Monta kertaa puhkikulutettu puheenaihe tuottaa kiivasta keskustelua myös blogimaailmassa. Kyseessä on tietenkin kuntosaliharrastus, fitness, painonhallista, tai miksi ikinä sitä nyt haluaakin kutsua.
Omat näkemykseni saattavat olla hyvin erilaiset tässäKIN asiassa kuin valtavirralla. Oma kauneusihanteeni on normaali, terve keho, ei niinkään suuret lihakset tai timmi takapuoli. Rasvaa ja selluliittia saa olla, kunhan perusta on terve ja ihminen kykenee tekemään haluamiaan asioita ilman suurta ponnistelua.
Mä en ikinä ennen ole nauttinut liikunnasta, ja se olikin ehkä suurin kynnys, kun rupesin omaa saliharrastustani kokeilemaan. Koululiikunta ei napannut, mut valittii joka tunti viimeisenä joukkueeseen eikä mulla ole ollut lapsena tai nuorena hirveästi liikunnallisia harrastuksia. Ravinto tuli tutuksi rampatessa ravintoterapeutilla kouluterkkarin toimesta, ja mun tapauksessani viimeisen tönäisyn antoi se, kun aloin suunnitella alanvaihtoa autoasentajan hommista graafisen suunnittelun opintoihin, enkä mä ollut ollenkaaan varma, miten mun kroppa tottuisi istumatyöhön.
Ja kun pääsi vauhtiin, eihän sitä sitten tietenkään enää vain voi lopettaa. Mun määränpääni ei ole enää niinkään laihtua, lähinnä ainoastaan pysyä terveenä. Salilla tulee käytyä pari-kolme kertaa viikossa, ja nyt kesällä mä olen lisännyt runsaasti arkiliikuntaa pyöräilemällä ja kävelemällä. Ketään neuvomaan mä en rupea, niin paljoa mä en ole perehtynyt näihin asioihin, mutta kunhan vain yrittää ja pitää mielessä, että tekee vain niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, pääsee pitkälle.