14 tammikuuta 2020

Tarinoita lempivaatteiden takana – mörön luottoasu



Hahmottelin viime syksynä blogikirjoituksen, jossa ajatuksenani oli jakaa lempivaatteista koostettu OOTD, ja kertoa tarinoita vaatteiden takana. Jokaisella lempivaatteella on tarinansa, ja ne yleensä kiinnostavat mua paljon enemmän, kuin vaatteiden ostopaikat. Se on varmaankin syy, miksi en jaksa lukea uusien vaatteiden esittelytekstejä, vanhoissa luottovaatteissa vain on sitä jotakin. Luonnostelemani teksti tuli valmiiksi, mutta kuvat jäivät ottamatta, niin en ikinä postausta julkaissut. Nyt tahdon herättää aiheen uudestaan, ja kertoa mun muuttunutta suhdetta pukeutumiseen ja vaatteisiin.

Syksy (ja alkutalvi) oli todella outo, sillä mun arkivaatetus koostui yhteensä neljästä eri tavoin yhdisteltävästä paidasta ja housuista. Housut olivat aina joko ainoat omistamani farkut (jotka ovat varmaan yli kolme vuotta vanhat ja joihin olen repinyt polviin reiät) tai treenitrikoot. Yleensä mun arkivaatetus on vaatinut ainakin parikymmentä erilaista vaatetta, ja vaatteiden päättäminen vei muutenkin kiireisestä aamusta paljon aikaa. Jokapäiväinen vaatekriiseily ja ihan liian mustan vaatekaapin penkominen on vaihtunut kuin itsestään samojen luukkien rokkaamiseen ja siihen, että tiedän herätessäni aamulla tarkalleen, mitä ylleni laitan.

Tänään haluan purkaa teille yhden näistä luottoasuistani:

Musta 5XL college
Olen pitkään etsinyt täydellistä ylikokoista paitaa, joka olisi sopivan rento mukavuusvaate kotoiluun, mutta myös tarpeeksi siisti työkäyttöön. Olen melkein 180 senttinen, pluskokoinen amatsoni, joten tarpeeksi ison vaatteen löytäminen ei ollut itsestäänselvyys.

Tämä college löytyi loppukesästä, kun olin moikkaamassa ystävää Raumalla. Rauman Prismassa eksyttiin ruokaostosten lomassa "isojen miesten vaateosastolle". Sieltä löytyi upea vihreä college koossa 6XL ja samanlainen mustana koossa 5XL. Sovitin paidat, hetken mietin värivaihtoehtojen välillä, ja nappasin molemmat ostoskoriini. Se oli kyllä hyvä valinta, molemmat paidat ovat olleet messissä joogatessa, baarissa, metsäretkillä, kotoillessa, toimistolla ja monessa muussakin.



Adidaksen treenitrikoot
Nämä ovat mun luottotrikoot, mutta harmillisesti ne ovat elämänsä loppupuolella. Ostin nämä kesällä ystäväni Adidas-teemaisia polttareita varten Budget Sportista, ja ne yllättivät mukavuudellaan. Olen käyttänyt näitä sekä treenatessa että arkena, ja ne alkavat olemaan niin reikäiset, että jonkin ajan kuluttua niistä on luovuttava. Sääli, sillä nämä ovat oikeasti ensimmäiset löytämäni treenihousut, jotka istuvat mulle täydellisesti. Jos tiedät treenivaatevalmistajan, joka on ekologinen, kestävä vaihtoehto isokokoisille, vinkkaa siitä kommenteissa!

Trikoomekko
Tästä kokomustasta asusta on ehkä hieman hankala hahmottaa mustaa trikoomekkoa, joka lymyilee collegepaidan alla, but trust me, it's there. Tämä trikoomekko on ainakin pari vuotta vanha luottovaate, jonka ostin silloin, kun mulla oli tapana vielä shoppailla New Yorkerissa pikamuotia. Nykyisin en enää ostaisi käyttövaatteita pikamuotiliikkeistä, ellei pakottavaa tarvetta ilmaannu. Mekko on kevyt ja hihaton, joka sopii kerrostamiseen täydellisesti. Pian mekon ostamisen jälkeen meinasin laittaa tämän kiertoon, sillä sen kaula- ja "käsiaukot" olivat epämiellyttävän löysät. Onneksi yhden nyörin sitominen solmuksi riitti kiristämään mekon yläosan niin, ettei se enää pyöri päällä.

Treenihousujen kanssa tämä on päivän pelastaja, sillä melkein polviin asti ylettävän mekon kanssa ei tarvitse miettiä, näkyykö housuista läpi vai ei. Tämä mekko on ollut mukana monissa juhla-, työ- ja kotiasuissa, ja se jaksaa hämmästyttää yhdistettävyydellään. Mekko on myös selvinnyt mestässä römppimisestä, urbaanissa ympäristössä römyämisestä (muistaakseni myös sillan alle pyllymäkeä menemisestä ja verkkoaidan yli kiipeämisestä) ja mökkisaunan jälkeisestä vilvoittelusta hyttysparven syöttinä.

Laskettelupipo
Pipo on jostakin yläasteajoilta, eli about kymmenen vuotta vanha. Se on ollut messissä kaikenlaisissa elämäntilanteissa, ja vaikka se olikin pitkään hattuhyllyn perällä keräämässä pölyä, se on viime vuosina löytänyt tiensä takaisin mun sydämeeni (ja päähäni). Tämä on täydellinen pelastus huonoina hiuspäivinä, pakkassäällä, tai kun mun juurikasvu on päässyt valloilleen, enkä millään jaksaisi hiuksia värjätä.



Ulos lähtiessä yhdistän tämän asun talvipaljasjalkakenkiin, kaulahuiviin ja talvitakkiin. Asukokonaisuus on siitä hyvä, että se on ihan törkeän mukava päällä, mutta sopivan siisti toimistolle ja illanviettoon keskustassa.

Olen yrittänyt nyt vuoden aikana olla tietoisempi vaateostosteni kanssa, mutta olen huomannut, että isokokoisten, alternatiivityyliin sopivien vaatteiden löytäminen käytettynä tai eettisenä vaihtoehtona on aika mission impossible. Tästä syystä olen yrittänyt jättää vaateostoksia tekemättä, ellen oikeasti osta tarpeeseen. Vuoden aikana impulssiiviset vaatehankinnat ovat jääneet onneksi melkein nollaan.

Mikä on sun lempivaatteesi? Tai oletko itse löytänyt sulle sopivia vaatteita käytettynä tai eettisiltä valmistajilta? Olisi kiva keskustella asiasta kommenttikentässä lisää!

07 tammikuuta 2020

Miten onnistui 2019 TO DO -lista?



Olen viettänyt tänä syksynä melkoista blogihiljaisuutta, koska oon viime aikoina kokenut blogiharrastuksen stressaavana. Oon keskittynyt Instagramin ylläpitoon, ja onhan se myönnettävä, että instan käyttö on huomattavasti vähemmän työlästä kuin blogijulkaisun kirjoittaminen, kuvien muokkaaminen ja kommenttien tarkkaileminen. 

Siitä huolimatta bloggerin muistiinpanoista löytyy kymmenittäin postauksia, jotka hahmottelin lähes valmiiksi, mutta joita en sitten ikinä julkaissutkaan. Kirjoituksissa puhuin paljon ilmastoahdistuksesta, lempi vaatteista ja yleisesti kestävämmän elämäntavan tavoittelusta. Ensi vuonna aion vihdoin heittää blogistressin romukoppaan ja blogata just sillä tavalla kuin olisin halunnut blogata 2019.

Vuodenvaihteessa oon aina tykännyt katsoa vähän taaksepäin, ja miettiä, miten vuodelle asetetut tavoitteet ovat onnistuneet. Julkaisin 2018 joulukuussa "2019 tahdon" nimisen julkaisun, jossa asetin itselleni tavoitteita tulevalle vuodelle. Nyt tahdon käydä ne läpi, ja kertoa, miten vuoden TO DO -lista onnistui:

... tehdä vihdoin jotakin tälle mun jatkuvalle ilmastoahdistukselleni! 
Onnistui. Vaikka en olekaan vuodessa muuttunut täydelliseksi kierrättäjäksi, vegaaniksi tai ultimaattiseksi minimalistiksi, oon ottanut pieniä askelia oikeaan suuntaan.

... tehdä enemmän taidetta ja tatskasuunnitelmia...
Onnistui! Multa kyseltiin useampia tatuointisuunnitelmia, ja päädyin vuoden aikana tekemään kaksi tatskadesignia ja pari potrettitilaustyötä. Näiden lisäksi elvyttelin piirtämisharrastustani Inktoberin ja muiden omien taideprojektien muodossa!

... ja koostaa Instagramiin erillinen tili piirroksilleni! 
Tehty! @idizart starttasi loppuvuodesta 2018, ja ylläpidin tiliä kohtuullisen tasaiseen tahtiin julkaisten 77 kuvaa! Taidetilin erillistäminen on antanut omalle instagram-tililleni selkeyttä, ja sen on löytänyt yhteensä 322 seuraajaa, joka on paljon enemmän, kuin ennalta odotin.



... lukea enemmän. 
Joo ei. Kuntoillessa, piirtäessä ja erilaisia pakanamenoja toimittaessa kaikelle ei ole aikaa. Ehkä uusi yritys 2020?

... saada polveni kuntoon. 
Tämä onnistui, kumma kyllä! Unohdan huonon polveni olemassaolon jatkuvasti, ja olen huomannut, että teen yllättäviä, harkitsemattomia juoksupyrähdyksiä ja hyppyjä huonon polveni varassa. Se on melkein kuin normaali polvi, ja siitä täytyy kiittää kahdesti viikossa tehtävää polvitreeniäni!

... opetella olemaan videolla luonnollisemmin.
 
Joo ja ei. Videoin itseäni höpöttämässä videolle vain pari kertaa, ja ainahan se oli yhtä cringeä. Mutta hei, pikkuhiljaa!

... matkustaa ensi kertaa Lappiin! 
Tämä reissu toteutui heti tammikuussa, ja oli kyllä vuoden paras reissu!

... tehdä lisää itsetehtyjä vatteita.
Tämä jäi toteutumatta ihan totaalisesti.

... saunoa kuin en olisi ikinä saunonutkaan...
2019 oli saunomisen ultimaattinen multihuipentuma, oon päässyt saunomaan vanhempien uudessa saunassa niin usein, etten ole ennen saunonutkaan!

... ja opetella ainakin yhden perinteisen saunaloitsun!
Tämä valitettavasti jäi. Olen kyllä kuullut nauhoituksia erilaisista saunaloitsuista, mutta ne ovat niin pitkiä, etten ole niitä kokonaisuudessaan ehtinyt opettelemaan.

... näyttää joka päivä siltä, että olen suoraan metsästä kömpinyt noitaolento. 
No joo, melko lailla yleinen tyylini on mennyt koko ajan luonnollisempaan suuntaan.

... viettää aikaa ystävien ja läheisten kanssa! ♥
Tämä onnistui! Oli kyllä erittäin sosiaalinen vuosi, toivotaan, että 2020 on yhtä sosiaalinen!

Teitkö sä viime vuodelle uudenvuodenlupauksia tai toivomuksia? Miten ne onnistuivat?