Kivi- ja kristallikokoelma

Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥ Täällä Porissa on ollut jännittäviä sääilmiöitä viime päivinä; tänään satoi ensilumi, ja jo useampana päivänä on paistanut aurinko. Tämän valoisuuden innoittamana ryhdyin ikuistamaan mun kivikokoelmaani, ja tänään tahdon esitellä sen teille!

Mä olen muutamaan otteeseen maininnut täällä blogissani, että keräilen kiviä. Olen rakastanut kiviä aina - meidän isä oli pitkään kivihiomossa töissä ja osaa vieläkin ulkoa ihan käsittämättömän määrän kivilajeja, pienenä keräsin taskuni täyteen kiviä pihalla leikkiessäni, ja ala-asteikäisenä sain tiikerinsilmän kolikkoautomaatista. Sitten se olikin menoa.

Aina, kun olen puhunut kivikokoelmastani, se on saanut osakseen kiinnostusta kommenteissa. Nyt, kun vihdoin ehdin käymään kokoelmaani lävitse, jaan niistä vähän nippelitietoa teille, joita kivet ovat kiinnostaneet!

Ametisti

Ametisti on aina tuntunut mun kiveltäni. Olen tuntenut vetoa tähän violettiin kiveen siitä asti, kun aloin kiinnostumaan kivilajeista. Ensimmäinen ametistini taisi olla Somsolasta (?), ja toisen löysin kädentaitomessuilta. Ametisti on myös istutettuna mun vihkisormukseen.

Ametistissa on paljon hyviä ominaisuuksia, ja sen uskotaan selkeyttävän ja rauhoittavan kantajansa mieltä ja kehoa, ja tukevan intuitiota. Se tunnetaan myös tietäjän kivenä, sillä tosi monet ametistin kanssa elelleet kokevat sen opastavan asioiden syvempien merkityksien ymmärtämisessä ja oman sisäisen äänen kuulemisessa. Mä olen todella intuitiivinen ihminen, ja luotan omiin aavistuksiini enemmän, kuin mihinkään muuhun - tapasinhan mututuntumani takia Juhankin! Siksi ametistin valinta sormukseen oli tosi luonnollinen, ja olen tosi iloinen, että pieni ametisti on mukana mun jokaisessa päivässäni.



Tavoitteenani on löytää vielä Lapin ametisti, eli Lampivaaran Ametistikaivokselta louhittu kivi. Olen nähnyt niitä joissakin nettikaupoissa, mutta en kiviä enää netistä mielelläni osta. Silloin siihen ei muodostu sitä valitun kiven fiilistä. Ehkä joku päivä sopiva kivi tulee mua vastaan.

Sitriini

Tämä sitriiniriipus on aikanaan tarttunut mukaani Humppilan Jalokivigalleriasta. Tunsin siihen heti voimakasta vetoa, ja se aina piristää päivääni, kun kannan sitä kaulallani.

Sitriini on ilon, aktiivisuuden ja itsetunnon kivi. Sen uskotaan tukevan tervettä itseluottamusta, selkeyttävän ajattelua ja tasapainoittavan chakroja. Sitriini on usein keinotekoisesti ametistista muunnettu kivi - prosessin aikana ametistia lämpökäsitellään niin, että sen väri ja ominaisuudet muuttuvat. Luonnollinen sitriini, joka on huomattavasti harvinaisempaa, syntyy samalla tavalla maan sisässä, mutta vain huomattavasti hitaammin.

Spektroliitti

Tämä kivikoru kuului alkujaan mun edesmenneelle mummulleni. Keväällä suunnittelin teettäväni vihkisormukseni tämän kiven ympärille, mutta tulinkin toisiin aatoksiin, kun halusin säilyttää kiven sen alkuperäisessä kehyksessä, ja ametisti tuntui vain houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Spektroliitti, eli velhon kivi, on ollut mulle tuttu kivi ihan lapsuudesta saakka, sillä isäni toi vuosia sitten kotiin spektroliittikellon. Spektroliitti on mielenkiintoinen, kauniisti valoon reagoiva kivi, jonka kerrotaan auttavan kantajaansa löytämään yhteyden kohtaloonsa.

Vuorikristalli

Vuorikristalleita, joita kutsutaan myös vuorikiteiksi, on mulle tarttunut matkallani kaksi kappaletta - toisen ostin itse, ja toisen Juha osti mulle yllätyksenä. Ne kuuluvat ehdottomasti mun lempikiviini.

Vuorikristalli on kivikansan melkoinen kameleontti, sillä sen uskotaan mukautuvan tilanteeseen ja kanavoivan kantajalleen tarpeellisia energioita. Se vahvistaa muiden kivien voimaa ja puhdistaa voimakkaasti negatiivisia energioita.

Sademetsäjaspis

Tämä kivi on mun kivikokoelmani ehdottomasti oudoin yksilö! Sademetsäjaspis tarttui mun mukaani Somsolan kivijalkakaupasta, kun ensi kertaa oltiin siellä käymässä. Kivi vahvistaa myönteisyyttä ja uskoa hyvyyteen, ja vanhojen uskomusten mukaan se auttaa kantajaansa saamaan yhteyden luonnon henkiin. Ihan vielä en ole saavuttanut tällaista suhdetta henkimaailmaan, maybe someday! :D

Obsidiaani

Mun obsidiaani-raakapalani on peräisin Kuukorento-nettisivuilta, jonka lahjakortteja Juha osti mulle lahjaksi viime jouluna. Obsidiaania kutsutaan voimakiveksi, vaikka se ei periaatteessa kiviainesta edes ole. Se on muodostunut laavasta, joka on jähmettynyt niin nopeasti, että siitä on tullut laavalasia. Obsidiaanin sanotaan työntävän voimakkaasti eteenpäin henkisen kasvun tiellä, ja se auttaa pitämään jalat maassa, ja elämään tässä ja nyt.

Ruusukvartsi

Mun elämäni ensimmäinen intuitiivisesti tehty kiviostos oli ruusukvartsin raakapala Humppilassa. Sittemmin kokoelmaan on tullut yksi ruusukvartsin kidekärki, johon törmäsin Kankaanpään taidekoulun joulumyyjäisissä. Tällaiset odottamattomat kivikohtaamiset ovat mun mielestäni aina ihania, toivottavasti niitä tulee jatkossakin lisää!



Ruusukvartsi on rakkauden kivi. Se voimistaa onnellisuutta ja auttaa olemaan lempeämpi ja hyväksyvämpi itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Kivi on vaatimaton, ja se antaa itsestään kaiken rakkauden käyttäjälleen. Ruusukvartsi voi vanhetessaan "harmaantua", tai siihen saattaa tulla halkeamia, joka tarkoittaa sitä, että se on mennyt "tyhjäksi", ja ammentanut itsestään kaiken, mitä se kykenee antamaan. Silloin ruusukvartsi on hyvä laittaa viettämään eläkepäiviään vaikka kukkaruukkuun mullan päälle. (Lisää tietoa Somsolan nettisivuilta.)

Botswanan akaatti

Tämä upea kivi on mun viimeisin kiviostokseni - se tarttui viimeisimmällä Helsingin reissulla mukaani Somsolasta. Kivi veti mua puoleensa voimakkaasti ennen kuin edes tiesin kiven ominaisuuksia. Kun luin kiven kuvauksen, se tuntui mulle just sopivalta kiveltä, ja saan kiittää intuitiotani siitä, että se taas tiesi mua paremmin, mitä mä tarvitsin.



Botswanan akaatti auttaa päästämään irti asioista ja ihmissuhteista, jotka ovat myrkyllisiä tai eivät enää palvele omassa elämässä. Se puhdistaa kehosta raskaita energioita ja selkeyttää ajatuksia, sekä voimistaa ja puhdistaa auraa. Juuri silloin, kun ostin tämän upean akaatin, elämä oli melkoisessa murroksessa, häät olivat just vietetty, paluu arkeen koitti ja oli tosi vaikea rauhoittua hääkiireiden jälkeen. Tämä kivi kyllä tuntui rauhoittavan ja selkeyttävän!

Savukvartsi

Tämä pieni savukvartsin pala on Portugalista mulle tuotu tuliainen, ja se tekee siitä tosi merkityksellisen. Savukvartsi muistuttaa aika paljon vuorikidettä, mutta siinä on harmaa, savuisa sävy, joka hivelee mun estetiikkaa just oikealla tavalla!

Savukvartsin kerrotaan puhdistavan auraa ja ajatuksia. Se luo turvallisuutta, ja auttaa luottamaan elämään epävarmoinakin hetkinä. Mun mielestäni savukvartsi on erinomainen valinta kivi-intoilijan ensikiveksi!

Seleniittituikku

Tähän seleniittituikkuun törmäsin sattumalta Helsingin keskustassa. Meillä oli Juhan kanssa luppoaikaa ennen paluubussin lähtöä, joten kierrettiin Kampin edustalla olleiden markkinoiden kojuja. Sitten bongattiin kivikaupan myyntiteltta, ja tämä seleniitti puhutteli. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että seleniittituikku on pakko saada, ja nyt maailmankaikkeus toi mut sen luokse.

Seleniitti välittää valoa ja iloa, ja se reagoi valoon todella kauniisti säkenöiden. Seleniittituikkuja tehdään paljon, sillä seleniitin uskotaan reagoivan kynttilän lämpöön, ja levittävän lämmetessään ympärilleen lempeää ja rauhoittavaa energiaa.

HUOM! Jos seleniitti on sun hankintalistallasi, tai jos sellaisen jo omistat, sen pinta ei kestä kosteutta. Vesipesu tai veteen upottaminen rikkovat kiven pinnan niin, että sen säihke katoaa. Epäilen, että meidän seleniittimme on saanut osakseen kosteutta ennen, kuin ostimme sen, koska sillä ei ole seleniitille ominaista, voimakasta säihkettä. Kovaan valoon tuikku kyllä reagoi. Pidäthän siis seleniitistäsi hyvää huolta! :)

Fossiilit

Lamna obliquan hammasfossiili

Tämä hammasfossiili on peräisin lamna obloqua hain suusta, joka eli noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilit ovat enemmän Juhan heiniä, mutta fossiileissa on munkin mielestäni jotain tosi jännää ja kutkuttavaa. Ne ovat kuitenkin konkreettinen merkki siitä, mitä kaikkea tällä pallolla on elellyt ennen meitä.

Nippelitietoa: Hain hammasfossiileja on tosi paljon, mutta fossiloituneita hain luurankoja ei ole, koska hain luusto on koostunut rustosta. Rusto ei toimi samalla tavalla kuin hammasaines, vaan hajoaa meren pohjassa ennen kuin ehtii muuttumaan fossiiliksi.

Trilobiitti

Meidän trilobiitti on peräisin Tampereen Vapriikista. Trilobiitti on 252 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon kuollut niveljalkaislaji, jotka olivat aikaisten eläinten menestyksekkäin laji; ne asuttivat maan meriä yhteensä 270 miljoonaa vuotta, ja niitä tunnetaan lähes 20 000 eri lajia. Trilobiitit siis kuolivat sukupuuttoon ennen kuin yksikään dinosaurus oli kehittynyt - ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät vain 230 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä kivenmurikka muistuttaa hyvin siitä, miten ihmeellinen evoluutio on, ja miten mitätön ja hauras koko ihmiskunta on. Nämä tyypit nimittäin rokkasivat merissä melkein 300 miljoonaa vuotta ennen kuin pyyhkiytyivät olemattomiin. Nykyihminen kehittyi vasta noin 300 000 vuotta sitten. Me ollaan todella nuori laji trilobiittien kaltaisiin valtaajiin verraten.

♥

Siinä tämänhetkisen kivikokoelmani kulmakivet (ha!), olen kyllä tosi tyytyväinen siihen, millaiseksi mun kivikokoelmani on muotoutunut vuosien saatossa.

Kivitiedon lähteitä ja ostopaikkoja;

Somsola
Kuu Korento
Humppilan Jalokivigalleria
Museokeskus Vapriikki
Spectro Stone
Energiakeskus Indigo

Mitä kivien hoitaviin ominaisuuksiin tulee, mä uskon, että kiviin on varastoitunut niiden kehittyessä valtavasti energiaa, jotka voivat oikein käytettyinä vaikuttaa kiven kantajan fiilikseen ja tuntemuksiin. Monilla kivillä uskotaan olevan fyysisesti parantavia voimia, mutta en itse usko, että jonkin kiven läsnäolo voisi vaikuttaa merkittävästi sairauteen tai kipuun, joten en niitä ominaisuuksia tähän postaukseen halunnut luetella.

Näiden lisäksi multa löytyy joitakin vähemmän tärkeitä kiviä, jotka ovat tulleet kaupanpäälisinä nettikauppatilauksista (joista en välttämättä edes tiedä, mitä ne ovat), ja Witch Casketin mukana tulleita kiviä, joihin mulla ei ole hirveän suurta tunnearvoa.

Keräiletkö sä kiviä? Mikä on sun lempikivesi? Tai jos kiviä et harrasta, kerro ihmeessä, mikä näistä mun kivistäni vaikutti kaikkein mielenkiintoisimmalta!

Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti ♥

KÄDENTAITOMESSUJEN KIINNOSTAVIMMAT YRITYKSET

Käytiin viikonloppuna ystäväni Sinin kanssa Tampereen kädentaitomessuilla, josta on tullut jokavuotinen traditio. Kädentaitomessut ovat aina aikamoinen ähky, tänäkin vuonna näytteilleasettajia oli 734 ja messukävijöitä yli 50 000, joten ei ole mikään ihme, että jotkin jutut vilahtavat huomaamatta ohi. Tai kävijä on missannut jonkin mielenkiintoisen yrityksen käyntikortin. Tiettyä yritystä on vaikea löytää messujen nettisivuilta yli seitsemänsadan muun yrityksen joukosta.

Siksi ajattelin tänään kertoa teille 6 yritystä, joista tämän vuoden messuilla innostuin!

Tolvana-keramiikka

Tolvana on mun lemppari näytteilleasettaja kädentaitomessuilla. Tolvana-keramiikka myy upeita käsityökeramiikkatuotteita, Tolvana-hahmoja ja -pikareita, -tuoppeja ja -mukeja. Jokaisella uniikilla maljalla, pikarilla, tuopilla ja mukilla on omat nimensä, ja niiden koristeina seikkailevat pikkuruiset Tolvana-hahmot.

Mä rakastuin näihin maljoihin jo viime vuoden messuilla, ja mietin niiden ostamista häämaljoiksi. Ostosuunnitelma kuitenkin kuivui kasaan, kun en nähnyt meillä olevan tarpeeksi säilytystilaa niiden säilömiselle. Maljat ovat ostolistalla, kunhan päästään muuttamaan hieman isompaan asuntoon, jossa on astiasäilytystilaa enemmän, kuin vain kuivauskaappi.

Noituus Design
Noituus Design on Nuutajärveläinen lasi- ja tekstiilituotevalmistaja, ja messuilla heillä oli mukanaan aivan upea valikoima lasituotteita, erityisesti noitapalloja! Noitapallot ovat ihania värikkäitä lasipalloja, ja niiden uskotaan suojaavan kotia negatiisivelta energialta, kun ne ripustaa ovelle tai ikkunalle.

Ostin oman noitapalloni pari vuotta sitten Humppilasta, ja se on parvekkeen ovella roikkuessaan parantanut meidän asunnon energioita paljon. Jos en sitä omistaisi, olisin ehdottomasti ostanut noitapallon kädentaitomessuilta Noituus Designin toimipisteeltä!



Spectro Stone
Kivikaupat sopivat melkein mille tahansa messuille, eivätkä kädentaitomessut ole poikkeus. Spectro Stone on Kouvolasta, ja pisteellä ollut myyjä osasi kertoa, että heidän spektroliittinsä tulevat Ylämaan louhokselta. Arvostan tosi paljon tällaisia nippelitietoja, jotka osoittavat kaupan oikeasti tietävän kiviensä taustan. Jos törmäätte tähän yritykseen, suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen lähemmin!




Frilla
Tämän yrityksen toimipisteestä en huomannut ottaa kuvaa, mutta Frilla myy aivan upeita, luontoteemaisia huopatavaroita, esimerkiksi koruja, laukkuja ja sisustustuotteita. Messuilla heillä oli esillä aivan upea karhupannualunen (nähtävissä heidän nettisivuillaan), ja rakastuin siihen välittömästi.

Bohem design
Tämän puodin macrame seinävaatteet olivat aivan upeita, ja aloin välittömästi miettiä meidän kodissa sopivaa paikkaa tällaiselle uudenlaiselle ryijylle! Yritys vaikuttaa todella tuoreelta, ja tuotteita on nähtävissä eniten heidän instagram-tilillään.



Inarin Hopea
Musta on ihanaa, että perinteiset suomalaismystiikan symbolit ja elementit ovat löytäneet tiensä tällaisiin massatapahtumiin, ja Inarin Hopea edustaa just tätä tyylisuuntausta. Heidän valikoimassaan oli perinteisiä shamaanisymbolikoruja, nykyaikaisella twistillä.

♥

Mun ostokseni olivat aika pienet - ostin Global Hopen kangasheijastimen ja Lappi-teemaisen käsityökupin Saviklaneetin toimipisteeltä. Mukaan kuitenkin tarttui valtava määrä inspiraatiota, ja päivä oli tosi onnistunut!

Kävitkö sä kädentaitomessuilla, ja jos kävit, mitkä olivat sun lempijuttusi siellä?

Mitä blogini oli ennen ja nyt? | Haaste

Ihana Mellakan Mella heitti mulle jokin aika sitten haasteen, ja nyt Inktoberin loputtua ja joulukorttiprojektin startattua ehdin vihdoin tarttua siihen! Tässä haasteessa kerrataan blogin historiaa, kerrotaan juttuja bloggaajasta, ja unelmoidaan blogin tulevaisuudesta.

Bloggaajan nimi: Iida Vilén. Feissarit vihaavat mua, ja joudun aina kertomaan hirveän tarkkaan, miten mun nimi kirjoitetaan. Kahdella iillä, normaalilla veellä ja een päälle heittomerkki. Jotkut kehtaavat kysyä perään, että kummin päin heittomerkki kuuluu :D

Blogin nimi: Not so damn mainstream.

Ikä / blogin ikä: Olen 24-vuotias, ja blogini täytti syyskuussa 6 vuotta. 

Aikaisemmat blogit: Tämä blogi on mun ihka ensimmäinen blogini, vaikka se onkin vaihtanut nimeään muutamaan kertaan. Alkujaan perustin blogin nimellä "Hukkunut Hammasratas" koska olin synkkä, vasta autoasentajaksi valmistunut emo-olento, ja sen jälkeen 2016 blogin nimi oli hetkisen "Tässä & nyt", ennen kuin sen nimi muuttui nykyiseen. 

Miksi aloitit bloggaamisen? Blogin luominen oli graafisen suunnittelun opintojen tehtävänanto. Oltiin just aloitettu opinnot, kun opettajamme käski meitä suunnittelemaan blogin ulkoasun ja julkaisemaan joitakin tehtävään liittyviä postauksia. Monella blogi oli käytössä tasan sen tehtävän ajan, mutta mulla se jäi elämään. Graafisena suunnittelijana kaikenlaisista sometaidoista ja sisällöntuottamisesta on apua.

Mistä aiheesta postaat mielelläsi? Postaan mielelläni itselleni ajankohtaisista jutuista. Tällä hetkellä kaikkein mielekkäimmät postaukset liittyvät hyvinvointiin, tatuointeihin ja kehopositiivisuuteen. Postaan näistä myös mielelläni silloin, kun ajattelen, että postaus ei herätä lukijoissa mielenkiintoa. Esimerkiksi mun polvivaivaexpertin vinkkit -postaus oli sellainen, josta ajattelin, että jos se auttaa edes yhtä tyyppiä, olen tyytyväinen.



Mistä aiheesta et postaa mielelläsi? Mun nyrkkisääntöni on se, etten postaa mitään, mitä en haluaisi mun sukulaisten lukevan :D Olen joskus hämmentävän suorapuheinen, ja en omaa vahvaa suodatinta, mutta jotkut aiheet mullekin ovat liikaa. Joskus mietin, että olisi ollut kiva kirjoittaa blogia täysin anonyymisti, niin saisi ulostaa sinne kaikki aivopierut, mitä vain keksii.

Blogistani tulee isona:  ... toivottavasti ei valtavan iso, mitä enemmän porukka juttujani lukee, sen enemmän mietin, mitä on ok postata.

Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan? En hirveän, mutta tietenkin media-alan ammattilaisena kaikki, mitä nettiin laittan, pitää olla edes vähän sellaista matskua, jota voisin linkittää CeeVeeseen. En todellakaan halua, että mahdollinen tuleva asiakas googlaisi mun nimeni ja löytäisi valtavan määrän törkyä.

Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana? Ajan Samaralla, teen töitä, joogaan, zumbaan ja treenaan polveani, pelaan Pokemon Gota, ihmettelen avioelämää mun tuoreen aviomieheni kanssa, pyöräilen, ahdistun ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta, tapaan ystäviä, kuuntelen podcasteja ja piirrän. 

Blogin kautta olen saavuttanut: Paljon uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia! Ja tietenkin itsevarmuutta - kehopositiivisuus aiheen ympärillä pyörivät postaukset ovat tehneet ihmeitä mun minäkuvalleni. 

Blogisalaisuutesi? Olen oikeasti todella laiska valokuvaaja, ja kierrätän instagramiin postatut kuvat yleensä myös blogiin.

Suosikkisovellukseni: Instagram!

Lempibloggaajasi: 
Näitä on monta, joten listaan!
Haamupuheluja
Turkooseja Unelmia
Metanoia
Matkalla Leimuksi
Mellakka
Pauline.
Värikästä
Kaikkien näiden blogien kirjoittajat ovat ihan todella upeita ja lahjakkaita tyyppejä, tutustukaa heidän blogeihinsa ihmeessä ajan kanssa!

Mikä erottaa blogisi muista blogeista? Haluan ajatella, että mun blogissa on hyvä, rento fiilis. Tykkään kirjoittaa tekstejä pilke silmänkulmassa.

Paras blogimuistoni: Blogituttujen tapaaminen! Toivon mukaan tapaan jatkossakin paljon tyyppejä, joihin olen bloggaamisen ansiosta tutustunut ♥

Kenet haastan mukaan? Tässä postauksessa mainitut bloggaajat!

VUOSI ILMAN HENKILÖVAAKAA

Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua ♥ Olen tunnustellut viime viikkoina, että mulla on ihan törkeän hyvä fiilis mun kropassa, ja mietin kovasti, mistä se johtuu. Pitkän mietinnän jälkeen tajusin, että mulle tuli kuun alussa tasan vuosi siitä, kun lakkasin käymästä vaa'alla.

Tänään on siis vähän erikoisempi  vuosipäivä, ja ihan ymmärrättävästi joku voisi kysyä, että miksi ihmeessä olen vältellyt henkilövaakoja niin pitkän ajan. Teille hämmentyneille tiedoksi, että vaa'alla käymisestä oli muodostunut mulle pitkäaikainen pakkomielle. Häät olivat lähestymässä, ja yli satakiloinen ruhoni astui joka ikinen päivä vaa'alle, vain huomatakseen, että paino ei mennyt ponnisteluista huolimatta alaspäin. Vaikka kuinka olenkin kehopositiivinen, mun kehopositiivisuus oli siinä vaiheessa koetuksella, ja mun tuntemukset omaa kehoa kohtaan olivat täysin negatiivisia.

Vaa'an lukema määritteli mun päivän aikataulun, päivän treenimäärän ja ruokailut, ja huomasin, että aloin oireilemaan ruokailun kanssa tosi pahasti. Sitten yhtenä päivänä marraskuun alussa sanoin Juhalle, että mietin, pitäisikö olla käymättä vaa'alla häihin asti, ja seuraavana päivänä vaaka oli kadonnut sen paikalta keittiön oven vierestä. Enkä vieläkään tiedä, minne ihmeeseen Juha on sen onnistunut piilottamaan.

Mitkä asiat ovat vuoden aikana konkreettisesti muuttuneet?

1. Mua ei ahdista katsoa musta otettuja valokuvia. Tämä oli täydellinen muutos just ennen meidän häitä, sillä Milla Grönmanin ottamat hääkuvat olivat täydellisiä, ja ennen olisin nähnyt niissä vain ällöttävän kaksoisleuan kantajan. Nyt näin niissä oikeasti onnellisen ihmisen, ja voin nauraa muulloin otetuille epäonnistuneemmille otoksille.

2. En ole enää koko aikaa tietoinen kehostani. Kun vielä punnitsin itseäni päivittäin, olin 24/7 tietoinen siitä, miltä mun keho näyttää, ja miten mun pitää olla, jotta vaikuttaisin mahdollisimman "hoikalta". Vanhoja kuvia katsellessa tajusin, miten monta täydellistä päivää multa on mennyt sivu suun, kun olen ollut niin jumissa oman pääni sisällä. Nyt, kun en saa päivittäistä muistutusta siitä, että olen huomattavasti raskaampi, kuin keskiverto suomalainen naisoletettu, en myöskään stressaa sitä, miltä näytän. Voin käyttää kireää paitaa, vaikka istuisinkin töissä, enkä ajattele koko aikaa sitä, miten "rumasti mun maha tursuaa housujen reunan yli". Koska let's face it, kaikenkokoisilla maha menee istuessa rullalle ja "tursuilee".

3. Olen parantanut elintapojani ja huolehtinut kehostani enemmän. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, mutta teen töitä ruokavalioni parantamiseksi, pyöräilen lähes päivittäin yli kolme kilometriä ja pyrin treenaamaan noin neljä kertaa viikossa. Ja olen todella motivoitunut. Aikaisemmin mun treenaaminen ja ruokavaliomuutokset loppuivat aina siihen, kun en nähnyt tuloksia vaa'an lukemassa, nyt seuraan omaa yleistä fiilistä ja polveni koko ajan parantuvaa kondista. Paljon parempia kannustimia, kuin laihtuminen!

4. Laihdutusta ja terveellisiä elämäntapoja käsittelevä somesisältö ei enää aiheuta mussa itseinhoa. Muistan ennen vaa'asta luopumista vältelleeni kaikkia asioita, joissa edes saatettiin puhua laihduttamisesta ja terveellisistä elintavoista, koska ne saivat mut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi. Nyt, kun mulla ei ole enää ollenkaan mielessä laihdutus, näiden katsominen on joskus jopa inspiroivaa! Katsoin eilen telkkarista Olet mitä syöt -jakson, ja vaikka kuinka kyseenalainen ohjelma onkin, en sen jälkeen kokenut olevani yhtään paska ihminen. Lisäksi olen tykännyt ihan valtavasti Elia Leinon Läski treenaa -videosarjasta, ja saanut siitä uutta puhtia omaan treeniin.

5. Olen vähentänyt itseni vertailua muihin. Tämän kanssa mulla on vielä hiukan petrattavaa, pienin askelin oikeaan suuntaan!

6. Olen löytänyt mulle sopivimman pukeutumistyylin. Mun ideaali mukavuusasu koostuu urheilurintsikoista, löysästä, Mörkömäisestä paidasta, sitriinikaulakorusta, villasukista ja treenihousuista. Oon nimennyt itseni mukavuudenhaluiseksi noitaolennoksi.

7.  En enää häpeile mun raskausarpiani. Mun koko keho polvista kaulaan on täynnä venymäarpia, ja se on pitkään vaikuttanut mun itsetuntoon. Taisin olla 15, kun ensi kerran joku harrastuskaveri kysyi, että mitä arpia mulla oli, ja siitä lähtien oon yrittänyt pitää ne peitettyinä. Nyt fiilikset niitä kohtaan on muuttuneet. Hääpäivänäkään mua ei ahdistanut mun käsivarsien, olkapäiden tai tissien arvet, vaan keskityin pitämään hauskaa. Ja kyllä, mulle on muodostunut tämän vuoden aikana yksi uusi arpi, ja aavistelen jonkin verran lpainoni nousseen. Mutta se on ihan ookoo. Oon vaan tosi onnellinen siitä, että kamppailu mun polveni kanssa on nyt voiton puolella, ja pystyn vihdoinkin treenaamaan kunnolla. Se vaikuttaa mun hyvinvointiini tosi kokonaisvaltaisesti.

Toivon, että tuleva vuosi tuo yhtä positiivisia muutoksia mun elämään. Jatkan tätä vaa'atonta elämää niin kauan, kun vain voin, ja käyn seuraavan kerran itseäni punnitsemassa, jos jokin terveydellinen tutkimus sitä vaatii. Muuten pystyn seuraamaan kehoni muutoksia vaatteiden sopivuuden ja peilikuvan avulla ihan riittävästi.

Oletko sä koskaan kokeillut olla tiedottomana omasta painostasi? Olisi ihanaa, jos aiheen ympäriltä saataisiin luotua monipuolista keskustelua, ja kaikenlaisten kokemusten kuuleminen olisi todella mielenkiintoista!

Muut aiheeseen liittyvät:

7 kuukautta ilman henkilövaakaa! - HÄÄT 2018

Henkilövaaka piiloon puoleksi vuodeksi - HÄÄT 2018