joulukuun kipinöitä

Mitkä joulukuussa ovat insiroineet? Työntäytteinen kuukausi on pitänyt paljon kaikenlaisia projekteja ja töiden viimeistelyjä, ja joskus kiireessä on hankala pitää sitä mielenkiintoa yllä. Joskus omat projektit ja kiinnostuksen kohteet voivat oikeasti helpottaa työntekoa koulussa, kun saa vapaa-ajalla jotain muuta ajateltavaa.

Eli 1. Tekstuurit. Mä olen aina ihaillut niitä, jotka käyttävät töissään ja piirroksissaan erilaisia tekstuureja, enkä mä ole oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää. Joulukuussa mä olen hiukan koittanut tutustua niiden käyttöön, ja luppaan ja vannon, että jonain päivänä mäkin osaan niitä käyttäää.

2. Vastavärit. Etenkin keltainen ja täydellisen violetti. Nämä jäivät tuskallisesta mutta voitokkaasta kouluprojektista päälle ja niitä bongaili joka puolella. Yllättäen myös omissa aiheeseen liittymättömissä sivuprojekteissa.

3. Tää oli yllättävä, nimittäin VINYYLI. Mä tuskailin joulukuun alussa pohdiskellen mitä antaisin ystäville joululahjaksi, ja yllättäen päädyin raivokkaasti askartelemaan vinyylistä erilaisia koruja. Maailman hankalin materiaali mutta ihan kiva ulkomuoto. Kierrätystä parhaimmillaan.

4. Sekä LOREM IPSUM että kokonaan pienillä kirjaimilla kirjoittaminen. Ilmeisesti tämä tyylii on hiukan poistunut muodista ja monesti näkee ainoastaan suuria kirjaimia, mutta odotan innolla että kyseinen tyyli palailee taas yleiseen käyttöön.

ja 5. LUMIHIUTALEET! Vaikka joulukuu on kulunut suurimmalta osalta harmaana ja märkänä, niin lumihiutaleiden käyttö töissä ja niiden askartelu paperista saa sen pienen joulutunnelman kohottamaan päätään. Ah, kuinka helppoa joskus onkaan huijata itseään talvisen fiiliksen luomisessa.

Mitkä just sua ovat inspanneet joulukuun aikana?

neljä yötä jouluun on

Etsin joulumieltä räntäisestä lätäköstä ja  piristystä energiajuomatölkistä. Radiossa kilkattavat kulkuset, kaduilla vilkkuvat värivalot, ja joulukinkkukin odottaa jääkaappissa, muttei tunnu ollenkaan siltä, että jouluaattoon on enää neljä yötä. Onneksi tänään vanhempien luona koristeltu joulukuusi hieman sai uskomaan, että mehän  ollaan jo joulukuun loppupuolella.

Kai se fiilis taas löytyy, kunhan vain saadaan joulukuusi omaankin kämppään. Ensimmäinen joulu omassa kodissa eikä porukoiden katon alla. Aika kutkuttava ajatus, vaikka kyllähän porukoilla tulee silti piipahdettua. Niiden kanssa vietetty aika tuo kuitenkin mieleen lapsuuden lumiset, naiivit joulut.

Eli hyvää joululomaa kaikki! Toivottavasti kaikilla on ihana ja lämpöinen joulu.

lights will quide you home - k a r v i a ♥

Tällä kertaa en TAHDO kääntää ja vääntää, en muokata ja säätää. En höpistä. en jaaritella, vaan antaa koruttomien, muokkaamattomien vilausten kertoa meidän viimeviikon reissusta. Valot ohjaavat sut kotiin. Vaikka kaamos on jo laskeutunut, saimme nauttia valohoidosta; auringonnousuista, -laskuista ja pikkukaupungin lampuista.

Puhumattakaan siitä, että erään käsityöpuodin nainen käski meidän poiketa useamminkin. Etenkin, koska "herra tuoksuu niin hyvältä".

Et vieläkään saanut mua pettymään, Karvia.

Joulufiilistä

Pitkän aikaa mun on tehnyt mieli tehdä joulupipareita, mutta jotenkin se on vaan jäänyt, ja pariin otteeseen mieliteko on kuitattu kaupan valmispipareilla ja glögillä. Juha ihanana oli taas päässyt yllättämään, ja osti mulle päivänpiristykseksi Myllyn Parhaan piparitaikinan, jonka kohtaaminen tappahtui intoa piukassa lempeän livemusiikin siivittämänä.

Mikä onkaan parempi tapa kuluttaa iltaa rankan koulupäivän jälkeen? Uunin lämmittämä keittiö, jauhojäljet mustassa paidassa, takaapäin tulevat halaukset ja hiljaiset sulosävelet. Puhumattakaan pienen pienistä maistiaisista, joita vain kuuluu nappailla työvaiheiden välillä.

Meillä ei alkujaan ollut ollenkaan työkaluja tähän hommaan, mutta löysin Tigeristä varsin veikeän pakkauksen kirjainmuotteja, ja nopea vierailu äidin muottilaatikossa rikastutti kokoelmaa. Meidän uuni paistoi aivan tajuttomasti epämääräisiä sanoja ja epäloogisen pitkiä konsonanttirivejä, ja pienet, syötävät viestit saivat hymyn huulille.

Ah, tätä "valkoisen tilan käyttöä". Hieman sattui sydämeen, kun näitä visuaalisesti haastavia jämäpaloja jäi katselemaan. No, onneksi näistäkin jämäpaloista muodostui paljon uusia  pipareita.

Ja lopuksi voisin udella, onko kukaan muu vielä alkanut piparitehtailun tai muunlaisen joulufiilistelyn? Itsestä tuntuu välillä, että ensimmäiset joulutortut ja muut syntyvät joka vuosi aivan liian aikaisin. Onneksi marraskuu on jo lopuillaan ja joulukuu kolkuttaa ovella, joten hirveitä tunnontuskia piparipainotteisesta ruokavaliosta ei varmaankaan kannata ottaa. :D

k i m a l l e t t a j a h o p e a l u s i k o i t a / Tampereen Käsityömessut

Ah, tätä aikaansaamattomuuden määrää! Tai, kyllähän sitä on tullut kuluneen viikon aikana tehtyä vaikka mitä tärkeää ja kiireistä, mutta oleellinen blogikirjoitus, joka piti hoitaa jo viime sunnuntaina, on vain jäänyt yksinkertaisesti kirjoittamatta.

Mutta niin on tullut aika kertoa pitkään suunnittelemastamme tyttöjen reissusta Tamppereen käsityömessuille. Aloittaessa nuoriyrittäjä-projektia koulussa (jota en mielelläni paljoa muistele) meille tuli Sinin ja Sattuuhan niitä-blogin Hennan kanssa puhetta reissusta Tamereelle katsomaan, hypistelemään ja inspiroitumaan.

Vaikka päivä käynnistyi aikaisin, kofeiiniyliannostuksen ja mieleisen seuran ansiosta menomatka kului mukavasti henkevien keskustelujen, omituisten aasinsiltojen, Jari Sillanpään ja tärähtäneiden selfieiden siivittäessä kilometrejä. Perillä meitä odotti sisäänkäynnillä jono, joka yllätti. Messukeskus oli auennut vain muutamaa minuuttia aikaisemmin kuin saavuimme, ja silti kukkaroita hypisteleviä mummoja, hippinuoria ja mukaan pakotettuja poikaystäviä / aviomiehiä riitti monen kymmenen metrin jonoksi asti.

Sisään päästessä kuitenkin jonotus palkittiin, eikä kymmenen euron sisäänpääsymaksukaan tuntunut ollenkaan pahalta. Inspiraatiota tuli koko rahan edestä, ideoita ja mielitekoja heräsi jo ensimmäisillä ihanilla pikkukojuilla ja vessajonossa ohitellut mummokin unohtui tyystin hypistellessä kaikkea kimaltavaa ja taianomaista. Kaamosväsymyskin tuntui kummasti väistyvän.

Ihana reissu! Tietenkin päivään kuului myös ruokaa ja julkimoiden bongailua Koskikeskuksessa.

Sanoisin, että kenen tahansa kannattaa jonain päivänä lähteä käsityömessuille. Olet kokemusta, ideoita ja inspistä rikkaampi etkä varmasti kadu, että lähdit.

Kiitokset siis seurasta! Täytyy ottaa taas uusiksi :)

k a a m o s v ä s y m y s

Marraskuu on ihana. Kauan odotettu valkoinen maa on ihana. Sormus nimettömässä ja sen antaja ovat ihanimpia maailmassa.

Jopa koulu, kaikesta stressistä huolimatta, on ihana.

Ja siitä huolimatta mut on vallannut taas jokavuotinen väsymys. Muistan kirjoittaneeni aiheesta noin vuosi sitten, ja jotenkin ajatus saa mut huvittumaan. Miten se aina sattuu osumaan juuri näihin aikoihin?

Olen kuluneen viikon aikana maannut koulun säkkituolilla kuin aivokuollut. Olen unohtanut kriittisiä aikatauluja kalenteristani ja jopa kännykän ensimmäistä kertaa kouluun viikonlopuksi. Olen tiuskinut, herkutellut, nukahdellut ja ollut aivan tavattoman saamaton.

Kun tähän kaamokseen tottuu, veikkailen, että energiatasoni nousevat taas. Juuri nyt kaikki vain tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Onko kellään muulla näin, että aamujen ja iltojen pimetessä iskee väsymys eikä huvittaisi tehdä mitään?

Kihlat Kööpenhaminan Tivolissa ♥

unelma, haave, toiveuni, pilvilinna, tuulentupa. Tulevaisuuden unelma. Unelma onnesta;täydellinen, ihanteellinen

Näin mä kuvailen meidän viikonloppua. Mun prinsessatarinani sai alkunsa kaksitoista vuotta sitten kun oltiin vanhempien kanssa Tanskassa, Kööpenhaminan Tivolissa. Mä rakastuin ensisilmäyksellä Tivolin valoihin ja kiinalaiseen kortteliin. Äiti jaksaa aina muistuttaa, kuinka mä olin haltioissani sanonut illan hämärtäessä; "mä tulen tänne takas. Mä tuun tänne häämatkalle."

Tällä kertaa lähdin sinne rakkaani kanssa kahden. Toista kertaa elämässä, unelmien huvipuistoon.

Ja tällä kertaa ihan tietämättäni.

Meidän alkujaan piti lähteä Tallinnaan laivalla. Tai niin mulle kerrottiin. Olin koko automatkan siinä uskossa, että astumme laivaan, aina siihen saakka, kunnes automme pysähtyi Vantaan lentokentälle. Mulle tulee yhä vilunväreitä pelkästään siitä, että ajattelen, kuinka mahtava fiilis mut täytti ja sitä jännitystä, kun kivuttiin Juhnun kanssa koneeseen, mä ekakertalaisena.

Voisin jaaritella tunteja meidän unelmien matkasta, mutta yritän pysyä asian ytimessä ja pitää tekstin lyhyenä. Varoitan kuitenkin, että kuvien kanssa en halua paljoakaan säästellä, ja näistäkin saa ainoastaan pintaraapaisun:

Yövyttiin Wakeup Copenhagen -hotellissa kolme yötä, ja täytyy sanoa että suosittelen lämpimästi hotellia kaikille jotka sinnepäin matkaavat. Hotellin työntekijät olivat osaavia ja ystävällisiä, eikä meitäkään katsottu ollenkaan pahalla silmällä vaikka kyselimme paljon typeriä kysymyksiä.

Myös joka-aamuinen aamupala oli erinomainen. 

Ensimmäinen päivä kului keräten voimia matkaamisen jälkeen, eli lähinnä nukkuen ja syöden. Sitten koitti LAUANTAI.

Mitä mä voisin kertoa Kööpenhaminan Tivolista? Sehän on kuitenkin wikipedian mukaan maailman toiseksi vanhin huvipuisto, jonka aitojen sisälle mahtuu yli 120 000 lamppua, kuten tivolin omilla nettisivuilla kerrotaan. Jos siellä ei ole ikinä käynyt, ei voi edes ymmärtää sen paikan upeutta ja sitä unenomaista tunnelmaa. 

Meidän tivolipäivä oli täydellinen. Aamulla saapuessa hiukan satoi, mutta se ei haitannut, ja pieni tihutuskin lakkasi iltapäivällä. Juostiin huvipuistolaitteissa, syötiin hyvin, ilta pimeni ja Tivolin valot heräsivät eloon. Kun ilta eteni, kello savutti uhkaavasti yhtätoista, aikaa, joka kertoi huvipuistolaitteiden menevän kiinni ja Tivolin sulkeutumisen lähenevän. 

Katseltiin päivän päättävää valoshowta käsi kädessä, jonka jälkeen Juhnu veti mut syrjään puistopenkille, polvistui ja otti esiin maailman kauneimman titaanisormuksen.

Ja tottakai mun vastaukseni oli myöntävä.

Loput matkasta olivat yhtä unelmaa. Seuraavana päivänä vuokrattiin polkupyörät ja ajettiin Euroopan suurimpaan eläintarhaan, tutkittiin kaupunkia hieman laajemmin, ja kotimatkakaan maanantaina ei tuntunut ollenkaan pahalta.

UPEUTTA ♥