16 lokakuuta 2017

Ihan pihalla - HÄÄT 2018

Meidän hääjärjestelyt edistyy hitaasti mutta varmasti. Näin vuoden etuajassa asioiden varaaminen on ihan perhanan kuumottavaa ja tuntuu typerältä lähettää sähköposteja, kun mielessä pyörii vain, ettei ole aavistustakaan, miten nämä hommat kuuluu hoitaa. Lohdutukseksi voi onneksi ajatella, että kaikki ekaa kertaa häitä suunnittelevat ovat varmaan ainakin melkein yhtä pihalla. Vaikka jotkut ovat enemmän aikuisia kuin toiset. Me ollaan molemmat sellaisia vähemmän aikuisia.


Tämä kuvaamaan meidän vakaata vakavamielisyyttä

Tähän mennessä on lyöty lukkoon;
 Puoliso (heh hah hehheh, oon tosi hauska taas)
 Kaaso, morsiusneito ja bestmanit 
Hääkirkko (vaikka halusinkin yllättää ja järjestää vihkimisen Suomen luonnonuskon edustajan Karhun kansan kanssa.)
Juhlapaikka
 Hääauto ja kuski (jos auto pelittää sinne asti)
 Teema
Alkumaljaskumppa (supertärkeä)
Valokuvaaja
Kampaaja
Hääkimpun tekijä

Lisäksi laitoin viestiä paikalliselle juhlapukumyymälälle ja kyselin heidän morsiuspukujensa hinnoista (koska amerikkalaiset televisiosarjat loi mulle tosi vääristyneen kuvan siitä, mitä ne todellisuudessa maksavatkaan) ja isompien mekkojen vuokrausmahdollisuuksista. Vuokraus maksaa 60 % alkuperäishinnasta, ja siihen kuuluu pesettäminen + tarvittavat kavennukset ja lyhennykset. Hyvä vaihtoehto, jos sopivaa mekkoa ei tule vastaan käytettynä tai netistä.

Tuohon hääpukuasiaan mulla on hirveä kriisi, mutta luulen, että palaan siihen ihan omassa postauksessa.



Ruokapuoli on kai seuraava, mikä pitäisi saada sovittua, mutta mulla ei ole yhtään inspiraatioita alkaa tutkimaan porilaisia catering-firmoja. Se on niin vieras maaperä. Mä haaveilen tällä hetkellä vähän omituisista hääruuista, pitsasta, burgereista ja donitseista, mutta ties vaikka vuodenvaihteen jälkeen haluaisinkin sen perinteisen karjalanpaistin ja kermakakun. Saa nähdä. Sen olen pättänyt, että kasvisvaihtoehto (ellei kokovegaaninenkin) täytyy olla tarjolla, ja sitä pitää olla runsaasti.

Olisko sun mielestä ihan idioottimaista tarjota juhlaväelle pitsaa? Ja olisko jotain superhyviä vinkkejä, mitä en ole vielä ottanut huomioon? Kommentoi ihmeessä ajatuksia, kaikki on tervetullutta!

12 lokakuuta 2017

Mitä seuraan Youtubessa - Suomi edition

Inktober on vienyt mennessään ja mun vapaa-aikani on todella piirtämispainoitteista, joten blogi on jäänyt vähän taka-alalle. Kiitos Ruen ja hänen Suosikit Youtubesta -postauksensa innostuin vihdoin listaamaan mun suomalaisia lempparitubettajiani, jota kovasti toivottiin mun ensimmäisessä Youtube-aiheisessa postauksessani.

Tässä siis yleisön pyynnöstä;


Maiju on huikea mimmi, joka on tällä hetkellä mun ehdoton lempitubettajani. Maiju puhuu naiseudesta ja testailee sen rajoja ajelemalla päänsä, kertoo avoimesti omasta kehopositiivisuusmatkastaan ja mielenterveydestään, opettelee minimalismia ja ikuistaa arkeaan hulluna kissanaisena. Toisinaan Maijun videoita katselee kotisohvalla vilttiin kääriytyneenä karjalanpiirakka kädessä ja kelaa, että perhana, ton mimmin elämä on niin LIFE GOALS.


Milla on porilainen teatterinuori, somevaikuttaja ja meidän tuleva hääkuvaaja ♥ Milla on nuori yrittäjä ja ikuistaa rehellisesti elämäänsä someen ja lauleskelee omia biisejään, ja jokin hänessä on vaan ihan super symppistä. Iso suositus!


Veronica on henkilöbrändäämisen ammattilainen. Nykyisin myös NRJ:n aamulähetyksen juontaja ikuistaa arkeaan, testailee nettiostoksiaan, hamstraa tatuointeja ja hassuttelee ystäviensä kanssa. Muistan, että Veronica oli yksi ensimmäisistä suomitubettajista, joita aloin seuraamaan, ja jestas, kun olen seurannut häntä ihan liian pitkään. Minkäs teet, kun hänellä on niin mainio persoona.


Mikaela on videotaiteilija ja toinen vetäjä Mian ja Minnin seksiklupissa, jonka ihka ensimmäinen osa oli ensimmäinen video, jonka häneltä näin. Tosi kivan erilaista sisältöä tässä suomituben usein monotonisessa maailmassa.


Pahalapsen estetiikka puhuttelee, ja ihanaa, että joku suomalainenkin uskaltaa tuoda alternatiivisempaa tyyliä näkyville. Lisäksi tietenkin kanavalla vilahtelee leipominen, rastatukka, vegaanireseptit, aknehöpinät ja meikit. Tykkään!


Viimeisenä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä on Mertsi. Merin tekemä Youtube-sisältö on kivaa katseltavaa, mutta jestas, vahva suositus hänen lisäämiseensä Snapchatissa! Hänet löytää nimimerkillä mirandasd. Snäpissä Meri puhuu eron jälkeisistä säädöistä, ihmissuhdekoukeroista ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja toisinaan sitä unohtaa, että katselee jonkun toisen elämää eikä elokuvaa.

Siinä ne tällä kertaa. Onko tässä joukossa sulle tuttuja tubettajia, ja mitkä ovat sun lemppareita? Lisäksi mulla on tosi vaikea löytää muuta sisältöä suomalaisilta tubettajilta kuin lifestyleä, jos tiedät jotain taidekanavia tai muita, niin vinkkaa niitä ihmeessä mulle!

02 lokakuuta 2017

INKTOBER -video


Tein sunnuntaina ensimmäisen inktober-piirrokseni, ja ajattelin testata, miltä tuntuisi työskennellä kameran kuvatessa. Muuten kokemus oli mukava, mutta kamerani akku oli niin finaalissa, että jouduin sitä välillä lataamaan. Ihan jokaisen viivan tekoa ei siis videolla näy, mutta ainakin valtaosa tussausprojektista ikuistui.

Kerro ihmeessä, jos haluat nähdä tällaisia postauksia lisää inktoberin aikana. Mukavaa uutta viikkoa!

27 syyskuuta 2017

Ready for INKTOBER! 🎃



Inktober alkaa tämän viikon sunnuntaina, ja olen vihdoin löytänyt itselleni listan, jota pyrin seuraamaan inktoberin ajan. Listan on luonut Modern Witch Daily helpottamaan artblockia juurikin tällaisen kuukauden piirtämishaasteen aikana. Viime vuonna piirtämisaiheiden keksiminen oli yksi suurimmista syistä, miksi meinasin lopettaa haasteen kesken jo ennen puolta väliä. Ja hyvä, etten lopettanut. Silloin en olisi saanut ideaa Cubone-tatuointiini.



Meinaatko sä osallistua inktoberiin tai oletko joskus osallistunut? Jos sulla on käytössäsi jokin julkinen somekanava, jonne jaat tekemiäsi inktober-kuvia, heitä ihmeessä mulle linkki kommenttiboksiin!

Inktoberin säännöt ja historian löydät täältä!

25 syyskuuta 2017

5 vinkkiä asumiseen pienissä neliöissä

Torstain ja perjantain välisenä yönä löysin itseni istumasta meidän eteisen lattialta. Käytiin Juhan kanssa läpi vanhoja papereita ja laatikoita, jotka olivat lojuneet kaapin perällä ainakin vuodenpäivät. Naamassa oli meikit näyttelyavajaisista, maha oli täynnä Turo's Heavy Kebabin ruokaa ja mun jalat olivat hautautuneet kaikkeen ylimääräiseen krääsään, mitä oli vielä käytävä läpi ennen nukkumaanmenoa. Vieressä oli jätesäkki täynnä poisheitettävää rojua, ja Juha trapetsitaiteili roinan keskellä täyden jätesäkin pois tieltä ja avasi meille uuden. Siinä pitäessäni käsissäni tyhjää Ratian kynttilänjalan laatikkoa tajusin, että vaikka ollaan asuttu jo kolme vuotta pienissä neliöissä, vasta nyt aletaan tajuta, miten rajatun tilan kanssa kannattaa toimia.





Meidän ihana koti on ruhtinaaliset 30 neliötä, mikä on suht iso yksiö täällä Porissa. Meillä on minikeittiö, olohuone/makuualkovikompleksi, parveke, pikkuruinen eteinen ja vessa, eli kaikki, mitä nuori pariskunta tarvitsee. Eteisessä meillä on säilytystilana kolme sisäänrakennettua, 70-luvun kaappia. Säilytystilaakin siis löytyy, ja ollaan tosi onnekkaita sen suhteen.

30 neliötä olisi mulle ehkäpä ihan riittävä, jos asuisin yksin. Mä mahtuisin mangapokkareineni ja piirtämistarvikkeineni varmaan jopa parinkymmenen neliön yksiöön. Meitä on kuitenkin kaksi, (kammottavaksi,) ja meillä on eri kiinnostuksenkohteet ja harrastukset. Vaikka kuinka ollaan puhuttu lähipiirille siitä, ettei meillä ole tilaa millekään ylimääräiselle, juurikin sitä ylimääräistä tavaraa on jotenkin näiden kolmen vuoden aikana kertynyt. Ja nyt siitä yritetään päästä eroon. Tässä mun muutama vinkkini siihen, miten tällaista jätesäkkirumbaa ei tarvitse harrastaa ihan joka vuosi;




★ Kierrätä, lainaa ja vuokraa. Ensimmäiseen yhteiseen asuntoon me hankittiin KAIKKI käytettynä. Kaikki. Oli ruuanlaittotarviketta, sohvaa, telkkaritasoa ja koriste-esinettä. Kun tavaraa oli ostettu melkein ilmaiseksi, oli siitä luopuminenkin paljon helpompaa, kun tavara tuli tarpeettomaksi. Ja nopeampaa. Ilmaiseksi parturiliikkeestä saatu sohva meni kuin kuumille kiville, kun laitettiin se nettiin myyntiin naurettavan halvalla. Eikä yhtään harmittanut, kun höperö naapuripappa nappasi meidän huteran sohvapöydän muuton yhteydessä ja kantoi sen jonnekin jemmaan. Päästiinpähän siitäkin eroon.

Lisäksi kirjat, pelit ja elokuvat vie ihan naurettavasti tilaa. Lue kirjaston kirjoja, lainaa lautapeliä kaverilta ja vuokraa leffat tai katso Netflixistä. Paljon fiksumpaa kuin hamstraaminen. (Tässä mullakin on vielä opeteltavaa, mutta JONAIN PÄIVÄNÄ!)

★ Älä osta mitään, mille et osaa nimetä paikkaa jo kaupassa! Ajatusmaailma "tää on ihana, kyllä sille sitten paikka keksitään" on lopun alkua. Mä en osta edes julisteita enää, jos en osaa sanoa, minne sen laitan. Meidän muuton yhteydessä kaappien perukoilta löytyi ihan järkyttäviä määriä tavaraa, jotka oli laitettu väliaikasäästöön sopimattomaan paikkaan ja sitten unohdettu sinne.




★ Käytä kaikki kuutiometrit hyödyksi. En olisi ikinä hoksannut, että esimerkiksi seinällä asioiden säilyttäminen voisi olla hyvä ajatus, kunnes ripustin meidän paistinpannun kuivumaan astiapyyhkeen koukkuun. Myös kaappien kanssa kannattaa olla tarkkana. Meidän eteisessä on kahdessa kaapissa takeille ja muille ripustettaville vaatteille jätetty isompi hyllyväli, joista toiselle meillä ei ole käyttöä. Ostin siis kaappiin henkaritankoon ripustettavan hyllykön Ikeasta, jotta saisin askartelutarvikkeeni edes jonkinlaiseen järjestykseen ilman, että joutuisin pinoamaan valtavasti laatikoita päällekkäin. Because let's face it, niitä alimmaisia laatikoita ei ikinä jaksa kaivaa esille.

★ Hyllyt, lipastot ja kaapit ovat parhaita ystäviäsi. Meidän olohuoneen sisustus koostuu pääsääntoisesti hyllyköistä, ja ollaan ahdettu myös eteiseen yksi ylimääräinen lipasto. Upgreidattiin meidän olohuoneen kulmassa ollut, käytettynä saatu kolmehyllyinen kylppäritaso viisihyllyiseen, korkeaan ikeahyllyyn. Nyt olohuoneen kulma ei näytä enää yhtään niin täyteenahdatulta.




Ja viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisempänä, älä osta kaikkia juhlapyhien koristeita kerralla. Vaikka kuinka haluaisit ensimmäisen kurpitsan ilmaantuessa hyllylle koko elintilan mukavan hyytäväksi halloweenia varten, kannattaa koristaa vähän kerrallaan ja tarkastella, minne muualle koristusta sopisi. Vielä vuosikin sitten mä syyllistyn usein siihen, että Tigeriin eksyessäni menin ihan hysteeriseksi ja kannoin halloween- ja joulukoristeita kassalle kaksin käsin. Kotiin päästessä huomasin, että puolellekaan ostetuista koristeista ei ollut paikkaa. Sitten ylijäämät jemmaa isossa laatikossa häkkivarastoon ja unohtaa niiden olemassaolon.

Siinä oli mun tärkeimmiksi koetut vinkit ja niksit edes jotenkin inhimilliseen asuinympäristöön ahtaissa tiloissa. Millaisissa neliöissä sä asut, ja miten sä pidät kotisi siistinä? Olisi huikeaa kuulla myös teiltä vinkkejä!

20 syyskuuta 2017

Miksi hemmetissä syyskuu on niin yleinen laihdutuskuukausi?

Viime vuonna sokeriton syyskuu oli tosi pinnalla. Siitä puhuttiin blogeissa, Youtubessa, Instagramissa ja snäpeissä. Tänä vuonna olen törmännyt muutamaan blogikirjoitukseen aiheeseen liittyen ja kuullut usean aloittavan laihduttamisprojektin juurikin syyskuun alussa. Nyt syyskuu alkaa olla jo loppumaisillaan, ja se on saanut mut heijastelemaan sitä, miksi mun viimevuotinen syyskuussa aloitettu elämäntaparemonttini auttamattomasti epäonnistui. (BTW, en usko sokerittoman syyskuun, paleon tai muidenkaan hardcoredieettien terveellisyyteen). Ja musta tuntuu, että ainoa syy pitkäikäisemmän projektin epäonnistumiselle oli ajankohta.



Toisaalta ymmärrän tämän ajankohdan, syyskuu kuitenkin tulee heti kesän loputtua. Kesän aikana kertyneistä kiloista halutaan nopeasti eroon ja turpea olo inhottaa. Mutta miksi juuri tässä apean, perusmasentuneen kuukauden aikana täytyy aloittaa maailmaamullistava dietti, joka päätyy kuitenkin koko talven kestävään jojolaihdutukseen?

Viime vuonna aloitin elämäntaparemontin syyskuussa, ja se kesti tasan sen yhden kuukauden. Lokakuussa aloin mässäillä sokeria kahta kauheammin ja liikuntamäärätkin hiipuivat minimiin, koska syyskuun itsensä ruoskiminen ei tuntunut hyvälle. Syyskuussa ainakin mä tunnen oloni tosi uupuneeksi päivittäin ja mun soittolistanikin muuttuu melankolispainotteiseksi. Syksyisinä iltoina mikään ei tunnu paremmalta, kuin tulla lämpimään kotiin tuulesta ja tuiverruksesta, käpertyä sohvalle ja napata käteen iso kupillinen kuumaa kaakaota. Tai syödä mustikkakeittoa. Tai riisifrutti, mitä näitä nyt on. Siinä vaiheessa ei todellakaan halua miettiä salille menemistä tai salaattiainesten hakemista kaupasta, kun edelliset salaatit on nahistuneena jääkaapissa.



Syyskuussa 2017 olen painanut keskimäärin sataviisi kiloa, ja silti ollut itselleni armollinen. Shokeeraavaa, eikö totta? Ylipainoinenko muka voisi jättää laihdutusajatukset ja antaa itselleen luvan tehdä juuri niin, kuin keho haluaa tehdä? Mä olen päättänyt, etten enää sanele tarkkoja päiviä sille, milloin aloitan pienet eleet kohti terveellisempiä elämäntapoja. Äkkijyrkkää dieettiä en aio enää ikinä aloittaa. Viime vuonna tähän aikaan raahasin itseni väkisin salille ja tein uuvuttavan hikitreenin vähintään kaksi kertaa viikossa, nyt käyn kerran viikossa joogaamassa. Ja syön karkkia, jos siltä tuntuu. Tänään menen kokeilemaan pitkästä aikaa, miltä zumba tuntuu ja päätän sitten, jatkanko uutta liikuntaharrastusta koko syyslukukauden.

Pikku hiljaa kohti parempia elintapoja, jotta tämä syysväsymys hieman laantuisi.

Oletko sä ikinä aloittanut sokeritonta syyskuuta tai jotain muuta dieettimeininkiä syyskuun alussa? Miten ne ovat sulle toimineet?

11 syyskuuta 2017

Piirrokset helposti somekestäviksi kännykällä

INKTOBER LÄHESTYY! Inktoberin ajatus on piirtää lokakuun jokaisena päivänä mustepiirros ja jakaa se someen tiettyjä häshtäggejä käyttäen. Itse hiukan oikaisen ja piirtelen sillä työkalulla, minkä nyt satun milloinkin löytämään ja piirtelen silloin, kun mulla on oikeasti aikaa siihen. Mun inktober-piirrokset löytyy sekä Instagramista ja Deviantartista.

Pian mun postaamat piirrokset somessa lisääntyvät ja tiedän, että moni muukin osallistuu Inktoberiin ensi kuussa. Nyt on siis hyvä hetki puhua ensi kertaa täällä blogissa mun piirtämisharrastuksesta ja siitä, miten saan kuvista crispejä!



Se, miten olen editoinut kuvat piirroksistani on ollut melkoisessa murroksessa aina siitä lähtien, kun aloin niistä valokuvia ottamaan. En ole ikinä omistanut skanneria, joten tilanne vaati mua olevaan luova, kun aloin Deviantarttiin kuvia piirroksistani laittamaan back in 2012.

Aluksi tein valtavasti töitä löytääkseni mahdollisimman parhaan laadun takaavan editointitavan, ja siihen aikaan se oli pokkarikameralla otettu kuva, siirto tietokoneelle ja tunteja kestävä editti Gimpillä. Nykyisin, hiukan kiireisempänä, olen vain yrittänyt löytää mahdollisimman vaivattoman tavan editoida kuvat somekestäviksi. Nyt se on löytynyt! Ja nyt jaan sen teille!



Aluksi on tietenkin hyvä tehdä piirros, jolla on jonkinlainen mahdollisuus selvitä koko kuvanmuokkausprosessista. Hailakka lyijykynäpiirros, jonka erinomaisuus ei välity, jos vielä hailakammat varjostukset eivät näy, ei todellakaan ole kovin hyvä lähestymistapa, kun ensi kertaa kokeillaan tätä editointitapaa. Itse aloitin korkeakontrastisista tussipiirroksista ja siirryin hitaasti puuväreillä väritettyihin kuviin. Vasta hetki sitten uskalsin kokeilla muokkausmenetelmääni lyijykynäpiirrokseen. Mahdollista joo, mutta ensin kannattaa opetella muokkausprosessi helpommilla kuvilla.

Piirrokseni ikuistan kännykän kameralla, toisinaan todella huonossakin valaistuksessa. Mä olen käyttänyt yleensäkin kuvien muokkaukseen ilmaista Pixlr-sovellusta jos instagramin omat säädöt eivät ole riittäneet. Pixlr on mun kokemukseni mukaan myös paras piirrosten muokkaamiseen. Tässä mun työmenetelmäni;



Perussäädöt löytyvät alapalkin ensimmäisen kuvakkeen takaa. Rajaus ja säädöt ovat yleensä ne, millä lähden liikkeelle. Jos kuva kestää, kannattaa nostaa kontrastia ja kirkkautta niin, että edes osta taustasta saavuttaa halutun vaaleuden. Mä pyrin yleensä siihen, että tausta on vitivalkoinen



Hienosäätöä on helppo tehdä filttereillä. Mun ehdoton suosikkini on normifiltterien Bob-filtteri, joka myös tekee kuvasta mustavalkoisemman. Väritettyihin kuviin on tietenkin hyvä käyttää eri filttereitä, mutta Bob toimii hyvin tussipiirroksiin.



Joskus filtterin käyttö vaalentaa jotain osaa piirroksesta liikaa, vaikka filtteri tekisikin taustavärille ihmeitä. Aika usein haluan käyttää filtteriä vain taustaan, mutta en piirroksen päällä. Mutta ei hätää! Filtteritasoa saa osittain läpinäkyväksi. Kumitustyökalu löytyy näytön yläreunasta filtterin ollessa vielä valintatilassa. "Kumilla" poistetaan filtteriä ja "kynällä" sitä lisätään, jos kumi nappaakin liikaa pois. Molempien kokoa ja reunan pehmeyttä on helppo säätää ja sillä tavalla pienetkin yksityiskohdat saa säilymään.



Kun kuva on saatu tarpeeksi crispyksi somea varten, filttereillä saa tehtyä vielä viime hetken sävykorjauksia ja -efektejä. Tässä aloituskuva ja hieman somekestävämpi lopputulos. Miten sä muokkaat piirroksesi somea varten, ja aiotko osallistua Inktoberiin? Ja jos piirtelet, linkkaa ihmeessä mulle sun somekanavasi, minne taideteoksiasi laittelet. Olisi kiva nähdä, mitä muut suomalaiset tuhertelevat!

05 syyskuuta 2017

LINNANMÄEN IIK!WEEK 🎃

Lauantaina oli meidän kauan odotettu Iik!week-päivä! Viime vuonna ryntäsimme pää kolmantena jalkana Linnanmäelle, kun aikataulultamme ehdimme ja Iik!week oli laskeutunut syyskuiseen huvipuistoon. Mä olen aika halloweenfanaatikko ja odotukset oli pilvissä. Eikä jouduttu pettymään.

Siitä syystä tänä vuonna Iik!week-mainosten ilmaannuttua someen olen ihan kahjona alkanut miettimään kauhuteemaista reissua Helsingin kamaralle. Onneksi Juhan vapaapäivät osuivat sopivasti tähän avajaisviikonloppuun ja saatiin aikataulu lyötyä lukkoon!





Sanotaanko näin, että Iik!weekkiin oli panostettu paljon enemmän kuin viime vuonna. Teemaviikkojen kunniaksi Linnanmäelle oli rakennettu Castle Hill -kauhukylä, jossa ruttosairaiksi maskeeratut näyttelijät pelottelivat alueella vierailijoita, ja alue oli koristeltu läpikotaisin kauhuteemaan sopivaksi. Aivan mahtava yllätys alueella oli ennustajan teltta, joka avattiin tunnin välein ja "Madame Mirigli" teki ennustuksia nopeimmille tietyn aikarajan sisällä.

Tottakai me kävimme katsomassa, mitä ennustus piti sisällään. Hämyiseen telttaan astuessa saimme itse päättää, halusiko Tarot-kortti luennan vai ennustuksen kädestä. En tiedä madamen taustaa, mutta kädestäennustus oli hauska kokemus ja vaikka puheesta hieman paistoi läpi ennaltaopettelu, menisin kyllä uudestaan katsomaan, mitä Tarotit meille näyttäisivät, jos saisin tilaisuuden.





Viime vuodesta meitä molempia jäi harmittamaan valtavasti se, ettei päästy testaamaan silloista vesitorniin rakennettua kauhutaloa. 2016 jonotus oli kehnosti toteutettu, ja kun oltiin hyvissä ajoin menossa jonottamaan, meille infottiin, ettei meitä ehdittäisi ottaa sisään. Tänä vuonna jonotussysteemi oli todella toimiva, monen tunnin jonoa ei syntynyt ja jestas, kun livekauhutalo oli kuumottava kokemus! Jos menet Linnanmäelle Iik!weekin ollessa toiminnassa, suosittelen todellakin Me emme unohda -kauhutalon testausta.

Livekauhutalon, kuten joidenkin muidenkin kauhukohteiden ikärajasuositus oli 16, ja ihan syystä. Kammokujalla kuljettiin nuorten vanhempien perässä, joiden pieni lapsi jouduttiin kantamaan laitteesta ulos, koska paniikki oli todellinen. Noudattakaa pliis ikärajasuosituksia.




Ja tietenkin Iik!week on erinomainen syy myydä (ja ostaa varastot täyteen) halloween-karkkeja.






Viime vuoden visiitin jäljiltä osasin odottaa livepelottelijoita Taikasirkuksen ja Hotelli Kyöpelinvuoren henkisissä laitteissa, sillä viime vuonna laitteita kohden oli yksi maskeerattu säikyttelijä. Tänä vuonna homma oli viety ihan uudelle tasolle. Elävät pellet mekaanisten joukossa olivat kyllä niin kuumottavia, että tällainen parikymppinenkin säikähteli ihan tosissaan häiriintyneesti hymyilleitä pellejä.






Ihana päivä. Ensi vuonna varmasti uudestaan!

01 syyskuuta 2017

Kevyt arkimeikki IIK!WEEKille



Kuuntelin tänään Skillettiä kämppä raikaten ja jestas, kun tuli sopivat fiilikset testailla huomista varten vähän IIK!WEEK-meikkiä. Muistan elävästi sen, että viime vuonna samaan tapahtumaan mennessä mulla oli perusmeikki ja jotain ihan pientä kikkailua kajaalin kanssa, ja hitto kun mä kadehdin niitä halloween-aiheisesti pukeutuneita ja meikanneita tyyppejä, jotka Linnanmäellä tuli vastaan. Tänä vuonna siis itsekin ajattelin hiukan panostaa!



Mä käytin tässä meikissä 99% samoja meikkejä, joita käytän päivittäin. Mun meikkipohja koostuu päivittäin Baby Skinin Instant Pore Eraserista, Lumenen Matte Foundationin vaaleimmasta sävystä ja IsaDoran värittömästä puuterista.

Piirrän kulmani muuten aina tuolla H&M:n luomiväripaletilla ja supertiiviillä viistotulla kulmasiveltimellä. Tätä meikkiä varten ostin Rimmel Londonin mustan luomivärin Halpa Hallin alennushyllyltä, ettei mun tarvitsisi käyttää tuosta H&M:n luomivärisetistä mustaa kokonaan. Kun peruspohja ja kulmat oli valmiina, lisäsin vaan ihan perkeleesti mustaa silmiin ja contour-alueille.

Sanoisinko jopa, että maailman helpoin halloween-meikki.



Viimeistelyn tein lisäämällä mustaa huuliin, piirtämällä kajaalilla nenääni "ernuviivan" (joka oli muuten yllättävän vaikeaa, propsit niille, jotka näitä tekee) ja liimasin itse hopeapaperista leikkaamani kuusirpin otsaani ripsiliimalla (kevyesti tänään, jotta saan sen ennen nukkumaan menoa irti ilman, että se hajoaa ihan *tuhannen pillun päreiksi. Huomenna sitten liimaa kunnolla taustaan että varmasti pysyy). Hassunhauskaa puuhailua koko shamaaniperheelle.

Huomenna fiilistelen, haluanko pitää hiukset auki vai kiinni ja minkä feikkiseptumin nakkaan nenääni, ja suihkutan koko komeudelle vielä Nyxin kiinnityssuihketta ja hiuslakkaa jopa epäterveellisen määrän.

Ootko sä menossa IIK!WEEKkiä katsomaan? Ja mikä tärkeämpää, shamaanina IIK!WEEKille, uhka vai mahdollisuus?
*tosi inha sanonta, pahoittelen sitä. Mutta hei, googlatkaas ihan oikeasti, mistä tuo "tuhannen pillun päreet"-sanonta on alkujaan. Oli aika yllättävä ja siksi ajattelin alkaa vaalimaan sitä sopivan tilanteen tullessa :D