( HUOM; Tatuointia ei pidä ajatella somisteena. Se ei ole jotakin, mitä voisi vaihtaa tai ottaa pois halutessaan. Korviksia ja hiusväriä voi vaihtaa, tatuointia ei. Jos otat minkälaisen tatuoinnin tahansa, se tulee olemaan sun iholla aina, menit sä sitten matkoille, sairaalaan, kirkkoon, treffeille tai työhaastatteluun. Se on sun päätöksestäsi kiinni, mihin tilaisuuksiin sun tatuointi sopii ja mihin ei.)
Mulla pyörii aina tuhat ja sata ideaa siitä, minkälainen seuraava tatuointi voisi olla. Välillä ajattelen noita muodissa olevia vesiväritatskoja, välillä jotain tosi rajua puolihihaa ja aina välillä realista kirsikankukkatatuointia. Silti mikään niistä ei iske juuri sillä tavalla.
Kun näitä ideoita oiken pohtii ja ajattelee niiden pitkää historiikkia, mä olen tosi onnellinen, että tuo tekstitatuointi oli se, mihin päädyin autopuolelta valmistuttuani. Voi apua, mä kuolisin häpeästä, jos olisin hakatuttanut ihooni männän tai transformers-logon, joista joskus poikatyttövuosinani haaveilin. Elämä on vienyt hirveästi eteenpäin, ja mä en haluaisi ikuista ankkuria aikaan, jota mä en välttämättä halua muistaa. Se on hyvä muistaa kuvaansa valitessa. Musta paras tatuointi on sellainen, joka saa hyvälle mielelle, eikä se muistuta mistään raskaista henkisistä kamppailuista. Ellei kyseessä ole niiden voittaminen.
Itse päädyin tuohon portugalinkieliseen tekstiin todella pitkän harkinnan jälkeen ja todettuani, että siihen kuuluvat fiilikset ja muistot eivät ikinä katoaisi. Eikä mua ole kaduttanut päätökseni hetkeäkään. Osittain teksti oli noin pieni koska sen ottamisen aikaan olin kesätöissä korjaamossa ja pelkäsin työn likaisuuden vaikeuttavan tatuoinnin paranemista. Ja niinhän se vaikeuttikin. Näin jälkikäteen olen silti tyytyväinen, että päädyin tuonkokoiseen tekstiin, se olisi isompana näyttänyt urpolta.
Ja tämä oli hauska huomata; mun kohdallani tatuoinnin ottaminen muutti mun henkilökohtaista tilaani muiden silmissä. En tiedä olenko ainoa jolle on käynyt näin, mutta ilmeisesti mua on helpompi lähestyä tämän mun leimani kanssa. Kun tatuointi oli tuore, suuri osa mun tuttavistani halusi koskettaa sen rupea, ja myöhemminkin olen huomannut, miten puolitutut tulevat sitä koskemaan. Etenkin hieman nuoremmat tutut olivat tästä kiinnostuneita. Tai sitten olin vain ainoa niiden tuttavapiiristä jolla oli leima. Olisi kiva kuulla, jos jollakulla muullakin on samanlaisia kokemuksia.
.JPG)
kuva: wikipedia
Mutta niin, tatuointiunelmia riittää. Mä odottelen kaikessa rauhassa, milloin seuraava idea on toteutuskelpoinen. Siihen saakka olen mielelläni ainoastaan yhden pienen tatuoinnin omistaja. Älkää siis tekään kiirehtikö tämän asian kanssa, meillä kaikilla on koko loppu elämä aikaa olla hakattavana ja rasvailla bepanthenilla mustalla ruvella varustettua avohaavaa.
Mulla menee melkein toisinpäin, tahtoisin vaan höpöttää tatuoinnistani ja jauhaa loputtomasti siitä päivästä kun se siihen hakattiin, ja oon aika varma että kanssaeläjät tahtois mun vaan vetävän kuvani piiloon ja tukkivan turpani :'D
VastaaPoistaOmaa kuvaani suunnittelin yli 4 vuotta ennen ku sen otin, ja koko sen neljän vuoden ajan idea kehitty ja muokkautu, ja oon ilonen että odotin, koska tää on nyt ihan pirusti hienompi, ku mitä se olis ollu jos sen oisin sillon heti idean saatuani ottanu.. (osasyynä varmasti myös se, että sillon oisin nuorena ja hölmönä ettiny sen halvimman tatuoijan.. Nyt vertailin portfolioita ja valittin sen jonka työt eniten silmää miellytti)
Mutta joo, tiedän liikaa ihmisiä jotka katuu tatuointejaan.. Yksi näistä on ottanut ison kuvan nimenomaan sillä halvimmalla taiteilijalla, ja se on nyt niin arpinen ja ulkoneva, että on hankala alkaa peittää.. Tää nyt oli tällästä vähän tyhjän päivästä jorinaa, mutta kuitenkin ^^
Aijaijai, ei ikinä tatuoijalle ilman pohjatyötä :D Ittelläkin on se fiilis, että voisi höpötellä tatuoinnin tekemisestä, mutta onneksi se on tässä melkein parin vuoden aikana aika hyvin hilliintynyt. Ja jos ei oikeasti ole varaa tehdä kunnon kuvaa kunnon tekijällä niin sitten kannattaa ihan oikeesti jättää vallan ottamatta. :D
PoistaNiin mitä tuo sun tatuointi tarkoittaa? :)
VastaaPoistaLa esperança tarkoittaa toivoa :)
VastaaPoistaPortugalin kielessä ei kyllä ole la -alkua olemassakaan....
VastaaPoistaItse sana tulee itse asiassa samannimisestä sarjakuvasta, eli kielen oikeaoppisuudesta viis :D
Poista