Henkilövaaka piiloon puoleksi vuodeksi - HÄÄT 2018

Marraskuu pyörähti käyntiin vauhdikkaasti, ja päätin, etten käy vaa'alla ennen syntymäpäivääni. Synttäreitä vietän 29. maaliskuuta.




Tarkoitus olisi siis, että melkein puoli vuotta olisin pimennossa omasta painostani. Ja jos tämä juttu toimii kuten toivon sen toimivan, saatan jatkaa vaa'atonta elämäntapaa pidempäänkin. Ja kyllä, häiden lähestyessä. Mielipuolista, eikö totta? Syy tähän on se, että oman painoni tarkastelu ei vaikuta millään tavalla positiivisesti mun elämääni. Vaikka kuinka seuraisin instassa kehopositiivisuustyyppejä, muistuttaisin itseäni siitä, miten ihana ja toimiva keho mulla on ja tekisin töitä oman itseluottamukseni kanssa, silti toisinaan mieleen tulee ajatus, että painoni tekee musta huonomman ihmisen.

Kun hääsuunnittelu alkoi, aloin tarkastelemaan painoani normaalia enemmän. Tavoitteeksi laitoin heti hääsuunnitelmien alussa sen, että saisin painoni putoamaan edes viisi kiloa ennen naimisiinmenoa (jotta saisin painoni yhdeksällä alkavaan numeroon). Luin "morsiamen kuuluu näyttää hääpäivänään kauniimmalle kuin ikinä" -horinaa häälehdissä, enkä mä pystynyt näkemään mielessäni itseäni morsiamena mun "hirvittävän kaksoisleukani" kanssa (LOL) ja parikymmentä kiloa painavampana kuin silloin, kun Juhan kanssa ensi kerran tavattiin.

Ja tietenkin tämä kaikki kumpuaa korvieni välistä, sillä Juha on mulle sanonut monta kertaa, ettei välitä tippaakaan painostani, kunhan vain se pysyy terveellisissä lukemissa (ja hänen mielestään mun painoni on vielä terveellinen, vaikka se hiukan nousisikin). Juhan puheista huolimatta aloitin kovan luokan liikuntaharrastukset ja ruokailutottumusten muuttamiset nyt syksyn aikana. Eikä se paino ole laskenut kaikista ponnisteluista huolimatta.

Sanotaanko vaikka niin, että kun on aloittanut töihin pyöräilyn, joogan ja zumban, vaihtanut epäterveellisen aamupalatottumuksensa terveellisempiin ja juonut vettä päivittäin enemmän kuin riittävästi, odottaa, että tuloksia tulee. Ja mut, kuten valtaosa muistakin ihmisistä, on opetettu aina siihen, että tulos = laihtuminen. Kun se paino ei lähdekään alaspäin, alkaa miettiä, kannattaako näitä uusia ponnistuksia edes jatkaa, kun "mitään ei tapahdu".

Niin tosiaan, liikunnan lisääminen ja ruokailutottumusten muuttaminenhan ei vaikuta mihinkään. Se ei esimerkiksi lisää elinajanodotetta ja ennaltaehkäise lihavuudesta, istumatyöstä ja yleisestä liikkumattomuudesta johtuvia sairauksia. Terveelliset elämäntavat ovat oikeasti hyväksi, vaikka se ei vaikuttaisikaan painoon mitenkään.

Mainitsin mun vaa'attomuusajatuksistani Juhalle joku ilta, ja seuraavana päivänä meidän vaaka oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen sen normaalilta paikalta. Enkä halua kysyä, minne se on piilotettu, etten joulumässäilyn jälkeen kaiva sitä psykoosissa esille nähdäkseni, mitä joulukonvehdit ovat painolleni aiheuttaneet.

Asumme siis melkein puoli vuotta vaa'attomassa kodissa. Lisäpotkuksi poistin instan seuraamislistaltani valtavan määrän laihdutuseen ja kehovihaan kannustavia käyttäjiä (myös niitä vanhoja ILR-kavereita, joiden postaukset ovat olleet pitkän aikaa nevatiivissävytteisiä). Jos sä koet painosi seuraamisen negatiiviseksi, kannattaa kokeilla, miltä pidempi aika ilman punnitusta tuntuisi. Ja oikeasti, jos instaa selatessasi törmäät aina negatiivisiin postauksiin, jotka vaarantavat sun päivän fiiliksen, poista ne tyypit näkyvistä.

Näillä eväillä kohti häitä.