Taideprinttimyyjäiset

Nyt niitä saa!

Taidemyyjäiseni on startannut, ja printtituotteitani voi ostaa multa laittamalla mulle viestiä Instagramissa. Instasta löytyy myös paremmat kuvat näistä ostoinfoista.

Jos et Instatiliä omista, voi mulle myös paiskata sähköpostia!
Romukoppa(henk.koht.)sähköpostiosoitteeni on iidaiitu@hotmail.com !

Palaamisiin!

LINNANMÄEN IIK!WEEK 2019 🎃

Hei tyypit, mahtavaa keskiviikkoa!

Me oltiin viikonloppu Helsingissä, ja sinne meidät houkutteli jokavuotinen Iik!week. Iik!week on Linnanmäen kauhuteemainen tapahtuma, jossa osa huvipuiston laitteista muokataan kauhuteemaan sopivammaksi ja rajattu alue myös koristellaan halloween-henkisesti. Mikä sopisikaan paremmin mun estetiikkaan kuin syksyinen kauhuhuvipuisto?

Meidän Iik!week-vierailu osui sunnuntaille, joka starttaili sateisena mutta lämpimänä. Pieni sade ei meitä haitannut, vaan jopa nautittiin siitä, että Linnanmäellä ei ollut paljoa väkeä, eikä laitteisiin tai kauhukohteisiin tarvinnut hirveästi jonottaa. Parin tunnin jälkeen tihuttelu loppui.





Iik!week oli taas huikea, vaikka olen vieläkin sitä mieltä, että se oli parhaimmillaan 2016-2017, kun alue oli isompi ja hyytävämpi, ja kauhukohteet olivat oikeasti raastavan kammottavia. Nyt tapahtuma on hiukan kesyyntynyt, joten siellä viihtyvät jopa ne, jotka eivät välttämättä kauhusta niinkään välitä.

Tämän vuoden kauhukohteista parhaita olivat ehdottomasti:

- Livekauhutalo laboratorio, joka oli jälleen rakennettu vanhan vesitornin huoltotiloihin. Upeat lavasteet, järjettömän hyytävä miljöö ja paljon erilaisia jump scareja!

- Zombitunneli, jossa kuljettiin käytävällä vain pieni valomiekka valonlähteenä, ja jossa maskeeratut näyttelijät pelottelivat kävijöitä.

- Ja tietenkin mukaan on laskettava myös Taika(kauhu)sirkus ja Kammokuja, jotka ovat saaneet Iik!weekin aikaan just sopivan kauhupesun.




Hauska uutuus tänä vuonna oli Zombi-vyöhyke, joka aukesi kunnolla ilta kuudelta. Se on rajattu alue, jossa laahustaa zombeja, ja jossa on perjantai- ja lauantai-iltaisin K18 disko. Sunnuntai-iltana sieltä löytyi ruokaa, juomia ja anniskelualue kauhun siimeksessä.

Testasin baarista ruiskudrinkin, ja saatiin heti seuralaiseksi janoisia epäkuolleita, jotka tekivät kieltämättä tilanteesta sekä koomisen että hyytävän.




Miljöö kukoisti illan hämärtyessä. Kauhualueen akrobaatit pelottelivat pahaa-aavistamattomia yhteiskuvan haluajia, ja sain niistä sekä alueen fiiliksestä paljon inspiraatiota lähestyviin halloweenbileisiin ja kauhupeliin, jotka järjestetään ystäväni kanssa marraskuun alussa. En malttaisi odottaa, että pääsen koristeostoksille! Tänä vuonna yritän tehdä ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, ja ostaa paljon asioita käytettynä ja tehdä/tuunata itse. Toivotaan, että aika ja inspiraatio riittää!

Upea päivä, upea seuralainen ja upea Iik!week! 

Tänne on päästävä taas ensi vuonna!

Tarot cards made me do it

Syksy alkaa tuntua ilmassa, ja se saa mut aina tuntemaan uuden alun olevan käsillä. Ehkä se johtuu siitä, että on ollut niin ison osan elämästä koulussa – syksyllä siirryttiin uudelle luokalle, tutustuttiin uusiin aiheisiin ja kohdattiin uusia haasteita. Tässä syksyssä tuntuu olevan jotain erityistä, olen nimittäin päättänyt seurata suurimpia unelmiani.

Tämä saattaa kuulostaa isommalta mullistukselta kuin mitä se todellisuudessa on. Tarotkortit ja riimut ovat huutaneet mulle jo pitkään edessä olevaa muutosta, olen kuiskinut universumille toivomuksia ja luottanut sokeasti law of attractioniin, joka ei ole ihan ottanut tuulta alleen. Mutta ehkä se on just se juttu, tällaisia asioita ei välttämättä edes kuulu saavuttaa ilman, että ottaa sitä rohkeaa ensimmäistä askelta.

Eli siis mikä ihmeen unelma? Olen pitkään unelmoinut siitä, että saisin myydä omia painotuotteita; kortteja, tarroja ja julisteita. Oon ollut aina tosi intohimoinen piirtäjä, ja nyt, kun vihdoin alkaa tuntua siltä, että olen löytänyt oman tyylini, tuntui korttien tilaaminen sopivalta. Viime jouluna tilasin tosi pienen erän itse piirrettyjä joulukortteja, ja niistä ylijääneet 30 korttia menivät kuin kuumille kiville. Nyt tilasin vähän isomman erän kortteja, ja ne ovat saapumassa mulle ensi viikon alussa. Samalla painatin paperitarroja, joita olen leikannut käsin useana iltana elokuun lopussa.



Jokseenkin kuumottava tilanne, kun kyseessä ei tosiaan ole JOULUkorttidesign. Joulukortit nyt menevät luonnollisesti kaupaksi, koska joulukortteja lähetetään paljon, vaikka postimerkin hinta onkin noussut pilviin (siis 1,50€, WTF?). No, jos taidekorttini eivät mene kaupaksi, olen onnellinen sadan postikortin omistaja. Niitä voi käyttää vaikka kauppalistapapereina. Tai ilahduttaa anonyymisti naapureita laittamalla kortteja heidän postiluukkuihinsa. Ei yhtään creepyä.

Jos sua kiinnostaa tutustua mun korttibisnekseen (ja TARROIHIN ja TAIDEPRINTTEIHIN), laita ihmeessä mun instagramini seuraukseen, niin näet, kun korttikauppa aukeaa. Mut löytää Instasta nimellä @1idiz ja taidetilini on @idizart. Ilmoitan molemmissa profiileissa, kun painotuotteet tulevat myyntiin!

Hei hei heinäkuu

Selvittiin heinäkuusta. Heinäkuu oli tapansa mukaan kiireinen ja tukalan kuuma. Nyt illat alkavat vihdoin hämärtyä, lämpötilat hiipivät kohti syksyn lämpötiloja, ja meidän talossa remontoidaan kylmäkellaria, ja meidän talon koko käytävä tuoksuu ihanasti kylmäkellarilta. Se on yksi mun lempituoksuistani, joten ei mitään kiirettä saada remppaa valmiiksi :D

Mulla on ollut aika paljon puuhaa, sillä vaikka heinäkuu menikin pääpiirteittäin lomaillen, oli mulla to do -lista aika pitkä. Oon autellut parasta ystävää ja velipoikaa heidän lähestyvien häidensä järjestelyssä: tehnyt vähän häägraffoja, auttanut parhaani mukaan istumapaikkakylttien alaosien käsittelyssä ja puuhaillut muutenkin vähän erilaisten käsitöiden parissa. Ja on ollut ihan todella kivaa!

Tässä pikakelaus heinäkuun läpi, koska heinäkuuhun kuului aika kivoja juttuja:



Heinäkuu starttasi alkuvuoden jännittävimmän aiheen äärellä, järjestin nimittäin parhaalle ystävälleni polttarit hänen opiskelukavereidensa kanssa. Polttaripäivän sää oli todella bueno, ohjelmat menivät ihan suunnitelman mukaan, ja porukka oli tosi kiva, vaikka en ollut ennen tavannut polttariporukkaa.



Tein heinäkuussa pitkästä aikaa ihan vain itsekseni päiväreissun Tampereelle karhunpäivän pakanallisiin myyjäisiin. Siellä oli ihana tunnelma! Usein tällaisissa tapahtumissa käydessä oikein häkeltyy sitä, miten paljon samanhenkistä porukkaa Suomesta löytyy. Näitä reissuja ehdottomasti lisää!




Heinäkuu on myös meille aika merkityksellinen kuukausi, nimittäin vietettiin häitä viime vuoden heinäkuun 28. päivä. Vietettiin paperihääpäivää Amarilloruuan, hääsoittolistan ja häissä olleen aikakapselin äärellä, ja oli kyllä tosi ihana päivä!

Meillä on arjessa aika vähän yhteistä aikaa (koska vuorotyö, epämääräinen päivärytmi ja erilliset harrastukset), niin on ihana pyhittää aina joskus päiviä sieltä täältä ihan vain sille, että ollaan kaksistaan.



Yksi heinäkuun kantavista teemoista oli myös kuivuus, ja sen vuoksi parvekekukkien hoito muuttui tosi akuutiksi, ja ylläpidettiin takapihalla olevaa eläinten juoma-astiaa. Ironisesti kyllä ei nähty juoma-astialle meneviä eläimiä heinäkuun helteillä yhtäkään, kun taas nyt, kun lämpötilat ovat laskeneet, käy juoma-astialla oikea kuhina. No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Miten sun heinäkuu sujui?

Taianomainen vaellus Joutsijärvellä

Kesä ja juhannus ovat pitäneet mut kiireisinä, ja on ollut todella hankalaa löytää aikaa istahtaa koneelle ja kirjoittaa blogiin. Tänään halusin nopeasti taltioida tänne meidän metsäretken kuvat, ja kertoa siitä samalla teille!

Lomailin juhannusviikon, joten heti loman alussa pakattiin rinkat ja lähdettiin eräretkeilemään Joutsijärvelle. Meillä oli suunnitelmassa kulkea 4 kilometrin merkitty luontoreitti Tuurunkankaan autiotuvalle ja palata seuraavana päivänä samaa polkua pitkin autolle. Se oli siis mulle ensimmäinen metsäretki, joka kesti yön yli. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelman mukaan.




Koska me varustauduttiin patikoimaan vain 4km/päivä, pakattiin rinkkoihin noin 10 litraa vettä ruuanlaittoa ja juomista varten, makuupussit ja reilusti evästä. Juhan rinkassa kulkeutui myös kätevästi retkikeitin.

Tuurunkankaan autiotuvalle päästessä huomattiin, että sinne oli majoittunut vanha kalastajamies pojanpoikansa(?) kanssa, jotka olivat tulleet rantaan moottoriveneellä. Heti rinkat pois ottaessamme poika tuli meitä tervehtimään ja sanoi meille, että olivat mökkeilleet jo pari päivää, ja aikoivat mökkeillä vielä pari päivää lisää.

Autiotuvat ovat tarkoitettu ainoastaan reitillä yöpyville patikoijille. Bongatessamme nämä lainamökkeilijät päätettiin yhdessä vaihtaa suunnitelmaa, koska ei haluttu olla tekemisissä tyyppien kanssa, jotka väärinkäyttävät tällaisia upeita autiotupia. Alkuun mietimme Sisälmystenlahdelle patikoimista, mutta ei uskottu, että jaksaisin seuraavana päivänä patikoida sieltä takaisin autolle, koska matka olisi niin pitkä. Patikoitiin siis takaisin autolle, ja ajettiin jonkin matkan päässä olevan Sisälmystenlahden kupeeseen.




Sisälmystenlahden läheisyyteen päästessä parkkeerattiin auto aivan törkeän huonokuntoisen metsätien levähdyspaikalle ja käveltiin siitä pari kilometriä mökille. Koska oltiin valmistauduttu (lähinnä mun ensikertalaisuuteni ja huonon polveni takia) patikoimaan huomattavasti vähemmän, alkoi siinä vaiheessa väsymys, nälkä ja koko ajan kasvava hyttysparvi lievästi ilmaistuna vituttamaan.

Onneksi autiotalo oli tyhjä ja siisti, Juhan virittämä Thermacell-hyttyskarkotin toimi ällistyttävän hyvin ja saatiin tehdä rauhassa ruokaa retkikeittimellä. Siinä vaiheessa iltaa kilometrejä oli kertynyt noin kymmenen, askelia melkein 24 000, ja oli kyllä kaikkensa antanut mutta onnellinen olo!




Autiotalon sijainti oli upea. Pienen kävelymatkan päässä oli Joutsijärven ranta, jonka yllä möllötti koko yön täysikuu, puucee oli siisti ja ehjä, ja juuri mitään muita ötököitä ei näkynyt, paitsi peukalonpään kokoisia, kapeita koppakuoriaisia, joista ei hirveästi harmia ollut.

Illan hämärtyessä kuunneltiin kuikkan laulua, bongattiin kiiltomato mättäästä ja käytiin molemmat metsäsuihkussa. Juha lämmitti pienen määrän vettä keittimellä ja sekoitti kuuman veden ämpärilliseen järvivettä. Yhdestä ämpäristä me molemmat peseydyttiin kätevästi, ja vaikka makuupussiin kulkeutui hiukan neulasia ja sammalta märkien jalkojen mukana, oli ilta tosi ihana ja taianomainen.

Jos tällaisessa metsässä ei pieni vaelluskärpänen pure, on kyllä ihme. Olen innoissani odottamassa seuraavaa metsäretkeä, ehkä joskus päästään kiertämään koko Joutsijärven pisin 27 kilometrin retkeilyreitti!





Tupa oli yöllä lämmin, koska Juha poltti sen pesässä jokusen puun. Heräiltiin puoliltapäivin, söin aamupalan ja pakattiin tavarat takaisin rinkkoihin. Koska kaikki vesi oli käytännössä loppu, rinkka oli hämmentävän kevyt edellisen päivän kymmenen kilon painolastiin verrattuna.

Sitten tallusteltiin takaisin autolle ja ajettiin kotiin tilaamaan kebabbia.

Kotiin päästessä laskin pelkästään takamuksestani 38 hyttysenpistoa.

Miten aloittaa joogaharrastus?

Ihanaa tiistaita ♥ Mulle on tullut tosi selviä merkkejä siitä, että muutaman viikon aikana unohduksiin painunut joogaharrastus kaipaa kipeästi herättelyä: torstaina tiputin kännykkäni hissikuiluun, ja edellispäivänä Juha heitti mua vahingossa kännykällään silmään. Silmännurkkaan on kasvanut komea mustelman koristama kuhmu, ja se jos mikä on selvä merkki universumilta, että nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni, alkaa nauttia kesästä ja jättää dataaminen vähemmälle.

Tasaisin väliajoin ajaudun keskustelemaan ystävien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa joogasta. Näissä keskusteluissa aina jossain vaiheessa ilmenee, että vaikka jooga kiinnostaa, sen aloittaminen tuntuu hankalalta. Ei tiedetä, miten eri joogalajit eroavat toisistaan, tai miten ensimmäiselle joogatunnille mennään. Saati sitten, että onko jooga itselle sopiva harrastus.

Koska aihe on hankalasti lähestyttävä, ja koska itse olen joogannut rutiininomaisesti nyt kolme vuotta, ajattelin avata sanaisen arkkuni ja kertoa, miten itse lähdin aihetta aikanaan lähestymään, ja mitä joogaharrastus on mulle opettanut.

1. Ihan alkuun tahdon muistuttaa, että kuka tahansa voi harrastaa joogaa sukupuolesta, painosta, uskonnosta, kunnosta ja venyvyydestä huolimatta. 
Joogasta on hyötyä kaikille, sillä se madaltaa stressitasoa, lisää venyvyyttä, vahvistaa luustoa ja vaikuttaa muutenkin positiivisesti terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Aloittelevan joogaharrastajan ei tarvitse olla kovakuntoinen, olla oman elämänsä zen-mestari tai venyä spagaattiin - venyvyys, lihaskunto, keskittymiskyky ja kehonhallinta lähtee kyllä kehittymään harrastuksen rutinoitumisen mukana.

On ehkä myös asianmukaista kertoa, että vaikka jooga on muinainen intialainen menetelmä, jooga ei ole ristiriidassa kristinuskon oppien tai muiden elämänkatsomusten kanssa. Joogaharjoituksessa ei palvota jumalia tai tehdä hindulaisia rituaaleja.



2. Helpoin (ja omasta mielestäni paras) tapa aloittaa joogaharrastus on joogan peruskurssi.
Erityisesti kansalaisopistojen joogakurssit ovat yleensä todella halpoja (Porissa Otsolan joogakurssi maksaa puolelta vuodelta vain noin 30 euroa), ja niissä perehdytään asioihin, jotka aloittelevan joogin on hyvä tietää. Lisäksi niissä kehitetään joogalle tärkeitä lihaksia sopivalla nopeudella. Joogasalien joogatunneilla yleensä oletetaan, että siellä kävijöillä on jonkinlainen tietopohja, ja siksi asioita selitetään vähemmän.

Yleensä joogakurssit alkavat vuoden alussa ja syksyisin, mutta jos nyt kesän tullessa joogakiinnostus on herännyt, monilla paikkakunnilla järjestetään kesäisin joogatunteja. Myös Porissa on kesällä ulkona tehtäviä joogaharjoituksia, erikoistunteja ja erilaisia jooga-iltoja. Kesäisin myös yksityisillä joogasaleilla on jonkinlainen kesäaikataulu, joissa pääsee ilmoittautumaan yhdelle tunnille kerrallaan.

Kesän joogatunneille kannattaa mennä ja kokeilla, olisiko joogaharrastus itselle sopiva. Jos siitä innostuu, syksyllä kannattaa ilmoittautua joogan peruskurssille!

3. Varusteet.
Kun lähdet ensimmäiselle joogatunnillesi, mukaan kannattaa ottaa oma joogamatto ja vesipullo. Aloittelevalle joogille sopii mikä joogamatto tahansa - ensimmäisen mattoni ostin kympillä Gigantista, ja olen joogannut sillä yli kolme vuotta. Vasta nyt, kun olen alkanut joogaamaan entistä enemmän ja ihastunut lämpöjoogaan, hankin itselleni uuden maton, joka on ympäristöystävällisempi, ja jossa on parempia ominaisuuksia.

Joogatunnille on hyvä ottaa mukaan myös villasukat, ja varmuuden vuoksi lämpimämpi paita, jos harjoituspaikka on kylmä. Näihin kannattaa varautua etenkin syksy- ja talvikuukausina - joskus kunnalliset joogatunnit järjestetään paikoissa, joissa ei ole otettu huomioon iltalämmitystä.

Lämpöjoogaan taas lämmikettä ei kaivata, mutta mukaan kannattaa pakata pieni hikipyyhe. Jos olet kova hikoilemaan, on maton päälle hyvä heittää iso pyyhe, niin hiki ei jää mattoon.

4. Kun menet ekaa kertaa joogatunnille...
... pukeudu joustaviin, mukaviin vaatteisiin.

... älä tupakoi juuri ennen tunnin alkua tai laita hajuvettä. Joogasalissa voimakkaat hajut saattavat häiritä muiden harjoitusta.

... syö kevyttä, helposti sulavaa ruokaa viimeistään tunnin ennen joogatuntia. Joogatunnista saa paljon enemmän irti, kun vatsa ei ole ihan täynnä.

... mykistä kännykkäsi, jos joudut ottamaan sen harjoitustilaan. Hiljaisessa joogasalissa myös värinähälytys kuulostaa todella ärsyttävältä.

... älä jätä kännykkääsi maton viereen niin, että näet siihen tulevat ilmoitukset harjoituksen aikana. Joogatunnilla on tarkoitus rentoutua, joten kännykkä on hyvä jättää kokonaan salin ulkopuolelle. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, jätä se laukkuun.

... ota rennosti. Jooga ei ole hampaat irvessä suorittamista, ja joogin ei tarvitse olla valmiiksi venyvä tai hyväkuntoinen. Tee juuri sulle sopivaa harjoitusta, äläkä vertaa itseäsi muihin joogaajiin.

... joogan kuuluu olla rankkaa, mutta sen ei kuulu olla kivuliasta. Jos jokin asana (=jooga-asento) sattuu, älä tee sitä. Kysy tunnin jälkeen opettajaltasi sulle sopivampaa vaihtoehtoista liikettä.

5. Kotijooga
Jos aikataulutetuille tunneille meneminen ei ole sulle jostain syystä mahdollista, joogaa voi harrastaa myös kotona. Youtubesta löytyy pilvin pimein joogaohjeita, joita seuraamalla saa tehtyä tosi kokonaisvaltaisen harjoituksen.

Kotijoogaa harrastaessa hyvä lisähankinta (vaikka kirjastosta) on joogan käsikirja, jossa kerrotaan tarkemmin, miten erilaisiin asentoihin mennään, ja miten ne vaikuttavat. Joogavideoilla ei yleensä asanoita hirveästi selitetä, ja joihinkin asanoihin mennessä voi itsensä loukata, jos ei tiedä, mitä tekee. Hyvä esimerkki tästä on hartiaseisonta, joka ei tosiaan ole aloittelijalle sopiva asento, mutta jonka joskus näkee joogavideolla.

6. Joogaopettajat
Joogaopettajilla on erilaisia opetusmenetelmiä. Jotkut opettavat maanläheisemmin ja reippaammin, keskittyen enemmänkin joogan keholliseen puoleen, kun taas jotkut joogaopettajat ohjaavat tunneillaan rauhallista, meditatiivisempaa joogaa, ja tähtäävät rentouttavaan kokonaisuuteen. Itselle sopivin opettaja löytyy käymällä useamman joogaohjaajan tunneilla.

Kun itse aloitin säännöllisen joogaamisen mulla kävi käsittämättömän hyvä tuuri. Löysin just mulle sopivan opettajan kertaheitolla, ja käyn vieläkin pari kertaa viikossa hänen tunneillaan. Joillakin ei ole näin hyvä tuuri, ja sopivan tyypin löytämiseen menee enemmän aikaa. Kokeilkaa rohkeasti, ja käykää paljon erilaisilla tunneilla. Sopivin kompo löytyy kokeilemalla!

7. Joogalajit
Joogatyylejä on myös tosi paljon erilaisia. Itselleni tutuimmiksi ovat käyneet lämpöjooga, yin ja flow.

Lämpöjoogassa joogasali lämmitetään n. 30-35 asteiseksi. Lämpö tukee lihasten rentoutumista, ja nopeuttaa huomattavasti venyvyyttä ja tasapainon kehittymistä. Lämpöjooga myös nopeuttaa aineenvaihduntaa tehokkaasti. Lämpöjoogaan voi sekoittaa erilaisia tyylejä, esim perusjoogaa, yiniä tai flow-joogaa.

Yin on todella rauhallista ja rentouttavaa joogaa. Siinä asetutaan kehoa venyttäviin asentoihin keskimäärin kolmeksi minuutiksi, niin venytys pääsee pureutumaan syvempiin kudoksiin kuin perusvenytyksissä. Kehoa tuetaan asentoon huovilla, joogatiilillä tai bolstereilla, niin keho saa rentoutua täysin venytykseen. Yinjooga sopii erityisen hyvin joogaajalle, jolla on ongelmia venyvyyden kanssa.

Flow on taas todella erilainen harjoitus. Siinä on enemmän liukuvia, tanssia muistuttavia liikeratoja, ja siinä jokainen saa työstää liikkeitä omalle keholleen sopivimmalla tavalla. Liikkeille siis annetaan raamit, ja joogit saavat niiden puitteissa löytää omasta kehostaan sopivimmat liikeradat. Flown taustalla on usein musiikkia, joka auttaa keskittymään liikkeeseen.

Monilla joogasaleilla on nettisivuillaan listattuna lyhyitä kuvauksia tarjoamistaan joogatunneista. Jos jokin joogatyyli erityisesti kiinnostaa, kannattaa mennä rohkeasti kokeilemaan!



8. Tutustu joogan filosofiaan
Vaikka nykyisin joogaa pidetään ennen kaikkea liikuntamuotona, joogaan liittyy todella vahvasti filosofinen puoli. Se on läsnä jokaisessa harjoituksessa, vaikka sitä ei ehkä itse tajuakaan. Joogafilosofiaan liittyy itsensä, kehonsa, puutteittensa ja muiden ihmisten hyväksyminen, läsnäolon merkitys, materialistiseen maailmaan kriittisesti suhtautuminen, ja tietynlaisesta kärsimyksestä eroon pääseminen.

Olen käynyt muutamia kertoja Porin Hyvinvointicenterillä joogafilosofialuennoilla, ja saanut niistä paljon eväitä sekä joogaharjoitukseen että jokapäiväiseen elämään. Joogafilosofialuento saattaa kuulostaa puuduttavalta, mutta todellisuudessa kyseessä on rento kokoontuminen, jossa saa makoilla joogamatolla bolsterin kanssa, ja samalla keskustellaan arkipäiväisin esimerkein siitä, miten joogan opit vaikuttavat nykyaikana. Filosofia-asian päätteeksi tehdään kevyt joogaharjoitus. Se on ihana tapa aloittaa päivä!

Jos kotikaupungissasi joogasali filosofialuentoja järjestää, kannattaa niille ehdottomasti mennä käymään avoimin mielin!

♥ ♥ ♥

Oletko sä kokeillut joogaa, tai oletko harkinnut joogaharrastuksen aloittamista? Tai jäikö jokin tässä postauksessa mainittu juttu askarruttamaan? Kerro ihmeessä omista joogakokemuksistasi kommenteissa!

Haluatko tietää lisää? Näistä löytyy lisätietoa:
- Maailmanpuu podcast
- Mitä vartalolle ja mielelle tapahtuu, jos joogaa joka päivä kuukauden ajan? Testasimme!
- What Is Yoga?! (Its History & How It Benefits Us)

Villiyrtit, tatuointi ja muita kesäisiä

Mun sinitiaistatuointini on parantunut! Sinitiaistatuoinnistani en ole täällä blogin puolella vielä puhunutkaan, mutta mua instassa seuraavat ovat nähneet siihen liittyviä päivityksiä kevään aikana useammankin. Sinitiainen on mulle tosi harvinaisen merkityksellinen, ja mun ihka ensimmäinen värillinen tatuointini, jonka takia kuumottelin paranemisaikaa etukäteen. Onneksi kuitenkin tirppa sai asettua kaikessa rauhassa ennen kesäaktiviteetteja!



Mulla oli mun elämän merkityksellisin vuoropuhelu, kun viheltelin parvekkeella naapuripihlajaan jämähtäneen punatulkun kanssa kilpaa. Viheltely kesti useamman minuutin, ja tulkku tuntui tuijottavan mua epäluuloisesti, kun yritin matkia sen kimakkaa kutsuviserrystä Juhan polttaessa sikaria vieressä. Nyt, kun punatulkun laulun tunnistaa, ollaan huomattu, että se on meidän pihapiirissä päivittäin. Se oli kyllä erityinen, ihana ilta!



Oon viettänyt paljon aikaa mökillä saunoen ja itikoita pakoillen. Tatuoinnin parantuessa vietin pari kuukautta saunalakkoa, ja kun hoksasin tatuoinnin asettuneen, aloin saunoa oikein olan takaa. Kerran päädyin perheen mökille viikonlopunviettoon ennen ketään muuta, ja ajattelin hetkisen nauttia ulkoilmasta. Nautiskelun teki ihan mahdottomaksi mäkäräisparvi, joka lähti mua heti varjostamaan, kun nousin Ladasta. Kiipesin kalliolle, katsoin säärissäni kuhisevaa ötökkälaumaa ja lähdin aika nopeasti sisälle mökkiin. Seuraavalla kerralla otan mukaan Offia.



Keräsin mökkireissulla nokkosia kuivattavaksi. Tämä on ollut mun summer bucket listalla jo kolme vuotta, ja vihdoin olin tarpeeksi ajoissa liikkeellä! Nokkosiahan kannattaa kerätä alkukesästä ennen niiden kukintaa, ja jotenkin havahdun villiyrtteihin kesän puolessa välissä. Ehkä tänä vuonna saa kerättyä myös vähän kuusenkerkkää kuivatukseen?

Miten sun kesä on startannut?

7 asiaa häistä, jotka tajuttiin vasta häiden jälkeen

Kesä lähestyy, joten myös kesähäät alkavat olla ajankohtaisia. Meidän häitä juhlittiin viime heinäkuussa, ja meidän hääpäivä oli aivan täydellinen. Häiden jälkeen on kuitenkin tullut joitakin asioita mieleen, jotka olisi voinut hoitaa toisin. Ne olivat just niitä juttuja, joita ei osannut ennen hääpäivää edes ajatella.

Tänään haluan jakaa ne kanssanne, jotta osaatte näihin asioihin valmistautua!

1. Ennen häitä kerro suoraan läheisillesi, jos et halua puhua juhlavalmisteluista heidän kanssaan. 

Oli todella stressaavaa, kun järjestelyjen ollessa täydessä vauhdissa jouduin vastaamaan päivittäin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "olethan jo". Kieltävä vastaus tuntui uuvuttavalta, ja johti yleensä aina jonkin asteiseen nuhteluun, kun jotain tärkeää on vielä hoitamatta. Häävalmistelujen aikana on oikeasti tärkeää pystyä irtautumaan kaikesta siitä kaaoksesta, joten vieraillessasi ystävän tai perheesi luona tällaiset keskustelut eivät todellakaan helpota häästressiä.

Toki satunnaiset checkingit ovat tervetulleita. Tällaisia varmistuksia kannattaa ehkä pitää kerran kuussa, niin kaikki varmasti tulee tehtyä.

2. Onnittelukierros, jossa vieraat tulivat luoksemme yksitellen käteltäväksi / halattavaksi, oli ehdottomasti paras tapa aloittaa hääjuhla. 

Onnittelukierros oli ihanan rauhallinen hetki, jossa ehdittiin vaihtaa jokaisen vieraan kanssa pari sanaa. Hääjuhla oli sen verran tapahtumarikas, ettei kaikkien kanssa ehditty olemaan tasavertaisesti jutuissa. Oli ihanaa, että ennen ruokailua ja ohjelmaa saimme katsoa kaikkia vieraitamme silmiin ja halata!

3. Häävalokuvat ovat ainoa konkreettinen muisto päivästä, satsaa niihin! 

Oon niin onnellinen, että tajuttiin hääkuvaajan merkitys ennen häitä, sillä ollaan katseltu hääkuvia tosi usein, ja näytetty niitä myös ystäville ja sukulaisille. Ne ovat aivan täydellisiä, ja niihin on ikuistunut hääpäivän fiilis! Ilman hääkuvaajaa meille olisi jäänyt päivästä käteen kourallinen kännykkäkuvia. Niiden kanssa muistelu ja fiilistely olisi ollut huomattavasti suppeampaa.

Hääkuvaajana meillä oli ihana Milla Grönman, ja tämän postauksen kuvat ovat hänen käsialaansa! ♥

4. Videoi puheet! 

Tämä jäi meitä harmittamaan. Muistetaan, mistä aiheista puheet koostuivat, mutta kerran kuultu puhe ei jää hirveän tarkasti mieleen. Puheet ovat ainutlaatuinen osa hääpäivää, joten ne on hyvä myös ikuistaa.

5. Jos tanssitte ensitanssin, on hyvä tarkistaa biisin kesto etukäteen.
Me ei olla tanssi-ihmisiä, mutta haluttiin perinteinen ensitanssi osaksi hääohjelmaa. Biisiä valitessa haluttiin hidas, romanttinen kappale, joka sopisi tällaisille kokemattomammillekin tanssioille. Meidän biisiksi valikoitui Ed Sheeranin Perfect, ja treenasimme tanssia kerran hääpäivää edeltävänä yönä. Hääpäivänä ensitanssin koittaessa järkytyttiin sitä, miten yllättävän pitkältä biisi tuntui, ja jälkikäteen tajuttiinkin, että valittiin melkein viiden minuutin kappale. Hiukan lyhyempi olisi ollut riittävä, etenkin, kun meinasin jatkuvasti liukastua hameeni helmaan ja Juha talloi mun paljaita varpaita. No, saatiinpahan nauraa!

6. Kimpun- ja sukkanauhanheittoa kannattaa treenata etukäteen.

Meillä kimpunheitto meni vähän vihkoon.

7. Häissä kaiken ei kuulu mennä täydellisesti. 

Tuhosiko sulhanen kenkänsä matkalla kirkkoon? Liukastuitko ensitanssin aikana mekkoosi, ja heitit näyttävän spagaatin? Tai onko sukulaissetä juonut itsensä humalaan ja iskee epätoivoisesti morsiusneitoja? Kaiva kännykkä esiin ja videoi tilanne! Kaikenlaiset odottamattomat sattumukset tuovat persoonallisuutta ja muistettavuutta hääjuhlaan. Älä siis stressaa aikatauluista, siirtymisistä tai mistään muustakaan, vaan nauti teidän tärkeästä päivästä!

♥ Kaikki postauksen kuvat ovat Milla Grönmanin ottamia! 

♥ Lisää hääpostauksia löydät täältä!