Omituisimpia sisustuselementtejä

Moikka, ihanat ♥ Mä olen viikonlopun ylitse kelaillut jotain kivaa postattavaa, joka helpottaisi mun hääkutsupostauksen julkaisupaineita. Kutsujen ulkoasua käsittelevän postauksen julkaisen pikimmiten, kun vain voin olla varma, että kaikki kutsut on menneet perille. Laitoimme ne postiin viime viikon keskiviikkona, ja kuulimme, ettei osa niistä ole löytänyt vieläkään perille. Hienosti taas hoidettu, Posti. Toivottavasti edes valtaosa niistä seitsemästätoista lähetetystä kirjekuoresta olisi löytänyt jo tiensä perille.

Nyt ajattelin vihdoin toteuttaa postauksen, jossa esittelen meidän kämpän omituisimpia sisustuselementtejä. Koska niitä meillä riittää. Tässä postauksessa raapaisen vain näiden omituisuuksien pintaa, joten jos tällaiset postaukset kiinnostelee, kertokaa ihmeessä, niin teen jatko-osan.

★ kuu ★

Tämä kuu on itse asiassa inspis koko postaukselle. Julkaisin instassa aikoja sitten kuvan, jossa tuo kuutamo esiintyi, ja sen jälkeen sain tosi monta yksityisviestiä, jossa kyseltiin sen alkuperää. Tuon kuun ostolinkki on TÄSSÄ, ja se on kyllä ihan yhtä upea kuin myyntikuvissa luvattiin.

Kuulamppu on ladattava, joten sen ei koko aikaa täydy olla johdon päässä. Myynti-ilmoituksen mukaan akku kestää 6-8 tuntia, ja sanoisin, että se on aika lailla paikkansa pitävä.

♀ irmeli-torso ♀

Meidän Irmeli taas on löytö paikallisen Anttilan loppuunmyynnistä, eli se on tönöttänyt meidän olkkarissa jo pidemmän tovin. Kierrettiin Juhan kanssa Anttilaa ja nähtiin torsot esillä, ja kappalehinta oli silloin 40 euroa, Se kyllä oli siihen aikaan iso raha, mutta kelailtiin, että kyllä tuo paikkansa löytää. Irmeli oli meidän ihka ensimmäinen sellainen super-omituisuus, ja siitä se ajatus sitten lähtikin.

Puinen pentagrammi Irmelin kaulassa on jäänne viime vuotisista halloween-parteista. Irmelillä on etuoikeus olla toisinaan puettavana, ja sitä on koristanut nahkaharness, feikki hämätäkinseitti ja erilaiset kaulakorut.

♔ online lotto -valo ♔

Juha taas on retrouden suurhypettäjä, ja se on raahannut meidän kämppään kaikennäköistä retroa tavaraa, esim vanhan metallisen postilaatikon, lääkekaapin ja hyvän kattauksen erilaisia retroverhoja, ja mä luulen, että kaikki alkoi tästä. Lottovalo löytyi kirpputorilta silloin, kun oltiin vastikää muutettu yhteen, ja Juha ei raaskinut sitä itselleen ostaa. Joten mä ostin. Valo oli ostohetkellä rikki, ja sen kiinnikkeet oli suunniteltu seinäkiinnitystä varten, mutta Juha korjasi sen ja kiepautti kiinnityskehyksen niin, että se sopisi lattialle.

Tällä hetkellä Lotto-valo toimii meidän yöpöytänä ja sisustusvalona. Se on oikeasti ihan älyttömän makea, vaikka mä en olekaan ikinä harrastanut rahapelejä. Ajatuksena olisi, että jos joskus muutetaan omistusasuntoon, jossa on ylimääräistä tilaa, tuon voisi jopa pultata kiinni seinään. Täytyy katsoa, minne tämä elämä meidät vie.

♡ liikennemerkit ♡

Mä olen aina rakastanut vanhoja liikennemerkkejä, ja unelmoin, että niitä voisi yhdistää sisustukseen. Ensin löydettiin tuo massiivinen P-merkki Tori.fistä, ja mihinkäs se sopisikaan paremmin, kuin sohvan yläpuolelle? Varmaan parikin vuotta siinä vierähti, ennen kuin löysin tuon lisäkilven Porkan romuliikkeestä, ja sen sain mukaani melkein ilmaiseksi, romumetallin hinnalla. Huikeita löytöjä!

Älkääkä vain kysykö, miten nuo on kiinnitetty meidän seinään. Koska kiinnitys on niin hämärä, etten halua kertoa :D

☮ vessan suurmiehet ☮

Nämä tyypit ovat aiheuttaneet jonkin verran hilpeyttä ja hämmennystä meidän vieraissa. Vessan oven sisäpuolta koristavat Albert Einstein ja Neil deGrasse Tyson, ja etsinnässä olisi seuraavaksi Stephen Hawkingin kuva näiden suurmiesten joukkoon.

Koko juttu lähti käyntiin Einsteinin kuvasta, joka oli myynnissä randomilla katukauppiaalla Tampereen keskustassa. Tyyppi oli levitellyt maahan ison määrän erilaisia printtejä, ja tuo Einstein oli vain otettava mukaan. Juha nauroi siinä ostoneuvottelun ohessa, että mieti, miten hyvältä tuo näyttäisi vessan ovessa, ja sinnehän se sitten lopulta päätyi. Einstein oli niin hyvää vessaseuraa, että Juha kävi teettämässä sen kaveriksi tuon Neilin kuvan. 

Tässä oli tällä kertaa kaikki, ja kuten jo sanoinkin, jos tällaiset kertomukset, myyntilinkit ja muut kiinnostavat, kertokaa ihmeessä kommenteihin! Meillä on paljon lisää kirppislöytöjä ja Ebaysta ostettuja, omituisia sisustustavaroita, ja lisää on koko ajan tulossa.

Mikä on sun omituisin sisustuselementtisi?

5 vinkkiä asumiseen pienissä neliöissä

Torstain ja perjantain välisenä yönä löysin itseni istumasta meidän eteisen lattialta. Käytiin Juhan kanssa läpi vanhoja papereita ja laatikoita, jotka olivat lojuneet kaapin perällä ainakin vuodenpäivät. Naamassa oli meikit näyttelyavajaisista, maha oli täynnä Turo's Heavy Kebabin ruokaa ja mun jalat olivat hautautuneet kaikkeen ylimääräiseen krääsään, mitä oli vielä käytävä läpi ennen nukkumaanmenoa. Vieressä oli jätesäkki täynnä poisheitettävää rojua, ja Juha trapetsitaiteili roinan keskellä täyden jätesäkin pois tieltä ja avasi meille uuden. Siinä pitäessäni käsissäni tyhjää Ratian kynttilänjalan laatikkoa tajusin, että vaikka ollaan asuttu jo kolme vuotta pienissä neliöissä, vasta nyt aletaan tajuta, miten rajatun tilan kanssa kannattaa toimia.





Meidän ihana koti on ruhtinaaliset 30 neliötä, mikä on suht iso yksiö täällä Porissa. Meillä on minikeittiö, olohuone/makuualkovikompleksi, parveke, pikkuruinen eteinen ja vessa, eli kaikki, mitä nuori pariskunta tarvitsee. Eteisessä meillä on säilytystilana kolme sisäänrakennettua, 70-luvun kaappia. Säilytystilaakin siis löytyy, ja ollaan tosi onnekkaita sen suhteen.

30 neliötä olisi mulle ehkäpä ihan riittävä, jos asuisin yksin. Mä mahtuisin mangapokkareineni ja piirtämistarvikkeineni varmaan jopa parinkymmenen neliön yksiöön. Meitä on kuitenkin kaksi, (kammottavaksi,) ja meillä on eri kiinnostuksenkohteet ja harrastukset. Vaikka kuinka ollaan puhuttu lähipiirille siitä, ettei meillä ole tilaa millekään ylimääräiselle, juurikin sitä ylimääräistä tavaraa on jotenkin näiden kolmen vuoden aikana kertynyt. Ja nyt siitä yritetään päästä eroon. Tässä mun muutama vinkkini siihen, miten tällaista jätesäkkirumbaa ei tarvitse harrastaa ihan joka vuosi;




★ Kierrätä, lainaa ja vuokraa. Ensimmäiseen yhteiseen asuntoon me hankittiin KAIKKI käytettynä. Kaikki. Oli ruuanlaittotarviketta, sohvaa, telkkaritasoa ja koriste-esinettä. Kun tavaraa oli ostettu melkein ilmaiseksi, oli siitä luopuminenkin paljon helpompaa, kun tavara tuli tarpeettomaksi. Ja nopeampaa. Ilmaiseksi parturiliikkeestä saatu sohva meni kuin kuumille kiville, kun laitettiin se nettiin myyntiin naurettavan halvalla. Eikä yhtään harmittanut, kun höperö naapuripappa nappasi meidän huteran sohvapöydän muuton yhteydessä ja kantoi sen jonnekin jemmaan. Päästiinpähän siitäkin eroon.

Lisäksi kirjat, pelit ja elokuvat vie ihan naurettavasti tilaa. Lue kirjaston kirjoja, lainaa lautapeliä kaverilta ja vuokraa leffat tai katso Netflixistä. Paljon fiksumpaa kuin hamstraaminen. (Tässä mullakin on vielä opeteltavaa, mutta JONAIN PÄIVÄNÄ!)

★ Älä osta mitään, mille et osaa nimetä paikkaa jo kaupassa! Ajatusmaailma "tää on ihana, kyllä sille sitten paikka keksitään" on lopun alkua. Mä en osta edes julisteita enää, jos en osaa sanoa, minne sen laitan. Meidän muuton yhteydessä kaappien perukoilta löytyi ihan järkyttäviä määriä tavaraa, jotka oli laitettu väliaikasäästöön sopimattomaan paikkaan ja sitten unohdettu sinne.




★ Käytä kaikki kuutiometrit hyödyksi. En olisi ikinä hoksannut, että esimerkiksi seinällä asioiden säilyttäminen voisi olla hyvä ajatus, kunnes ripustin meidän paistinpannun kuivumaan astiapyyhkeen koukkuun. Myös kaappien kanssa kannattaa olla tarkkana. Meidän eteisessä on kahdessa kaapissa takeille ja muille ripustettaville vaatteille jätetty isompi hyllyväli, joista toiselle meillä ei ole käyttöä. Ostin siis kaappiin henkaritankoon ripustettavan hyllykön Ikeasta, jotta saisin askartelutarvikkeeni edes jonkinlaiseen järjestykseen ilman, että joutuisin pinoamaan valtavasti laatikoita päällekkäin. Because let's face it, niitä alimmaisia laatikoita ei ikinä jaksa kaivaa esille.

★ Hyllyt, lipastot ja kaapit ovat parhaita ystäviäsi. Meidän olohuoneen sisustus koostuu pääsääntoisesti hyllyköistä, ja ollaan ahdettu myös eteiseen yksi ylimääräinen lipasto. Upgreidattiin meidän olohuoneen kulmassa ollut, käytettynä saatu kolmehyllyinen kylppäritaso viisihyllyiseen, korkeaan ikeahyllyyn. Nyt olohuoneen kulma ei näytä enää yhtään niin täyteenahdatulta.




★ Ja viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisempänä, älä osta kaikkia juhlapyhien koristeita kerralla. Vaikka kuinka haluaisit ensimmäisen kurpitsan ilmaantuessa hyllylle koko elintilan mukavan hyytäväksi halloweenia varten, kannattaa koristaa vähän kerrallaan ja tarkastella, minne muualle koristusta sopisi. Vielä vuosikin sitten mä syyllistyn usein siihen, että Tigeriin eksyessäni menin ihan hysteeriseksi ja kannoin halloween- ja joulukoristeita kassalle kaksin käsin. Kotiin päästessä huomasin, että puolellekaan ostetuista koristeista ei ollut paikkaa. Sitten ylijäämät jemmaa isossa laatikossa häkkivarastoon ja unohtaa niiden olemassaolon.

Siinä oli mun tärkeimmiksi koetut vinkit ja niksit edes jotenkin inhimilliseen asuinympäristöön ahtaissa tiloissa. Millaisissa neliöissä sä asut, ja miten sä pidät kotisi siistinä? Olisi huikeaa kuulla myös teiltä vinkkejä!

iidan päivä & pullaa

Maanantaina vietettiin Iidan päivää. Leivoin pullaa ekaa kertaa meidän mikroskooppisessa keittiössä, aluksi korvapuusteja ja hetken mielijohteesta muutaman kieppipullan, sain -50% -lätkällä varustettuja värikkäitä ruusuja kauppareissun yhteydessä, kutsuin perhettäni käymään ja olin maailman tyytyväisin Iida.

k a k k u k e s t e j ä

Kakku. Useimmiten pyöreän muotoinen leivos, jonka kerrosten väliin kuuluu niin mansikkahillo kuin kermavaahtokin, ja joka useimmiten kuorrutetaan kermavaahdolla, sokerimassalla tai suklaakuorrutteella. Taikinan pohjana toimii munasokerivaahto. Tarjoillaan useimmiten syntymäpäivillä, isäin- ja äitienpäivinä ja muiden juhlien yhteydessä.

Ja on muuten niin perkeleen kuumottava leivos, kun sitä ensi kertaa leipoo.

Eli siis Juhhelini täytti vuosia, ja kysyin heikäläiseltä josko se keksisi jotain hyvää, mitä voisin leipoa. Vastausta ei tarvinnut odottaa kauaa, ja pian puheenaiheena olikin amerikkalaistyylinen suklaakakku ja etsin kuumeisesti reseptiä, jota uskaltaisin kokeilla. Aikaisemmin olen tehnyt paljon masaliisaa ja muita helppoja perus leivonnaisia, mutta kakun tekeminen oli taito, mitä mä en ikinä ajatellut tarvitsevani. Ainoa siihen hieman verrattavissa oleva kokeilu oli raakajuustokakku, jonka tein muutama viikko sitten, ja sekin on aivan eri asia.

Onneksi löysin melko pian Valion sivuilta kelpo reseptin, jota hieman viilaamalla ajattelin, että tästä voisi tulla jotakin. 

Itse käytin;
200 g       margariinia
180  g       tummaa suklaata (mahtoikohan olla 75 prosenttista?)
4              munaa
2 1/2 dl    sokeria
3 dl          vehnäjauhoja
2 dl          kaakaojauhetta
1 tl           leivinjauhetta
2 tl           vaniljasokeria
1/2 tl        suolaa
150 g       creme fraichea

VÄLIIN
2 dl          vispikermaa
2 rkl        sokeria
2 rkl        kaakaojauhetta
n. 150 g  maustamatonta, kevyttä tuorejuustoa

KUORRUTUS
1 dl         vispikermaa
130  g      tummaa suklaata

VALMISTUSOHJE;

• Sulata margariini ja suklaa välillä sekoitellen. Yhdistä kuivat aineet keskenään.
• Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
• Sekoita jäähtynyttä margariini-suklaasulaa, kuivia aineita ja crème fraîchea vuorotellen muna-sokerivaahdon joukkoon.
• Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun vuokaan.
• Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin 45 min kunnes kakku on kypsää, ja leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahteen osaan.
• Vatkaa väliin tuleva kerma vaahdoksi. Yhdistä sokeri ja kaakaojauhe ja sekoita kermavaahdon joukkoon. Lisää lusikalla notkistettu tuorejuusto. Tarkista makeus. Levitä seos kakun väliin.
• Kuumenna kerma kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja sekoittele tasaiseksi.
• Kaada hieman jäähtynyt suklaakuorrutus kakun päälle. Anna valua vapaasti reunoille. 

Ohjeen mukaan kakkua kypsytetään uunin alatasolla 35 minuuttia ja keskusta saa jäädä hieman veteläksi, mutta itse otin kakun täysin kypsänä uunista, eli annoin sen paistua lähemmäs tunnin. Raakuusaste tuntui niin epäilyttävältä, että halusin pelata varman päälle.

Ja ihan hyvää tuli. Ekana iltana pohja maistui hieman jauhoiselta ja täyte todella juustoiselta, mutta oltuaan yön yli jääkaapissa pohjan koostumus parani ja täytekin maistui paljon makeammalta. Kuorrutusta tuli hieman liikaa, ja siitä syystä keittiömme ja tarjoiluastiamme oli aivan täynnä suklaata. Kuitenkin näytti maistuvan :)

k o t i

On jopa hiukan surullista, miten ihmiset etsii onnea kaukaisista kaupungeista. Monet haaveilee jo nuorina siitä, kuinka ne muuttavat joskus toiseen kaupunkiin karistaen kotikaupunkinsa pölyt kengistään ja elävät mahtavaa elämää sijainnin vaihtamisen jälkeen.

Itsekin nuorempana olin innoissani siitä, kun pääsi lähtemään kaupungin rajojen ulkopuolelle. Pelkästään sekin, että vietti päivän suuremmassa, vieraassa kaupungissa oli jotenkin ihan älyttömän upeeta, ja ehkä joskus pieni ajatus kaupunginvaihdosta houkutteli muakin. Onneksi varttuminen kuitenkin takoi hiukan järkeä päähän. Ajatusmaailma, jonka mukaan elämä alkaa vasta, kun vaihtaa kaupunkia, laihtuu tai valmistuu ammattiin on jäänyt taakse, ja olen oppinut nauttimaan tästä hetkestä, sen koruttomista iltapäivistä, syvällisistä, ohikiitävistä keskusteluista ja kaakaon makuisista hymyistä.

Kulunut vuosi on ollut muutoksen aikaa monelta taholta, ja yksi huomattavimmista muutoksista on se, kuinka olen rakastunut uudelleen kotikaupunkiini. Lukuisat kävelyretket sadepäivinä ja aivan erilainen kuvakulma on saanut mut ihastumaan uudestaan vanhoihin rakennuksiin, upeisiin auringonnousuihin, graffitein peitettyihin alikulkukäytääviin, suloisiin pikku parvekkeihin jotka kurkistavat sattumalta talojen välistä ja kapeisiin autoteihin.

Muista, että joskus on hyvä olla miettimättä tulevaa. Sehän on kaikkein tärkeintä. Sä et tule ikinä saamaan näitä hetkiä takaisin.

A u r o n g o n s ä t e i d e n t a n s s i a

Jotenkin on aina mukavampi herätä kipeänä kun auringonsäteet tanssahtelevat kaihtimien välistä ja liikuskelevat sohvan selkänojalla. Niitä ihaillessa ei edes harmita niin paljoa missata aamuharkat ja jäädä kotiin katsomaan edellispäivän Vain elämää -jaksoa.

r e ♥ i i r i

Mun äidillä on aina, AINA, ollut tapana sanoa, että reviiri suurenee ihmisen vanhetessa. Lapsena ajatus lähinnä nauratti ja kummastutti, mutta nykyisin siinä onkin hiukkasen enemmän järkeä. Kodin sijainti muuttuu, sen käsite laajenee, se jaetaan eri ihmisten kanssa ja yhtäkkiä koti ei olekaan enää paikka, vaan se on ihminen, eikä tämän ihmisen kanssa tunnu ollenkaan pahalta lähteä hieman vieraaseenkin ympäristöön.

Oma reviirini on ollut oikeassa mullistuksessa kuluneen puolen vuoden aikana. Mun lapsuudestani tutut nurmikentät, rappukäytävät ja graffitein sotketut leikkipuistot on vaihtuneet junan ääniin, sorateihin ja mitä kauniimpiin pikkupihoihin joita saa kurkistella aidanraosta kauppareissulla.

Millainenkohan mun reviirini mahtaa olla kymmenen vuoden päästä?