Pori Jazz

Joka kesä Pori herää henkiin reilun viikon ajaksi, kun Pori Jazz -festivaali rantautuu kaupunkiimme. Sen viikon ajan kaupunki hengittää ja sykkii kulttuuria, musiikkia ja taidetta, pikkukaupungin kaduilla bongailee julkimoita toinen toisensa perään ja jopa juroudesta tunnetut paikalliset saattavat hieman hymyillä kulkiessaan kaupungin kävelykatuja.

Tänä vuonna päätin ottaa kaiken ilon irti festivaalin tarjonnasta. Ennen olen ajatellut jazzien olevan vain jazzkatu, jolla myydään kaikennäköistä ebay-roinaa, ylihinnoiteltua olutta ja erilaisia eksoottisia ruokia sekä tietenkin Kirjurinluodon maksullisiset konsertit, joissa en ole ikinä käynyt. Onnekseni tajusin vihdoinkin, että kulttuuritarjontaa on paljon muutakin. Keskustan alueella on tänä vuonna ollut ainakin kolmetoista erilaista taidenäyttelyä, joita voi selailla tästä linkistä. Joitakin näyttelyjä on auki vielä viikonlopun, joten vielä ehtii kiertää, jos kiinnostusta löytyy.

Taidenäyttelyiden lisäksi olen pyrkinyt hyödyntämään myös ilmaiskonsertteja ja erilaisia tapahtumia. Kävin muun muassa DNA:n ja Suomi Areenan järjestämässä Bumtsibum -tilaisuudessa, jossa vieraina oli Diandra, Virve Rosti, Veeti Kallio ja Visa Luttinen. Ilta palautti mieleen lapsuuden lauantai-illat.

Puhumattakaan Pori Maailmannäyttelystä. Musta kaikkien tulisi käydä katsomassa sitä, se on aivan ennennäkemätön ja luo näyttelystä jokaiselle varmasti aivan erilaisen mielikuvan ja kokemuksen. Satavarma valinta  niille, joita kyllästyttää perinteiset taidenäyttelyt punaisine tarroineen ja yliarvostettuine musteläiskineen.

Eli Porin kaltaisessa pikkukaupungissakin saattaa saada aimoannostuksen kulttuurielämää. Jos et ole ennen Porissa käynyt, kannattaa vierailu todellakin tähdätä Jazz-viikolle. Ja vanhoille konkareille, kiitos, kun tuotte elämää meidänkin kaupunkiin.

graafisesta suunnittelusta

Kuten joissakin postauksissa on saattanut käydä selväksi, mä opiskelen graafista suunnittelua Sataedussa. Aihetta olen vain kevyesti sivunnut, ja eräs kommentoi, että olisi mielenkiintoista nähdä kokonainen postaus liittyen opintoihini. Mä olen koulutukseni alkuajoilta saakka huomannut, kuinka paljon joudun selittelemään alaa, jolle hakeuduin autopuolen jälkeen, joten miksikäs ei? "Miten sulla siellä piirustuskoulussa nyt sitten menee?" on tutuksi käynyt, hiukan ehkä vähättelevältäkin kuulostava kysymys. Ei, mä en ole piirustuskoulussa. Graafinen suunnittelu on jotain aivan muuta kuin tikku-ukkojen piirtelya ja siveltimen heiluttelua.

Ala, joka on nykypäivänä melko suosittu ja joka kummastuttaa niin harrastepiireissä kuin sukulaistenkin keskuudessa, on kuulunut mun elämääni viimeiset kaksi vuotta. Alle kuukauden päästä mulla alkaa opintojen viimeinen, eli kolmas vuosi, ja valmistuminen on kammottavan lähellä. Mä olen niin onnellinen valinnastani jatkaa opintoja eri alan parissa, olen ensi kertaa luokalla, jossa tunnen olevani toisten kaltainen, tunnen, että mä teen sitä mitä mun on aina pitänytkin tehdä ja olen luonut siteitä aivan uskomattoman lahjakkaihin ihmisiin joita en ikinä olisi tavannut missään muualla.

Graafinen suunnittelu usein sekoitetaan kuvitukseen ja muuhun taideopetukseen, ja jotkut opiskelijoistakin ovat luulleet hakeneensa jonkinlaiseen taidekouluun. Osa on jopa pettynyt totuuden paljastuessa. Opintoihin tietenkin liittyy monenlaista piirtämistä ja visuaalisuutta, mutta useimmiten työprosessi muodostuu tietokoneohjelmilla tehtävästä suunnittelutyöstä. Piirtämistaito ei siis ole mitenkään vaadittava taito alalle hakiessa. Opiskelussa painotetaan ohjelmien oikeaoppiseen käyttöön, visuaalisen silmän harjoittamiseen, muoto- ja värioppiin, kohderyhmän tärkeyteen ja kaikkeen, mitä graafikon on hyvä tietää.

Se, miksi ala kuulostaa niin groteskilta joidenkin korviin johtuu varmaankin siitä se, että ala on niin näkymätön ja samalla melkein kaikista näkyvin ammatti nykymaailmassa. Graafinen suunnittelu liittyy usein visuaalisten viestien välittämiseen mm. mainonnassa, painotuotteissa, taitossa, sähköisessä julkaisussa, televisiossa ja elokuvissa, yritysten ulkoasuissa ja logoissa sekä lukemattomissa muissa median julkaisuissa.

Unohtamatta tietenkään, että mm. koodaaminen ja paino-opetus mahdollistavat työllistymisen moniin erilaisiin työtehtäviin. Graafikko siis voi työllistyä moneen muuhunkin työpaikkaan kuin vain mainostoimistoon.

Eli lyhyesti sanottuna graafista suunnittelua on kaikkialla. Menitpä sitten nettiin, ostitpa kaupasta lehden, päätitpä piipahtaa parturissa hienon ikkunateippauksen innoittamana tai otitpa maitopaketin jääkaapista. Kaikki maailmassa on joku suunnitellut.

Se, mikä mua valtavasti kiehtoo alassa on sen monipuolisuus ja se, että itseään pystyy haastamaan aivan eri tavoin kuin missään muualla. Toinen päivä saattaa kulua monimutkaista nettisivua koodaten ja uusia javascriptejä kokeillen, kun taas toinen päivä saattaa vierähtää photoshopin, tulostimen ja paperileikkurin parissa. Kahdessa vuodessa on tullut huomattua, että opiskelija  oppii juuri sen verran kuin itse haluaa oppia, laiskamato pääsee paljon vähemmällä muttei myöskään opi yhtä paljoa.

Opintoihin ei kuitenkaan vaadita hirveää määrää pohjatietoa. Kunnianhimo, uteliaisuus ja halu kehittää itseään ovat elintärkeitä alalla. Joskus törmää siihen, että jotkut tulevat etsimään elämälleen suuntaa graafiseen suunnitteluun ilman minkäänlaista kiinnostusta alaa kohtaan, joka on täysin naurettava päätös. Aina on jonossa seuraava, joka oikeasti haluaisi koko sydämellään päästä kouluun.

Se, miten itse päädyin opiskelemaan on todella pitkä ja aivan eri tarina. Voisin jaaritella tästä aiheesta iäisyyden, mutta taidan skipata sen osan ja pyrkiä pitämään selostukseni lyhyenä. Tärkeimmät poitit taisivat tulla jo esille, mutta jos jollakulla on kysyttävää alasta tai opinnoista, kommenttiboksi on avoinna ja vastailen mielelläni, jos jollakulla on joitakin epäselvyyksiä.

T a l l i n n a

Pyörähdettiin tässä taannoin Tallinnassa, ja vaikka reissusta on kulunut tovi jos toinenkin, haluan silti jakaa joitakin kivoja otoksia, joita tuli räpsittyä meidän ensimmäisellä yhteisellä risteilyllä. Koska kyseessä oli ensimmäinen yhteinen Tallinnanreissu, meistää kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä odottaa.

Ja tottakai kaikki ylittivät meidän odotukset roimasti. Laivalla oli mukavaa musiikkia kuunnellessa ja muumiaiheisia alkoholittomia drinkkejä siemaillessa, ja vaikka yö kului liian kapealla sängyllä toinen käsi jatkuvasti puutuneena, koska kovapäisinä haluttiin molemmat samaan sänkyyn, aamulla oltiin hymyt korvissa tutkimassa uutta maailmaa.

Tallinnasta mulla oli aikaisempia kokemuksia varmaan ala-asteen ajoilta, kun mummu oli napannut meidät mukaan katsomaan Tallinnan sisätori-elämää, ja silloisesta reissusta jäi todella mitäänsanomaton maku suuhun. Tällä kertaa Juha oli varannut meille yöksi hotellihuoneen, joten aikaa tutkia ja kierrellä oli runsaasti.

Kierrettiin pari paikallista ostoskeskusta, joihin oli ihana ilmainen bussikyyditys aivan sataman kupeesta, tehtiin ilahduttavia löydöksiä hieman erilaisista vaateliikkeistä, joita kotimaassa ei ole, ja illalla lähdettiin vanhan Tallinnan kapeille mukulakiviteille ja eksyttiin todella erikoiseen, hippihenkiseen sekatavaraliikkeeseen, joka jäi mun mieleeni pilvenpolttopiippuineen ja käsintehtyine nukkeineen varmasti loppuelämäksi.

 

Kotiin palattiin hieman väsyneinä ja yhtään kaunistelematta ainakin repullisen verran karkkia mukana. Mennään varmasti uudelleenkin, jonain päivänä, ja jos joku on Tallinnaan menossa, kannattaa pitää mielessä, että siellä on niin paljon muutakin hienoa kuin halpa viina.

APUA, mut HAASTETTIIN

XHEARTX.HERIIKKA -blogin Henriikka heitti mulle haasteen, joka on mun bloggausaikani ensimmäinen haaste. Ilmeisesti ajatuksena on vastailla toisen bloggaajan esittämiin kysymyksiin, keksiä omat kysymykset ja haastaa muita bloggaajia vastaamaan haasteeseen.


Mitä sun on ehdottomasti tehtävä joka kesä?

Mun kesääni kuuluu tosi vahvasti huvipuistot, mehujäät, Pori Jazz, Yotsuba&! -mangasarja ja yölliset ajelut kohti tuntematonta. Myös musiikkimaku muuttuu kevyempään wannabehiphop-musiikkiin, kun taas talvella kuuntelen melko paljon karjuntapainoista angstimusaa. Ja siinähän se imago vasta meneekin.

Parasta Suomen kesässä?
Parasta? Aika vaikea, mutta kai se on se kesän fiilis. Ja se, kun tuntee auringon lämmön iholla.

Jos luet blogiani, kauanko olet ollut lukijani?
En hirveän kauaa. Taisin löytää blogisi facebookin kautta pari kolme kuukautta sitten ja tykkäsin hirveästi siitä, miten blogisi erottuu valtavirrasta.

Missäs muuten asuitkaan?
Porissa, käytöstä poistetussa vanhainkodissa, jonka mummot ja papat saa aina hyvälle tuulelle. 

Mitä lentäviä asioita omistat? (:D)
Ellei kuurakettia, lentävää mattoa ja yksisarvista lasketa, sanoisin, että puhelimen. Se pentele yrittää joka välissä ottaa ilmalennon, joka yleensä ei olekaan mitään lentämisen taidonnäyte vaan putoamista, tyylillä.

Monennellako kerralla uskot kuulemasi juorun?
Se vaihtelee. Nykyisin en paljoakaan kuule juoruja, joskus yläasteella niihin saatoin hieman uskoakin, mutta nyt yleensä pyrin olemaan varovainen uskoessani kuulopuheisiin. Silti joskus tulee omittua jonkun toisen katsantokanta ja luotua  negatiivinen kuva jostakusta ihmisestä ilman, että henkilöä edes tuntee, mikä mua hirveästi rasittaa. Yritetään kumminkin pitää mieli avarana.

Milloin viimeksi valehtelit porukoilles?
Opin jo lapsena, ettei valehtelu kannata. Mun äiti haistaa kilometrien päähän valheen, ja niistä jäi muksuna aina nopeasti kiinni. Saatan jättää joitakin yksityiskohtia kertomatta, ihan vain välttääkseni turhan huolestuneisuuden, ja en oikein tiedä, voiko sitä sanoa valehteluksi. Enemmänkin totuuden kaunisteluksi :D

Mitä olet syönyt tiettävästi vain kerran eläessäs?
En millään keksi mitään syötävää, mutta kävisikö mitallinen Viru Valgeaa?

Ja edelliseen viitaten sitten, oliko se hyvää vai pahaa, söisitkö uudelleen?
Ei, se ei ollut hyvää. Alkoholijuomat ei ole mun juttuni, enkä tykkää pakottautua maistelemaan asioita, joista en pidä. Eli näillä näkymin on todella epätodennäköistä, että sitä kyseistä nestettä tarvisi ikinä enää maistaa uudelleen.

Kerro pari paikkaa mistä ostat vaatteitasi useimmiten.
Mulla ei ole mitään vakipaikkaa, enkä edes osta vaatteitaa kovin usein. Yleensä kuitenkin jotain yksittäisiä tapauksia tarttuu mukaan H&M:stä ja NewYorkerista, koska niissä on halpaa.

Suosittele mulle yhtä elokuvaa joka tuo kesäfiiliksen tai on ehdottomasti sellainen joka täytyy katsoa nimenomaan kesällä!

Mun on tehnyt pitkään mieli katsoa Tarzan, se ainoa oikea alkuperäinen piirretty. Sitä on tullut katsottua joskus kesäisin ja siitä tulee tosi vahva kesäfiilis.

Mun kysymykseni ovat sitten seuraavanlaiset;

Milloin ryhdyit bloggaamaan ja miksi?
Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?
Harrastatko jotakin bloggaamisen lisäksi?
Kuinka pitkä olet?
Mitä tekisit, jos saisit 500 000 euroa?
Kun sinusta tulee iso, sinusta tulee...
Parasta musaa kesällä on...
Mikä on ihan MUST juttu mitä täytyy tehdä joka kesä?
Jos saisit ilmaisen matkan minne tahansa, minne lähtisit ja mitä tekisit?
Luettele kolme asiaa, joita ilman et voisi elää.

Ja mä tosiaan haastan Sattuuhan niitä -blogin Hennan, Cats ate my brainsin Nennun, Exocon Weird Ordinarysta, Vähän vastakohtia -blogin siskokset Tanjan ja Kristan ja kaikki muutkin, jotka ehkä kaipaavat hieman erilaista sisältöä blogiinsa tai muuten vain haluavat vastailla.