Välipäivät Tallinnassa

Meidän joulu meni ihanasti rakkainta lähipiiriä nähden, ja nyt Uusi Vuosi on jo ovella! Upeaa uutta vuotta! Toivon, että teidän välipäivänne sujuivat mukavasti ja uuden vuoden aattonne on mitä mahtavin, miten ikinä sitä juhlistatte tai olette juhlistamatta.

Me vietettiin Juhan kanssa joulun välipäivät Tallinnassa ja saavuttiin tänään illalla kotiin. Meillä on ollut koko loppuvuosi aika hektistä, ja kaivattiin kunnon irtiottoa arjesta. Alkuun ajattelimme jatkaa perinnettä ja matkustaa Kööpenhaminaan, mutta mietittiin yhdessä, että se on hieman liian rankka reissu lentoineen ja huvipuistopäivineen. Niimpä buukattiin laivamatka Ikaalisten matkatoimistosta ja matkattiin kolmeksi yöksi rapakon toiselle puolen, ilman sen ihmeellisempiä suunnitelmia.




Käytiin joskus aikaisemminkin Tallinnassa, mutta sillä kerralla emme oikein ehtineet tutustua kaupunkiin. Niinpä tällä kertaa meidän ajatuksena oli kierrellä vanhaa Tallinnaa ja poiketa joulumarkkinoilla, joita on hehkutettu jo pidemmän aikaa. Ja niinhän me tehtiin. Vanhan kaupungin kujat ja kahvilat tulivat tutuksi ensimmäisen päivän aikana ja onhan se ihmeellinen paikka.





Muutenkin Tallinnassa oli jännittävä tunnelma, sillä siellä kohtaa ultamodernius ja keskiaikaisuus. Uudelta hotelli- ja shoppailuväylältä on vain kortteli matkaa vanhoille keskiaikaisille rakennuksille. Shoppailukierroksen päätteeksi löydettiin sattumalta jatkuvasti upeita vanhoja rakennuksia. Mä en todellakaan ole ihminen, joka lähtisi matkailemaan arkkitehtuuria silmällä pitäen, mutta silti mun kameran muistikortilta löytyy ensisijaisesti kaupunginäkymä- ja arkkitehtuurihabituskuvia.

Hullunkurista.





Ja tottakai Tallinnassa ollessa meidän täytyi piipahtaa myös Tallinnan kissakahvilassa vertailemassa sitä, miten se erosi suomalaisista kissakahviloista.





Ja olihan se tosi hauska nähdä. Kahvilalle kävely kesti Seaport Hotellilta noin parikymmentä minuuttia pulujenruokintatauon kanssa. Nurrin ruoka oli todella hyvää, jopa parempaa kuin Tampereen tai Helsingin kissakahviloissa, ja sisustukseltaan paikka muistutti aika vahvasti Helsingin serkkuaan. Silti jollain tapaa paikka oli paljon enemmän normaalin kahvilan tyylinen, eikä kissakahvilaelementti ollut hirveästi läsnä, vaikka kissoja paikka kuhisikin.

Joten, sanoisin, ettei se välttämättä ollut parempi kuin suomalaiset kissakahvilat, vaan pikemminkin samalla viivalla. Suosittelen lämpimästi kaikille kissojen ystäville!






Juuri tällainen reissu oli kyllä juuri sitä, mitä tarvittiin tähän väliin! Oli kivaa miettiä aamulla, millainen on päivän fiilis, eikä lähteä tarkasti aikataulutetusti hotellihuoneesta kohti uutta, uuvuttavaa päivää. Nyt olo on levännyt, ja kropalle teki ihan hyvää, että parissa päivässä kertyi yhteensä 38 000 askelta. Huomenna menen hyvin levänneenä vanhempieni luokse viettämään uuden vuoden aattoa ja kertomaan, miten matkamme sujui.

(Mulla oli reissussa testissä myös Juhalta joululahjaksi saamani GoPro Hero5. Tyhjennän kameran kovalevylleni vielä nyt aamuyöllä ja käyn tammikuun aikana läpi videomatskut, joita kertyi matkan aikana. Jos edes murto-osa videoista on käyttistä, voisin hieman koostaa sitä ja tehdä ehkä jonkinlaisen "first impression" -postauksen kameraan liittyen. Palataan siis siihen myöhemmin!)

Joulumieltä Tampereelta

Käytiin hakemassa joulumieltä taianomaiselta Tampereelta viime lauantaina. Olen pitkään marissut siitä, etten ole aikoihin päässyt Kissakahvila Purnauskikseen, vaikka siellä käyntiä ollaan pitkään suunniteltu, ja Juha painoi valitukseni mieleensä. Niimpä lähdettiin lauantaiaamuna yllätysmatkalle ja kurvattiin Aaltosenkadulle.

Purnauskis on ihana pysähdyspaikka, ja vaikka siellä käyminen olisi ollut täysin riittävä suunnitelma sille päivälle, Juha ohjasi mut myös Tampereen joulutorille. Jouluisia tuoksuja, valoja ja hymyileväisiä ihmisiä, jos se ei saa joulumieltä syttymään, niin ei sitten mikään!

Elämäni shokkivärien maailmassa

Olen elänyt shokkivärjätyn tukan kanssa jo pidemmän aikaa. Ensimmäisen shokkiväriraitani otin silloin, kun olin valmistumassa autoasentajaksi 2013. Colormaskit alkoivat niihin aikoihin ilmaantua laajemmin markkinoille, ja valmistujaisissa täytyi vaan olla paitaan mätsäävä oranssi raita hiuksissa. Muuten en kai ollut tarpeeksi katu-uskottava emonuori valmistuvien rivissä. Aika pian kyllästyin raidan ylläpitoon ja vedin koko pään taas turvallisen ruskeaksi. Perusbrunettena viihdyin maaliskuuhun 2015, jolloin raita tuli takaisin. Oranssin jälkeen se haalistui huomaamattomaksi, muuttui vihreäksi, lyheni, piteni, levittäytyi ja haalistui taas, tällä kertaa pinkkiin taittaen. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin valkaissut toisen puolen päästäni ja värjäilin sitä milloin minkäkin väriseksi. Ja se oli vapauttavaa!



Nyt syyskuussa päätin repäistä (kun vielä olen nuori!) ja ilmoitin luottoparturilleni haluavani koko pään shokkivärin. Liila oli pyörinyt kuvioissa aika lailla koko kesän, siis puolessa päässä, ja mukavan värinpoistosession jälkeen mulla olikin koko pään violetti väri!

Millaista siis on ylläpitää tällaista väriä? Miten se eroaa normaalista hiusväristä? Tässä muutama seikka, jotka mä olisin halunnut tietää ennen, kuin itse lähdin leikkiin mukaan;

♥ Valitessasi omaa värjäystapaasi, Youtuben mielipidevideot ovat parhaita ystäviäsi. Ei kannata lähteä summamutikassa ostaamaan kalliita tuotteita, joista ei tiedä mitään. Lisäksi videoilta saa hyvin vinkkiä siihen, miten pitkään tuotetta käyttäneet saavat sen tarttumaan parhaiten ja miten se käyttäytyy laimennettaessa!

♥ Suihkutilat kannattaa huuhdella vedellä aina heti sen jälkeen, jos colormaskia menee joillekin pinnoille. Meidän suihkussa on muutamia värjäymiä colormaskien takia, enkä tiedä, saanko niitä ikinäkään puhdistettua.

♥ Väriä kannattaa lisätä vähintään kolmen hiustenpesun välein. Mun hiukset luovuttaa väriä niin hyvin, että lisään väriä aika lailla joka kerta, kun vaivaudun hiuksiani pesemään. Ja jos en lisää sitä, pari pesua, ja mun violetti kuontalo muuttuu siniseksi.



♥ Mut hei, se pelkästään ei riitä. Mä olen käyttänyt pitkään (lue: aina) Biozellin Color Maskeja, ja nehän eivät värjäämättömään hiukseen tartu. Eli vaikka ylläpitäisit joka hiustenpesun yhteydessä väriä, sulle tulee silti juurikasvua. Siitä täytyy erikseen hankkiutua eroon, ja värjätyt juuret on saatava taas piiloon colormaskilla. Aika pain in the butt.

(En ole kokeillut ikinä niitä valmiiksi violetteja hiusvärejä, joita esimerkiksi Schwarzkopf valmistaa. Jos sulla on kokemusta niistä, kerro ihmeessä, miten ne sulla toimivat!)

♥ Huomautan myös, että mitä valkoisempi pohja, sitä todennäköisemmin väri näyttää siltä, miltä sen pitäisikin. Mun vihreä raitani johtui siitä, että pohjavärini oli keltainen ja lisäsin siihen sinistä väriä.

♥ Mun hiukset värjäävät myös ympäristöään. En tiedä tekevätkö kaikki shokkivärit niin, mutta olen huomannut, että mun kuulokkeet työpaikalla ovat hiljalleen muuttuneet liiloiksi niiltä osin, jotka ovat kosketuksissa mun päähäni. Ja kun my Sister from another mister letittää mun tukkaa, sen käsiin tarttuu toisinaan liilaa. Ongelma voi silti liittyä mun liialliseen hiuslakankin kulutukseen, jos lakka sitoo itseensä eri tavalla väriä ja tarttuu sitten eri pintoihin. Esimerkiksi tyynyliinat eivät (vielä) ole kärsineet.

♥ Eikä koskaan tiedä, millainen lopputulos on värin lisäämisen jälkeen. Toisinaan, kun lisään violettia väriä, osa tukasta on silti värin huuhtelun jälkeen sininen. Yhtään valehtelematta tasaista väriä en ole kertaakaan onnistunut saavuttamaan itse värjätessä. Viimeksi mulla oli tasainen väri, kun lähdin parturiltani silloin syyskuussa.

♥ Mutta se jos jokin tekee elämästä mielenkiintoisen! ♥

 Ja onhan se nyt ihan älyttömän nastaa, kun on näyttävät hiukset!

Tää tukka on parantanut mun itsetuntoa ihan valtavasti! Enkä ole kyllä ollenkaan katunut sitä, että tein päätöksen hiusten värjäämisestä, kaikesta vaivasta ja värjäytyneistä käsistä huolimatta. Kannattaa ottaa huomioon, että puhun nyt omasta kokemuksestani. Olen kokeillut jonkin verran Manic Panicia ja muita värituotteita, mutta monta hiustenvärjäysmenetelmää on mulle vielä tuntemattomia.

Onko sulla kokemuksia shokkiväreistä tai colormaskeista? Onko kokemuksesi niistä hyvä, huono vai keskinkertainen? Tai kaipaatko kipeästi kysymykseesi vastausta? Laita ihmeessä kommenttia, niin ihmetellään yhdessä!

Joulukuu ja joulukalenteri rakkaalle ♥

Tervehdys, ihanat ihmiset, ja ihan huikeaa joulukuuta! Pitkästä aikaa! Olen tietoisesti jättänyt blogistani pois kaikennäköiset blogi-joulukalenterit sun muut tarkasti aikataulutetut jouluhärdellit, koska aikani ja energiani ei ole yksinkertaisesti riittänyt siihen. Tuntuisi huijaamiselta julkaista väkisin väännettyjä tekstejä, joten olen odottanut sopivan inspiraation saapumista ilman kiirettä. Ja nyt se on täällä!

Kuluneet pari-kolme viikkoa on ollut hektisiä ja puuhaa on ollut riittävästi. Juoksevat deadlinet (voi, joulu ja mainosala!) ja sovitut menot ovat pitäneet mut mukavasti varpaillani. Mutta hei, suurin kiire alkaa olla takanapäin ja kun koneenvaihdon aiheuttaneet tekniset vaikeudetkin on rämmitty läpi, hiljaiselo blogissa on ohi!




Meidän 31 neliöiseen kotiin purjehti joulu marraskuun viimeisenä viikonloppuna, juuri ennen ensimmäistä adventtia. Asuessani vanhempieni luona koristelimme yleensä joulun vasta noin viikkoa ennen joulua, ja tänä vuonna mietittiin Juhan kanssa, että mitä sitä panttaamaan. Joulun jälkeen sen joutuu kumminkin keräämään pois. Ja onhan koti hirveän kaunis, kun parvekkeen oven edessä/vieressä/ikävästi_oviaukon_tiellä komeilee uusi valkoinen joulukuusi 80 ledvalon valaisemana.

Pari päivää ennen kuin joulukuu alkoi, rupesin miettimään, ehtisinkö vielä tekemään Juhalle joulukalenterin. Marraskuun viimeisinä päivinä listasin, ostin ja paketoin yhteensä 20 pikkulahjaa. Ihan joka päivälle en siis ehtinyt pakettia tekemään, mutta ehdin tekemään tarvittavat paketit, kun vuorokierto pyörähtää sopivaan kulmaan ja saan mellestää kotona ilman, että täytyy pelätä toisen pamahtavan paikalle juuri, kun kaikki lahjat ovat levällään lattialla. Paketeista löytyy hierontaöljyä, maistiaisia, suklaata ja paljon kaikkea muuta kivaa ja yllättävää. Yhdeksän pakettia on jo avattu ja joka päivä herran kasvoilla on ollut positiivisesti yllättynyt ilme. Olen aika tyytyväinen!

Nyt ryhdymme viettämään rauhallista perjantai-iltaa. Ihanaa viikonloppua teille kaikille! Kertokaa ihmeessä, miten teidän joulukuu on startannut ja mitä mieltä olette hätäisesti kyhätyn joulukalenterin ulkomuodosta! ♥

Blogger Recognition Award

Oli ihanaa palata arkeen viikonloppureissulta, kun mielessä kutitteli ajatus siitä, että joku oli ihan oikeasti listannut Tässä & nyt -blogini omaan blogikirjoitukseensa, haastaen mut tekemään postauksen liittyen mun kokemuksiin bloggaajana. Tällainen bloggaajien verkostoituminen on aina kiehtonut mua ja arvostan aina sitä, kun joku jollakin tavalla huomioi ja osoittaa tunnistavansa mun blogin. Tällä kertaa sain Blogger Recognition Award -tunnustuksen aina yllättävältä Emilialta, joka kirjoittaa blogia Turkooseja unelmia. Kiitos!

Blogini aloitus:

Mun blogi syntyi itse asiassa opiskelun takia. Graafisen suunnittelun opintojen alkupuolella saatiin tehtäväksi tutustua blogialustaan ja luoda itsellemme blogi. Vuosi oli 2013. Mun blogini oli nimeltään Hukkunut hammasratas, bannerissa komeili mustanpuhuvat hammaspyörät ja sivulla pyöri animeaiheiset giffit, ja kun tarvittavat koulutehtäviin liittyvät postaukset oli pyyhitty pois, halusin kokeilla bloggaamista ihan oikeasti, kun kerran oli valmiina pohja, jolla sitä voisi kokeilla.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, sama blogi on yhä pystyssä, mutta se on vaihtanut nimeään kerran ja ulkomuotoaan niin usein, etten itsekään ole pysynyt laskuissa mukana. Ja täytyy sanoa, että kun kelaa aikaa taaksepäin, olen kyllä tullut tosi pitkälle.

Vinkkejä aloittelevalle bloggaajalle:

En välttämättä ole paras ihminen neuvomaan bloggauksen suhteen. Mun kanavani on melko pieni ja jollakin tapaa pidän siitä, ettei Tässä & nyt ole mikään satojen ihmisten seuraama plätformi. Kun seuraajamäärä on pienempi, ei postausaiheiden ja yksityisyyden kanssa tule isoja ongelmia.

•  Se onkin mun paras vinkkini aloittelevalle bloggaajalle. Mieti tarkkaan, mitä asioita haluat omalla kanavallasi jakaa tutuille ja tuntemattomille ihmisille. Jotkin asiat on hyvä pitää salassa, ja itse luulen, että omistamani kevytmoottoripyörä joutui ilkivallan kohteeksi, koska olin liian avoimesti kertonut somessa, etten ole kotona. Suojele omaisuuttasi ja kotiosoitettasi, äläkä välttämättä raportoi aina, kun olet poissa kotoa.

•  Annan kirjoituksen usein hautua muutaman päivän. Tätäkin kirjoitusta aloittelin maanantaina, ja sen jälkeen olen pikkuhiljaa lisäillyt tekstiä ja oikolukenut. Kun saan kirjoituksen valmiksi, etenkin, jos se on asiatekstiä eikä kerronnallista hölinää, lueskelen sitä pari päivää ennen postaamista. Niin ei tule möläytettyä mitään typerää ja tekstistä alkaa näkyä se, onko se helppolukuista vai ei.

•  Käytä vain omia kuviasi, toisten kuvien käyttäminen on oikeasti tekijänoikeusrikos. Valokuvaus voi tuntua alkuun haastavalta, mutta ihan kamerakännykällä ja vaikka Gimpillä (joka on ilmainen kuvankäsittelyohjelma) pääsee hyvin alkuun. Tähän asiaan voisin lisätä, että kannattaa valokuvata PALJON. Mä aina kirjoitan tekstin valmiiksi ja mietin vasta sitten, millaista kuvitusta haluan käyttää. Se, että ulkoisella kovalevyllä on niitä ylimääräisiä kuvia, helpottaa elämää kummasti, kun tilanteita ei tarvitse lavastaa.

Itse haluan antaa tunnustuksen seuraaville blogeille;

Metanoia

Unissa Valoni

Cosmic nonsense

Do it for yourself

Rakkaudella, Jenna Anette

Waltz of the blue roses

Piece of Panda

WEDNESDAYS

The Happiness Theory

Maailma nauraa mukana

Ja tässä vielä ohjeet:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2.Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3.Anna ohjeita alotteleville bloggaajille

4.Mainitse ja linkitä blogi joka nimesi sinut

5.Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Kuukautiset ja mystinen kuukuppi

Tervehdys sinä, joka olet saanut osaksesi saman kohtalon kuin minä. Sinä, joka - sukupuolikokemuksestasi tai pronoministasi riippumatta - olet etuoikeutettu nauttimaan keskimäärin kuukausittain 2-7 päivän verenvuodosta. Näin ihanan, vertavuotavan perjantain kunniaksi ajattelin tulla juttelemaan kanssasi aiheesta, josta liian usein vaietaan ja josta puhuminen pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia.

Kuukautiset! Tuo ihana asia, joka munkin luonani on vieraillut kuukausittain siitä lähtien, kun täytin kaksitoista. Eli tähän mennessä mulla on ollut noin 128 kertaa kuukautiset. Se tietenkin tarkoittaa, että olen vuotanut enemmän tai vähemmän verta noin 768 päivää, joka on yli kaksi vuotta mun elämästäni. Siinä ajassa alkaa ehkä hiukan hallitsemaan hommaa, tietää, mitkä keinot toimii ja mitkä ei.



Tai sitten ei. Koko toimintahäiriön hallitsemiseen menee kaikilla oma aikansa, ja etenkin mulla kesti iäisyys, että hoksasin, miten menkkojen kanssa eletään. Kaikki tekevät omat päätöksensä ja valitsevat itselleen mieluisan kuukautissuojan. Tamponit ja siteet on monelle hyvä vaihtoehto, mutta esimerkiksi mulla kumpikaan ei oikein ollut toimiva ratkaisu. Monta vuotta kamppailin tuskaisesti asian kanssa enkä oikein tiennyt, mitä tehdä. Sitä vain turtui tilanteen epämukavuuteen ja ajatteli, että tällaista kärsimystä loppuelämäni nyt vaan on tarkoitus olla.

Sitten eräs mun ystäväni otti puheeksi tämän uuden, merkillisen keksinnön. Kuukupin.

Monta teehetkeä kului pyörien aiheen ympäillä. Meitä ihmetytti lähinnä sen omituinen käyttötapa, 12 tunnin välein tyhjennys ja kuukautissuojan keittäminen. Miten kummaa, voiko niin edes tehdä?

Sitten rohkaistuin, marssin paikalliseen apteekkiin (siihen, jossa en ikinä muuten käy), ja vaikka niittilompakkoni huusi tuskissaan kuluttaessani noin kolmekymppiä kuukautisiin kertaostoksena, oli se mun elämäni paras päätös. (Ja sen kolmenkymmenen euron jälkeen ei tarvitse kuluttaa enää rahaa muihin kuukautissuojiin pitkään aikaan!)

Olen elänyt, jos oikein muistan, nelisen kuukautta oman violetin kuppini kanssa. Kuukupin kanssa kuukautiset eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Saan liikkua vapaasti, urheilla, aikataulua ei tarvitse kellottaa kuukautissuojan vaihdon mukaan, saan istua ja makoilla juuri niin kuin haluan ja mikä parasta, kuukupin kanssa en ole kertaakaan kokenut ohivuotoa. Mulle riittää, että huolehdin kupin tyjennyksestä ja pesusta herätessä ja ennen nukkumaan menoa, hiukan alle kahdentoista tunnin välein. Ja sen käyttö on helppoa. Käyttöohjeiden graafisille kuville ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kun harjoittelee kotioloissa ja pysyy rauhallisena, kaikki sujuu kuin tanssi!

Eli jos olet tuskaillut enemmän tai vähemmän kuukautisten kanssa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Se, että saa olla miettimättä kokonaisen päivän verta ja horroria, ja saa keskittyä sietämään kuukautisten toisia epämielyttäviä puolia, se jos jokin parantaa elämänlaatua ihan älyttömästi!

Onko sulla kokemuksia kuukupista, tai haluatko kysyä jotain aiheeseen liittyvää? Kommentoi rohkeasti, myös anonyymit kommentit ovat tervetulleita!

(PS: Tämä postaus ei ole sponsoroitu, haluan vain kertoa, mikä on helpottanut elämääni kovasti viime aikoina! Kuukupin käyttöohjeet ja lisätietoa vekottimesta löytyy Luneten sivuilta.)

uusia tuulia ja melkein sateenkaarilogoja

Blogissa puhaltaa uudet, kylmät pohjostuulet, jotka enteilevät uhkaavasti talven tuloa. Ulkona kyllä paistaa aurinko, mutta lämpötilan hiipiessä nollaan ja sen alapuolelle aikaisempi, mehikasviaiheinen bannerini tuntui turhan... vehertävältä. Kyllä, vehertävältä.

Laitoin siis elämän risaiseksi ja hiljaisen päivän kunniaksi pyöräytin blogiin uuden ilmeen! Bannerin päivitin täysin erilaiseksi ja somelinkkien kuvakkeet muuttuivat banneriin sopiviksi. (Kammottava fontti, jota kovasti pahoittelen kaikille siitä ahdistuville, on ironinen valinta ja haluan blogini heijastelevan lempi ohjelmani Gumballin mielettömän maailman henkeä.) Jatkan pieniä muutoksia vielä viikon verran ja sitten TÄSSÄ & NYT on virallisesti syystunnelmissa! Vähänkö jännää!



Toivon, että tämä satunnainen tyylinmuutos ei aiheuta kenellekään blogiani lukevalle minkään sortin epämukavuutta. Tyylini muutenkin on jatkuvasti murroksessa ja sen takia tykkään pitää myös somen sen mukaisena. Toivon, että nämä muutokset ovat pikemminkin asia, joka luo toivottua vaihtuvuutta muuten melko staattiseen sisältöön.

Mitä mieltä sä olet? Kaipaatko blogimaailmaan pysyvyyttä ja tyyneyttä vai räväkkiä valintoja ja uudistusta?

Lokakuu oli lempeä

Lokakuussa sattui ja tapahtui kaikenlaista, siitä syystä blogin puolella on ollut hiljaisempaa ja muutkin harrastukset ovat jääneet taka-alalle. Näin ystäviä kulttuurin, ruuan, syvällisten keskustelujen ja klubielämän merkeissä, kävin lähiopetuspäivinä Turussa, joogasin, osallistuin instagrammissa inktober-tempaukseen, kävin Ellinooran huikealla keikalla, juhlin Halloweenia, vietettiin kihlauksen toista vuosipäivää ja osallistuin pysäyttävään taidejoogaan videoteoksen äärellä Porin Taidemuseolla. Ja tietenkin kävin töissä. Ei ole mikään ihme, että näiden juttujen välillä olen ollut hieman uuvahtanut, ja olen yrittänyt antaa itselleni luvan olla olematta toimelias.





Siihen liittyen marraskuu tuntuu muutoksen ajalta. Lähdemme taas kokeilemaan hiukan terveellisempiä elämäntapoja, kokeilen josko saisin saliharrastuksen rullaamaan ja lisää energiaa arkeen (juupa juu) ja päätin pitää taukoa ainakin toistaiseksi neljätoistavuotisesta harrastuksestani, kuorolaulusta. Mulla on ollut tosi paljon kiirettä ja inspiraation puutetta, joten olen jättänyt menemättä harjoituksiin useana viikkona peräkkäin, sekä kiireen että jaksamisen takia, ja nyt totesin, että tarvtsen hiukan aikaa miettiäkseni, mitä oikeasti haluan tehdä.



Jännityksellä odotan, mitä uusi kuukausi tuo tullessaan!

20 random facts about me

Olen nähnyt paljon näitä "jonkun verran factoja minusta" -postauksia. Ennen kuin oikeasti luin tällaisen postauksen, mietin, ketä faktapostaukset oikeasti kiinnostaa. Mutta kuinkas sitten kävikään, luin omien lempibloggaajieni vastaavia kirjoituksia ja tajusin, että se on oikeasti toimiva esittäytymistapa! On kiva nähdä ihan normaaleja asioita, joita bloggaajat kertovat itsestään ja usein listasta löytyy tosi isoja yllätyksiä.

Mä en hirveästi ole itsestäni kertonut täällä blogissa, joten tässä musta kaksikymmentä faktaa;



1. Olen naurettavan huono pelaamaan videopelejä ja katsomaan telkkaria. En ole ikinä päässyt yhtäkään videopeliä loppuun, ja usein bongaan jonkun kiinnostavan sarjan ja alan katsoa sitä, mutta sitten unohdankin sen olemassaolon.

2. Pyrin aina välttämään ötököiden tappamista. Yritän napata jopa kotiin eksyneet yöperhoset mukiin ja viemään parvekkeelle, vaikka perhoset on mun top kolmen inhottavimman ötökän kärkipäässä.

3. Mun kolme inhokkiötökkäkuntaa on perhoset, madot ja toukat. Pidän hämähäkeistä, kärpäsistä ja sudenkorennoista.

4. Unelmoin teininä taiteilijan ammatista. Hain autopuolelta valmistuttuani kuvataiteen AMKkiin ja siinä ohella myös graafisen suunnittelun perustutkintoon. Ei animetyylin piirtäminen ihan riittänyt ammattikorkeaan, en saanut edes kutsua pääsykokeisiin, mutta graafisen suunnittelun perustutkintoon pääsin sisään, vieläpä hyvillä pisteillä. Ja onneksi niin kävi.

5. Teen tällä hetkellä työkseni pääsääntöisesti televisiomainontaa. Myös satunnaisia nettisivuja ja muuta mainosgrafiikkaa, jos sopiva projekti sattuu kohdalle. En ikinä edes osannut kuvitella, että päätyisin opiskelemaan editointia ja tekemään elantoni telkkarigrafiikalla, mutta hei, tää on ihan mun juttu!

6. Olen kissaihminen.

7. Lempi juhlapyhäni on halloween ja voisin viettää sitä ympäri vuoden.




8. Pelkäsin lapsena ihan tajuttomasti Salaisten kansioiden tunnusmusiikkia. Vieläkin sen kuullessa tulee ikävä tunne ja yritän aina välttää sitä.

9. Aloin meikkaamaan vasta parikymppisenä.

10. Mun puhetyylini koostuu hokemista, jotka aika-ajoin vaihtuvat. Tällä hetkellä hokemani on "ihan tajuttoman" ja "ihan älyttömän", kun kuvailen jotakin.

11. En pidä paprikasta. Tai sinaapista.

12. Mun lempiruoka on iskän spagetti ja jauhelihakastike.

13. En juo kahvia, eikä meillä ole edes kahvinkeitintä näkösällä. Meidän kahvinkeitin kaivetaan esille muutaman kerran vuodessa, kun meille tulee vieraita.

14. Olen ollut kerran tietämättäni treffeillä.

15. Olen valtavan huono tekemään päätöksiä. Lapsena kulutin tuntikausia lelukaupassa, kun en osannut päättää, mitä halusin, ja vasta jokin aika sitten istuskeltiin iäisyys Ikeassa, kun en osannut valita kahden sohvan välillä.

16. Pelkään pimeää.

17. Vauhkoan LGBT+ asioista usein vapaa-ajallani. Olin teini-iässä ihan hukassa sukupuoleni kanssa, ja etenkin transsukupuolisten perusoikeuksien riistäminen lain edessä raivostuttaa.

18. En katso mielelläni televisio-ohjelmia, koska en jaksa seurata valtavaa vastoinkäymistä. Siksi käännyn usein vapaa-ajalla Youtube-videoiden puoleen ja pidän etenkin suomalaisista, itseni ikäisistä vloggaajista.

19. Elämäni ensimmäiseen seurustelusuhteeseen päädyin vasta 19-vuotiaana, ja olen siis ihka ensimmäisen poikaystäväni kanssa vieläkin onnellisesti yhdessä. En teininä rynnännyt parisuhteisiin epävarmana itsestäni ja toisesta osapuolesta, ja sen oikean odottaminen oli mun elämäni paras päätös.

20. Olen valtavan onnellinen ja kiitollinen siiitä, millaiseksi mun elämäni on muovautunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

Siinä faktat tältä erää. Oliko jokin yllättäjä, tai löysitkö samoja factoja, jotka löytyvät myös itsestäsi?

LIILAA! 💜

Odotettu torstai saapui ja mun tukka vaihtoi väriä! Värinpoisto oli naurettavan nopea, väri tarttui yllättävänkin tasaisesti kiinni ja peilikuvaan tottui suht nopeasti, joten tää oli harvinaisen onnistunut tempaus. Ja tää väri tuntuu niin omalta! Mä olen ollut enemmän tai vähemmän brunette reilu kolme vuotta (shokkiraidoilla sekä ilman) ja sitä ennen olin blondi, joten tämä on kieltämättä radikaalein muutos jonka kuontaloni on kokenut ikinä.

Laitoin EMP:n tilaukseen Manic Panicin violetin puolikestovärin, josta olen kuullut aika paljon hyvää. Tilaus kuitenkin hiukan viivästyy, kun siihen kuuluu myös CD, joka julkaistaan vasta ensi kuussa, joten ajattelin ostaa itselleni odotteluajaksi tutun ja turvallisen Biozellin sävytteen. Onko sulla kokemuksia Manic Panicin väreistä? Olisi kiva kuulla ihmisten mielipiteitä ennen kuin iskee väriä omaan päähän! :D