oikeasta kulmasta katsottaessa on samaa näköä (ellei huomioi pituuseroa :D). Purkupäivänä kerroin hänelle, että kyseessä oli salatehtävä, ja morsiusneitoni Sini nauroi, että hän jo ajattelikin, että täytyy aika rankassa kännissä olla, jos hänen puheensa jälkeen luulee, että me oltaisiin sukulaisia!

Kehu sinulle tuntemattoman vieraan kainaloita upeiksi. Ihan vain koska hämmennys.

Kerro sulhaselle, että olet yrittänyt opetella moonwalkkia ja pyydä häntä näyttämään mallia. Juhahan siis on syvällä sisimmässään Michael Jackson -fani. Tästä kehkeytyi huikeaa videomateriaalia!

Kerro pöytäseurueellesi vakuuttava tarina siitä, kuinka juhlapaikalla kummittelee. Tämä osui bestmanille, ja ohi kulkiessani mulle huikkailtiin hänen pöydästään, että et usko, millaisia tarinoita täällä kuulee! Oikealle tyypille osuessa tämä on huikein mahdollinen salatehtävä, mitä purkista voi löytää.




Ota selfie __________ kanssa. (Ja lähetä se morsiamelle, niin saat lisäpisteen. *050 _______*) Nämä tehtävät olivat todella hauskoja. Sain häistä talteen pari tosi hauskaa selfietä, joita en ikinä olisi nähnyt ilman tätä tehtävänantoa. Tehtävän kohteina oli mm. Juha, mun sukulaiseni, Juhan sukulaiset, morsiusneito ja bestmanit.

Vie morsiamelle lasi vettä. Tämä oli mun master plan nesteytykseni huolehtimiseen. Harmittavasti kukaan ei kuitenkaan suorittanut tätä, ja en ole ihan varma, johtuiko se siitä, että kukaan ei näitä tehtäviä saanut, vai siitä, että kukaan ei uskaltanut mennä juhlapaikan keittiöön hakemaan vettä. Siitä huolimatta ehdoton lisä suosikkilistalle, nimittäin jos tämä olisi onnistunut, olisi nesteytyksestä huolehtiminen ollut paljon helpompaa :D

Kerro itsellesi vieraalle henkilölle kuulleesi morsiusparin suunnittelevan häämatkaa ___________. Vaihtoehtoina oli Pihlava, Linnanmäen Halloween-juhla ja Tsernobyl. Loppuillasta joku kysyikin, minne me nyt sitten ollaan matkaamassa. Todellisuudessa ennen hääpäivää ei oltu juurikaan puhuttu häämatkasta, kun se ei ollut ajankohtaista (meidän molempien loma loppui hääviikonloppuun), ja molemmat meistä tiesi sisimmässään, että todennäköisin matkakohde on meille tutuksi käynyt Kööpenhaminan Tivoli.

Siinä oli mun ehdottomat suosikkini. Palkintoina meillä oli lapsille frisbee, saippuakuplapullo, Smurffi-limsa ja valotikut, ja aikuisille taas pieni Fresita-pullo, kertakäyttöpikarit, niihin mätsäävät servetit ja valotikut. Kaikilla pelaajilla tuntui olevan hauskaa, ja peli täydensi täydellisesti juhlan vapaan ohjelman välejä. Olisi hauska kuulla, oletko sä ollut häissä tai muissa juhlissa, joissa salatehtävät olivat läsnä, ja mitä sä niistä pidit!

Postauksen kuvat: Milla Grönman
Lisää tietoa meidän häiden salatehtävistä löytyy TÄÄLTÄ!

07 elokuuta 2018

Itse suunniteltu vihkisormus - HÄÄT 2018

Ihanaa tiistaita ♥ Koska hääpostaukset tuntuvat kiinnostavan, tänään ajattelin kertoa teille mun vihkisormuksestani, jonka suunnittelin itse!



Mä olen kriiseillyt vihkisormukseni suhteen siitä lähtien, kun alettiin naimisiinmenosta juttelemaan. Kihlasormuksen päättäminen oli Juhan tehtävä, ja nyt oli mun vuoroni tehdä iso päätös - eikä mua ei ole ikinä tunnettu siitä, että olisin hyvä päättämään mitään. Mietin kihlasormustani muistuttavaa titaanirinkulaa, Somsolan luonnonkivisormusta, noitamaista tummennettua hopeasormusta (kävin yhtä jopa Helsingissä asti sovittamassa,) ja vaikka mitä. Sitten äiti kysyi, että miksi en itse suunnittelisi sormusta.

Äidin jemmasta löytyi mun edesmenneen mummuni vanha spektroliittiriipus, jota kukaan ei käyttänyt. Mä otin sen siis hoteihini, ja mietin, jos käyttäisin sormuksessa olevan kiven vihkisormukseeni.

Äiti on koruliikkeessä töissä, ja selvitteli mun puolestani kultaseppä Juha Loikalalta, (joka teki btw "Suomen kruunujalokivet",) ehtisikö hän tarttua tällaiseen hiukan erikoisempaan projektiin. Kun vastaus oli, että aikataulu antoi sormukselleni myöden, piirtelin mummuni riipuksen innoitamana hahmotelman. Sormusta suunnitellessa olin kyllä vähän kahden vaiheilla siitä, haluaisinko mummun korun rikkoa sormusta varten, se oli niin kiva kaulassa. Sen lisäksi kivi oli mun makuuni ihan liian pitkä ja kapea.

Sovittiin suunnittelupalaveri Loikalan kanssa, ja palaverissa päätettiin, että ei käytettäisikään spektroliittiä, vaan hän etsisi mun sormukseen sopivamman kiven. Sain siis säästää mummun korun riipuksena. Lisäksi lähetin Loikalalle piirrokseni malliksi siitä, mitä olin ajatellut, mutta annoin hänelle myös vapaat kädet soveltaa sitä tarvittaessa.



Koska spektroliitti jäi käyttämättä, juteltiin siitä, millainen kivi olisi sopivin sormukseen. Olin ihastunut kuukiviin, ja tottakai ajatus ametististakin houkutteli. Parin viikon päästä kuulin, että Loikala oli löytänyt mulle sekä ametistin että kuukiven, ja sain viikonlopun yli miettiä, kumpi olisi parempi sormukseen. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin siihen, että ametisti oli mulle sopivampi.

Valmistusprosessin edetessä pääsin sovittamaan runkoa ja näkemään välivaiheen, jossa kiveä ei oltu vielä kiinnitetty, hopeaa tummennettu ja josta puuttui pallerot. Ihastuin sormukseen jo ekalla sovituskerralla, ja valmis sormus on kaikkien unelmieni täyttymys.

Sormus on täydellinen, ja satoja kertoja upeampi kuin osasin edes odottaa! Tummennettu hopea, kiiltävät kuut ja taianomainen kivi loivat tästä sormuksesta täydellisen just mulle, ja oon tosi iloinen siitä, että uskalsin tähän sormuksen teettämiseen tarttua.

Luitko jo nämä?
MEIDÄN HÄÄT
7 kuukautta ilman henkilövaakaa! - HÄÄT 2018

05 elokuuta 2018

MEIDÄN HÄÄT



Meidän häät olivat viikko sitten lauantaina. Mun päiväni starttasi aamulla puoli 7 kampauksen ja meikin merkeissä, ja aamupäivä menikin vauhdikkaasti kaasoni seurassa kampaajan penkissä istuen. Ilmassa oli suuren juhlapäivän tuntua, ja pieni Tigeristä ostettu käsituuletin oli kovassa käytössä. Päivän lämpötila oli noin 30 astetta, sää oli puolipilvinen ja tuulinen, ja kun saatiin itsemme valmiiksi, lähdettiin hiljalleen ajelemaan kohti Noormarkun työväentaloa, jossa kokoonnuttiin bestmanien, morsiusneidon ja mun vanhempieni kanssa hiukan ennen juhlan virallista alkua. Ja tietenkin sulhanenkin oli löytänyt tiensä paikalle.

Kun muut hoitivat viime hetken valmisteluja, me Juhan kanssa valmistauduttiin henkisesti hääkirkkoon. Otettiin päivän ensimmäisiä potretteja meidän valokuvaajan Milla Grönmanin kanssa työväentalon pihassa, ja päästiin sopivasti juhlafiiliksiin. Kaikki postauksen kuvat ovat hänen käsialaansa, kahta lukuunottamatta. Ne on merkitty kuvan alla olevalla linkillä.







Superkestävän hääkampaukseni teki Söörmarkun kampaamo Pinni, meikin Porissa KauneusSali, ja seppeleet, hääkimpun ja heittokimpun valmisti huippulahjakas mestarifloristiopiskelija Josefiina, joka on töissä Kukka-Ulvilassa.




© Maarit Laakkonen


Virallinen osuus juhlasta alkoi Noormarkun kirkossa kello 15.00.

Hääkirkko oli hämmentävän jännittävä kokemus. Me Juhan kanssa naurettiin ihan viime metreille asti, että ei kyllä yhtään jännitä, mutta auta armias, kun häämarssi alkoi pauhata, niin kauhea tärinä iski. Mulla onneksi oli saattaja, joten pahin jännitys hiukan helpotti kirkon käytävää kävellessä isän käsiposkessa.

Vihkitoimitus meni ohi tosi nopeasti, muistaakseni joku osasi kertoa, ettei se kestänyt paljoakaan varttia pidempään. Kun me marssittiin pois alttarilta, meidän oli tarkoitus pujahtaa morsiushuoneeseen odottamaan, että kaikki muut pääsisivät ennen meitä pihalle. Me sitten reteästi poikettiin väärää käytävää pitkin, ja luikittiinkin takaisin väkijoukon eteen, kun tajuttiin, että oltiin erehdytty paikasta. Hihityksen määrää on vaikea edes kuvailla.

Kun tästä oltiin selvitty, hyppelihdittiin autolle saippuakuplien saattelemana. Hääautona meillä oli mun Lada Samara. Juha nauroi, että tuon äskeisen mokan jälkeen tästä puuttuu vain se, että auto ei lähtisi käyntiin, ja että joku häävieraista joutuisi meidät hinaamaan juhlapaikalle. Manauksista huolimatta mun veli, joka toimi sen päivän meidän hovikuskina, sai auton startattua, ja lähdettiin heittämään pientä rundia ennen kuin saavuttaisiin hääpaikalle.








Juhlasalin koristus onnistui paremmin, kuin osasin odottaa. Meillä oli pöydissä puukiekkoja, kiviä, käpyjä, lasipurkkeja, luonnonkukkia ja kynttilöitä. Pöytänumerot ja nimikyltit tein meidän keräämistä kivistä. Ihanaa oli, että jokaisen pöydän järjestys oli uniikki, koska kaikki kivet olivat erilaisia, ja koska pulloja ja purkkeja ollaan keräilty itse randomisti tyhjenevistä puteleista, eikä esimerkiksi ostettu Ikeasta kaikkiin pöytiin mätsääviä.









Häitä varten me oltiin valmisteltu omat soittolistat, jotka soivat koko häiden ajan. Ruokailua ja ohjelmaa varten luodulta soittolistalta löytyi Juhan ja mun lempiartisteja, esim Stratovariusta ja Florence and the machinea, mutta niiden vastapainoksi perinteisempiä häälauluja, muumitunnareita, röllibiisejä ja Värttinän nykykansanmusiikkia.

Vaikka kuinka yritettiin vältellä perinteitä, me päädyttiin yllättävänkin perinteiseen hääkaavaan; kun saavuttiin juhlapaikalle, pidettiin perinteinen "onnittelukierros", jossa saatiin kätellä tai halata kaikki meidän vieraat, ja vaihtaa muutama sana ennen muuta ohjelmaa. Tämä oli mun mielestä ihana ohjelmanumero, koska sai oikeasti katsoa jokaista vierasta silmiin ja kiittää siitä, kun hän oli tullut paikalle. Loppuilta oli sen verran kiireinen, että ihan kaikkien kanssa ei ehtinyt olemaan kunnolla puheissa.

Alkumaljoina meillä oli Avivan kuoharia, joka jaettiin häävieraille onnittelukierroksen aikana. Morsiusneito piti lyhyen maljapuheen, nostettiin maljat ja mä ilmoitin häävieraille, että ruoka olisi pian katettuna, pyysin ihmisiä kirjoittamaan vieraskirjana toimivaan aikakapseliin, ja infosin nopeasti ihmisiä salatehtävä-pelistä, joka oli melkein koko juhlan ajan pelattavissa.






Ohjelmaa häissä oli maltillisesti. Ruokailun ja hääkakun välissä pidettiin pieni tietokilpailu meidän parisuhteeseen liittyen, vedettiin perinteinen MORSIAN VS SULHANEN -peli, ja ihmiset saivat tutustua toisiinsa, tehdä salatehtäviä ja vaihtaa kuulumisia.

Joihinkin yksittäisiin ohjelmanumeroihin palaan vielä tarkemmin erillisissä postauksissa, mutta jos jokin peli tai ohjemanumero kiinnostaa erityisesti, laita vain kysymyksesi kommenttiboksiin!







© Maarit Laakkonen


Hääkakku oli aivan upea, ja se oli hyvää! Oon tosi onnellinen, että meidän catering sai mun tekemäni kakkukoristeen pysymään pystyssä. Se oli aika tuhtia muovia, jonka mun isä leikkasi muotoonsa, ja jonka mä päällystin kuviokalvolla ja maalilla. Viedessäni sen cateringillemme, he hiukan mietiskelivät, pysyisikö se painonsa takia pystyssä. Kakku oli onneksi sen verran tiivis, että se pysyi tukevasti pystyssä ilman lisätukea.

Kakun jälkeen meillä oli vuorossa puheet, jotka olivatkin sen päivän liikuttavin ohjelmanumero. Perinteisen morsiamenryöstön sijasta meidän järjestäjäpoppoo oli järjestänyt meille tosi hauskan ja yllättävän sulhasenryöstön, joka tuli just sopivasti puheiden jälkeen. Mun tehtäväni oli hahmotella Juhasta kuva WANTED-julisteeseen, ja mun vanhemmat joutuivat kirjoittamaan ilmoitukseen sopivan tekstin annetuista sanoista.

Ohjelmaan liittyen mun on pakko kiittää mun kaasoani, joka hoiti päivän aikataulutuksen, juonsi kaikki ohjelmat, oli oikeasti supersupliikki juhlaemäntä ja joka piti mun pakkani kasassa koko päivän. Kiitos, Anniina ♥

Kun sulhanen oli turvallisesti palautettu, ja naamioituneet kaappaajat olivat paljastuneet, oli vuorossa sukkanauhan ja kimpun heitto. Sukkanauha oli perinteinen, mutta kimppuna mulla oli hajoava fortune-kimppu, jonka jokaiseen varteen oli sidottuna meidän päättämiä mietelauseita ja ohjeita onnelliseen elämään. Meidän fortune-kimpun lempiohje oli;

Täytä se mikä on tyhjä, tyhjennä se mikä on täynnä ja raavi sieltä mistä kutittaa.

Koska eihän sitä liian vakavamieliseksi saa heittäytyä? :D






Loppuehtoo menikin sitten rennon puuhailun merkeissä. Me tanssittiin ensitanssi, jonka kappaleena meillä oli Ed Sheeranin Perfect, ja sen jälkeen jätettiin paritanssille sopiva soittolista soimaan, jos joku innostuisi laittamaan jalalla koreasti. Muksut innostui saippuakuplista, sulhanen ja bestmanit vetelivät pihalla paksuja sikareita, meidän hääauto keräsi nojailijoita yllättävänkin paljon, ja kaikki tuntuivat viihtyvän.

Myöhäisillasta laitettiin soimaan meidän joraus-lista, mistä löytyi tämän hetken kovinta suomipoppia, 2000-luvun tanssimusaa, LMFAO:ta, Rölliä, Michael Jacksonia ja muita huikeita kappaleita. Kun valtaosa vieraista oli lähtenyt, meillä oli pienen porukan superöveritanssibileet, jotka kestivät puoleen yöhön. Koko päivä oli paketissa aamu kahdelta, ja ampaistiin meidän hovikuskin avustuksella hakemaan Mevlanasta kebabbia, hiukan hienommin pukeutuneina.



Aivan täydellinen päivä, ja täydellinen seura! Tätä onnistuneempaa hääpäivää saa etsiä, ja ollaan molemmat tosi onnellisia siitä, miten hyvin kaikki meni.

Kiitos siis kaikille, jotka olitte meidän kanssa tätä päivää juhlimassa, ja kiitos teille, jotka autoitte meitä tämän juhlapäivän järjestämään ♥

Häälahjana meidän valokuvaaja Milla teki meidän tärkeästä päivästä ihan huikean häävideon, joka tuli meille täytenä yllätyksenä. Ei edes tiedetty, että Milla videoi meidän häissä, vaan ajateltiin hänen ottavan ainoastaan kuvia. Tämä oli siis täydellinen yllätys, ja ihanaa nähdä häistä myös videomateriaalia. Kiitos, Milla ♥