Taideinstagramin ongelmia: Tykkään sun taiteesta, pliis seuraa mua

Hyvää perjantai-iltaa, tyypit! Tai hyvää yötä, huomenta, mihin aikaan nyt satutkaan postauksen avaamaan. Mä halusin vähän kirjoitella teille (energiajuomapärinöissäni) Instagramista, ja siitä, millaista on ylläpitää jokseenkin tavoitteellista taidetiliä siellä.

Aika monet teistä varmasti tietää, että mun henkilökohtaisen Instagram-tilini lisäksi mulla on "taidetili" nimellä @idizart. Aloitin sen vuodenvaihteessa ihan yleisön pyynnöstä, kun jotkut mun normitiliäni seuraavat olivat siellä vain ja ainoastaan mun piirrosteni takia, eikä muu sisältö oikein kiinnostanut. Se on ihan ymmärrettävää, sillä mäkin seuraan paljon artisteja; joidenkin kohdalla arkiset valokuvapostaukset kiinnostaa, mutta ei kaikkien. Niinpä erotin aiheet toisistaan, ja se on helpottanut somettamista tosi paljon. Kivannäköisen feedin ylläpitäminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse matemaattisesti miettiä, näyttääkö kaksi piirroskuvaa rinnakkain muiden kuvien keskellä tyhmältä. En ole mikään feed-hifistelijä, mutta sen verran mussa on perfektionistin vikaa, että piirrosten ja valokuvien tasapainottaminen kokonaiskuvassa oli mulle tärkeää.

Taidetili on kasvanut ihan kivaa vauhtia, se on saavuttanut 2020 aikana melkein mun henk.koht.tilini seuraajamäärän. Käytän kielenä englantia, ja oon opiskellut Instagramin algoritmiä oikein urakalla, sillä toiveeni olisi, että joskus taidetilillä olisi mahdollista saada vähän lisätienestiä taideprinttien, paitadesignien tai tatuointien muodossa.

Aktiivisen taidetilin varjopuolena on se, miten paljon mulle tulee roskapostia. Toki mun tilini on vielä pikkuriikkinen, mutta jokaisen uuden sadan seuraajan myötä roskapostin määrä lisääntyy. Toisinaan saan tyhjiä tilaustyökyselyitä ("Hei rakastan sun taidetta, mitä maksais tällanen tatskadesign?", ja kun vastaan, tyypistä ei enää koskaan kuulukaan mitään), saan usein kysymyksiä siitä, saako mun kuviani käyttää tatuoinneissa (ja kun vastaan haluavani pienen rahallisen korvauksen, keskustelu katkeaa), ja kohtuuttoman paljon "Hei, tykkään sun taiteesta, pliis checkaa mun tilini" kommentteja, jotka vastaamisen jälkeen poistetaan.

Mä en ole ikinä ollut mikään follow4follow-tyyppi, ja erityisesti nää seuraajien kalastelukommentit on alkaneet ottaa mua kohtuuttomasti kaaliin. Tietenkin on hyvä olla aktiivinen ja luoda taideinstagramissa suhteita muihin artisteihin, mutta "I like this" on ihan eri juttu kuin selvästi kyseistä piirrosta koskeva, kritiikkiä, ylistystä tai mielenkiintoa peilaava kommentti.

Juuri tänään sain kommentin, joka meni kutakuinkin näin:

"I really like your art, please go and follow my profile."

Kyseessä oli maaliskuussa perustettu tili, jonka lyijykynäpiirroksia tekevä ylläpitäjä oli oletettavasti mua paljon nuorempi. Tää näyttää musta kommentilta, joka on kopioi/liitä-kommentti, joka kommentoidaan samalla rykäisyllä about sataan randomiin taidejulkaisuun toivoen, että joku kommentin saaneista tulisi ja seuraisi. Siinä ei ole mitään, mikä osoittaisi sen, että tää kommentti on  kirjoitettu just mun kuvaani, ja just mun piirrostani koskien.

Siispä kofeiinipärinöissäni päätin vastata (englanniksi), että: 

"Kiitos, mutta pahoittelen, en seuraa käyttäjiä, jotka pyytävät mua seuraamaan heitä. Käyn kyllä katsomassa kaikkien ihmisten profiilit, jotka kuviini kommentoivat. Jos tahdot todellista aktiivista kanssakäyntiä tilillesi, suosittelen, ettei tällaisia copy/paste-kommentteja kannata käyttää, vaan jätä mielummin aitoja kyseiseen kuvaan sopivia kommentteja."

Ei mennyt aikaakaan, kun alkuperäinen kommentti oli poistettu (was i too harsh?), ja yksityisviestien puolella tuli rypäys viestejä, jossa tyyppi pahoitteli, mikäli kommentti ei vaikuttanut aidolta, ettei kyseessä todellakaan ollut kopioitu viesti, että hän ei ikinä kommentoisi mihinkään kuvaan, josta hän ei pitäisi, ja kommenttien lomassa hän kyseenalaisti mun vastaukseni hänen täysin aitoon, kehuvaan kommenttiinsa.

Avasin asiaa vähän laajemmin, ja selitin mm sen, että monet erityisesti vanhemmat Instagramin käyttäjät ovat kyllästyneitä seuraajien kalastelukommentteihin. Annoin myös vinkkejä, miten vaikuttaa kommenteissa rehellisemmältä ja aidommalta. Jos kommentti ei noteeraa kuvaa mitenkään, miksi kukaan ajattelisi, että kommentti olisi juuri heille muotoiltu? (Söpöön piirrokseen voi kommentoida "CUTE!", upeasti rajattuun kuvaan taas "cool lineart".)

Hetken viestittelyn jälkeen hän myönsi, että häntä ei yhtään motivoi hänen tilinsä kasvuvauhti, ja että hän ei edisty taiteessaan, kun uusia seuraajia ei tulekaan jokaisen postauksen myötä. Samaan hengenvetoon kyseinen aloitteleva artisti vetosi siihen, että kommentti on aina kommentti, ja että sen sisällöllä ei pitäisi olla merkitystä. "One comment can atleast make someone smile."

Toivon tosiaan, että en vaikuttanut keskustelussa vihamieliseltä, ylpeältä tai ärtyneeltä, mutta sitä on vaikea arvioida. Kummankaan meidän äidinkieli ei tainnut olla englanti, joten tukeuduin kuvalliseen viestintään emojien avulla. Muistutin siis rehellisen kommentoinnin arvosta, siitä, että vuosien saatossa kyllä oppii, miten somessa kannattaa suosia rehellistä kanssakäyntiä ja luoda oikeita suhteita toisiin käyttäjiin. Juuri jotain tiettyä kuvaa ja sen ominaisuuksia kommentoidessa oppii antamaan oikeaa kritiikkiä, ja samalla myös tarkastelemaan omaa taidettaan erilaisessa valossa.

Ilmeisesti keskustelu oli ihan aiheellinen (eikä hirveän vihamielinen), sillä muutaman minuutin viestittelyn jälkeen tyyppi tuli ja seurasi mun profiiliani.

Mitä tästä siis opimme? Kommentointi on somessa tärkeää, mutta jos kommentoinnin päätavoite on lisätä omaa näkyvyyttä, se näkyy kauas. Myöskään kenenkään nuoren (tai vanhan) taiteilijan polku ja motivaatio ei saisi olla kiinni siitä, onko niitä seuraajia 40 vai 4000. Jokaisella on omat juttunsa, joita voi hioa, ja kun someartisti löytää oman juttunsa, se näkyy pitkälle

Älkää siis somettako vain seuraajien toivossa. Somettakaa inspiroituaksenne, luodaksenne uusia suhteita samanmielisiin tyyppeihin, pitääksenne kirjaa omasta elämästänne tai kehityksestänne, ja ihan vain somettamisen ilosta.

No hate, just education.

Kristalli- ja kivikokoelma osa 2

Mahtavaa perjantaita, tyypit! ♥ Tein 2018 lopulla postauksen, jossa esittelin mun kivikokoelmani kulmakivet. Sen jälkeen kokoelmaan on löytynyt muutamia uusia kiviä, ja tänään haluaisin esitellä ne teille.

Aika monet mua instagramissa seuraavat ovat saattaneet huomata mun kiinnostukseni kiviin. Valokuvaan usein kallioita ja luonnonkiviä ja esittelen silloin tällöin uusia kiviostoksiani. Aika usein kotona otetuissa kuvissa taustalla näkyy mun "kotialttari", josta löytyy mun rumpuni, joitakin mystisiä esineitä, kynttilöitä ja kivikokoelmasta koottu crystal grid. Se on meidän olohuoneen keskeisellä paikalla, eli kivet ovat mukana mun arjessani päivittäin.

Kivet ovat olleet mun intohimoni niin kauan kuin muistan, ja oon tosi iloinen, että oon löytänyt sen puolen itsestäni uudestaan teiniangstivuosien jälkeen. Teini-iässä mulla oli kausi, kun kapinoin intuitiivista rajatietokiinnostustani (ja kivienkeräilyäni) vastaan. Erittäin onnellinen oon myös siitä, että jaan mun kotini tyypin kanssa, joka ei hätkähdä mun hörhöyttäni, ja joka ei välitä siitä, että meidän koti on vuorattu toinen toistaan omituisemmilla taikaesineillä.

Lapin ametisti

Edellisessä postauksessa unelmoin avoimesti löytäväni Lapin ametistin, ja vihdoin sopiva kivi tuli mua vastaan. Tämä kivi on Yli-Luoston kaivokselta, ja löysin sen, kun Juha oli selvitellyt Lapin ametistin myyntipaikkoja, ja vei mut Tampereen Kivikauppa Qiihin ostoksille. Tämä rumpuhiottu ametisti tuntui heti omalta, ja se on mun tämänhetkinen lempikiveni.

Ametistia kutsutaan tietäjän kiveksi, ja se on erittäin suosittu meditaatiokivi. Se selkeyttää energiaa, ajatuksia ja intuitiota, ja opastaa ymmärtämään asioiden syvempiä merkityksiä. Mä itse olen tosi intuitiivinen ihminen, ja se onkin ehkä isoin syy, miksi ametisti on mun lempikiveni.

Jos ametisti kiinnostaa enemmänkin, voit lukea lisää Soma & Sis'n nettisivuilta.

Akaatti

Rakastan akaatteja! Akaatti on upea kivi, ja oon pitkään ihaillut akaattilevyjä ja tällaisia akaattionkaloita. Tämä akaattionkalo löytyi Soma & Sis'n Helsingin myymälästä viime vuoden syyskuussa, ja se taitaa olla mun kokoelmani kallein kiviostos. Aluksi onkalon muoto hiukan hihitytti, mutta nopeasti akaatti tuntui siltä, että tämä on vietävä kotiin. Se on ollut koristeena ja hoitavana kivenä huonekasvien läheisyydessä.

Akaatti on väsymätön hoitokivi, jota ei tarvitse ladata koskaan. Se myös hoitaa ja lataa sen päällä ja ympärillä olevia kiviä. Se värähtelee matalalla taajuudella, joka resonoi kehon matalan värähtelyn kanssa. Niiden uskotaan tasapainottavan, suojelevan ja lievittävän kiputiloja.

Psssst: Kiputilat ovat sellainen asia, mitä ei kannata pelkästään akaatin voimin hoitaa. Lääkärikäynnit, hoidot ja kipulääkkeet ensin, akaatin kipua lievittävä ominaisuus vasta sitten. Kivien hoitaviin ominaisuuksiin ei kannata hurahtaa liikaa. Ne ovat hyvä lisä lääketieteellisten hoitojen rinnalle (koska intuitio ja law of attraction), mutta ne eivät yksistään paranna sairauksia tai vammoja.

Keltainen, eli hunajakalsiitti

Hunajakalsiitti oli aika random hankinta. Oltiin Helsingissä kivikaupassa helmikuussa, ja jotenkin energiat ei kohdanneet. Pyörin kaupassa iäisyyden ja en oikeen lämmennyt millekään, ja sitten Juha nappasi käteen hunajakalsiitin ja näytti sitä mulle. Hunajakalsiitti näytti musta ihan appelsiinikarkilta, ja se sitten lähti mukaan. Yhä vieläkin mun aivot väittävät, että jos imeskelisin kalsiittia oikein antaumuksella, se varmasti maistuisi ihan laivalla myytäviltä appelsiinikarkeilta.

Hunajakalsiitti on iloinen ja positiivinen kivi. Se energisoi ja muistuttaa uteliaasta elämänilosta, ja helpottaa matkaa kohti unelmia. Kaikki kalsiitit aktivoivat myös yhdessäolon ja yhteenkuuluvuuden energiaa ympärilleen.

Shamaanikivi

Tämä kivi on mun kokoelman uusin kivi. Sain tämän Juhalta syntymäpäivälahjaksi, ja totta puhuakseni en edes tiennyt tällaisen kiven olemassaolosta. Shamaanikivivessä on savukvartsia, valkoista lumikvartsia ja violettia ametistia. Kivi on harvinainen, ja ne ovat yleensä peräisin Luoston Lampivaaran ametistikaivokselta. Lampivaara on ollut muinaisten saamelaisten pyhä paikka, ja kivi saa nimensä siitä, että shamaanien kerrotaan saaneen voimansa näistä kivistä.

Tiikerinsilmä

Kun olin lapsi, mun ensimmäinen kiveni oli kolikkoautomaatista saatu tiikerinsilmä. Vuosien saatossa se hävisi kuin tuhka tuuleen, ja jäin kaipaamaan sitä. Tiikerinsilmä on ihan käsittämättömän kaunis kivi, joka säihkyy ruskean, oranssin ja keltaisen sävyissä. 

Tiikerinsilmä on oikea unelmakivi, sillä sen voimakas energia auttaa tekemään unelmista totta, lisää itsevarmuutta, vapauttaa tunteita ja maadoittaa. 

♥ ♥ ♥

Siinä kaikki kivihypetykset tällä erää. Näiden kivien lisäksi olen ostanut fluoriitin, mutta musta tuntuu, että sen energiat eivät ole kohdallaan, ja selvittelen, saisiko sitä jollain tapaa nollattua. Sen ostotilanne oli vähän kyseenalainen, joten luulen kiven imaisseen sen epämääräisen fiiliksen itseensä. Tai sitten siihen on kiinnittynyt jotain muuta energiaa. Jos nollaus ei onnistu, mun täytyy selvittää, mikä olisi oikea tapa hävittää se. En usko, että kiven antaminen eteenpäin olisi hyvä idea, kun mulla itselläni on siitä niin negatiivinen tuntemus.

Keräiletkö sä kiviä? Tai kiehtooko ne muuten? Mikä on sun lempikivi? Olisi mahtavaa kuulla teidän kokemuksia kommenteissa!