Graafinen suunnittelu pähkinänkuoressa

(Tein samasta aiheesta postauksen heinäkuussa 2015, kun vielä opiskelin graafista suunnittelua. Nyt olen jo työelämässä. Sain ihanalta opettajaltani toivomuksen, että kirjottaisin aiheesta uudelleen heidän ysipäiväänsä varten. Koska teksti päivittyi todella paljon, ajattelin laittaa sen tännekin siltä varalta, että joku on alasta kiinnostunut ja haluaa siitä tietoa :) )

Graafinen suunnittelu on tosi huonosti tunnettu ala. Kun multa kysytään, mitä teen työkseni, pelkästään ammattinimikkeeni kertominen ei riitä, vaan joudun selventämään kysyjälle, mitä työhöni kuuluu. Kun kerron tekemistäni logoista, mainossuunnittelusta ja muista visuaalisista työtehtävistä, kysyjän pään päällä syttyy energiansäästölamppu ja hän toteaa:

”Ai, sä siis teet taidetta?”

Ei, mä en tee taidetta. Alan opintoihin ja työtehtäviin liittyy erittäin vähän piirtämistä, ja useimmiten työt ovat tietokoneella tehtävää suunnittelutyötä. Tämä on erittäin hyvä tiedostaa ennen kouluun hakemista, shokki on nimittäin todellinen, kun opiskelija, joka luuli hakeneensa taidekouluun istutetaankin tietokoneen äärelle ensimmäisenä koulupäivänä.



Pähkinänkuoressa graafinen suunnittelu on ulkoasun suunnittelua. Graafista suunnittelua on esimerkiksi mainoksissa, painotuotteissa, sähköisissä julkaisuissa, elokuvissa, animaatioissa, logoissa, pakkauksissa, kylteissä, merkeissä ja opasteissa. Eli aika lailla kaikkialla.

Opiskelu 
Itse aloitin opinnot Nakkilan Sataedussa 2013 ja valmistuin jouluna 2015. Nakkilassa opiskelu oli monipuolista ja ilmapiiri oli lämmin ja rento. Kun kaikki on jollain tapaa erikoisia, oma omituisuus ei tunnu enää yhtään niin pahalta kuin esimerkiksi peruskoulussa. Sataedusta sai hyvät valmiudet alan töihin, ja pääsinkin oppisopimuksella erääseen porilaiseen videoalan firmaan töihin heti valmistumisen jälkeen.


Opintojen aikana tärkeintä on motivoituneisuus. Se, paljonko opetuksesta saa irti riippuu täysin omasta työpanoksesta. Kouluun hakijalta ei kuitenkaan vaadita suurta pohjatietoa. Kunnianhimo, uteliaisuus ja halu kehittää itseään riittävät opintojen alussa.

Nakkilassa opiskelussa oli parasta se, että se oli mun opiskeluhistoriassani ensimmäinen koulu, jossa keskityttiin jokaisen opiskelijan henkilökohtaiseen oppimistapaan ja luotiin opetukselle puitteet, joissa kaikilla oli mahdollisuus oppia. Lisäksi opettajat olivat erittäin sydämellisiä ja ymmärtäväisiä, kun opiskelijalla oli vaikeuksia.

Millainen ihminen sopii graafiseksi suunnittelijaksi?
Hyvä graafinen suunnittelija on alasta kiinnostunut ja visuaalinen henkilö, jolla riittää kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta. Ala on jatkuvasti muuttuva, joten viimeisimpien trendien siivellä pysyminen on ihan oma haasteensa. Monet näistä ominaisuuksista konkretisoituvat opiskelun aikana. Itsekään opintojen alussa en ollut millään tavalla kärsivällinen, mutta se ominaisuus on hioutunut opintoja ja töitä tehdessä.




Millaista arki on toimistolla?
Arki graafisena suunnittelijana on erittäin monipuolista. Aamulla toimistoon saapuessa ei koskaan tiedä, millaisiin työtehtäviin tänään näppinsä saa ujuttaa. Yhden viikon aikana työtehtäviin saattaa kuulua kuvanmuokkausta, logosuunnittelua, mainoskuvan tekemistä facebookkiin, kuvakäsikirjoituksessa avustamista, mainoslehtisen taittoa, televisiografiikan säätämistä, nettisivujen koodaamista ja vaikka ikkunateippauksen suunnittelua.

Se, millaiseen työpaikkaan graafinen suunnittelija opintojensa jälkeen päätyy vaikuttaa tietenkin todella paljon siihen, kuinka monimuotoista työ on. Graafisen suunnittelun opintojen jälkeen työmarkkinoilta löytyy todella paljon eri alojen yrityksiä, jotka saattavat kaivata suunnittelijan työpanosta.

Eli unohda puheet ”työttömäksi valmistumisesta” ja muista ennakkoluuloisista möläytyksistä. Graafinen suunnittelija on visuaalisten työtehtävien ammattilainen, ja jos koulutuksesta ottaa kaiken hyödyn irti, kaikki ovet ovat avoinna.

Blogin kevätsiivous ja uusi nimi ►►

Mulla on ollut viime aikoina pikkuruinen kriisi blogini kanssa. Aihetta mun blogilla ei ole oikein koskaan ollut, ja sisältö on poukkoillut kaikesta mind fullnessista arkipäivän jupinoihin lifestyle-päiväkirja -nimityksen alla. Blogini nimikään, "Hukkunut Hammasratas", ei tuntunut enää niin oivaltavalta kuin silloin, kun pari vuotta sitten blogini perustin. Tähän kaaokseen tarvittiin jotain järjestystä.

Siispä oli aloitettava siitä, mikä askarrutti kaikkein eniten! Hukkunut Hammasratas on tästedes TÄSSÄ & NYT! Nimivalintaan saattoi vaikuttaa Youngheartedin samanniminen kappale ja ylitsepääsemätön rakkauteni et-merkkeihin.

Seuraava mietinnän kohde on blogini aihe ja aiheettomuus, mutta siihen palaamme myöhemmin. Nimivaihdos tietenkin johti myös bannerin päivittämiseen, ja voi, mehikasvit! (Pssssst, alkuperäinen kuva löytyy muuten vapailla käyttöoikeuksilla varustettuna TÄÄLTÄ!) Mitä mieltä olet? Onko muutos positiiviseen vai negatiiviseen suuntaan?

Valmistujaisjuhlakutsut

Mun innostus tuleviin valmistujaisjuhliin (joita vietän muodikkaasti puoli vuotta myöhässä,) alkoi siitä, kun tajusin, että saan ihan itse omilla kätösilläni suunnitella juhliin kutsut. Niin monta kertaa olen satunnaisille sukulaisille joutunut selittämään, mitä olen opiskellut (jota käsittelevä postaus löytyy btw täältä), ja nyt voin korrektisti esittää, että hei, tällaisten juttujen tekemistä mä opiskelin.

Tein alustavan pohjasuunnitelman nopsasti töissä ja viilasin suunnitelman kuntoon koululla valmistumisen jälkeen. On hyvä, kun lupautuu valmistuneena mennä puhumaan "innostuneille" yseille omasta alasta, niin saa kiitokseksi lainata koulun ohjelmia ja tulostimia. Ja tässä jonkin ajan sisällä on tullut huomattua, että jos oikeasti tarvitset jotakin, Nakkilan opettajat eivät jätä edes lähteneitä opiskelijoita pulaan. Tätä on se verkostoituminen!

Itse kutsukortin lopputulokseen olen aika tyytyväinen. Oli jokseenkin vaikea kytkeä aivot takaisin printtigrafiikkaan, kun töissä teen pääpainoitteisesti telkkari- ja nettigraffoja. Onneksi sain ihanilta tovereilta koululla palautetta ja ohjeita.

Sama teema jatkuu kortin kääntöpuolelle. Sen verran kuitenkin harjoitan sensuuria, etten halua jakaa koko universumin kanssa tarkkaa ajankohtaa ja osoitetta. Kortit lähtivät postissa tällä viikolla, tietenkin Tom of Finland -merkeillä varustettuina.

Mitä mieltä sä olet tästä designista?

JOULUKUU day 13 - designia ja juoksevia jäniksiä Designtorilla

Käytiin tänään hyvän ystäväni Sinin kanssa Tampereen Tullikamarilla joulun Designtorilla. Oli kyllä hirveän inspiroiva ja rentouttava päivä! Upeaa designia, kartan selailua, luovaa keskustelua reppuselkäisiltä, vastavalmistuvilta kuva-artesaaneilta ja maukasta syötävää, voiko päivälle muuta toivoakaan?

Huikea päivä. Mun päivälle varattu sanavarastoni on kulunut tänään kyllä ihan loppuun, enkä tiedä muuta sanottavaa kuin

kiitos ♥

Sivustoja ehkäisemään ARTBLOCKIA

Valitan Helsinkipäivitysten viivästymistä, mutta nyt tuli niin hyvä FLOW;

Mä olen huomannut, kuinka kamalaa on avata se uusi tiedosto Illustratorissa ja tuijottaa valkoista paperia naaman edustalla. Sitä on hirveän vaikea lähteä täyttämään, ja jotenkin aivot sanoutuvat irti, kun töitä pitäisi aloitella. Etenkin varhain aamulla.

Mutta ei hätää! Mulle tutuksi käyneet graafisten suunnittelijoiden käyttämät nettisivut pelastavat! Ensimmäinen hyvä esimerkki on;

Dribbble
Ihana sivu! Täältä löytyy miljoonittain ammattilaisten tekemiä, trendikkäitä suunnittelutöitä, joita katsellessa usein omatkin grafiikat lähtevät sujumaan. Lisäksi sivuilta löytyy värihakutoiminto, jota kautta omat väripaletit saattavat saada hieman täydennystä.

Shutterstock
Tämä yksiö on aika lailla samalla viivalla Dribbblen kanssa, mutta sivuston idea on myydä käyttöoikeuksia suunnittelijoiden tai valokuvaajien töistä. Sivuilta löytyy upeita pohjia joista ottaa mallia vaikkapa mainoksen suunnitteluun, ja jos rahasta ei ole kyse, ne voi vaikka ostaa omaan käyttöön.

Pixabay
Hirveän hyödyllinen kuvapankki. Useimmiten Pixabayn kuvissa on vapaat käyttöoikeudet ja niiden alkuperää ei useinkaan tarvitse mainita. Joten ei muuta kuin penkomaan!

Adobe color CC
Jos tätä kautta ei saa väripalettiaan kuntoon niin ei sitten millään! Vastavärit, monokromaattiset, analogiset ja sävy paletit, sekä tietenkin kuvastapoimintatoiminto takaavat värien selkeytymisen.

Graafinen
Ja jos mikään yllä olevista ei saanut valtavaa inspiraatiota vellomaan, niin Graafisen sivuilta löytyy vastaus pulmaan kuin pulmaan ja siellä on lisää hyödyllisiä linkkejä ja pelejä joita kannattaa ankeimpana hetkenä käyttää.

Eli tässä olivat mun päivän pelastajat. Onko sulla jotain vastaavia sivuja joista kalastelet inspistä tai miten sä onnistut pitämään itsesi ajan tasalla alan trendeistä? Mua kiinnostaisi kovasti tietää :)

graafisesta suunnittelusta

Kuten joissakin postauksissa on saattanut käydä selväksi, mä opiskelen graafista suunnittelua Sataedussa. Aihetta olen vain kevyesti sivunnut, ja eräs kommentoi, että olisi mielenkiintoista nähdä kokonainen postaus liittyen opintoihini. Mä olen koulutukseni alkuajoilta saakka huomannut, kuinka paljon joudun selittelemään alaa, jolle hakeuduin autopuolen jälkeen, joten miksikäs ei? "Miten sulla siellä piirustuskoulussa nyt sitten menee?" on tutuksi käynyt, hiukan ehkä vähättelevältäkin kuulostava kysymys. Ei, mä en ole piirustuskoulussa. Graafinen suunnittelu on jotain aivan muuta kuin tikku-ukkojen piirtelya ja siveltimen heiluttelua.

Ala, joka on nykypäivänä melko suosittu ja joka kummastuttaa niin harrastepiireissä kuin sukulaistenkin keskuudessa, on kuulunut mun elämääni viimeiset kaksi vuotta. Alle kuukauden päästä mulla alkaa opintojen viimeinen, eli kolmas vuosi, ja valmistuminen on kammottavan lähellä. Mä olen niin onnellinen valinnastani jatkaa opintoja eri alan parissa, olen ensi kertaa luokalla, jossa tunnen olevani toisten kaltainen, tunnen, että mä teen sitä mitä mun on aina pitänytkin tehdä ja olen luonut siteitä aivan uskomattoman lahjakkaihin ihmisiin joita en ikinä olisi tavannut missään muualla.

Graafinen suunnittelu usein sekoitetaan kuvitukseen ja muuhun taideopetukseen, ja jotkut opiskelijoistakin ovat luulleet hakeneensa jonkinlaiseen taidekouluun. Osa on jopa pettynyt totuuden paljastuessa. Opintoihin tietenkin liittyy monenlaista piirtämistä ja visuaalisuutta, mutta useimmiten työprosessi muodostuu tietokoneohjelmilla tehtävästä suunnittelutyöstä. Piirtämistaito ei siis ole mitenkään vaadittava taito alalle hakiessa. Opiskelussa painotetaan ohjelmien oikeaoppiseen käyttöön, visuaalisen silmän harjoittamiseen, muoto- ja värioppiin, kohderyhmän tärkeyteen ja kaikkeen, mitä graafikon on hyvä tietää.

Se, miksi ala kuulostaa niin groteskilta joidenkin korviin johtuu varmaankin siitä se, että ala on niin näkymätön ja samalla melkein kaikista näkyvin ammatti nykymaailmassa. Graafinen suunnittelu liittyy usein visuaalisten viestien välittämiseen mm. mainonnassa, painotuotteissa, taitossa, sähköisessä julkaisussa, televisiossa ja elokuvissa, yritysten ulkoasuissa ja logoissa sekä lukemattomissa muissa median julkaisuissa.

Unohtamatta tietenkään, että mm. koodaaminen ja paino-opetus mahdollistavat työllistymisen moniin erilaisiin työtehtäviin. Graafikko siis voi työllistyä moneen muuhunkin työpaikkaan kuin vain mainostoimistoon.

Eli lyhyesti sanottuna graafista suunnittelua on kaikkialla. Menitpä sitten nettiin, ostitpa kaupasta lehden, päätitpä piipahtaa parturissa hienon ikkunateippauksen innoittamana tai otitpa maitopaketin jääkaapista. Kaikki maailmassa on joku suunnitellut.

Se, mikä mua valtavasti kiehtoo alassa on sen monipuolisuus ja se, että itseään pystyy haastamaan aivan eri tavoin kuin missään muualla. Toinen päivä saattaa kulua monimutkaista nettisivua koodaten ja uusia javascriptejä kokeillen, kun taas toinen päivä saattaa vierähtää photoshopin, tulostimen ja paperileikkurin parissa. Kahdessa vuodessa on tullut huomattua, että opiskelija  oppii juuri sen verran kuin itse haluaa oppia, laiskamato pääsee paljon vähemmällä muttei myöskään opi yhtä paljoa.

Opintoihin ei kuitenkaan vaadita hirveää määrää pohjatietoa. Kunnianhimo, uteliaisuus ja halu kehittää itseään ovat elintärkeitä alalla. Joskus törmää siihen, että jotkut tulevat etsimään elämälleen suuntaa graafiseen suunnitteluun ilman minkäänlaista kiinnostusta alaa kohtaan, joka on täysin naurettava päätös. Aina on jonossa seuraava, joka oikeasti haluaisi koko sydämellään päästä kouluun.

Se, miten itse päädyin opiskelemaan on todella pitkä ja aivan eri tarina. Voisin jaaritella tästä aiheesta iäisyyden, mutta taidan skipata sen osan ja pyrkiä pitämään selostukseni lyhyenä. Tärkeimmät poitit taisivat tulla jo esille, mutta jos jollakulla on kysyttävää alasta tai opinnoista, kommenttiboksi on avoinna ja vastailen mielelläni, jos jollakulla on joitakin epäselvyyksiä.

Kouluvuoden ja puolivuotisen työssäoppimisjakson loppu

Aivan käsittämätöntä, miten aika viilettää eteenpäin. Hiukan alle puoli vuotta sitten, 7. tammikuuta, sipsuttelin varovasti kylmänä pakkasaamuna ensimmäiseen graafisen suunnittelun työssäoppimispaikkaani, jouduin kysymään, missä oli vessa, katselin kiinnostuneena työkavereiden hommia ja olin ihan pihalla siitä, mitä multa odotettiin. Pitikö väittää, että osasi? Pitikö mun OSATA?

Nyt, puoli vuotta myöhemmin ja hieman viisaampana, kävelin helteessä viimeistä kertaa tänä keväänä töihin, olen täyttänyt ateriakorvaushakukaavakkeen, talletellut kaikki tekemäni tiedostot ja nettisivut tikulle ja putsannut koneen turhista roippeista, joita sinne oli tässä ajassa kertonut. Olen valmistautunut kesään, lupaillut olla tavoitettavissa, jos yllättäviä projekteja ilmenee ja leiponut kiitosmasaliisat. Kevätjuhla, papereiden palauttelu, omien tavaroiden nappaaminen mukaan työpaikalta. Enää ne, ja mun toinen luokkani on lusittu.

Ensi viikolla iskeekin se tyhjyyden tunne, kun ei enää pääse näpräämään HUUDIn ulkoasua ja logoa, erilaisia esitteitä, nettisivuja tai vedenkeitintä, joka aina keitti veden liian kuumaksi. Nirvana muki sukeltaa takaisin tiskikaapin ylähyllylle, ja pääsee sieltä ihmisten ilmoille koulun jatkuessa tai uuden työssäoppimisjakson alkaessa.

Muutenkin lukuvuosi on vain vilahtanut ohitse. Syyslukukausi oli niin pakattu täyteen erilaisia projekteja ja asiakastöitä ettei päivien kulumista edes huomannut. Kesän jälkeen musta tulee kolmosluokkalainen. Auta armias.

Eli ihania koulun päättäjäisiä niille, joilla sellaiset on tiedossa, ja ne, jotka ovat ne jo viettäneet tai niille joilla ei sellaisia ole tiedossa, ihanaa kesää ♥

huhtikuun kipinöitä

Huh mikä huhtikuu! Taas kuukausi porskutti ohi niin nopeasti että sitä tuskin tajusi, ja tälläkin kertaa kuukauteen mahtui inspiraatioita ja niiden puutteita. Eli mitkä asiat aiheuttivat toivottua inspistä huhtikuun aikana? Tässä muutama esimerkki;

1. Tekstuurit ja kuvien muokkaus. Mä olen opetellut viimeisimmän kuukauden aikana uusia nippelitietoja photoshopista ja sen käytöstä, kun olen hoitanut kevyesti meidän kuoron some-mainontaa.

2. Eläinpiirrokset. En ole aikoihin suherrellut muuta kuin ihmisiä joten oli kivaa vaihtelua kokeilla, miten pöllö, koira ja kissa taipuvatkaan kynästä näin vuosien jälkeen. Jotkut oli tunnestettavampia kuin toiset :D

3. Polkupyörällä hurautetut työmatkat. Mun autoni osoitti taas muutaman viikon mieltään ja mä jouduin kulkemaan työmatkat pyörällä, ja kyllähän se on muodostunut tavaksi jopa auton kuntoon tulemisenkin jälkeen. Veri lähtee heti aamulla kiertämään ja vaikka taivas heittäisi vähän vettäkin päälle, niin ainakin TOPpipaikan ovella oon iha hereillä.

4. Vanhat piirrokset. Mä olen katsellut autopuolen aikaisia suherruksia ja kaipaan sitä aikaa, kun aina luppoajan yllättäessä nappasin kynän käteen ja aloin suhertelemaan. Monet niistä suherteluista oli julkaisukelpoisiakin ja mun Deviantart-tilini kukoisti. Ehkä saan sen innon vielä jonain päivänä takaisin.

5. Ja tietenkin kauan odotettu NÄYTTÖ. Vaikka näyttö osuikin sopivasti juuri toukokuun alkuun niin laskisin sen kuitenkin huhtikuun inspiksiin. Eli meillä oli koululla näyttötilaisuus, jossa arvioitiin NY-projektin yrityksien graafista ulkoasua, ohjeistusta ja yritykselle tehtyä julkaisua. Kaikki valmistui ajallaan ja meidän ryhmä suoriutui tästä satumaisen hyvin.

Onko kellään muulla ollut mitään yllättäviä insiksen aiheita?

ajatuksia instagrammista

Mä olen muutamaan oteeseen jo törmännyt instagramista tuttuihin naamoihin kaupungissa. Mulla on ollut koko mun ig-tilini aikana muutamia sattumia, kun joku on alkanut mua seuraamaan, ja mä olen kurkannut mielenkiinnosta, millainen tyyppi se siellä mun kuvistani tykkäilee, ja kas kummaa, sillä on itsellään kuvia, joita haluan itsekin tulevaisuudessa nähdä. Siitä syntyy epämääräinen "followforfollow"-symbioosi, joita monet nuoret harjoittavat liioitelluissa määrin. Itsellä näitä tapauksia on varmaan hiukan alle kymmenen kappaletta oikean elämän kavereita lukuunottamatta, ja suurin osa on mun instagramtilini alkuajoilta.

Mutta siis niin, törmäilyistä kaupungilla. Sitä pysähtyy, tuijottaa hetkisen naamaa jonka tunnistaa, ja kun katseet kohtaa, sen vaan tietää, että toikin tyyppi tunnistaa mut. Mutta tää tyyppihän on ollut tähän asti v i r t u a a l i n  e n.

Mikä siis eteen? Pitäiskö hymyillä, vai saako se sut näyttämään creepyltä ig-stalkkerilta joka kyyristelee lenkkipolun puskissa? Nyökäyttäisikö päätä tunnistamisen merkiksi vai rohkenisiko jopa moikkaamaan? "Hei, sähän olet se "IRVIKISSA696969!". Ei. Vaan ei. Pahimmassa taapauksessa toinen osapuoli olisikin joku aivan muu kuin arvon irvikissa.

Millainen meidän suhde siis tosielämässä on? Ollaan seurattu enemmän tai vähemmän tiiviisti toistemme arkea, joidenkin osalta jopa enemmän kuin vuodenpäivät, tykätty milloin mistäkin asu- ja tilannekuvista, joissain tapauksessa ollaan jopa kommentoitu toistemme kuvia. Toivotettu tsemppiä kirjotuksiin, pikaista paranemista, hei mäkin kävin tuolla liikkeessä tai jopa voikunsullaonniinhirmusöpökisuaaaaaenkestä. Ollaanko me toisillemme hyvänpäivän tuttuja, virtuaalifrendejä vai ei mitään?

Onko kellään muulla tällaisia outoja kokemuksia? Vai oonko oikeasti ainoa, joka pohtii tällaisia?

Helmikuun kipinöitä

Helmikuu hurahti ohitse niin, että välillä teki mieli hypätä suojaan sen tieltä, ja tuntuu siltä kuin vauhti vaan kiihtyisi koko ajan. Helmikuuhunkin mahtui paljon kaikenlaista, puhumattakaan yllättävistä inspiraatioista.

Tästä löytyy muutamia esimerkkejä siitä, mikä kaikki inspasi helmikuussa:

1. Kyntilakka. Ja mitä yllättävimmällä tavalla. Tein pikkuserkulleni tapani mukaan syntymäpäiväkorttia, ja koska muhun iski tajuttoman kova laiskuus enkä jaksanut etsiä vesivärejäni tai jotain muuta taustalle sopivaa sävytettä, nappasin lähellä olevat glitterilakat käteen ja tein niistä koko kortin taustan. Yllättävän kivaa ja erilaista! Kannattaa kokeilla!

2. Verkosto-piirustustyyli, josta puhuin jo tammikuun osiossa. Oon koittanut viedä ajatusta vielä hieman pidemmälle ja kuvasta löytyvä illustrator-piirros on erinomainen esimerkki siitä, miten kulutan toimettomia hetkiä töissä :) Aika kuluu mukavasti ja mähän teen jotain, mitä mun pitäisi olla tekemässäkin.

3. Koodaus! Oon valehtelematta koodannut kuluneen kuukauden aikana ainakin neljä erilaista nettisivua. Vaikka kaikki eivät varmastikaan mene käyttöön, on mukava huomata kuinka paljon homma helpottuu, kun Dreamweaverin kanssa taistelee tarpeeksi.

4. Graffitit. Mä olen aina pitänyt laittomasta katutaiteesta, itse en sitä ihan hirveästi ole harjoittanut, mutta niiden väreistä ja muodoista saa aina jonkinnäköistä inspistä.

5. Käsin tehdyt muistiinpanot. Mä olen sutannut ainakin kolmekymmentä sivua mun kierrelehtiöstäni pelkästään työaikana. Reseptejä, kokomuistutuksia, tärkeitä nettisivuja, tuherruksia, valitusta, voitonriemua ja pienenpieniä runollisia, tökeröitä sutaisuja. Suosittelen ihan oikeesti tekemään tällasia turhanpäiväisiä suttauksia, etenkin niille, jotka tekee töitä tietokoneella.

Olisin lisännyt listaan vielä kirjoittamisen, mutta se on niin laaja käsite, että kunhan vaan saan ajatuksen päästä kiinni niin teen siitä laajemman postauksen. Eiköhän nämä riitä helmikuuhun :D

Mikä sua on inspannut viime kuussa?

tammikuun kipinöitä

Mulle on muodostunut kumma tapa tässä työharjoittelun aikana, että aina, kun mun töihin tulee paussi eikä hommat etene, kaivelen laukusta lehtiön (ellei se ole jo pöydällä), ja kirjoitan milloin milläkin tyylillä "Mikä tänään INSPAA?". Suhertelen, kirjaan asioita ylös ja pamautan youtubesta soimaan pitkän soittolistan chillsteppiä.

Mikä siis tammikuussa on inspannut? Tässä jotain pieniä esimerkkejä.

1. Leffat. Olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni näiden suhteen, ja oon käynyt Finnkinossa katsomassa sekä Hobitin viimeisen osan sekä Big hero 6:n, ja olen myös katsellut joitakin näkemättä jääneitä leffoja vuokrattuina ja lainattuina. Leffojen katselu oikeasti saa hyvälle mielelle ja mielikuvituksen laukkaamaan.

2. Tekstuurit. Taas. Oon alkanut hiukan harjoitella niiden käyttöä niiden vähäisten tekstuurien kanssa jotka mulla on käytössä, mutta se on mukavaa ja elävöittää aina kuvaa. Clippingmask, voi, kuinka olenkaan kaivannut sinua.

3. Sarjakuvamaisempi tyyli ja laajempi tussaus. Mä olen pyrkinyt viimevuoden aikana kohti realistisempaa tyyliä, mutta kun totesin, että se vie iän ja terveyden, niin kokeilin taas vanhaa, tuttua tyyliä. Ja toistaiseksi hyvältä tuntuu.

4. Lainaukset. Mä olen päivittänyt instagramiin aivan liian monta kuvaa, jossa olen iskenyt tylsän, merkitsemättömän valokuvan päälle jonkun omasta mielestäni maailmaamullistavan tekstin, ja voilà, me likes. Kaikki seuraajat varmasti pian jättävät uppoavan laivan sen takia :D

5. Ööööö. En edes tiedä miksi tätä kutsua. Oon koittanut oppia erilaisia, toisistaan riippumattomia tyylejä ja oon tykästynyt tällaseen "verkosto"-maiseen ilmeeseen. Tarvitaan tietenkin paljon harjoittelua ja kokeiluversioita, mutta kai se siitä :) (Ja mainittakoon, että tätä tyyliä ei ikipäivänä kannata yrittää käsin piirtämällä. Oon ollut pari kertaa häpeäkuoleman partaalla sen takia :D)

Mitkä just sua ovat inspanneet tammikuun aikana?