31 joulukuuta 2017

2017 pähkinänkuoressa

Taas vuosi on tullut päätökseensä. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika kuluu, vastahan tein muistelupostausta vuodelle 2016, ja huomenna ollaan jo vuodessa 2018! Ajattelin, että näin vuoden viimeisenä päivänä voisi olla kiva kelata aikaa taaksepäin ja katsoa oikein kunnolla, mitä tarkalleen mennyt vuosi on pitänyt sisällään. Eli aloitetaan ihan alusta;



Tammikuu
♥ 2017 vaihtui läheisten seurassa. Poltettiin tähtisädetikkuja, veli paukutti pari rakettia ja katseltiin kaupungin ilotulitusta vanhempien parvekkeelta.

♥ Tammikuussa lopetin pitkän harkinnan jälkeen virallisesti kuoroharrastukseni. Se ei ollut valtava juttu, koska olin jäänyt kuorosta tauolle jo syyskaudella 2016, kun halusin miettiä, oliko kuoroharrastus enää mun juttuni. Lopettamista en ole harmitellut yhtään, mutta tänä vuonna olen joutunut opettelemaan siihen, ettei lauantaiaamuisin tarvitse herätä niin, että ehtisi yhdeksitoista harjoituksiin. Vapaita lauantaiaamuja mulla ei ole ollut yhdeksänvuotissyntymäpäivän jälkeen kovin montaa.

♥ Tammikuun loppupuolella heiteltiin ensi kertaa ilmoille ajatuksia siitä, pitäiskö mennä naimisiin. Aluksi höpistiin siitä ihan keskenämme, ja sitten kerrottiin lähimmille sukulaisille ja ystäville. Alettiin säästämään hääkassaa, mietittii häiden ajankohtaa ja ostettiin ensimmäinen häälehti.



Helmikuu
♥ Helmikuu oli yksi vuoden hiljaisimmista kuukausista, mutta se oli ehkä ihan kaivattua vaihtelua hektiseen arkeen. Tein töitä ja joogasin.

♥ Kävin heti kuukauden alussa piirtämässä alastonmallia Porin Taidemuseolla, ja piirsin ehkä hienoimman croquiskuvan, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Seura oli inspiroivaa, kommentointi positiivista ja vibat kohdillaan.

♥ Loppukuusta käytiin Juhan kanssa kuuntelemassa Ellinooraa Ikaalisissa.



Maaliskuu
♥ Käytiin Juhan kanssa minilomalla Tampereella. Yövyttiin Tornihotellin yläkerroksissa ja käytiin kissakahvilassa parikin kertaa reissun aikana.

♥ Näin pitkästä aikaa graafisen suunnittelun aikaisia opiskelukavereita, ja törmäilin ystäviin muutenkin. Oli hyvä päivittää kuulumisia vuoden näkemättömyyden jälkeen.

♥ Autoin porukoiden eteisrempassa, ja lupasin äidille, että maalaisin niiden seinään kukkia, kun vain pohjamaalit saataisiin kuntoon.

♥ Vietettiin mun 23-vuotissyntymäpäivää!



Huhtikuu
♥ Huhtikuu oli keikkakuukausi; käytiin kuuntelemassa Blackoustickia Tampereella ja Ellinooraa Eurassa.

♥ Leikattiin mulle niskasiili! Pitkään mietitty uudistus kuontalossa oli kyllä tervetullutta vaihtelua ennen kesää.

♥ Vietettiin vappua, ja maisteltiin mökillä pahaa sateenkaariskumppaa.

♥ Seinämaalaus valmistui!



Toukokuu
♥ Toukokuussa kierrettiin maita ja mantuja pokemonia pelaillen ja metallinpaljastinta ulkoiluttaen (ja ihan muutenkin vaan). Kiipesin myös ekaa kertaa vuosiin puuhun Yyterin kuopilla, kun sopiva mänty tuli vastaan!

♥ Mökkeilin, saunoin ja valmistauduin henkisesti reisitatuointiin.

♥ Lähdettiin ystävien kanssa risteilemään ekaa kertaa ikinä - ja oli kyllä huippu reissu!

Ehdotus;
Miten valmistautua tatuoinnin ottamiseen kesällä?



Kesäkuu
♥ Kesäkuussa koitti vihdoin kauan odotettu tatuointiaika! Helmikuussa varattu tatuointi johdatti mut ja ystäväni Anniinan Helsingin Omenahotelliin pariksi yöksi. Fukin tekemä Cubone-tatuointi on upea ja reissu oli kiva, vaikkakin vähän kivulias.

♥ Vietettiin juhannusta mökillä.

Ehdotus:
Totoro
Kauan odotettu Cubone tatuointi



Heinäkuu
♥ Löydettiin heinäkuussa meidän talon katolta valtava tamppausparveke, joka kutsui meitä istumaan iltaa ja nauttimaan heinäkuun auringonlaskuista.

♥ Käytiin Linnanmäellä ja hilluttiin Pori Jazz -festareiden melskeessä.

♥ Meille muutti ilmakasvi.



Elokuu
♥ Juhlittiin etukäteen isän 60-vuotissyntymäpäivää mökillä sukulaisten voimin.

♥ Kävin Turussa oppisopimuskoulutuksen preppauspäivässä ja aloin tehdä tosissani näyttömateriaaleja.

♥ Tein itselleni jumppapussityylisen selkärepun.

♥ Kävin katsomassa Teatteri Taidepaskan Mekkopoika-näytelmän kahden ystävän kanssa. Ihan huikea näytös ja ihan huikea porukka, laittakaa ihmeessä seuraukseen, jos erilainen porilainen kultturisisältö kiinnostaa :)

♥ Mun Halloweenhypetykseni sai alkusointunsa, kun illat alkoivat pimetä aikaisemmin ja säät viilenivät.



Syyskuu
♥ Syyskuussa koitti koko vuoden odotettu Iik!week Linnanmäellä, ja käytiin heti ensimmäisinä päivinä siellä fiilistelemässä kauhuhuvipuistoa.

♥ Laitettiin kämppä juhlavalmiuteen halloweenia varten.

♥ Käytiin extemporeeristeilyllä Juhan kanssa kuuntelemassa Disco Infernoa ja saatiin selkämme kipeiksi, kun nukuttiin hytin lattialla. Ei mahduttu samaan sänkyyn, mutta vierekkäin oli pakko päästä.

Ehdotus:
LINNANMÄEN IIK!WEEK



Lokakuu
♥ Köröttelin Onnibussilla Turkuun ammattiosaamisen näyttötilaisuuteen. Näyttö meni yllättävän kivuttomasti, vaikkeivat etäyhteydessä olleet arvioijat kertoneetkaan suoraan, meniko näyttö läpi vai ei. He lupasivat, että muutamassa viikossa tulisi tieto, täytyisikö näyttö uusia, vai saisinko tutkinnon heti ekalla kerralla.

♥ Inktoberkuukausi pyörähti vauhdikkaasti käyntiin, ja sinnitteli loppuun asti ihan hyvin. Vain parin päivän noitapiirros jäi tekemättä, ja valtaosa bestnine2017-kuvistani instagramissa oli juurikin inktoberpiirroksia!

♥ Käytiin taas minireissulla Tampereella ja tutustuttiin täkäläiseen yöelämään.

♥ Katsottiin Harry Potter -elokuva ja syötiin popkornia Tigerin hautakivikipasta.

♥ Juhlittiin Halloweenia ystävien kanssa.



Marraskuu 
♥ Tein läjäpäin joulukortteja.

♥ Rakensin itselleni noitarummun, joka on tällä hetkellä nahan maalaamista vaille valmis.

♥ Joogailin useamman kerran viikossa.

♥ Matkattiin lomailemaan Helsinkiin. Meillä oli tosi omituinen kohtaaminen brittimiehen ja salamavalon kanssa, josta voi lukea täällä.

Ehdotus;
3 x paljastus



Sitten tultiinkin vuoden loppuun! Joulukuussa sattui ja tapahtui;
♥ Kävin tutustumassa Porin Taidemuseon näyttelyyn ja vibailin taideperformanssitapahtumassa, jossa ystäväni esiintyi. Oli mielenkiintoinen ilta ja hyvää seuraa!

♥ Sain vihdoin tutkintotodistuksen postissa, ja musta tuli virallisesti editoija! Kaksi vuotta siihen meni, mutta oli kyllä sen arvoista.

♥ Joulukoristus tuli meille jouluviikolla, ja vietettiin jouluaattoa läheisten kanssa. Tutustuin myös ekaa kertaa kristillisten jouluperinteiden juuriin,eli Saturnaliaan, Kekriin ja Yuleen, ja siitä syystä joulun vietto tuntui normaalia merkityksellisemmältä.

Tällainen tapahtumarikas vuosi tällä kertaa. Täytyy kyllä sanoa, että vuoden kantavat teemat olivat selfcare-rutiinin opettelu ja opiskelustressi, mutta kova työ palkittiin ja nyt voi aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Tammikuun suunnitelmana on uusi työsopimus, joogaaminen ja häiden valmistelun aloittaminen oikein kunnolla ♥

Aivan ihanaa ja turvallista uutta vuotta kaikille!

19 joulukuuta 2017

Joulun SELF CARE -juttuja

Ihanaa ja rentouttavaa jouluviikkoa! Mä olen tosi huono tekemään minkäännäköisiä juhlapyhäpostauksia, ja se on myös näkynyt mun postaustahdissani. Tykkään kyllä lukea muiden bloggaajien ajanjaksoon sopivia teemapostauksia, etenkin joululahjapostauksia, mutta jotenkin mä jään aina fiilistelemään oikean elämän juttuja juhlapyhän lähestyessä, ja blogi yksinkertaisesti unohtuu. Muutenkaan mun joulukuussa ei ole ollut mitään erikoista; koko kuukausi on mennyt koodatessa responssiivisia nettisivuja, Spotifyn joulusoittolistoja luukuttaen ja pelatessa laittoman paljon Simssiä. (Btw, joulukuussa mä myös valmistuin editoijaksi!)

Kompensoidakseni osaamattomuuttani höpötellä joulusta lähestyn juhlapyhää vähän eri kantilta, nimittäin SELF CARE -aiheella! Self care, eli itsehoito, on varmasti monelle edes kaukaisesti tuttu käsite, mutta siitä ei juurikaan puhuta. Enkä mäkään pitänyt sitä minkäänlaisessa arvossa ennen tätä vuotta. Nyt se on iso osa mun arkea, ja olen ottanut sen huomioon myös joulusuunnitelmia tehdessä!



Joulun ja itsehoidon suhde korostuu, kun on töissä melkein sinne jouluaattoon asti ilman sen kummempaa joululomaa. Kun työarjesta yhtäkkiä tipahtaakin vapaalle vain pari päivää ennen joulua, voi koko jouluaatto mennä epämääräisessä epätietoisuuden usvassa, ja töistä irtautuminen on niin kesken, ettei jouluaatosta oikein pysty nauttimaan. Mä otan tällä viikolla tavoitteeksi nollata ja rentoutua, ja juurikin näitä juttuja tehden ehdin virittäytyä joulufiilikseen vielä ennen sunnuntaita:

Lepo.
Muista levätä ja nukkua. Mun unirytmini on sotkeutunut jostain syystä tosi pahasti, ja huomaan jatkuvasti valvovani aamuyöhön. Yritän saada tällä viikolla unirytmin edes jonkinlaiseen kondikseen, ja siihen auttaa varmasti se, että irtaudun somesta ja tietokoneelta joka ilta viimeistään kymmeneltä, ja käytän iltaisin sinivalosuodatinta puhelimessa.

Vedenjuonti.
Mä kittaan jouluna naurettavia määriä glögiä ja Pepsi Maxia, ja tämä juomisrituaali yleensä alkaa viimeistään joulukuun puolessa välissä. Juon näitä litkuja jopa siinä määrin, että kun pitkän päivän jälkeen muistaa, että niin, sitä vettäkin voisi hörpätä välillä, kroppa alkaa laittamaan vastaan ja ilmoittaa, että ei, tämän päivän nestekiintiö on jo täynnä.

Mutta let's face it, keinomakeutettu juoma ja ylimakea glögi saa olon ihan kammottavaksi, eikä ole kiva herätä joulupäivänä siihen, kun mahaa vääntää ja päätä särkee. Puhumattakaan siitä, jos jouluaattoaamuna on paha olo. Yritän aloittaa joka päivän juomalla puoli litraa vettä, ja tätä tapaa ylläpidän parhaani mukaan myös nyt koko loppuvuoden.



Oman ajan priotisoiminen. 
Oma aika on elintärkeää, ja se, että saa olla hetkisen yksinään voi olla hektisen päivän pelastus. Hiljaisuus ja vapaat ajatukset olisi hyvä olla osa jokapäiväistä arkea, ja siksi monet puhuvat päivittäisen meditaatioharjoituksen tärkeydestä. Jouluviikolla itsekseen oleminen usein unohtuu, kun jää jouluvalmistelujen ja jouluaaton oravanpyörään, ja joka päivä on hirveästi jotakin tärkeää tekemistä.

Siksi mä yritän priorisoida itselleni joka päivälle hetken, kun olen paikallani ja teen jotain, mitä mulla ei ole ollut aikaa tehdä. Pesen tukan, joogaan, lakkaan kynteni, keitän teetä tai katson jotain jouluelokuvaa. Pieniä arkisia juttuja, joilla on iso merkitys.

Mukavat vaatteet!
Tämä kuuluu erityisesti jouluaattoon. Mä niin fiilistelen sitä, että kun aattoaamu koittaa ja ihmiset laittautuu erityisen juhlallisesti, vetää ne tummat farkut jalkaan tai upouuden mekon päälle ja lähtevät ihmisten ilmoille. Se luo siihen aamuun kivan valmistautumisfiiliksen ja erityisen juhlatunnelman koko päivään.

Mutta se ei vaan yksinkertaisesti sovi mulle. Kun päivä kuluu oikeasti syöden ja istuen, mukavuus on kaiken aa ja oo. Kireät farkut runnovat koko päivän sisäelimiä ja pakottavat ihmisen pintahengittämään, mikä ei ole ikinä hyvä juttu. Tietenkin juhlallisemmat vaatteet voivat olla myös mukavat ja vaivattomat, mutta mä en ole ikinä onnistunut näitä kahta yhdistämään. Täksi vuodeksi ostin Carlingsista miesten superlämpimän (ja ruman) T-rex -villapaidan, jonka sitten yhdistän legginsseihin tai byjamahousuihin.



Jouluruoka.
Jouluaattoilta. Ruokaöverit, laktoosimyrkytys, tajuton ähky, paha olo, morkkis. Mä olen ylensyönnin kruunaamaton kuningas, ja jokainen joulu on kulunut jonkinasteisessa ruokakoomassa. Kun mukaan vielä vetelee muutaman Julia-karkin (lue: paketillisen), on mahakramppi taattu viimeistään joulupäivänä.

On ihan naurettavaa, miten ihminen voikaan hullaantua ihan täysin joulupöydässä ja vetää itsensä ruokamyrkytyksen partaalle joululaatikoilla ja riisipuurolla. Siksi tämän joulukuun olen tietoisesti syönyt niitä jouluherkkuja jonkin verran etukäteen, jotta niitä ei sitten tulisi mielettömästi ahmittua aattona.

Siinä tällä kertaa tärkeimmät. Self care on mulle aika tuore kiinnostuksenkohde, ja toivon, että ensi vuonna saisin rakennettua itselleni kunnollisen itsehoitorutiinin. Miten sä valmistaudut jouluun, ja onko sulla jotain ehdottomia itsehoitojuttuja, joita yrität mahduttaa aikatauluusi vielä 2017 puolella?

21 marraskuuta 2017

3 x paljastus

Bongasin tän haasteen Emilian Turkooseja Unelmia -blogista vasta hetki sitten, ja haaste vaikutti niin monipuoliselta, että halusin heti tarttua siihen. Tässä siis musta paljastuksia, joita ette ehkä vielä tienneet;

3 x paha tapa
1. Kuutamolla oleminen. Olen tyyppi, joka ei voi keskittyä moneen asiaan samaan aikaan. Jos istun ravintolassa niin, että näen television, usein sekä syöminen että vieruskaveri unohtuu, kun jään toljottamaan.
2. Suorasanaisuus. Olen saanut kuulla usein, että mun loksautukset ovat loukanneet.
3. Epäjärjestelmällisyys. Jätän asiat usein lojumaan, sekä fyysisesti että kuvannollisesti. Se raivostuttaa mua itseänikin, ja ihmettelen, miten Juha kestää asua mun kanssa samassa osoitteessa.



3 x outo tapa
1. Ihmisten toljottelu. Ohikulkevat, tuntemattomat ihmiset on parasta viihdettä, mitä tiedän, ja usein kaupungilla jään tuijottamaan mielenkiintoisen näköisiä tyyppejä. Myös ohikulkevien keskustelujen salakuuntelu on mun mielestä ratkiriemukasta, kun kuulee lauseen sieltä ja lauseen tuolta.
2. Hiusten harjaamattomuus. Olen tosi huono ylläpitämään kuontaloani, ja useimmiten porskutan kampaamatta useita päiviä, ja tartun tangleteezeriini vasta, kun takaraivollani on nyrkin kokoinen takku.
3. Tavaroiden kadottaminen metri x metri kokoiselle alueelle, kun askartelen.

3 x parasta peilikuvassa
1. Pehmeys. Visuaalisesti viehätyn eniten pehmeistä vartaloista, joten tätä piirrettä olen yrittänyt alkaa arvostamaan itsessänikin. Ja joinakin päivinä se on parasta, mitä näen peilistä, toisina ei.
2. Sininen tukka! Sinisestä on muodostunut niin mun väri, ja ihan tuntemattomatkin ihmiset toisinaan ihan randomeissa paikoissa pysähtyvät ja kehuvat mun hiusväriä. Vaikka muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä, tuntuu toisinaan kivalta, että ostoskeskuksessa vastaan tuleva mummo väläyttää mulle hymyn ja kehuu.
3. Neliönaama. Koska myönnettäköön, jykevä leuka tekee mun naamasta mun naaman.

3 x paras paikka, jossa käynyt
1. Kööpenhamina. Matkustin ensi kerran Köpikseen 2002 perheeni kanssa, ja lokakuussa 2014 matkustettiin sinne Juhan kanssa ensi kerran kihlautumismatkalle. Sen jälkeen ollaan käyty Köpiksessä parikin kertaa.
2. Porin Kallo. Kallon kallioilla on liukasteltu kevätjäillä, kiipeilty kesähelteessä, ihasteltu meren pyöreäksi hiomia kiviä ja makoiltu katsellen tähdenlentoja orionidien meteoriparven huippuyönä lokakuussa.
3. Perheen mökki Toukarilla. Edesmenneen mummun koti on täynnä hyviä muistoja. Ja tietenkin tontilla oleva kallio huokuu sellaista jääkauden paineesta selvinnyttä asennetta, että koko mäki värähtelee ihan omalla taajuudellaan.





3 x paikka, johon haluan
1. Japani. Jonain päivänä tahdon nähdä, millaista oikeasti on paikassa, johon sijoittuvia sarjakuvia olen lukenut melkein kymmenen vuotta.
2. Lappi. Kuka ei tahtoisi nähdä Lapin revontulia ja tähtitaivasta?
3. Ööööö, Florence and the Machinen keikka? Tämä viimeinen oli vaikea keksiä, mutta tällä hetkellä Florence Welch on mun lempimuusikkoni, ja hänet olisi makea nähdä jonain päivänä livenä.

3 x eniten ärsyttää
1. Empatiakyvyttömyys. Tällä hetkellä mun korvaan eniten särähtää sukupuolineutraalien muutosten höhöttely ja tahallinen väärinymmärrys. Vertauksena haluan sanoa, että jos itse pääset kulkemaan portaita, se ei tarkoita, että kaikki siihen kykenisivät. Vaikka itselläsi ei olisi ongelmaa, se ei tarkoita, että ongelmaa ei olisi olemassa. (tästävoisikirjoittaapaljonenemmänkinmuttaHNGHannanolla.)
2. Unelmat lottovoitosta ja rikastumisesta. Mä ymmärrän sen, että ihmiset tarvitsevat unelmia, mutta mua inhottaa se, että unelmat perustuvat siihen, että "sitten kun on rahaa". Elämä on nyt tässä, ei vasta silloin, kun miljoona tipahtaa pankkitilille.
3. Bodyshaming. Koska kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen kehoa. Tai toista mistään muustakaan asiasta (ellei toinen ole kirvesmurhaaja tai vastaava). Meidän tapa elää ei ole ainoa oikea tapa.

3 x parasta maailmassa
1. MAAILMA. Luonto, universumi, kiertokulku. On ihmeellistä, miten itsestäänselvyytenä joskus tätä kaikkea on pitänyt. Vasta aikuisiällä alkaa käsittää, että on ihmeellistä, että tälle kaikelle on ollut sopivat olosuhteet, ja että miljardien vuosien kehitys on johtanut siihen, että just olen just nyt just täällä. Se on mun henkilökohtainen lottovoittoni ja yritän tehdä täällä olostani mahdollisimman merkityksellisen.
2. Läheiset. Vaikka kuinka elämä olisikin lottovoitto ja elämä olisi ihmeellistä energian kiertokulkua, olisi elämä ihan tyhjää ilman ystäviä, perhettä ja kumppania.
3. Itseilmaisun vapaus. Ollaan rohkeasti erilaisia!



3 x lempitavara
1. Titaaninen kihlasormus. Se on ollut mukana mun elämäni kolmen onnellisimman vuoden aikana, ja sen katselu/hypistely/nakertelu(???) saa mut aina fiilistelemään.
2. Joogamatto. Kun sen nappaa kainaloon maanantai-iltana tai heittää sen töihin lähtiessä Ladan takapenkille, fiilis on jollain tapaa aina samanlainen. Odotus, rentous ja rauhallisuus on tosi kytköksissä mun paksuun, liilaan mattoon (ja liilaan huopaan, joka on käärittynä maton sisälle), ja tuskin ostan uutta mattoa ennen kuin tuo eka mattoni on ihan palasina.
3. Polkupyörä. Voiko tän laskea lempitavaroihin? Polkupyörällä kulkeminen vie mut takaisin ala-asteen kesäiltoihin, ja saa mut useimmiten (lue: hyvällä säällä) hyvälle tuulelle. Siinä on sitä lapsuudesta tuttua vapaudentunnetta, joka näin vanhempana on meinannut unohtua.

3 x lempivaate
1. Myönnettäköön, Moonbootsit. Odotan kovia pakkasia, että saa työntää varpaat hikoilemaan moonbootsien sisään.
2. Urheilurintsikat. Urheilurintsikoissa fiilis on aina voittamaton, kun voi tehdä ihan mitä vain ilman, että täytyy pelätä, että nämä rasvapallot lähtisivät valloilleen. Hyviä urheilurintsikoita ei edes huomaa päällä ja niihin pukeutuneena voi jopa makoilla lattialla ilman, että rintsikoiden kaarituki yrittää tappaa sut. Lattialla makoilu on parasta.
3. Legginssit. Vaikka mun mielestä mustat farkut ovat aina parhaimman näköiset housut, mä rakastan legginssejä. Oon todella mukavuudenhaluinen, ja koska teen istumatöitä, farkut painavat tosi ikävästi työpäivän aikana. Eikä niissä voi randomisti venytellä.

Siinä tällä kertaa kaikki paljastukset. Oli kiva miettiä näitä juttuja hiukan syvällisemmin ja jopa jossain mielessä tutustua tämänhetkisiin fiiliksiini vähän tarkemmin!

Jos tämä sai sut pohtimaan omia vastauksiasi, nappaa ihmeessä haaste ihmeessä omaan blogiisi!

10 marraskuuta 2017

Henkilövaaka piiloon puoleksi vuodeksi - HÄÄT 2018

Marraskuu pyörähti käyntiin vauhdikkaasti, ja päätin, etten käy vaa'alla ennen syntymäpäivääni. Synttäreitä vietän 29. maaliskuuta.




Tarkoitus olisi siis, että melkein puoli vuotta olisin pimennossa omasta painostani. Ja jos tämä juttu toimii kuten toivon sen toimivan, saatan jatkaa vaa'atonta elämäntapaa pidempäänkin. Ja kyllä, häiden lähestyessä. Mielipuolista, eikö totta? Syy tähän on se, että oman painoni tarkastelu ei vaikuta millään tavalla positiivisesti mun elämääni. Vaikka kuinka seuraisin instassa kehopositiivisuustyyppejä, muistuttaisin itseäni siitä, miten ihana ja toimiva keho mulla on ja tekisin töitä oman itseluottamukseni kanssa, silti toisinaan mieleen tulee ajatus, että painoni tekee musta huonomman ihmisen.

Kun hääsuunnittelu alkoi, aloin tarkastelemaan painoani normaalia enemmän. Tavoitteeksi laitoin heti hääsuunnitelmien alussa sen, että saisin painoni putoamaan edes viisi kiloa ennen naimisiinmenoa (jotta saisin painoni yhdeksällä alkavaan numeroon). Luin "morsiamen kuuluu näyttää hääpäivänään kauniimmalle kuin ikinä" -horinaa häälehdissä, enkä mä pystynyt näkemään mielessäni itseäni morsiamena mun "hirvittävän kaksoisleukani" kanssa (LOL) ja parikymmentä kiloa painavampana kuin silloin, kun Juhan kanssa ensi kerran tavattiin.

Ja tietenkin tämä kaikki kumpuaa korvieni välistä, sillä Juha on mulle sanonut monta kertaa, ettei välitä tippaakaan painostani, kunhan vain se pysyy terveellisissä lukemissa (ja hänen mielestään mun painoni on vielä terveellinen, vaikka se hiukan nousisikin). Juhan puheista huolimatta aloitin kovan luokan liikuntaharrastukset ja ruokailutottumusten muuttamiset nyt syksyn aikana. Eikä se paino ole laskenut kaikista ponnisteluista huolimatta.



Sanotaanko vaikka niin, että kun on aloittanut töihin pyöräilyn, joogan ja zumban, vaihtanut epäterveellisen aamupalatottumuksensa terveellisempiin ja juonut vettä päivittäin enemmän kuin riittävästi, odottaa, että tuloksia tulee. Ja mut, kuten valtaosa muistakin ihmisistä, on opetettu aina siihen, että tulos = laihtuminen. Kun se paino ei lähdekään alaspäin, alkaa miettiä, kannattaako näitä uusia ponnistuksia edes jatkaa, kun "mitään ei tapahdu".

Niin tosiaan, liikunnan lisääminen ja ruokailutottumusten muuttaminenhan ei vaikuta mihinkään. Se ei esimerkiksi lisää elinajanodotetta ja ennaltaehkäise lihavuudesta, istumatyöstä ja yleisestä liikkumattomuudesta johtuvia sairauksia. Terveelliset elämäntavat ovat oikeasti hyväksi, vaikka se ei vaikuttaisikaan painoon mitenkään.



Mainitsin mun vaa'attomuusajatuksistani Juhalle joku ilta, ja seuraavana päivänä meidän vaaka oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen sen normaalilta paikalta. Enkä halua kysyä, minne se on piilotettu, etten joulumässäilyn jälkeen kaiva sitä psykoosissa esille nähdäkseni, mitä joulukonvehdit ovat painolleni aiheuttaneet.

Asumme siis melkein puoli vuotta vaa'attomassa kodissa. Lisäpotkuksi poistin instan seuraamislistaltani valtavan määrän laihdutuseen ja kehovihaan kannustavia käyttäjiä (myös niitä vanhoja ILR-kavereita, joiden postaukset ovat olleet pitkän aikaa nevatiivissävytteisiä). Jos sä koet painosi seuraamisen negatiiviseksi, kannattaa kokeilla, miltä pidempi aika ilman punnitusta tuntuisi. Ja oikeasti, jos instaa selatessasi törmäät aina negatiivisiin postauksiin, jotka vaarantavat sun päivän fiiliksen, poista ne tyypit näkyvistä.

Näillä eväillä kohti häitä.

07 marraskuuta 2017

Opitaanko viha omaa kehoa kohtaan kotona?

Eilen puhuttiin ohimennen kehopositiivisuudesta äidin kanssa ennen joogatuntia. Mä kerroin, etten tunne juuri ketään mun ikäistä muijaa, joka ei olisi jossain elämänsä vaiheessa vihannut itseään ja/tai kehoaan ihan silmittömästi. Ja varmasti meidän ikäluokassa on myös jätkiä, jotka ajattelevat samoin, en vain ole ajautunut kenenkään miespuolisen kanssa aiheesta keskustelemaan. Äiti oli yllättynyt ja puhuttiin siitä, miten mä itse ajattelin vuosia ja vuosia olevani tosi paska ihminen ja vähemmän arvokas, koska olin aina ylipainoinen. Nyt tilanne on onneksi parempi ja olen oppinut kantapään kautta arvostamaan sitä, millainen keho mulla on.

Äiti sitten kysyi, että mistä se on peräisin. Ei kotoa ainakaan, eihän?

Mietittiin internetin ja somen vaikutusta ja epätodellisista naisvartaloista, joita kaikkialla näytetään. That's it. Jollain tapaa lyhyt keskustelu jäi kuitenkin mietityttämään, ja tajusin tänään, että kyllä sen negatiivisen kehonkuvan pohjustus saattaa tapahtua kotona.



Mä muistan, kun joskus ala-asteen alun tienoilla oltiin kyläilemässä sukulaisten luona. Mun korviini kantautui keskustelu kahden mulle läheisen aikuisen välillä, jota ei tarkoitettu mun kuultavakseni. Toinen päivitteli, miten Iida olikin lihonnut hirveästi, ja toinen myötäili pettyneenä. Mä muistan tosi selvästi ajatelleeni, että jos mä nyt olen hirveästi lihonnut, onko millään sitten enää mitään väliä. Mulle kehittyi jonkin asteen ahmimishäiriö. Ala-asteen alussa.

Teini-iässä taas kuuntelin vanhempien painokeskusteluja. Oli puhetta laihdutuksesta, puhdistuskuureista, lihavuudesta ja vaatteiden sopimattomuudesta. Mullekin sanottiin kaupassa, että nämä sun ikäisille tehdyt vaatteet nyt vain eivät mahdu sun päällesi, ja ensimmäiset mulle ostetut rintaliivit olivat maailman rumimmat mummorintsikat, koska "sun kokoiselle ei ole muunlaisia rintaliivejä". Toki valikoima oli tuolloin pienempi kuin nykyisin ja tieto monipuolisuudesta oli rajoittunut Prisman valikoimaan, mutta jotkut perus mustat t-paitaliivit olisivat olleet tuhat kertaa paremmat.



Kaikkein pahiten mun päähäni on jäänyt pyörimään lausahdus, että paino ei saa mennä sen sadan kilon yli. Sitä hoettiin jatkuvasti, kun käytiin viikonloppuaamuisin vaa'alla. Sadasta kilosta tuli mulle mystinen epäonnistumisen käsite, vaikka sadan kilon painoa ei mun kohdallani odotettukaan. Vaikka olenkin nykyisin enemmän sinut kehoni kanssa, se, että painan noin 105 kiloa, saa mun takaraivossa jatkuvasti jyskyttämään ajatuksen, että se paino on saatava keinolla millä hyvänsä sinne sadan kilon alle ja olen epäonnistunut ja arvoton vain, koska painoni on jossakin typerässä lukemassa. (Don't worry, en laihduta pakkomielteisesti. Enkä tee mitään itselleni haitallista. Tähän palaan toisessa postauksessa.)

Eli kyllä, negatiiviset ajatukset omaa kehoa kohtaan tulevat osin sieltä kotoa, vaikka puheet lihavuudesta eivät olleetkaan osa jokapäiväistä arkea ja niitä ei useimmiten edes osoitettu muhun itseeni. Toki somen luoma vääristynyt mielikuva normaalista kehosta tekee oman osansa (valtavan osan), mutta alustuksen luo omaa kehoaan tai lapsen kehoa arvosteleva vanhempi tai muuten läheinen aikuinen. Mun vanhempani ovat ihanimpia vanhempia, mitä tiedän ja he ovat tehneet valtavasti töitä kasvattaakseen musta kelvollisen ihmisen, mutta ajattelemattomat lausahdukset loivat mulle sopivat olosuhteet epäterveille ajatuksille omasta kehostani.

Eli aina, kun meinaat lapsesi kuullen puhua painostasi tai kehostasi negatiivisesti, älä tee sitä. Vaikka kuinka vähäpätöiseltä se kuulostaakin. Niin luot jälkikasvullesi turvallisen, terveen minäkuvan, joka kantaa aina aikuisikään asti.

01 marraskuuta 2017

Graafinen suunnittelu pähkinänkuoressa

(Tein samasta aiheesta postauksen heinäkuussa 2015, kun vielä opiskelin graafista suunnittelua. Nyt olen jo työelämässä. Sain ihanalta opettajaltani toivomuksen, että kirjottaisin aiheesta uudelleen heidän ysipäiväänsä varten. Koska teksti päivittyi todella paljon, ajattelin laittaa sen tännekin siltä varalta, että joku on alasta kiinnostunut ja haluaa siitä tietoa :) )

Graafinen suunnittelu on tosi huonosti tunnettu ala. Kun multa kysytään, mitä teen työkseni, pelkästään ammattinimikkeeni kertominen ei riitä, vaan joudun selventämään kysyjälle, mitä työhöni kuuluu. Kun kerron tekemistäni logoista, mainossuunnittelusta ja muista visuaalisista työtehtävistä, kysyjän pään päällä syttyy energiansäästölamppu ja hän toteaa:

”Ai, sä siis teet taidetta?”

Ei, mä en tee taidetta. Alan opintoihin ja työtehtäviin liittyy erittäin vähän piirtämistä, ja useimmiten työt ovat tietokoneella tehtävää suunnittelutyötä. Tämä on erittäin hyvä tiedostaa ennen kouluun hakemista, shokki on nimittäin todellinen, kun opiskelija, joka luuli hakeneensa taidekouluun istutetaankin tietokoneen äärelle ensimmäisenä koulupäivänä.



Pähkinänkuoressa graafinen suunnittelu on ulkoasun suunnittelua. Graafista suunnittelua on esimerkiksi mainoksissa, painotuotteissa, sähköisissä julkaisuissa, elokuvissa, animaatioissa, logoissa, pakkauksissa, kylteissä, merkeissä ja opasteissa. Eli aika lailla kaikkialla.

Opiskelu 
Itse aloitin opinnot Nakkilan Sataedussa 2013 ja valmistuin jouluna 2015. Nakkilassa opiskelu oli monipuolista ja ilmapiiri oli lämmin ja rento. Kun kaikki on jollain tapaa erikoisia, oma omituisuus ei tunnu enää yhtään niin pahalta kuin esimerkiksi peruskoulussa. Sataedusta sai hyvät valmiudet alan töihin, ja pääsinkin oppisopimuksella erääseen porilaiseen videoalan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen.


Opintojen aikana tärkeintä on motivoituneisuus. Se, paljonko opetuksesta saa irti riippuu täysin omasta työpanoksesta. Kouluun hakijalta ei kuitenkaan vaadita suurta pohjatietoa. Kunnianhimo, uteliaisuus ja halu kehittää itseään riittävät opintojen alussa.

Nakkilassa opiskelussa oli parasta se, että se oli mun opiskeluhistoriassani ensimmäinen koulu, jossa keskityttiin jokaisen opiskelijan henkilökohtaiseen oppimistapaan ja luotiin opetukselle puitteet, joissa kaikilla oli mahdollisuus oppia. Lisäksi opettajat olivat erittäin sydämellisiä ja ymmärtäväisiä, kun opiskelijalla oli vaikeuksia.

Millainen ihminen sopii graafiseksi suunnittelijaksi?
Hyvä graafinen suunnittelija on alasta kiinnostunut ja visuaalinen henkilö, jolla riittää kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta. Ala on jatkuvasti muuttuva, joten viimeisimpien trendien siivellä pysyminen on ihan oma haasteensa. Monet näistä ominaisuuksista konkretisoituvat opiskelun aikana. Itsekään opintojen alussa en ollut millään tavalla kärsivällinen, mutta se ominaisuus on hioutunut opintoja ja töitä tehdessä.




Millaista arki on toimistolla?
Arki graafisena suunnittelijana on erittäin monipuolista. Aamulla toimistoon saapuessa ei koskaan tiedä, millaisiin työtehtäviin tänään näppinsä saa ujuttaa. Yhden viikon aikana työtehtäviin saattaa kuulua kuvanmuokkausta, logosuunnittelua, mainoskuvan tekemistä facebookkiin, kuvakäsikirjoituksessa avustamista, mainoslehtisen taittoa, televisiografiikan säätämistä, nettisivujen koodaamista ja vaikka ikkunateippauksen suunnittelua.

Se, millaiseen työpaikkaan graafinen suunnittelija opintojensa jälkeen päätyy vaikuttaa tietenkin todella paljon siihen, kuinka monimuotoista työ on. Graafisen suunnittelun opintojen jälkeen työmarkkinoilta löytyy todella paljon eri alojen yrityksiä, jotka saattavat kaivata suunnittelijan työpanosta.

Eli unohda puheet ”työttömäksi valmistumisesta” ja muista ennakkoluuloisista möläytyksistä. Graafinen suunnittelija on visuaalisten työtehtävien ammattilainen, ja jos koulutuksesta ottaa kaiken hyödyn irti, kaikki ovet ovat avoinna.

16 lokakuuta 2017

Ihan pihalla - HÄÄT 2018

Meidän hääjärjestelyt edistyy hitaasti mutta varmasti. Näin vuoden etuajassa asioiden varaaminen on ihan perhanan kuumottavaa ja tuntuu typerältä lähettää sähköposteja, kun mielessä pyörii vain, ettei ole aavistustakaan, miten nämä hommat kuuluu hoitaa. Lohdutukseksi voi onneksi ajatella, että kaikki ekaa kertaa häitä suunnittelevat ovat varmaan ainakin melkein yhtä pihalla. Vaikka jotkut ovat enemmän aikuisia kuin toiset. Me ollaan molemmat sellaisia vähemmän aikuisia.


Tämä kuvaamaan meidän vakaata vakavamielisyyttä

Tähän mennessä on lyöty lukkoon;
 Puoliso (heh hah hehheh, oon tosi hauska taas)
 Kaaso, morsiusneito ja bestmanit 
Hääkirkko (vaikka halusinkin yllättää ja järjestää vihkimisen Suomen luonnonuskon edustajan Karhun kansan kanssa.)
Juhlapaikka
 Hääauto ja kuski (jos auto pelittää sinne asti)
 Teema
Alkumaljaskumppa (supertärkeä)
Valokuvaaja
Kampaaja
Hääkimpun tekijä

Lisäksi laitoin viestiä paikalliselle juhlapukumyymälälle ja kyselin heidän morsiuspukujensa hinnoista (koska amerikkalaiset televisiosarjat loi mulle tosi vääristyneen kuvan siitä, mitä ne todellisuudessa maksavatkaan) ja isompien mekkojen vuokrausmahdollisuuksista. Vuokraus maksaa 60 % alkuperäishinnasta, ja siihen kuuluu pesettäminen + tarvittavat kavennukset ja lyhennykset. Hyvä vaihtoehto, jos sopivaa mekkoa ei tule vastaan käytettynä tai netistä.

Tuohon hääpukuasiaan mulla on hirveä kriisi, mutta luulen, että palaan siihen ihan omassa postauksessa.



Ruokapuoli on kai seuraava, mikä pitäisi saada sovittua, mutta mulla ei ole yhtään inspiraatioita alkaa tutkimaan porilaisia catering-firmoja. Se on niin vieras maaperä. Mä haaveilen tällä hetkellä vähän omituisista hääruuista, pitsasta, burgereista ja donitseista, mutta ties vaikka vuodenvaihteen jälkeen haluaisinkin sen perinteisen karjalanpaistin ja kermakakun. Saa nähdä. Sen olen pättänyt, että kasvisvaihtoehto (ellei kokovegaaninenkin) täytyy olla tarjolla, ja sitä pitää olla runsaasti.

Olisko sun mielestä ihan idioottimaista tarjota juhlaväelle pitsaa? Ja olisko jotain superhyviä vinkkejä, mitä en ole vielä ottanut huomioon? Kommentoi ihmeessä ajatuksia, kaikki on tervetullutta!

12 lokakuuta 2017

Mitä seuraan Youtubessa - Suomi edition

Inktober on vienyt mennessään ja mun vapaa-aikani on todella piirtämispainoitteista, joten blogi on jäänyt vähän taka-alalle. Kiitos Ruen ja hänen Suosikit Youtubesta -postauksensa innostuin vihdoin listaamaan mun suomalaisia lempparitubettajiani, jota kovasti toivottiin mun ensimmäisessä Youtube-aiheisessa postauksessani.

Tässä siis yleisön pyynnöstä;


Maiju on huikea mimmi, joka on tällä hetkellä mun ehdoton lempitubettajani. Maiju puhuu naiseudesta ja testailee sen rajoja ajelemalla päänsä, kertoo avoimesti omasta kehopositiivisuusmatkastaan ja mielenterveydestään, opettelee minimalismia ja ikuistaa arkeaan hulluna kissanaisena. Toisinaan Maijun videoita katselee kotisohvalla vilttiin kääriytyneenä karjalanpiirakka kädessä ja kelaa, että perhana, ton mimmin elämä on niin LIFE GOALS.


Milla on porilainen teatterinuori, somevaikuttaja ja meidän tuleva hääkuvaaja ♥ Milla on nuori yrittäjä ja ikuistaa rehellisesti elämäänsä someen ja lauleskelee omia biisejään, ja jokin hänessä on vaan ihan super symppistä. Iso suositus!


Veronica on henkilöbrändäämisen ammattilainen. Nykyisin myös NRJ:n aamulähetyksen juontaja ikuistaa arkeaan, testailee nettiostoksiaan, hamstraa tatuointeja ja hassuttelee ystäviensä kanssa. Muistan, että Veronica oli yksi ensimmäisistä suomitubettajista, joita aloin seuraamaan, ja jestas, kun olen seurannut häntä ihan liian pitkään. Minkäs teet, kun hänellä on niin mainio persoona.


Mikaela on videotaiteilija ja toinen vetäjä Mian ja Minnin seksiklupissa, jonka ihka ensimmäinen osa oli ensimmäinen video, jonka häneltä näin. Tosi kivan erilaista sisältöä tässä suomituben usein monotonisessa maailmassa.


Pahalapsen estetiikka puhuttelee, ja ihanaa, että joku suomalainenkin uskaltaa tuoda alternatiivisempaa tyyliä näkyville. Lisäksi tietenkin kanavalla vilahtelee leipominen, rastatukka, vegaanireseptit, aknehöpinät ja meikit. Tykkään!


Viimeisenä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä on Mertsi. Merin tekemä Youtube-sisältö on kivaa katseltavaa, mutta jestas, vahva suositus hänen lisäämiseensä Snapchatissa! Hänet löytää nimimerkillä mirandasd. Snäpissä Meri puhuu eron jälkeisistä säädöistä, ihmissuhdekoukeroista ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja toisinaan sitä unohtaa, että katselee jonkun toisen elämää eikä elokuvaa.

Siinä ne tällä kertaa. Onko tässä joukossa sulle tuttuja tubettajia, ja mitkä ovat sun lemppareita? Lisäksi mulla on tosi vaikea löytää muuta sisältöä suomalaisilta tubettajilta kuin lifestyleä, jos tiedät jotain taidekanavia tai muita, niin vinkkaa niitä ihmeessä mulle!

02 lokakuuta 2017

INKTOBER -video


Tein sunnuntaina ensimmäisen inktober-piirrokseni, ja ajattelin testata, miltä tuntuisi työskennellä kameran kuvatessa. Muuten kokemus oli mukava, mutta kamerani akku oli niin finaalissa, että jouduin sitä välillä lataamaan. Ihan jokaisen viivan tekoa ei siis videolla näy, mutta ainakin valtaosa tussausprojektista ikuistui.

Kerro ihmeessä, jos haluat nähdä tällaisia postauksia lisää inktoberin aikana. Mukavaa uutta viikkoa!

27 syyskuuta 2017

Ready for INKTOBER! 🎃



Inktober alkaa tämän viikon sunnuntaina, ja olen vihdoin löytänyt itselleni listan, jota pyrin seuraamaan inktoberin ajan. Listan on luonut Modern Witch Daily helpottamaan artblockia juurikin tällaisen kuukauden piirtämishaasteen aikana. Viime vuonna piirtämisaiheiden keksiminen oli yksi suurimmista syistä, miksi meinasin lopettaa haasteen kesken jo ennen puolta väliä. Ja hyvä, etten lopettanut. Silloin en olisi saanut ideaa Cubone-tatuointiini.



Meinaatko sä osallistua inktoberiin tai oletko joskus osallistunut? Jos sulla on käytössäsi jokin julkinen somekanava, jonne jaat tekemiäsi inktober-kuvia, heitä ihmeessä mulle linkki kommenttiboksiin!

Inktoberin säännöt ja historian löydät täältä!

25 syyskuuta 2017

5 vinkkiä asumiseen pienissä neliöissä

Torstain ja perjantain välisenä yönä löysin itseni istumasta meidän eteisen lattialta. Käytiin Juhan kanssa läpi vanhoja papereita ja laatikoita, jotka olivat lojuneet kaapin perällä ainakin vuodenpäivät. Naamassa oli meikit näyttelyavajaisista, maha oli täynnä Turo's Heavy Kebabin ruokaa ja mun jalat olivat hautautuneet kaikkeen ylimääräiseen krääsään, mitä oli vielä käytävä läpi ennen nukkumaanmenoa. Vieressä oli jätesäkki täynnä poisheitettävää rojua, ja Juha trapetsitaiteili roinan keskellä täyden jätesäkin pois tieltä ja avasi meille uuden. Siinä pitäessäni käsissäni tyhjää Ratian kynttilänjalan laatikkoa tajusin, että vaikka ollaan asuttu jo kolme vuotta pienissä neliöissä, vasta nyt aletaan tajuta, miten rajatun tilan kanssa kannattaa toimia.





Meidän ihana koti on ruhtinaaliset 30 neliötä, mikä on suht iso yksiö täällä Porissa. Meillä on minikeittiö, olohuone/makuualkovikompleksi, parveke, pikkuruinen eteinen ja vessa, eli kaikki, mitä nuori pariskunta tarvitsee. Eteisessä meillä on säilytystilana kolme sisäänrakennettua, 70-luvun kaappia. Säilytystilaakin siis löytyy, ja ollaan tosi onnekkaita sen suhteen.

30 neliötä olisi mulle ehkäpä ihan riittävä, jos asuisin yksin. Mä mahtuisin mangapokkareineni ja piirtämistarvikkeineni varmaan jopa parinkymmenen neliön yksiöön. Meitä on kuitenkin kaksi, (kammottavaksi,) ja meillä on eri kiinnostuksenkohteet ja harrastukset. Vaikka kuinka ollaan puhuttu lähipiirille siitä, ettei meillä ole tilaa millekään ylimääräiselle, juurikin sitä ylimääräistä tavaraa on jotenkin näiden kolmen vuoden aikana kertynyt. Ja nyt siitä yritetään päästä eroon. Tässä mun muutama vinkkini siihen, miten tällaista jätesäkkirumbaa ei tarvitse harrastaa ihan joka vuosi;




★ Kierrätä, lainaa ja vuokraa. Ensimmäiseen yhteiseen asuntoon me hankittiin KAIKKI käytettynä. Kaikki. Oli ruuanlaittotarviketta, sohvaa, telkkaritasoa ja koriste-esinettä. Kun tavaraa oli ostettu melkein ilmaiseksi, oli siitä luopuminenkin paljon helpompaa, kun tavara tuli tarpeettomaksi. Ja nopeampaa. Ilmaiseksi parturiliikkeestä saatu sohva meni kuin kuumille kiville, kun laitettiin se nettiin myyntiin naurettavan halvalla. Eikä yhtään harmittanut, kun höperö naapuripappa nappasi meidän huteran sohvapöydän muuton yhteydessä ja kantoi sen jonnekin jemmaan. Päästiinpähän siitäkin eroon.

Lisäksi kirjat, pelit ja elokuvat vie ihan naurettavasti tilaa. Lue kirjaston kirjoja, lainaa lautapeliä kaverilta ja vuokraa leffat tai katso Netflixistä. Paljon fiksumpaa kuin hamstraaminen. (Tässä mullakin on vielä opeteltavaa, mutta JONAIN PÄIVÄNÄ!)

★ Älä osta mitään, mille et osaa nimetä paikkaa jo kaupassa! Ajatusmaailma "tää on ihana, kyllä sille sitten paikka keksitään" on lopun alkua. Mä en osta edes julisteita enää, jos en osaa sanoa, minne sen laitan. Meidän muuton yhteydessä kaappien perukoilta löytyi ihan järkyttäviä määriä tavaraa, jotka oli laitettu väliaikasäästöön sopimattomaan paikkaan ja sitten unohdettu sinne.




★ Käytä kaikki kuutiometrit hyödyksi. En olisi ikinä hoksannut, että esimerkiksi seinällä asioiden säilyttäminen voisi olla hyvä ajatus, kunnes ripustin meidän paistinpannun kuivumaan astiapyyhkeen koukkuun. Myös kaappien kanssa kannattaa olla tarkkana. Meidän eteisessä on kahdessa kaapissa takeille ja muille ripustettaville vaatteille jätetty isompi hyllyväli, joista toiselle meillä ei ole käyttöä. Ostin siis kaappiin henkaritankoon ripustettavan hyllykön Ikeasta, jotta saisin askartelutarvikkeeni edes jonkinlaiseen järjestykseen ilman, että joutuisin pinoamaan valtavasti laatikoita päällekkäin. Because let's face it, niitä alimmaisia laatikoita ei ikinä jaksa kaivaa esille.

★ Hyllyt, lipastot ja kaapit ovat parhaita ystäviäsi. Meidän olohuoneen sisustus koostuu pääsääntoisesti hyllyköistä, ja ollaan ahdettu myös eteiseen yksi ylimääräinen lipasto. Upgreidattiin meidän olohuoneen kulmassa ollut, käytettynä saatu kolmehyllyinen kylppäritaso viisihyllyiseen, korkeaan ikeahyllyyn. Nyt olohuoneen kulma ei näytä enää yhtään niin täyteenahdatulta.




Ja viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisempänä, älä osta kaikkia juhlapyhien koristeita kerralla. Vaikka kuinka haluaisit ensimmäisen kurpitsan ilmaantuessa hyllylle koko elintilan mukavan hyytäväksi halloweenia varten, kannattaa koristaa vähän kerrallaan ja tarkastella, minne muualle koristusta sopisi. Vielä vuosikin sitten mä syyllistyn usein siihen, että Tigeriin eksyessäni menin ihan hysteeriseksi ja kannoin halloween- ja joulukoristeita kassalle kaksin käsin. Kotiin päästessä huomasin, että puolellekaan ostetuista koristeista ei ollut paikkaa. Sitten ylijäämät jemmaa isossa laatikossa häkkivarastoon ja unohtaa niiden olemassaolon.

Siinä oli mun tärkeimmiksi koetut vinkit ja niksit edes jotenkin inhimilliseen asuinympäristöön ahtaissa tiloissa. Millaisissa neliöissä sä asut, ja miten sä pidät kotisi siistinä? Olisi huikeaa kuulla myös teiltä vinkkejä!