Projektina tatuointihiha

Mun on pitänyt kirjoitella tänne muistiin fiiliksiä mun hihaprojektistani, mutta jotenkin inspiraatio postauksen tekoon on laahannut. Pari eri versiota postaksesta jo hahmottelinkin, mutta ne päätyivät hylättyihin luonnoksiin, sillä niistä ei tullut "tarpeeksi kiinnostavia". Nyt kuitenkin haluan ottaa aiheen uudestaan käsittelyyn, sillä sain just varattua itselleni tatuointiajan, jossa tätä projektia jatketaan!

Oon miettinyt tatuointihihan hankkimista jo useamman vuoden. Ekan kerran ajatus hihatatuoinnista hiipi mieleen, kun jouduin päättämään unelmatatuoijani Fukarin tatuoinnin paikan vuonna 2017, kun puolalainen taiteilija tuli vierailemaan Suomeen. Fukari on ollut mulle teini-iästä asti iso inspiraation lähde, ja iso syy sille, miksi itse piirrän vielä tänäkin päivänä. Halusin jotain isoa, sillä tiesin kyseessä olevan once in a lifetime -tilanne. Mietin pääni puhki, ottaisinko häneltä kuvan reiteen vai käsivarteen. Silloin en yhtään tiennyt, mitä muuta käsivarteeni haluaisin ja kyseessä oli mun toinen tatuointi, joten päädyin ottamaan kuvan reiteen. Se oli hyvä päätös. Hihaprojektin teema konkretisoitui vasta viime vuonna, eikä reidestäni löytyvä Cubone olisi sopinut kokonaisuuteen yhtään.

Tatuointikokonaisuuksien teemat on mulle tärkeämpiä kuin yksittäisten tatuointien merkitykset, ja mulla menikin yli kaksi vuotta siinä, kun mietin, minkä teeman ympärille halusin lähteä rakentamaan mun hihaani. Viime vuonna tajusin, että mun kiinnostukseni okkultismiin, noituuteen ja vanhoihin uskomuksiin tarjoaisi sopivan synkän ja laajan aihepiirin patch work sleeveen. Aloitin hihaprojektin pikkuisella lakanakummituksella, ja löin mielessäni teeman lukkoon. Kummitus pohjautuu mun omaan piirrokseeni, ja sen on tehnyt Fera Obscura viime vuoden marraskuussa.

Totuttelin näkyvämpään tatuointiin jonkin aikaa, ja tämän vuoden maaliskuussa hiha täydentyi loitsupullolla. Mun visiot tatuoinnista oli huomattavasti tylsemmät ja kunnianhimottomammat, mutta onneksi olin ottanut ylimääräistä valuuttaa mukaan, olin avoimin mielin ja Blackcap Tattoon Kertun kanssa keskusteltiin design ja asettelu uusiksi. Loitsupullo on ehdottomasti yksi mun lempitatuointeja, ja toi korpin jalka, joka oli kokonaan Kertun idea, on mun lempiyksityiskohta kaikista mun tatuoinneistani.

Miten projekti sitten tästä eteenpäin jatkuu?

Mikäli sikäli korona ei sekota suunnitelmia, menen Kertun piinapenkkiin taas ensi vuoden maaliskuussa. Kerttu vierailee silloin Jyväskyläläisessä tatuointiliikkeessä, ja matka Porista sinne on vähän inhimillisempi kuin Kertun kotistudiolle Ouluun. Tarkoituksena olisi täyttää loitsupullon yläpuolelle jäänyt tyhjä tila kyykäärmeellä. Käärmeet on Suomen vanhoissa uskomuksissa tosi keskeisiä hahmoja, ja erityisesti kyykäärme on tosi väärinymmärretty eläin. Kyykäärme on ollut mun to-do-listallani viime vuoden kesästä asti, ja tiedän, että se täyttää ton osan käsivarresta tosi kivasti.

Käärmetatuoinnit tuntuu tällä hetkellä olevan tosi haluttuja, ja toivon, että se on merkki siitä, että käärmeiden turha demonisointi olisi loppumassa. Fiilistelen myös isosti Big Brotherissa olevaa käärmemies Timoa, joka lähti taloon tavoitteenaan tuoda tietoisuutta käärmeistä ohjelman katsojille. Oon viime kuukausina myös nähnyt ennätysmäärän kyykäärmetatuointeja somessa ja kuullut useammalta tyypiltä, että tää olisi niitä puhutteleva aihe, onneksi tää aihe on tosi muuntautumiskykyinen, ja jokainen kyykäärmetatuointi on varmasti uniikki.

Muita ideoita, jotka toistaiseksi ovat vain ideoita, olisi ottaa kaikkinäkevää silmää kyynärtaipeen yläpuolelle ja ouija-laudan planchettea sisähauikseen. Tietty ideat ovat vain ideoita, ja ne saattavat muuttua vielä moneen kertaan ennen kuin lyön niitä päässäni lukkoon, ja varaan aikaa sopivalle artistille.

Tyylillisesti mun tarkoitus on ottaa tähän hihaan enimmäkseen neo traditional -matskua synkeissä sävyissä, ja laittaa väleihin ehkä vähän blackworkkiä. Tahdon myös täyttää käsivarren yläosan ensin, ja vasta sitten mietin käsivarren alaosaa. Sillä tavoin saan totuteltua tähän näkyvämmin, raskaammin tatuoituna liikkumiseen ennen kuin otan kuvia, joita ei saa isolla T-paidalla piiloon. 

Millaisia tatuointeja sulta löytyy? Onko sulla suunnitelmissa hihatatuoinnin ottaminen, tai oletko sellaisen itsellesi jo hankkinut? Olisi kiva keskustella aiheesta lisää kommenteissa!

Korvien venyttäminen vasta-alkajana

Aloitin pitkän harkinnan jälkeen korvieni venyttämisen. Oon ainakin kymmenen vuotta ihastellut venytettyjen korvien estetiikkaa, ja oon tutustunut venytystekniikkoihin ja hoito-ohjeisiin jo parin vuoden ajan. Nyt, kun nettikaupat ovat pullollaan kristalli- ja puukoruja venytettyihin korviin ja venytystarvikkeita myydään all-in-one -tyylisissä pakkauksissa, päätin, että nyt on hyvä hetki tähän projektiin.

Toki asiaan saattaa vaikuttaa se, että loppukesästä koronatilanteen taas huonontuessa kotona vietetyt tunnit alkoivat tuntua pitkiltä. Kaipasin jotain tekemistä ja seurattavaa, ja mikäs sen parempi, kuin vihdoin ottaa käsittelyyn mun 21 vuotta vanhat, arpeutuneet ja kärsineet korvalävistykseni. Viimeisen tuuppauksen teki se, kun mulle sanottiin, että älä vain aloita, venytetyt korvat on rumat :D

Oon aina tuskaillut korvalävistysteni kanssa, ja ne ovat aiveuttaneet mulle paljon päänvaivaa. Ampumalla tehdyt lävistykset olivat ihan normijuttu ysärilapsille, mutta kuten moni meistä nykyisin tietää, se ei ole millään tavalla turvallinen tai terveellinen tapa lävistää. Olin 5-vuotias, kun sain korvikset, ja mun lävistykset ovat vuosien saatossa kasvaneet kieroiksi, niiden takaosa on täynnä arpeumaa, joka on tehnyt korun laittamisesta mahdottoman tehtävän, ja ne ovat olleet aina tulehdusherkät. Korvakorun vaihdon jälkeen korvat punoittivat ja turposivat vähintään vuorokaudeksi, enkä siksi ottanut venyttämistä hirveän tosissani aluksi. Ajattelin, että korvat saattaisivat ottaa venyttämisestä tai materiaalista nokkiinsa, ja olin valmis lopettamaan venytysprosessin heti, jos korvat alkaisivat protestoimaan.

Aloitin venyttämisen 2. syyskuuta 1,6 millin venytyskorulla, ja nyt, marraskuun alussa, oon päässyt kokoon 8G, eli 3 milliä. Tässä kokoluokassa muutos ei ole hirveän silmiinpistävä, mutta itse näen eron kokojen välillä. Mulla on käytössä kirurginteräksestä tehty venytyssetti, johon kuuluu tapers-kiilat ja single flare plugit. Näiden lisäksi hankin heti alkuun käyttööni jojoba-öljyä, jota pyrin käyttämään pari-kolme kertaa viikossa ja aina venyttäessä. Kiilalla venyttämisestä kuulee usein negatiivista kommenttia, mutta se on mun kokemukseni mukaan mun arpeutuneille korvilleni paras tapa pienien plugien kanssa.

Venytän maksimissaan millin kuussa, ja lykkään venyttämistä, jos taperssin käyttö aiheuttaa yhtään kipua. Viiden millin kohdalla saan vihdoin käyttöön painavammat lasiplugit, joiden kanssa venyttämisen pitäisi helpottua. Painava koru auttaa kudosta venymään aina, kun koru on käytössä, ja lasi on materiaalina tosi allergisoimaton ja hygieeninen.

Mutta miten venyttäminen on mennyt, mitä oon oppinut, ja mikä on yllättänyt?

- Mun korvani eivät ole ikinä tuntuneet näin terveiltä kuin venytettyinä. Koru sujahtaa paikalleen ilman, että mun täytyisi väännellä reikää kohdilleen, taustan arpikudos ei ole enää tiellä korua laittaessa ja korvat eivät enää satu. Aikaisemmin korvat kipuilivat erityisesti nukkuessa, nyt maatessa korvassa ei ole mitään tuntemuksia.

- Venyttäminen on paljon kivuttomampaa kuin mitä odotin. Toki aina sanotaan, että venyttämisen ei kuulu sattua, mutta luulin, että se tuntuisi prosessina epämukavammalta. Toki mun arpeuman takia lävistys on herkkä, ja venyttäessä plugin laitto kiilan jälkeen on tosi hankalaa, koska arpikudos kiristää lävistyksen takaosan etuosaa kireämmäksi, mutta taperssin käyttäminen ei ole ollut millään mittapuulla kivuliasta.

- Mulle ei ole myöskään tullut hinkua lähteä hosumaan. Kun aloitin venyttämisen moni omia korviaan venyttänyt varoitteli, että aika nopeastikin alkaa turhautua venytystahtiin, ja sitten hosuessa saattaa tulla blowouttia tai repeämää. Musta venyttämisprosessi on aika nahkeaa, koska mun sorminäppäryys ei riitä siihen, että saisin öljytyn kiilan vaihdettua öljyttyyn koruun kireässä lävistysreiässä (miks tää kuulostaa mun päässäni jotenkin sopimattomalta?). Koska korun vaihto on niin ärsyttävää ja mulla saattaa mennä siihen useampi tunti, odottelen mielelläni, että korva on täysin tottunut vanhaan kokoon ja sitten vasta lähden kokeilemaan isompaa kokoa. Milli kuussa on mulle erittäin sopiva tahti tähän mennessä, ja jos jossain vaiheessa nopeus hidastuu, on sekin mulle ihan fine.



- Järkyttävin löydös tässä hiljattain oli se, kun katsoin Pahalapsen Youtube-videota venytyksistä, ja opin, että akryylikorut saattavat aiheuttaa syöpää. Ennen venyttämistä käytin vallan akryylistä tehtyjä "feikkivenytyksiä", joissa kaksi ympyränmuotoista akryylilaattaa oli kiinni toisissaan kapealla metallikepillä. Ne olivat ainoat korut, joita pystyin suhtkivuttomasti käyttämään. Ihmettelin niitä käyttäessäni aina, että miksi iho reagoi niihin niin pahasti; muutaman päivän käytön jälkeen korviksen ympärillä näytti olevan märkivä palovamma, mutta selitin sen itselleni niin, että koru vain hautoo ihoa ja siksi se ärtyy. En aio enää ikinä ostaa mitään akryylistä valmistettuja koruja, ja haluan myös jakaa tästä tietoisuutta muille. Jos akryylikorut reagoivat sun ihosi kanssa huonosti, hävitä ne ASAP, ja hanki paremmista materiaaleista valmistettuja koruja tilalle.

- Kun aloittelin venyttämistä, ajattelin, etten mä ole yhtään ear weight -tyyppi. Ear weight -korut on korvaan laitettavia, roikkuvia koruja, jotka on yleensä normikoruja painavampia. Nyt, kun olen selaillut Etsyn koruja, oon alkanut lämpeämään ajatukselle, ja mua viehättää erityisesti kivistä tehdyt painokorut. Sattaa olla, että niitä tulee enemmänkin käyttöön, kun vain pääsen lähemmäs tavoitekokoa.

Siinä kai tällä kertaa tärkeimmät. Projekti on hyvällä mallilla, takapakkia ei ole vielä tullut, ja vuoden loppuun mennessä mun pitäisi olla aika lähellä puolta väliä, eli viittä milliä. Eihän nämä tosi pienet koot vielä näytä juuri miltään, mutta oon itse tosi tyytyväinen siihen, miltä korvikset tälläkin hetkellä näyttää!

Onko sulla omakohtaista kokemusta lävistyksen venyttämisestä? Ootko joskus miettinyt venytysten hankkimista, mutta se on jäänyt? Ja jos venytit joskus 2005-2010 aikoihin, kun informaatiota ei ollut niin paljon jaossa, menikö ihan putkeen? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia kommenteissa!