01 maaliskuuta 2017

Helmikuussa ilahdutti x 10

Helmikuu on siitä jännittävä kuukausi, että se saapuu aina ihan arvaamatta ja loppuu ennen kuin siihen ehtii oikein asennoitua. Helmikuun alussa aloittamani Ilahdutti-sarja saa nyt jatkoa, sillä on aika kerrata, millä jutuilla oli positiivinen vaikutus mun helmikuuhuni;



Tasa-arvoisen avioliittolain hypetys ennakkoon ja tietenkin lain voimaantuleminen  Tänään on se suuri päivä, kun lakimuutos astuu voimaan ja olen valtavan onnellinen jokaisen ihmisen puolesta, jonka elämää tämä asia jollain tavalla koskettaa! (Olen muuten tehnyt päätöksen, etten lue tätä asiaa koskevien uutisten kommentteja. Niistä tulee vain paha mieli, kun saa muistutuksen siitä, millaisia keskiajalle jääneitä ja kapeakatseisia yksilöitä täältä kotisuomestakin löytyy.)

Kolmas vuosipäivä. Me tavattiin Juhan kanssa ensi kerran irl helmikuun 7. päivä 2014 Yyterissä. Vaikka Juhan suunnittelema Yyterivisiitti menikin perseelleen kylmän sään takia, jatkettiin iltaa läheisellä Teboililla. Nyt ollaan oltu kolme vuotta kimpassa ja juhlistettiin merkkipaalua käymällä ulkona syömässä ♥

Auringon pilkahtelu. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!




Syntymäpäivien vietto. Helmikuussa on syntynyt kaksi ihanaa ihmistä, joiden synttäreitä myös tavan mukaan juhlistettiin. Ensimmäisenä oli hyvä ystäväni, jonka synttäreitä juhlittiin Singstaria laulamalla, hyvää ruokaa syöden ja baariin mennen, ja toisena oli tietenkin Juhan synttärit. Heliumilmapalloja, suklaakakkua ja kotoilua, huikea ilta!

Rahan takii, Tahdon rakastella sinua ja Sitä säät mitä tilaat. Helmikuussa julkaistiin sellaisia biisejä, että oksat pois! Odotan innolla, millaista musiikkia tähän vuoteen mahtuukaan.

 Tatuointiunelmat ♥ Olin yhteydessä erääseen puolalaiseen tatuoijaan, joka matkustaa kesällä Helsinkiin, ja sain kuin sainkin häneltä vastauksen pitkän odottamisen jälkeen! Vielä ajanvarausta ei ole lyöty lukkoon, mutta toivon todella, että onnistumme pääsemään yhteisymmärrykseen ja saan kesällä hieman koristusta jalkaani! Tätä olen odottanut jo pari vuotta!




Penkkarit! Menin katsomaan tänä(kin) vuonna penkkareita äitini kanssa, sillä pikkuserkkuni oli auton lavalla vihtomassa. Yksi niistä harvoista syistä, miksi kadun sitä, etten mennyt lukioon, on juurikin penkkarit ja muut opiskeluperinteet, joita amiksessa ei järjestetä. Tuollaisiin juttuisin vain tiivistyy niin paljon positiivista energiaa.

Helmikuu oli myös hyvä bloggauskuukausi. Jotenkin inspiraatiota oli ihan eri tavalla kuin tammikuussa.

Kuntosaliharrastus ja jooga. Aurinkoinen sää saa mut hirveän energiseksi ja olen jaksanut harrastaa liikuntaa ihan eri tavalla. Jaksoin jopa lähteä tuiskusta ja kylmästä huolimatta pulkkamäkeen laskiaisviikolla, ja siitä saan kyllä kiittää liikuntaharrastustani. Ilman sitä pulkkailu olisi voinut ottaa liian koville :D

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä; Ali Jahangiri. Kävin katsomassa hänen stand up -esitystään kahden hyvän ystäväni kanssa, ja täytyy sanoa, että ihan mieletön tyyppi! Menen kyllä katsomaan uudestaankin, jos tilaisuus tulee vastaan!

10 kommenttia:

  1. Tämmöiset postaukset ovat niin parhaita, tuli hyvä mieli tästä itsellekin! Ihana blogi sinulla, jään seurailemaan! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaussarja, tällaisista postauksista tulee aina hyvä mieli! Vähän siistiä, että kävit katsomassa stand-upia. Olisi mukavaa päästä käymään sellaisessa! :)
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! :) Tuo stand up -keikka oli kyllä tosi mielenkiintoinen kokemus, suosittelen lämpimästi menemään, kun tilaisuus tulee.

      Poista
  3. Penkkarit on siitä hauska, että se riemukas, värikäs ja äänekäs slaissi, joka ulkopuolisille välittyy, on vaan pieni osa koko kokonaisuutta. Se vaati paljon valmistelua ja viimeinen ilta ennen penkkareita venyi myöhäseks. Kuitenkin herätys seuraavana aamuna soi useammilla jo 4-5 välillä, jotta ehti tehdä asuun sopivat maskeeraukset ennen kuin piti jo taas kiirehtiä koululle tekemään loput valmistelut. Ainakin meidän koululla on ollut perinteenä että opettajat haetaan kouluun ja niille tarjoillaan aamupalaa, joten siellä me oltiin häsäämässä jo ennen kukonlaulua. Yksi opettaja haettiin potkukelkalla :D

    Kaikki oli todella väsyneitä. Päivä oli enimmäkseen odottelua. Abit oli jaettu ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli luokkahuone, jossa alempien vuosien opiskelijoille järjestettiin ohjelmaa. Siinä istuskeltiin aamupäivä ja odoteltiin uusia ryhmiä saapuvaksi. Päivä huipentui lukion puolella ohjelmaan auditoriossa. Näytettiin kuvaamamme abivideo.

    Sitten päästiinkin heilumaan huulipunien kanssa peruskoulun puolelle, mutta kas, se ei ollu enää sitä riehakasta juoksemista ja yläasteelaisten koristelua huulipunan kanssa, koska tiukentuneet säännöt ja ei saa sutata jos joku kieltää ja... Minun yläaste aikanani allergikot piti lappua (kiinnitetty esim. pipoon tai paitaan), että ei saa sutata ja syy oli mun mielestä ihan ymmärrettävä. Nyt oli kuitenkin vähintään puolet oppilaista päättänyt etteivät tahdo moiseen touhuun mukaan.

    Jep ja rekkasekoilu. Hyvällä mielellä nouset rekan kyytiin ja odotat pääseväs jakamaan hyvää mieltä karkkien muodossa..pientä piikittelyä unohtamatta, koska onhan nyt esimerkiks amiksille pakko jostain kuittailla. Ei kuitenkaan yhdestäkään suusta mitään niin pahaa päässyt, että ois ollu oikeutettua viskoa rekkaan karkkien vaihdossa kiviä, lumipalloja ja muuta mukavaa. Kuulemani mukaan se on kuitenkin ihan normaalia, että sinne moisia viskotaan ja niin viskottiin meilläkin. Kukaan ei onneksi loukannut, yhdellä ois napahtanu kivi silmään, jos asuun kuuluneet aurinkolasit ei oia dodgennu.

    Ja kaiken tän riemun jälkeen tunti aikaa ajaa kotiin ja pakata kamat,ennen kuin pitää olla taas koululla, josta lähti bussikyyti abiristeilylle. Muistan kuinka poikki olin kun pääsin kotiin. Lösähdin sängylle ja teki mieli perua koko risteily. En perunut, mutta onneksi oli deluxe hytit, me kun oltiin hyttikaverini kanssa varmaan jo kympin aikaan kattomassa piirrettyjä sängyssä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika jännittävältä :D Pari peruskoulun aikaista kaveria on kanssa kertonut omia kokemuksiaan penkkareista ja valitteli silloin väsymystään, ja vaikka kuinka hektiseltä, kylmältä ja brutaalilta toi tuntuukin, se on kumminkin tapahtuma, jonka muistaa lopun elämää (ja aikahan kultaa muistot). Amiksessa toisinaan tuntuu kaikki niin tasapaksulta ettei sieltä jää sellaisia kouluun liittyviä muistoja kovinkaan montaa.

      Kaikki "en muista koulusta mitään" -angsti kumminkin liittyy vaan autopuolen kokemuksiin :D Meen graafisen suunnittelun luokka oli sen verran eeppinen, että sieltä varmasti jää muistoja vielä pitkäksi aikaa! :D

      Poista
    2. Ja toi holhoominen on kyllä mennyt vähän liian pitkälle. Pieni huulipuna naamassa kuuluu yläasteeseen eikä varmastikaan tee kellekään mitään pahaa (ellei tosiaan oo allergioita). Tänä vuonna nousi haloo ettei karkkeja saisi enää heitellä, kun "se johtaa vaaratilanteisiin, kun lapsen kalastaa karkkia autoteiltä". Enemmän ne aikuiset hyppivät sinne autojen sekaan ja yksi rekkakuski oli sanonut haastattelussa, ettei se ole ikinä kuullut, että penkkareissa olis ollut karkkien takia läheltäpititilannetta :D

      Poista
  4. Lukiossa oli kyllä paljon mieleenjääneitä tapahtumia, penkkarit on vaan yks, sit oli vielä 100 päivää, karonkka jne. Myös joulujuhlat oli meillä oppilaiden järjestämiä ja kävin joihinkin häppeninkeihin osallistumassa vielä lukioni jälkeenkin ja aina ne oli hauskoja eikä pakkopullaa :D

    Mutta joo tuo, mä muistan yläasteella penkkarit ja sen kuinka hauska ja piristävä irtiotto opiskelusta se oli, kun yhtenä päivänä saikin juosta huulipuna kädessä hyökkääviä abeja karkuun (vaikka oikeasti toivoi jäävänsä kiinni) ja päivän päätteeksi esitellä "taisteluarpensa" irc-galleriassa kuvan muodossa. Varsinkin kun lukiossa oli joku tuttu ja tiesi jo etukäteen olevansa target1. Mistäköhän se johtuu, että se nykyään ei olekaan enää monista niin hauskaa? Onko maailma liian pinnallinen ja huulipunajäljet ei sovellu päivän lookkiin?

    Muistan joltain vuodelta myös hysteriaa siitä, kuinka lapset saa kaikki mahdolliset pöpöt popsiessaan maahan viskottuja karkkeja.. Ilmeisesti vastustuskyvyn kehittyminen oli tuona vuonna ihan huuhaataa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä suurin ongelma tossa huulipunasuttaamisessa on nykyisin se, että niiden yläasteikäisten tyttöjen arkinaama maksaa yli viiskymppiä, eikä niiden "on point" meikkiä saa tuhota :D Mut luulis silti, että siitä sais kivan instakuvan? Pitäskö pitää joku mielenosoitus aiheella vanhanajan penkkarit takas?

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥