Kouluvuoden ja puolivuotisen työssäoppimisjakson loppu

Aivan käsittämätöntä, miten aika viilettää eteenpäin. Hiukan alle puoli vuotta sitten, 7. tammikuuta, sipsuttelin varovasti kylmänä pakkasaamuna ensimmäiseen graafisen suunnittelun työssäoppimispaikkaani, jouduin kysymään, missä oli vessa, katselin kiinnostuneena työkavereiden hommia ja olin ihan pihalla siitä, mitä multa odotettiin. Pitikö väittää, että osasi? Pitikö mun OSATA?

Nyt, puoli vuotta myöhemmin ja hieman viisaampana, kävelin helteessä viimeistä kertaa tänä keväänä töihin, olen täyttänyt ateriakorvaushakukaavakkeen, talletellut kaikki tekemäni tiedostot ja nettisivut tikulle ja putsannut koneen turhista roippeista, joita sinne oli tässä ajassa kertonut. Olen valmistautunut kesään, lupaillut olla tavoitettavissa, jos yllättäviä projekteja ilmenee ja leiponut kiitosmasaliisat. Kevätjuhla, papereiden palauttelu, omien tavaroiden nappaaminen mukaan työpaikalta. Enää ne, ja mun toinen luokkani on lusittu.

Ensi viikolla iskeekin se tyhjyyden tunne, kun ei enää pääse näpräämään HUUDIn ulkoasua ja logoa, erilaisia esitteitä, nettisivuja tai vedenkeitintä, joka aina keitti veden liian kuumaksi. Nirvana muki sukeltaa takaisin tiskikaapin ylähyllylle, ja pääsee sieltä ihmisten ilmoille koulun jatkuessa tai uuden työssäoppimisjakson alkaessa.

Muutenkin lukuvuosi on vain vilahtanut ohitse. Syyslukukausi oli niin pakattu täyteen erilaisia projekteja ja asiakastöitä ettei päivien kulumista edes huomannut. Kesän jälkeen musta tulee kolmosluokkalainen. Auta armias.

Eli ihania koulun päättäjäisiä niille, joilla sellaiset on tiedossa, ja ne, jotka ovat ne jo viettäneet tai niille joilla ei sellaisia ole tiedossa, ihanaa kesää ♥

Ähtäriä valloittamassa

Me vietettiin mitä ihanin viikonloppu Hotelli Mesikämmenessä Ähtärissä, aivan Ähtärin eläintarhan ja Flow Parkin kupeessa. Taas kerran kyseessä oli reissu, jossa Juha hoiti järjestelyt ja mä menin virran mukana ilman aavistustakaan, mihin päin Suomea tällä kertaa tähdättäisiin.

Ja täytyy sanoa, että tälläkin kertaa Juha onnistui järjestämään just fiilikseen sopivan lauantaipäivän uudessa, kiehtovassa ympäristössä. Luonnon oma hotelli, lukee hotellin nettisivuilla, ja se pitää kyllä paikkansa. Mä rakastuin Mesikämmeneen alta aikayksikön, ja olin lumoutunut sen kallioon louhotuista käytävistä ja aivan veden ääreen viedyistä hotellihuoneista, joista oli upea näkymä rantaan.

Eläinpuisto taas oli aivan erilainen kuin Korkeasaari, jossa vierailtiin vain pari viikkoa sitten. Ähtärissä en ole ennen käynyt, ja mun täytyy häpeäkseni myöntää, ettei mun odotukseni olleet kovinkaan korkealla, vaan ajattelin Korkeasaaren olevan paljon korkeatasoisempi. 

Sain kuitenkin syödä sanani. Puisto oli helppokulkuinen, sen joka kolkan löytämiseen ei tarvinnut karttaa, eläimet olivat paljon vilkkaampia ja niille tarkoitetut tilat huomattavasti suurempia, ja reitille oli tiputeltu ihanasti puuhaa ja tietovisa-aiheisia pöllötauluja. Unohtamatta tietenkään pöllötalon monipuolisuutta. Isoja ja pieniä pöllöjä riitti, ja me kulutettiin pieni ikuisuus niitä toljotellen.

Flow Park -kierrokselle meillä ei riittänyt aikaa, vaan käytiin Ähtärin keskustassa pitsalla ja pyörähdettiin katsastamassa hotellin oma kylpylä. Se ei ollut mitään suurta uimataitoisen ilotulitusta vaan todella köyhä versio jopa Porin uimahallista, mutta saunominen ja pieni poreamme kruunasivat illan ennen kuin lyllersimme uupuneina parinkymmenen metrin matkan rantaan katsomaan upeaa auringonlaskua.

Sunnuntaina meidän alkuperäinen suunnitelma oli piipahdus Ikeassa, mutta koska se oli heluntain takia suljettu, syötiin runsas aamupala hotellilla, pakkailtiin kaikessa rauhassa ja lähdettiin hiljalleen kohti kotia.

Aivan upea ja rentouttava reissu taas kerran. Pieni viikonloppuinen irtiotto varmasti auttaa jaksamaan vielä loppurutistuksen työssäoppimassa ja ensi viikolla alkaakin kesäloma, joka tietää jälleen uutta matkaa kohti tuntematonta.

Nutella-juustokakku

Nyt on kyllä taas tehtävä reseptisuositus. Selailin tapani mukaan joitakin blogeja luppoajalla, ja satuin eksymään seuraamaani Lunni leipoo -blogiin. Sieltä saa aina hyviä ideoita ja tällä kertaa mun silmääni sattui Nutella-juustokakun ohje.

Ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan. Nutella, tuo purkitettu elämän eliksiiri, ei todellakaan kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon. Hädin tuskin Suomen maankamaralla olen sitä edes maistanut, mutta paljon puhutuilla Kööpenhaminan matkoilla aamiaisella rohmusin aina jokusen nutellaleivän ja niistä muodostui yksi lemppariaamiainen.

Juha ystävällisesti auttoi mua ainesten kanssa, osti jopa Nutella purkin monta päivää ennen leivontaa, koska "sitten sun on ainakin pakko tehdä se kakku". Loputkin ainekset ilmaantuivat kuin tyhjästä meidän keittiöön (ja oli muuten ihanan simppeleitä ainesosia. Juuri mikään ei ollut sellaista mitä ei jollain tapaa menisi jossain muussa käyttöön. Nimimerkillä kyrpii ostaa liivatetta ja erikoisrasvoja kun ne aina jää pahentumaan kaappiin), ja kulutin tiistai-illan riehuen keittiössä.

Uunissa valmistettava juustokakku kun sattui olemaan ihan uusi tuttavuus. Pienten valkosuklaakatastroofien ja "hyi että tästä tulee ruma" -kirousten saattelemana kakku sitten kuitenkin valmistui. Hieman muotopuolena, kuumensin kai Nutellaa liikaa joten se kökkäröityi eikä näyttänyt kakun pinnalla kovinkaan imartelevalta, mutta keskiviikkona sitä maistellessa ulkoasu ei haitannut ollenkaan ja täytyy sanoa, että tätä teen kyllä toisenkin kerran.

Onko ketään muu koskaan kokeillut vastaavaa reseptiä? Tai mistä teikäläiset etsivät reseptit leivontaan ja ruuanlaittoon?

it starts to look like summer

Viikonloppuna tuli kanneltua, työnneltyä ja vieritettyä yhdeksän tunnin edestä koivu tukkeja, syötyä äidin omenapiirakkaa, paistettua makkaraa nuotiolla ja ihan vain oltua. Nyt alkaa tuntua kesältä.

sateinen huvipuisto ja aurinkoinen Helsinki ♥

Vasta nyt onnistuin purkamaan kameran otokset muistitikulle meidän edellisviikon viikonloppuna tehdystä Helsingin reissusta. Tätä reissua oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa, ja vaikka ensimmäisenä päivänä sääolot eivät olleet ihan meidän puolella, meillä oli taas mitä upein viikonloppu.

Me lähdettiin auringonnousun aikaan Onnibussilla (joihin olen ihan rakastunut niiden matalan hinnan ja helppouden takia), ja saavuttiin kymmenen pintaan sateiseen Helsinkiin. 

Majoituspaikka löytyi helposti, ja sen sijainti oli mitä täydellisin. Juha oli varannut meille naurettavan edullisen huoneen Seurahuoneelta, joka on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut hotelli. Korkeat huoneet, joihin kuului ylellisesti vedenkeitin, silitysrauta, kylpyamme ja paljon muuta hohdokasta saivat mut ihastumaan hotelliin, vaikka meidän verhoin peitetyn ikkunan takana pauhasikin päivällä työmiehet, jotka tekivät julkisivuremonttia.

Hieman oli sellainen porukkaan kuulumaton fiilis, kun seurasi hienosti pukeutuneita, rikkailta vaikuttavia kanssaeläjiä hotellin käytävillä, kun itse pamahdettiin hotellin aulaan reput selässä ja nuhruiset hupparit niskassa, mutta se saikin ainoastaan ilkikurisen hymyn huulille. Hämmennystä ja paheksuntaa on hauskaa aiheuttaa.

Kaikesta ihastuksesta ja kummaksunnasta huolimatta me oltiin hieman skeptisiä meidän päivän suunnitelmista. Meidän oli tarkoitus korkata huvipuistokausi käyntiin ja sateen takia oltiin huolissamme, onko sadekelillä laitteet Linnanmäellä auki.

(Kyllä, pakollinen prinsessavessa-selfie.)

Täytyy sanoa, että onneksi mentiin sääoloista huolimatta Lintsille! Kertakäyttösadetakkeihin vuorautuneina juoksenneltiin ympäri huvipuistoaluetta laitteesta toiseen kuin innostuneet kakarat. Välillä oli pakko pysähtyä kahvilaan lämmittelemään teen ja kaakaon ääreen, mutta kun kroppa lämpeni oli hyvä jatkaa Kingin työntekijöiden häiriköintiä. Kingiinhän joutui viime kerralla jonottamaan yli puoli tuntia, ja tällä kertaa selvittiin jonottamisilta täysin. Kameraa en uskaltanut paljoakaan käyttää koko päivän jatkuneen sateen takia, joten otoksia siltä päivältä on harmillisen vähän. 

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, joka oli todella tervetullutta sateisen päivän jälkeen. Aamupala hotellilla oli runsas ja monipuolinen ja ravintolasali häikäisevä (kuten muukin hotelli), ja pian aamiaisen jälkeen ja hupparit kuivattuamme kirjauduttiin ulos Seurahuoneelta ja lähdettiin valloittamaan pääkaupunkia.

Tapansa mukaan Juha oli taas suunnitellut meidän toisen päivän ohjelman täysin mulle kertomatta. Me suunnattiin satamaan, jossa jäätiin odottelemaan lauttaa, joka veisi meidät Korkeasaareen.

Päivä kuluikin mukavasti bongaillessa isoja kissoja, pöllöjä ja pienen pieniä apinoita, jotka selvästikin tunnistivat tuon mun seuralaisen yhdeksi heikäläisistä :D Ihana päivä, ihana mies ja ihana auringonvalo ♥

Kotiin saavuttiin auringonlaskun aikaan Onnibussin tuomina hymyt korvissa. En voi käsittää, miten nää meidän reissut on aina näin täydellisiä.

huhtikuun kipinöitä

Huh mikä huhtikuu! Taas kuukausi porskutti ohi niin nopeasti että sitä tuskin tajusi, ja tälläkin kertaa kuukauteen mahtui inspiraatioita ja niiden puutteita. Eli mitkä asiat aiheuttivat toivottua inspistä huhtikuun aikana? Tässä muutama esimerkki;

1. Tekstuurit ja kuvien muokkaus. Mä olen opetellut viimeisimmän kuukauden aikana uusia nippelitietoja photoshopista ja sen käytöstä, kun olen hoitanut kevyesti meidän kuoron some-mainontaa.

2. Eläinpiirrokset. En ole aikoihin suherrellut muuta kuin ihmisiä joten oli kivaa vaihtelua kokeilla, miten pöllö, koira ja kissa taipuvatkaan kynästä näin vuosien jälkeen. Jotkut oli tunnestettavampia kuin toiset :D

3. Polkupyörällä hurautetut työmatkat. Mun autoni osoitti taas muutaman viikon mieltään ja mä jouduin kulkemaan työmatkat pyörällä, ja kyllähän se on muodostunut tavaksi jopa auton kuntoon tulemisenkin jälkeen. Veri lähtee heti aamulla kiertämään ja vaikka taivas heittäisi vähän vettäkin päälle, niin ainakin TOPpipaikan ovella oon iha hereillä.

4. Vanhat piirrokset. Mä olen katsellut autopuolen aikaisia suherruksia ja kaipaan sitä aikaa, kun aina luppoajan yllättäessä nappasin kynän käteen ja aloin suhertelemaan. Monet niistä suherteluista oli julkaisukelpoisiakin ja mun Deviantart-tilini kukoisti. Ehkä saan sen innon vielä jonain päivänä takaisin.

5. Ja tietenkin kauan odotettu NÄYTTÖ. Vaikka näyttö osuikin sopivasti juuri toukokuun alkuun niin laskisin sen kuitenkin huhtikuun inspiksiin. Eli meillä oli koululla näyttötilaisuus, jossa arvioitiin NY-projektin yrityksien graafista ulkoasua, ohjeistusta ja yritykselle tehtyä julkaisua. Kaikki valmistui ajallaan ja meidän ryhmä suoriutui tästä satumaisen hyvin.

Onko kellään muulla ollut mitään yllättäviä insiksen aiheita?