Mun top 3 luontokohdetta koronakesään

Hei, arvon karvaturrit, pitkästä aikaa! Mä muotoilin jo valmiiksi tilannepäivitys-postauksen, jossa vähän angstasin tämän vuoden mukana tulleita hankaluuksia ja kerroin kuulumisia, mutta siitä ei vaan tullut kiinnostava. Niimpä halusin ottaa tämän postausaiheen käsittelyyn, joka on ollut mun takaraivossani pitkän aikaa: 

Tänään kerron teille mun kolmesta lempiluontokohteesta, jotka on ehdottomasti näkemisen arvoisia, erityisesti näin koronakesällä, kun rajoitteet voivat pamahtaa päälle hetkenä minä hyvänsä. Onneksi siitä huolimatta ulkoilu on kokoontumisrajoitustenkin aikana ok, ja turvavälejä noudattamalla, käsihygieniasta huolehtimalla ja isoja ihmisjoukkoja vältellen vierailu kansallispuistoissa ja muissa luontokohteissa on kohtalaisen turvallista.

Helvetinjärven kansallispuisto
Helvetinjärvi sijaitsee Pirkanmaalla Ruoveden kunnassa, ja se on melko tunnettu kansallispuisto, jonka suosio on noussut koronan aikana jonkin verran. Helvetinjärvi soveltuu sekä lyhyelle päiväretkelle että yön yli patikalle. Helvetinjärven kansallispuiston alueella on hyvin huollettuja käymälöitä, leiriytymispaikkoja ja taukopaikkoja.

Me käytiin Helvetinjärvellä viime kesänä telttailemassa, ja reissu oli tosi hieno. Alueen maastossa on tosi isoja korkeuseroja, mutta sinne on rakennettu paljon portaita kulkemista helpottamaan. Varoituksen sanana täytyy sanoa se, että viime vuonna kansallispuistoa terroroi vihainen viirupöllö. Tilanne on ilmeisesti jo rauhoittunut ja tälle vuodelle ei ole tietääkseni raportoitu uusia pöllöhyökkäyksiä. Tämä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jos kansallispuistossa kulkee ja bongaa siellä kiukkuisen pöllön.

Pirunvuori
Pirunvuori oli yllättävä tapaus. Se sijaitsee Sastamalassa, ja se sopii sekä aikuisille reippailijoille että lapsiperheille ja lapsenmielisille, sillä alueelle on rakennettu peikkovuori-niminen elämyspuisto. Pirunvuorelta löytyy myös Emil Danielssonin 1906 ilman nykyaikaisia työkaluja rakentama erämaa-ateljee, joka tunnetaan Kivilinnana. Pirunvuorella on siis paljon nähtävää!

Meidän viimevuotisen Pirunvuori-visiitin kohokohta oli Pirunluolan luona käyminen. Se on suuri luolamuodostelma, joka on vanhaan aikaan tunnettu pirun asuinpaikkana. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Joutsijärven retkeilyalue
Joutsijärvellä käytiin pari kertaa 2019, ja se on kyllä erittäin hieno mesta! Se sijaitsee Kullaalla, ja Joutsijärven kiertävä reitti on yli 27 kilometriä pitkä. Sieltä siis löytyy kuljettavaa vähän kokeneemmallekin vaeltajalle, mutta myös tällainen vähemmän kokenut reppureissaaja löytää sieltä varmasti itselleen sopivan reitin. 

Alueella on paljon taukopaikkoja ja autiotupia, ja me yövyttiin yksi yö Sisälmystenlahden autiotuvalla. Autiotupa oli hyvässä kunnossa ja sen läheisyydessä oli siisti huussi. Tää yöpyminen oli tosi tervetullut eka kokemus yön yli kestävälle luontoretkelle.

Näiden kohteiden lisäksi haluan suositella teille sitä, että tutustutte omiin paikallisiin luontokohteisiinne. Paikalliset pirunpesät, suot, lähteet ja muut normipuistosta poikkeavat paikat on aina mielenkiintoisia, ja Suomessa niitä tuntuu löytyvän lähes joka kaupungista. Porin läheisyydessä on esimerkiksi Lytylän pirunpesä, Isonevan suo ja Jämijärven Uhrilähde, jotka ovat kaikki joka kesän must see -juttuja. Myös ilta kaupungin ylläpitämällä nuotiopaikalla luonnon helmassa piristää korona-arkea.

Mikä on sun lempiluontokohde? Minkä luontokohteen haluaisit joskus nähdä? Olisi ihana kuulla teidän kokemuksia ja fiiliksiä!

Vuosikatsaus: fuck 2020

Ajattelin, etten tekisi vuodesta 2020 ollenkaan tällaista koostetta, koska se oli niin perseestä, mutta tulin toisiin aatoksiin. Eriskummalliset ajat on hyvä tallettaa jonnekin, jotta tulevaisuudessa voi palata tarvittaessa kertaamaan, mitä kummallinen 2020 pitikään sisällään. Joten tässä kuukausikatsaus viime vuodesta:

Tammikuu
Vuosi alkoi toiveikkaana. Julkaisin 1.1.2020 instagramiin storyn, jossa oli välkkyvä Gif, joka kuulutti, että tämä on mun vuosi. Käytiin päiväretkellä uhrilähteellä, söin paljon sushia ja olin aika tyytyväinen elämään. Aloin tammikuussa myös tosissani miettimään unelmia ja aloin työstämään piirrostyyliäni myyvämpään suuntaan. Tatuoiminen ja oma printtikauppa ovat nyt pysyvästi mun viiden vuoden suunnitelmassani.

Helmikuu
Helmikuussa ehdittiin tekemään viikonloppureissu Helsinkiin kun parannuin viikonmittaisesta flunssastani. Kierrettiin taidenäyttely, käytiin katsastamassa Helsingin kirjasto ja ostin hunajakalsiitin. Yövyttiin Finn hotellissa ihan vain siksi, että saatiin vihiä, että joillakin oli ollut siellä yliluonnollisia kokemuksia, mutta harmillisesti hotellin kummitusta ei tavattu.

Maaliskuu
Maaliskuussa kaikki pysähtyi. Käytiin heti kuun alussa piipahtamassa Tampereella katsomassa Blackousticin keikkaa ja viettämässä siellä rentoa viikonloppua, mutta little did we know se olikin vuoden viimeinen kunnon reissu. Just ennen koronaa ehdin käymään Helsingissä hakemassa loitsupullotatuointini, ja sen jälkeen koko Suomi meni full lockdown -modeen.

Muuten maaliskuu menikin aika lailla kotona kyhjöttäen. Koronapaniikki oli ihan huipussaan, ja kukaan ei oikein tiennyt, miten asiaa pitäisi lähestyä. Vietin karanteenisynttärit itsekseni, rummuttelin, ihastelin huonekasveja. Elämä muuttui hirveän yksinkertaiseksi.

Huhtikuu
Olikohan se huhtikuuta, kun autoin muutossa? En kuollaksenikaan muista :D Huhtikuussa mieleenpainuvimpia juttuja Lyttylän Pirunpesä ja vuoden viimeinen roskien keräily ennen toukokuun loukkaantumista. Roskakeräysreissulla alkoi löytyä myös Porissa kertakäyttöhanskoja ja hengitysmaskeja, eikä roskatilanne ole ainakaan yhtään parantunut niistä ajoista.

Toukokuu
Toukokuussa oli paljon hyvää, mutta se oli myös erittäin perseestä. Vietettiin karanteenivappua, suunnittelin printtejä ja polttokolvasin itselleni personalisoidun spiritismilaudan.

Toukokuun lopussa onnistuin rikkomaan polveni oikein kunnolla. Imuroin kotona, ja kyykistyessäni tarkistamaan pölypussin täysinäisyyttä mun polveni rusahti sijoiltaan ja kaaduin karjuen lattialle. Niin pahasti en ole ennen loukannut polveani; en pystynyt kävelemään ollenkaan pariin päivään ja tuo tapaturma tuntuu vielä yli puolen vuoden jälkeen polvessa.

Kesäkuu
Kesäkuun alussa lähipiirissä tapahtunut yllättävä kuolemantapaus langetti varjon koko kesälle.

Yritin kuntouttaa polvea, kävely oli kivuliasta ja lyhyenkin matkan käveleminen pakotti mut loppupäiväksi makuuasentoon. Vähän ennen juhannusta kävin näyttämällä polveani lääkärissä, ja lääkäri määräsi mulle pakkolepoa. Lääkärillä oli pokkaa kirjoittaa mun omakantaani, että mun jalassani on "hyvä ja tukeva polvi", joka tuntui aikamoiselta iskulta vasten kasvoja 13 vuoden polvivaivojen jälkeen.

Kesäkuussa olin myös ekaa kertaa aikoihin kokoaikatyötön (yleensä teen töitä osa-aikaisena), ja kulutin aikaa keksimällä vaihtoehtoisia aktiviteetteja, joissa ei tarvitsisi rasittaa polvea tai kukkaroa. Join siideriä, kuuntelin musiikkia ja tussasin Ladan kylkeä parkkipaikalla aurinkoisina iltoina. Kesäkuu oli pyhitetty halvoille taideprojekteille ja lepäämiselle.

Heinäkuu
Kävelykyky alkoi palautua, ja päätin osoittaa vähän rakkautta paskaa polveani varten ja hain elämäni ensimmäisen walk in -tatuoinnin jalkaani. Kirittiin Juhan kanssa polvivaivojen takia missattuja kesäiltoja ja kierrettiin Porin hylättyjä, urbaaneja paikkoja. Heinäkuu loi toivoa loppuvuodelle.

Elokuu
Elokuussa oli ultimaattinen kävelykyvyn koettelemus, kun lähdettiin telttailemaan Helvetinjärvelle. Yhteensä kahdeksan kilometrin (?) mittainen minivaellus vielä vähän epävarmalla polvella ei ajatuksen tasolla ollut hirveän paha, mutta melkein kymmenen kilon rinkka selässä loppumattomia portaita kiivetessä usko telttapaikalle pääsemisestä oli koetuksella. Reissu oli (näin jälkikäteen ajateltuna) mielettömän hieno, Helvetinjärvelle on lähdettävä joskus uudestaan!

Elokuussa päästiin käymään myös Hämeenlinnan markkinoilla. Kesällä ei ollut vielä mitään tietoa, miten pahasti koronan kakkosaalto tulisi loppuvuodesta iskemään, ja hetken verran tuntui, että asiat oli palaamassa takaisin normaaliin. 

Tein myös kylppärissä labrakokeita hiuksillani ja värjäsin hiukset sinisestä oransseiksi.

Syyskuu
Rikoin kännykkäni, kun tiputin mikron päällä olevan metallirasian sen päälle, ostin uuden, aloin venyttämään korvia, käytiin Pirunvuorella ja kotoiltiin. Tässä vaiheessa korona-arki alkoi tuntua normaalilta, eikä koronarajoitteet enää vaivanneet samalla tavalla kuin aiemmin.

Lokakuu
Lokakuu oli kiireinen. Kävin koronatestissä, ja kun sain negatiivisen tuloksen, aloiteltiin Halloween-bileiden valmistelu. Meillä oli suunniteltuna kokoontumisrajoitusten sallima parinkymmenen hengen kauhupeli / halloween-bileet pyhäinpäivänä. Järjestelyihin upposi järjetön määrä tunteja, ja sitten yksi meistä järjestäjistä altistui koronalle, ja bileet siirrettiin melkein kuukaudella eteenpäin.

Marraskuu
Marraskuussa melkein kaikki vapaa-aika menikin Halloweenin viimeistelyyn. Kuukauden aikana jännitettiin kokoontumisrajoitusten tiukentumista, altistumisia ja viime hetken koronatestin tulosten viivästymistä, mutta saatiin juhla järjestettyä kokoontumisrajoitusten sallimissa rajoissa. Kauhupelistä lisätietoja ja lisäkuvia täällä.

Meidän parinkymmenen hengen bileet kutistuivat siirtämisten ja viime hetken epävarmuuksien takia kahdentoista tyypin illanviettoon. Kaksitoista tyyppiä mahtui mökkiin mukavan ilmavasti, parinkymmenen ihmisen kanssa tilan rajallisuus olisi varmasti hankaloittanut illan kulkua. Ensi vuodelle toivon vähemmän kaaottista järjestelyä, enemmän pelaajia kauhupeliin ja ehkä vähän pienitöisempää kauhupeliä. Murhamysteeri voisi olla kiva ja simppeli.

Joulukuu
Joulukuussa vietettiin joulua, saatiin koronavuoden loppuun viimeiset sydämentykytykset ja halusin päättää tän hullun vuoden pamauksella. Nappasin Studio Laura Kosken peruutusajan uudenvuoden aatolle ja sain säärtäni koristamaan mielettömän upean peikonlehden, joka oltiin alkujaan aikataulutettu vuoden päähän. Kiva päättää vuosi niin, että tästä hullusta vuodesta jää kotia symboloiva tatuointi, joka on paskan polvivuoden kunniaksi hakattuna huonon jalkani sääreen.

Vähän ennen joulua koronaärsytys kohdistui taas hiuksiin, ja ne vaihtoivat väriä oranssista vihreään.

Aika vuosi. Toivottavasti toista tällaista vuotta ei ole tulossa ihan vähään aikaan.