#Tyttö_poika-kampanja

Tömähdin ikäväkseni illan surffailun aikana tähän jo paljon kohua herättäneeseen uutiseen, joka kertoo Perussuomalaisten nuorten kamppanjasta nimeltä #tyttö_poika. Se "kehottaa suomalaisia sukupuolivallankumoukseen", jonka tavoitteena on muka korostaa sukupuolien merkitystä. Eli jos fiksuina olentoina rivien välistä yritetään selvittää, mistä tässä kaikessa on kyse, saavutaan surulliseen ultrakonservatiiviseen satamaan, jossa tytöt ovat tyttöjä, pojat poikia ja muut, jotka kuvittelevat voivansa rikkoa tämän kaavan, ovat mielisairaita.

Perussuomalaiset nuoret: On vain kaksi sukupuolta.
#Tyttö_poika-sukupuolikampanja

Markkinointitavaksikin tämä on mulle aivan liian paksua. Aivan kuin he eivät olisi tarpeeksi sohaisseet ampiaispesää. Artikkeleissa puhutaan siitä, miten sukupuolestaan epävarmat "kieltävät sen, mitä oikeasti ovat" ja tekevät "sukupuolten kyseenalaistamisesta johtuvan hämmennyksen takia virhearvioita itsestään ja sukupuolestaan". En tiedä, minkälainen ihminen kehtaa asettua tuollaisten spekulointien taakse.

Ihmisenä, jonka oma kokemus sukupuolesta oli hyvin hataralla pohjalla teini-ikäisenä, tällaisten artikkeleiden löytäminen tuntuu aivan kauhistuttavalta. Herra paratkoon, jos en olisikaan päätynyt tasaiseen cissukupuolisuuteen. Omat teiniajan pelkoni ruumillistuvat näissä persunuorissa, ja en halua edes ajatella, mitä tällaisten artikkelien lukeminen olisi tehnyt itsetunnolleni nuorempana.

Uskoisin, että kyseessä markkinointikikka, jossa paheksuntaa yritetään ihan tahallaan aiheuttaa. Mutta oli se mitä tahansa, tämä heidän älynväläyksensä hyökkää kaikkia sukupuolivähemmistöjä vastaan ja ruokkii asiaan perehtymättömien ihmisten ennakkoluuloja entisestään. Amerikassa transsukupuolisten ihmisten murhatilastot näyttävät punaista juuri tämänkaltaisen tietämättömyyden takia. Puhumattakaan siitä, miten tällaiset paskan jauhannat saavat itsestään epävarmat lapset, nuoret ja aikuisetkin piilottamaan kaiken sen, mitä todella ovat. Pelkästään syrjinnän, kiusaamisen ja fyysisen väkivallan pelosta.

Antakaa kaikkien kukkien kukkia, ja kitkekää pois turhat ennakkoluulot. Sukupuolen monimuotoisuus tekee maailmasta kauniin ja tästä sukupuolien kirjosta pitää levittää tietoutta nuorten keskuudessa. Maailma ei ole mustavalkoinen, ei sunkaan tarvitse olla.

Ole rohkeasti oma itsesi.

vuosipäivä ja vuorotyön kääntöpuolet

Se alkoi jo lauantaina, sen merkkejä oli selvästikin ilmassa alkuillan hämärässä, kun kysyin pimeässä rappukäytävässä, kelpaisiko töihin lähtevälle herralle huomenissa pitsa. Vuosipäivänä.

Mä odotin meidän toista vuosipäivää jo parikin kuukautta. Odotus ja suunnittelu alkoi, kun tajusin, että meidän aikataulut kerrankin mätsää. Se vaati pitkän aamu-aamu-ilta-ilta-vapaa-vapaa-vapaa-vapaa-laskennan. Sunnuntai, mä en ole töissä ja Juhnunkin vapaat osuu sille päivälle. Jes! Voiko enempää toivoa? Mä suunnittelin vaikka mitä, ajattelin ehdottaa orankeilua jossakin kivassa ravintolassa, sen jälkeen ehkä pikaista kakku- ja teehetkeä kahvilassa. Vaatia ja saada kukkia ja passata miehen piloille kotona. Melkein koko päivä vain meidän kahden käytössä, etukäteen siihen mahtui suunnitelma jos toinenkin.

Ja niin samalla viikolla ilmeni, että se mun Juhani joutuukin ylitöihin. Iltavuoroon.

Siinä sitten hautasin ajatukset ravintolasta, kukista ja yllätyksistä. Selkähieronnan jätin sunnuntain aikatauluun, kun sen voi toteuttaa työvuoron jälkeenkin. Siinä sitten saatoin vuosipäivästä puhuessa hiukan viljellä perkelettä siellä sun täällä. Täytyykö siitäkin puhuessa kirota? Kyllä perkele täytyy, kun virallinen päivä menee metsään pitkän intoilun jälkeen.

Kuitenkin päivä starttasi mukavasti, makoilin heräilevän kihlattuni vieressä aamupäivän tunnit ja toivotin hyvää vuosipäivää ja turvallista työpäivää, käväisin pitkästä aikaa pikkuserkkuni synttäreillä, jonka perheen luona on piristävää käydä ja joka on aina ihanan innoissaan tekemästäni kortista, kävin itsekseni kaupassa ostamassa pienen keittiömme kaapit täyteen ja tein meille illalla kaksi pellillistä pitsaa. Toisen lihaisan äijäpitsan ja toisen kesäkurpitsalla ja ananaksella höystettynä. Nämä ovat siitä hyviä, että osaan ne valmistaa ja ne ovat melko illallisuskottavia, mikään masterchef kun en ole. Meidän kämppä oli kymmeneltä pitsantuoksuinen ja unisen lämmin uunin lämmittämisen ja availun takia.

Siinä se odotteluaika menikin. Paljon kivuttomammin kuin odotin. Juhnu tuli töistä, oli selvästi otettu siitä, että olin tehnyt ruokaa ja muista höysteistä joita olin iltaa varten ostanut, ja lupasi kehittää täksi päiväksi jotakin ihanaa. Ja niinhän se keksikin, Juha vei mua syömään Amarilloon, osti meille jälkiruuaksi Arnold'sin herkkuja ja yllätti uudella matolla ja hiustenmuotoilulaitteilla.

Täydellinen päivä ♥

Vuorotyö on välillä syvältä, mutta siinä on puolensa. Nytkin ollaan saatu viettää kolmen päivän ajan spektaakkelimaista vuosipäivää. Se vaatii joustavuutta parisuhteen molemmin puolin ja oikeasti pakottaa ihmiset vaihtelevaan päivärytmiin. Varmasti kaikki sen tietävät, jotka itse tekevät vuorotyötä tai jos jakaa huushollin jonkun vuorotyöläisen kanssa. Silti arjesta voi nauttia, ja se saa oikeasti arvostamaan joka hetkeä, kun toinen on siinä vierellä.

editoinnin opintoja Turussa ♥

Olen viettänyt kahden viikon keskiviikot Turussa opiskelemassa audiovisuaalista viestintää, kuten mun instagrammia seuraavat tietävätkin jo. Päivät ovat olleet pitkiä, herään neljältä bussia varten ja pääsen kotiin illalla yhdeksän jälkeen.

Siitä huolimatta on käsittämättömän mahtavaa päästä oppisoppariin, en ikinä uskonut tekeväni televisiografiikkaa. Puhumattakaan editoinnin koulutuksesta! Ja todella mielenkiintoisessa ryhmässä - olen koko porukan nuorin ja suurin osa muista opiskelijoista on mua huomattavasti vanhempia.

Olen kehittänyt päiviini Turussa jo rutiinin, varaan mukaan muistiinpanovälineet, eväitä ja matkalukemista, kouluun kävelee bussipysäkiltä puolisen tuntia, ja tuntien jälkeen on mukava paluumatkan varrella pysähtyä CafeArtissa teellä. Ihana kahvila, jossa ei katsota kieroon, vaikka levittäytyisin pariksi tunniksi somettamaan ja lukemaan milloin mitäkin opusta joka matkaan on eksynyt.

Odotan kevättä ja yritän etsiä editointiin liittyviä kirjoja. Onko sulla jotain hyvää kantapaikkaa Turussa? Kaikki vinkit kelpaavat!