5+1 X POLVIVAIVAEXPERTIN VINKIT

Mä olen kamppaillut polveni kanssa koko alkuvuoden.

Se ei periaatteessa ole mitään erikoista, sillä mun polveni on ollut huonona jo 11 vuotta, mutta tämä alkuvuosi on ollut oikeaa koettelemusta; kivuliaita portaita, omituisia rusahduksia ja jomotusta. Eli vaivoja, joita mulla ei ole vielä koskaan mun oikean polveni kanssa ollut.

Pienenä taustatietona voin kertoa, että seiskaluokalla aitahypelykatastrofissa onnistuin reväyttämään polveni nivelsiteet, ja siitä lähtien polvi on muljahdellut sijoiltaan vähintään kerran kuukaudessa. Tämä kuulostaa kivuliaalta, ja sitä se satunnaisesti onkin - yleensä se on onneksi vain epämukava tunne, joka vaikeuttaa liikkumista parista päivästä muutamaan viikkoon. Nyt maaliskuussa polveni nivelsiteet repesivät pahemmin, kuin koskaan (istuessani sängylle, tosi extreme!), ja aloin epätoivoisena etsiä keinoa, miten saisin sen vihdoin kuntoon.

Nyt, puoli vuotta revähdysepisodin jälkeen, olen saanut polveni todella hyvään kuntoon (koputan puuta), ja siihen on vaikuttanut erityisesti kuusi asiaa. Ajattelin tänään jakaa ne, jos joku siellä ruudun toisella puolella kärsii polvivaivoista, ja yritän vinkeissäni ottaa huomioon kaikki mahdolliset tekijät, mitkä saattaisivat johtaa polvivaivoihin!

1. Keskustele asiasta lääkärin kanssa, käy tarvittaessa röntgenissä / punkteerauksessa, ja vaadi fysioterapiaa polviin erikoistuneella fysioterapeutilla.
Lääkärin tapaaminen, röntgen ja mahdollinen punkteeraus on hyvä saada alta pois, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että polvessa ei ole mekaanisesti mikään rikki. Jos jokin on rikki, paras ratkaisu on mennä polvileikkaukseen.

Vuoden alussa pahan revähdyksen jälkeen varasin itselleni vihdoin lääkäriajan. Mulle on tehty alkuperäisen loukkaantumisen aikaan kaikki mahdollinen; röngenit ja punkteeraukset, joten tällä kertaa polvea ei paljoakaan tutkittu. Koska tiedoistani ei löytynyt korrektia vikaa, johon lääkäri itse olisi osannut sanoa hoito-ohjeita, sain pikalähetteen Ulvilan terveyskeskuksen fysioterapeutille.

Fysioterapeutin tapaaminen muutti mun elämän, ja nyt ymmärrän, mikä mun polvessani on vialla. Sain surkastunutta lihaspäätäni voimistavia treeniohjeita, ja nyt treenaan polveani 1-2 kertaa viikossa. Treenin ansiosta muljahtelu on vähentynyt, en loukkaannu kompuroidessani ja mun luotto on hiljalleen palautunut mun polveeni.

Ilman fysioterapiaa meidän häät olisivat olleet todellinen fiasko, sillä olisin ollut koko päivän liikuntakyvytön, ja pelkästään alttarilla seisominen olisi ollut tuskaista. Jos olisin edes alttarille asti päässyt painavan pukuni kanssa.

Tapasin fysioterapeutin kolme kertaa, ja koko prosessi maksoi mulle alle 40 euroa. Se on huomattavasti vähemmän, kuin mitä olen kuluttanut rahaa sopimattomiin polvitukiin.

2. Tutustu polvitukiin ja kinesioteippiin
Jos tarvitset polvitukea, suosittelen lämpimästi Tukikohtaa. Se on tukiin ja muihin terveystuotteihin erikoistunut liike, jolla on toimipaikka Porissa ja Turussa. Siellä on aina ollut todella ystävällinen palvelu, ja valinnanvaraa sekä tuen tyylistä että koosta riittää.

Mä olen yrittänyt totutella polvitukiin koko tämän 11 vuotta, ja olen nähnyt ties minkälaisia vaihtoehtoja. Tiedän monia, joille polvituki on toimiva osa treenausta, mutta mulle ne eivät jostain syystä sopineet.

Siksi fysioterapeuttini käski mun siirtyä kinesioteippaukseen, ja olen aivan sen lumoissa. Teippi on iso helpotus mun jokapäiväisessä elämässä, ja toisin kuin polvituki, se saa olla paikallaan 24/7, ja se kestää uimisen, suihkun ja saunomisenkin. Kinesioteippaus tukee kevyesti ja luo käyttäjän mieleen turvallisuuden tunteen.

En suosittele, että lähdet omatoimisesti katsomaan netistä ohjeita polven teippaamiseen, vaan että kävisit ammattilaisen kanssa läpi sen, millainen teippaus sun vaivaasi voisi helpottaa, ja miten kireäksi teippi kuuluu vetää. Vääränlainen teippaus saattaa aiheuttaa lisää kiputiloja, ja heikentään nivelen toimintaa.

3. Kylmähoito ja lämpöhoito
Jos loukkaat polvesi jollakin tavalla, sille on hyvä saada heti jotakin kylmää. Itse pidän pakastimessa nykyisin aina kylmägeelipussia, joka on sitten käyttövalmis, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Kun mun polveni muljahtaa, käytän siihen kylmähoitoa useita kertoja päivässä, kunnes turvotus laskee.

Kylmää ei saa pitää polvella yli 20 minuuttia, ja jokaisen hoitokerran välissä tulisi olla 45 minuutin tauko. Kylmäpussi kannattaa kietaista vaikka keittiöpyyhkeeseen, tai pitää sitä vaatteen päällä, niin kylmyys ei vaurioita ihoa.

Lämpö taas auttaa lihaskireyteen ja jomotukseen.

4. Liikunta
Mä tiedän, miten inhottavaa on, kun jokin paikka on kipeänä, ja on pakko mennä treenaamaan just sitä kipeää osaa kehossa. Puhumattakaan siitä, jos polvelle ei mielellään edes varaisi painoa, koska tuntuu, että se pettää alta. Polvitreeni harvoin on kovin mielekästä, mutta jos saat fysioterapeutilta kuntoutusohjeet, niitä on pakko tehdä. Mä olen ympännyt polvitreenin osaksi jokaviikkoista kuntosalitreeniäni.

Polvivaivoja yleensäkin auttaa aktiivinen elämäntapa, ja kun polven ympärillä olevat lihakset toimivat, ne suojaavat niveltä vaurioilta. Mun polvivaivaan auttaa tosi hyvin jooga, sillä siinä on hallittuja, rauhallisia jalkaliikkeitä. Joogassa on joitakin yksittäisiä juttuja, jotka tuntuvat mun polvessani pahalta, joten ohitan ne. Kuten muissakin harrastuksissani.

Ryhmäliikuntatunneilla oma mukavuus on tärkeintä, eikä oikeasti haittaa, jos ohjatulla tunnilla kaikki muut hyppivät haarahyppyjä, mutta sä marssit paikallasi tai kyykkäät. Se on sata kertaa parempi kuin se, että loukkaat ja nilkutat kesken tunnin kotiin. Omat rajat kannattaa pitää mielessä, ja ohjaajallekin voi olla hyvä vinkata etukäteen, että et tee jotain tiettyjä liikkeitä.

Sulle suosittelen lämpimästi joogan kokeilua, ja omiin rajoihin tutustumista liikkuessa.

Ja muista venytellä ♥

5. Paljasjalkakengät

Kävellessäni mä joudun analysoimaan toka toisen askeleeni todella tarkkaan. Se on todella uuvuttavaa, ja siksi luontokävelyt, polkulenkit ja kalliokiipeilyt on jääneet multa täysin väliin, koska maastossa kulkeminen on mulle henkisesti todella rankkaa. Viimeisimmän loukkaantumisen myötä aloin selvittää, mistä olisi tähän apua, ja satuin ihan vahingossa Vivobarefootin nettisivuille.

Paljasjalkakengissä on joustava, todella ohut pohja (jonka paksuus on joitakin millimetrejä), joka auttaa jalkaa toimimaan sille luonnollisella tavalla.  Myös kengän pää on normikenkää huomattavasti leveämpi, ja antaa varpaille tilaa liikkua. Mä olen käyttänyt yleensä kesäisin tennareita, joissa on kova, paksu pohja, ja olen niiden kanssa kävelemisen jälkeen miettinyt, miksi jalkani ja erityisesti oikea polvi on ollut kipeä. Paljasjalkakengillä tätä ongelmaa ei ole ollut, ja olen välttynyt niiden ansiosta monelta nilkan- ja polvennyrjähtämisskeissiltä. Vivobarefoottien kanssa nilkka saa taittua luonnollisesti, ja jalanpohjassa tuntee maaston muodon.



Nämä oli mun kesällä testiin tilaamani paljasjalkakengät. Vivobarefoot Ultra 3 ei ehkä hivele kaikkien silmää, tai sovi jokaisen tyyliin, mutta ne valikoituivat mulle, koska ne olivat paljasjalkakengiksi edulliset, ja koska ne ovat ekologiset, levästä valmistetut kengät. Näissä kengissä edes 20 000 askeleen päivä ei tunnu pahalta, ja kenkien ansiosta mun kävelymäärät ovat nousseet. Olen ehdottomasti tilaamassa Vivot myös talvikäyttöön, kun talvikengät tulevat markkinoille!

+ Oma asenne ratkaisee!

On erittäin ookoo ryvetä toisinaan itsesäälissä ja tuntea, että maailma on itseä vastaan, kun keho ei toimi niin, kuin sen pitäisi. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka itsellä olisikin polvivaivoja, selkäkipuja tai muita ongelmia, ne ovat luonnollinen osa elämää. Meillä kaikilla on jossain vaiheessa elämää terveydellisiä ongelmia, se on varma. Joillakin ne alkavat aiemmin, joillakin myöhemmin, mutta niitä on ihan kaikilla. Kun tämän asian ymmärtää, oppii myös omaan kehoonsa ja sen oikkuihin suhtautumaan vähän lempeämmin.

Polvivaivojen ei kannata antaa määrätä elämän tahtia, vaan ota härkää sarvista ja suuntaa sinne, minne itse haluat päästä.

Sä olet selviytyjä, sä kyllä pystyt siihen.

Ja muista, sä et ole yksin, ja sulla on täysi oikeus pyytää apua.

♥

Siinä oli tällä kertaa kaikki. Lähetän teille kaikille kipujen ja vaivojen kanssa kamppaileville paljon hyvää energiaa ja jaksamista.

Jos teksti herätti ajatuksia, jaa ne ihmeessä kommenttiboksiin. Olisi ihana kuulla, miten sä olet onnistunut helpottamaan sun elämääsi vamman tai kivun kanssa. Luodaan yhteyksiä, niin ei olla vaivojemme kanssa ihan niin yksin.