Aloitin tämän päivän meditaatiolla.
Paluu arkeen on tuollaisen parin viikon lomailun jälkeen itse kullekin vähän hankalaa. Ensimmäisen herätyksen kilahtaessa 7:50 murahdin, sammutin herätyksen ja käänsin kylkeä - niin kuin joka aamu. Sain itseni punnerrettua ylös vasta kello kymmenen, kymmenen erillisen herätyksen jälkeen. Viimeisen herätyksen nimeksi olen laittanut "NYT, PERKELE", jotta mulle ei tulisi kiire, mutta tänään edes se ei saanut mua kunnolla heräämään. Aamut eivät ole ikinä mua varten, nukkuisin mielelläni aina iltapäivään.
Sitten normaaliin tapaani kävin aamupesulla, sytytin kasvilampun, kauhoin murot kitaani hirveällä kiireellä ja imaisin monivitamiiniporetapletilla maustetun vesikupillisen samalla, kun lätkin peilin edessä meikkiä naamaani. Tukkaa en jaksanut laittaa, vaan kiskaisin luottopiponi päähän peittämään rumasti törröttävät etuhiukset. Taustalla pauhasi Youtube-videot, ja iltavuoroon menevä Juha kuorsasi lämpimässä sängyssä. Kyllä, tää kuulostaa ihan yhtä kaaottiselta kuin se todellisuudessa on.
Mun jokapäiväinen aamurutiinini näyttää suurinpiirtein tältä. Tämän hosumisen jälkeen yleensä vain nakkaan repun selkääni ja kipitän skrapattavalle Ladalle ja kurvailen työpaikalle. Jos tiedossa on laiska päivä (TAI jos ihmeen kaupalla olen aikataulussa), tallustelen puolituntisen työmatkani kävellen Maailmanpuu-podcastia kuunnellen.
Tänään mä en rynnännyt suoraan meikkipaikalta ulos, koska tiesin kaipaavani hetkisen. Otin juuriladatun Headspace-sovelluksen testiin, sovellus toivotti mut tervetulleeksi, ja väläytti kännykän ruudulle aamuun sopivan kolmen minuutin meditaation.
Kolme minuuttia. Ihan oikeasti, istuin kolme minuuttia meidän sohvalla kuulokkeet päässäni ja silmät kiinni, ja avatessani silmät olo oli kevyt ja virkeä. Oikeastaan koko päivän fiilikset heittivät voltilla positiivisemmalle puolelle. Kolme minuuttia saa ahdattua melkein mihin tahansa aamuun ilman, että se vaikuttaa päivän kulkuun mitenkään.
Tätä täytyy tehdä useammin.
