Toisaalta ymmärrän tämän ajankohdan, syyskuu kuitenkin tulee heti kesän loputtua. Kesän aikana kertyneistä kiloista halutaan nopeasti eroon ja turpea olo inhottaa. Mutta miksi juuri tässä apean, perusmasentuneen kuukauden aikana täytyy aloittaa maailmaamullistava dietti, joka päätyy kuitenkin koko talven kestävään jojolaihdutukseen?
Viime vuonna aloitin elämäntaparemontin syyskuussa, ja se kesti tasan sen yhden kuukauden. Lokakuussa aloin mässäillä sokeria kahta kauheammin ja liikuntamäärätkin hiipuivat minimiin, koska syyskuun itsensä ruoskiminen ei tuntunut hyvälle. Syyskuussa ainakin mä tunnen oloni tosi uupuneeksi päivittäin ja mun soittolistanikin muuttuu melankolispainotteiseksi. Syksyisinä iltoina mikään ei tunnu paremmalta, kuin tulla lämpimään kotiin tuulesta ja tuiverruksesta, käpertyä sohvalle ja napata käteen iso kupillinen kuumaa kaakaota. Tai syödä mustikkakeittoa. Tai riisifrutti, mitä näitä nyt on. Siinä vaiheessa ei todellakaan halua miettiä salille menemistä tai salaattiainesten hakemista kaupasta, kun edelliset salaatit on nahistuneena jääkaapissa.
Syyskuussa 2017 olen painanut keskimäärin sataviisi kiloa, ja silti ollut itselleni armollinen. Shokeeraavaa, eikö totta? Ylipainoinenko muka voisi jättää laihdutusajatukset ja antaa itselleen luvan tehdä juuri niin, kuin keho haluaa tehdä? Mä olen päättänyt, etten enää sanele tarkkoja päiviä sille, milloin aloitan pienet eleet kohti terveellisempiä elämäntapoja. Äkkijyrkkää dieettiä en aio enää ikinä aloittaa. Viime vuonna tähän aikaan raahasin itseni väkisin salille ja tein uuvuttavan hikitreenin vähintään kaksi kertaa viikossa, nyt käyn kerran viikossa joogaamassa. Ja syön karkkia, jos siltä tuntuu. Tänään menen kokeilemaan pitkästä aikaa, miltä zumba tuntuu ja päätän sitten, jatkanko uutta liikuntaharrastusta koko syyslukukauden.
Pikku hiljaa kohti parempia elintapoja, jotta tämä syysväsymys hieman laantuisi.
Oletko sä ikinä aloittanut sokeritonta syyskuuta tai jotain muuta dieettimeininkiä syyskuun alussa? Miten ne ovat sulle toimineet?
Mainiosti kirjoitettu! En oikein usko näihin sokeriton syyskuu yms. tempauksiin. Mun mielestä mitään ruokia tai ruoka-aineita ei pidä kieltää itseltä kokonaan jos ei lääkäri niin sano. Ja näin syksyllä se iso kupillinen kaakaota rankan päivän jälkeen voi olla mielenterveydellekin hyväksi ;D Meillä on nyt avomiehen kanssa jääkaapin ovessa lappu, jossa on viikkokohtaisesti molemmille kaksi karkkipäivää ja kolme liikuntakertaa. Jos jää joskus joku kävely tehtyä niin siitä ei ole mitään sanktioita tms. sovittu eli kuitenkin ihan positiivisissa fiiliksissä mennään :)
VastaaPoistaHei, toihan on ihan älyttömän hyvä systeemi! Pitänee vähän miettiä itsellekin tuollainen pienimuotoinen herkku-liikunta-aikataulu :D Mä tiedän harmikseni, että kyllä tuollainen sokeriton kuukausi ja paleo oikeasti toimii sen aikaa, kun sitä pystyy toteuttamaan, mutta sitten, kun palaa niihin normaaleihin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin, menetetyt kilot tulee älyttömän nopeasti takaisin. Ja ei tuollaisia naurettavan kovia ruokavalioita voi ylläpitää ikuisuuksia.
PoistaEn ollut kuullutkaan sokerittomasta syyskuusta! En tosin pahemmin muutenkaan seuraa näitä syömiseen liittyviä tempauksia, koska niistä tulee vaan paha mieli ja suorittamisen maku suuhun.
VastaaPoistaMutta pakko myöntää, että syksy on kyllä laihduttamisen aloittamiseen hieman rankka ajankohta, varsinkin niille, jotka ei tälleen itseni tapaan vaan nauti viilenevästä säästä ja pimeistä illoista. :D
Eli päinvastoin kuin monella muulla, mulla nousee syksysin energiatasot ihan täysin ja inspiraatiota pukkaa joka nurkan takaa. Vielä kun saisin sen kanavoitua terveellisiin elämäntapoihin niin menisi hyvin.
Mäkin tunnen itseni syksyllä tosi inspiroituneeksi ja piirtelen tosi paljon, mutta energiaa paljon muuhun ei kyllä ole. Tuota sokeritonta syyskuuta en kyllä voinut viime vuonna millään ohittaa, kun kaikki tunnetut somevaikuttajat, joita seuraan, olivat mukana tempauksessa ja jättivät lisätyn sokerin kokonaan ruokavaliostaan -_- onneksi tänä vuonna dieettitrendi ei saanut niin paljon tuulta siipiensä alle.
PoistaHaha, liian monta tuhoon tuomittua diettiä ja tempausta jo takana :D Ehkä paras oli muutama vuosi sitten detox-kuuri, joka on ainoa koskaan toiminut. Ensi keväänä voisi taas uudestaan, ellei sitten ole elämäntilanne kovin muuttunut ennen sitä. Syksyisin meille tulee usein se "ei hitto, nyt on hyvä aloittaa ensi kesäksi rantakuntoon" höpinä ja salilla usein jaksetaan käydä pari kolme kuukautta kunnes se jää mukavemman elämän varjoon. Ei toimi meille, sen sijaan luonnossa liikkuminen, itse ruoan tekeminen alusta loppuun ja ruutuajan vähentäminen toimivat paremmin :)
VastaaPoistaps. olet upea ♥
Tuo syksyn RANTAKUNTOON201X-innostus on kyllä niin tuttu juttu, ja jestas kun hääkuntotreenaus kummittelee mielessä. Onneksi aikanaan ravintoterapeutti kouli musta kaikki dieetti-innostukset irti ja en oo lähtenyt paleoon tai muihin ihmeruokavalioihin. Ajattelin, että kun tässä zumbailee ja joogaa viikottain niin se on jo tosi hyvä pohja :)
PoistaPs, kiitos, niin oot säkin ♡
Syyskuu on kyllä maailman kamalimpia aikoja aloittaa himokuntotreenit ja superruokavaliot. Toisille syksy on toki energistä ja raikasta aikaa, mutta itselleni pimenevä ja kylmenevä sää lähinnä aiheuttaa kohmean ja väsyneen olon ja himon lämpimään raskaaseen ruokaan : D Tekee mieli vain fiilistellä vilttien välissä höyryävän mustaherukkamehukupin kanssa ja poltella kynttilöitä. Syön syksyisin ihan hirveästä pastaa, lämmin raskas ruoka tuntuu kuin halaukselta sisältäpäin. (Onneksi tuli opittua kesällä pari herkullista täyttävää vegaanisafkareseptiä!)
VastaaPoistaLuulen että suurimmassa osassa elämäntaparemonttien kariutumisessa on kyse siitä että lähdetään liikenteeseen shokkihoidolla. Lempiruuat ja herkut lopetetaan kuin seinään ja himoliikunta aloitetaan miltein nollapohjalta. Liian kovalla kurilla olo on kurja eikä motivaatio kanna kauas. Omalla kohdalla toimii parhaiten se että keskittyy löytämään elämäänsä lisää terveellisiä piirteitä sen sijaan että vahtaa raivokkaasti asioita joita ei saa tehdä. Kun löytää asioita joista nauttii ja joista tulee hyvä olo, vanhat huonot tavat korvaantuvat kivemmilla kuin itsestään. Terveellinen elämä ei onnistu jos siitä tekee pakkopullaa, sen tulisi olla mukavaa ja sujuvaa :3
Superhyvin sanottu! Tuo äkkijyrkkä muutos on kyllä viho viimeinen juttu mihin kannattaa lähteä. Muistan, miten voivottelin viime vuonna somessa jokaista poloista, jotka näyttivät vetävänsä elokuun viimeisenä päivänä hirveät mätöt, jotta pärjää sen syyskuun sokerittomana. Siinä on niin sokerikrapulafiilis ja vieroitusoireitakin voi ilmaantua, kun tekee niin jyrkän äkkikäännöksen.
PoistaMulla on perus hyvät elämäntavat koko ajan päällä - juon vettä päivässä yli 2,5 litraa, syön melko monipuolisesti ja liikun, mutta mun kohdallani mun pitäisi alkaa hiljalleen karsia niitä huonoja tapoja. Herkut maistuvat ja istun tosi monta tuntia päivässä, kun olen toimistotöissä. Ehkä se tästä lähtee oikeaan suuntaan ennen vuodenvaihdetta :)