Taideprinttimyyjäiset

Nyt niitä saa!

Taidemyyjäiseni on startannut, ja printtituotteitani voi ostaa multa laittamalla mulle viestiä Instagramissa. Instasta löytyy myös paremmat kuvat näistä ostoinfoista.

Jos et Instatiliä omista, voi mulle myös paiskata sähköpostia!
Romukoppa(henk.koht.)sähköpostiosoitteeni on iidaiitu@hotmail.com !

Palaamisiin!

LINNANMÄEN IIK!WEEK 2019 🎃

Hei tyypit, mahtavaa keskiviikkoa!

Me oltiin viikonloppu Helsingissä, ja sinne meidät houkutteli jokavuotinen Iik!week. Iik!week on Linnanmäen kauhuteemainen tapahtuma, jossa osa huvipuiston laitteista muokataan kauhuteemaan sopivammaksi ja rajattu alue myös koristellaan halloween-henkisesti. Mikä sopisikaan paremmin mun estetiikkaan kuin syksyinen kauhuhuvipuisto?

Meidän Iik!week-vierailu osui sunnuntaille, joka starttaili sateisena mutta lämpimänä. Pieni sade ei meitä haitannut, vaan jopa nautittiin siitä, että Linnanmäellä ei ollut paljoa väkeä, eikä laitteisiin tai kauhukohteisiin tarvinnut hirveästi jonottaa. Parin tunnin jälkeen tihuttelu loppui.





Iik!week oli taas huikea, vaikka olen vieläkin sitä mieltä, että se oli parhaimmillaan 2016-2017, kun alue oli isompi ja hyytävämpi, ja kauhukohteet olivat oikeasti raastavan kammottavia. Nyt tapahtuma on hiukan kesyyntynyt, joten siellä viihtyvät jopa ne, jotka eivät välttämättä kauhusta niinkään välitä.

Tämän vuoden kauhukohteista parhaita olivat ehdottomasti:

- Livekauhutalo laboratorio, joka oli jälleen rakennettu vanhan vesitornin huoltotiloihin. Upeat lavasteet, järjettömän hyytävä miljöö ja paljon erilaisia jump scareja!

- Zombitunneli, jossa kuljettiin käytävällä vain pieni valomiekka valonlähteenä, ja jossa maskeeratut näyttelijät pelottelivat kävijöitä.

- Ja tietenkin mukaan on laskettava myös Taika(kauhu)sirkus ja Kammokuja, jotka ovat saaneet Iik!weekin aikaan just sopivan kauhupesun.




Hauska uutuus tänä vuonna oli Zombi-vyöhyke, joka aukesi kunnolla ilta kuudelta. Se on rajattu alue, jossa laahustaa zombeja, ja jossa on perjantai- ja lauantai-iltaisin K18 disko. Sunnuntai-iltana sieltä löytyi ruokaa, juomia ja anniskelualue kauhun siimeksessä.

Testasin baarista ruiskudrinkin, ja saatiin heti seuralaiseksi janoisia epäkuolleita, jotka tekivät kieltämättä tilanteesta sekä koomisen että hyytävän.




Miljöö kukoisti illan hämärtyessä. Kauhualueen akrobaatit pelottelivat pahaa-aavistamattomia yhteiskuvan haluajia, ja sain niistä sekä alueen fiiliksestä paljon inspiraatiota lähestyviin halloweenbileisiin ja kauhupeliin, jotka järjestetään ystäväni kanssa marraskuun alussa. En malttaisi odottaa, että pääsen koristeostoksille! Tänä vuonna yritän tehdä ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, ja ostaa paljon asioita käytettynä ja tehdä/tuunata itse. Toivotaan, että aika ja inspiraatio riittää!

Upea päivä, upea seuralainen ja upea Iik!week! 

Tänne on päästävä taas ensi vuonna!

Tarot cards made me do it

Syksy alkaa tuntua ilmassa, ja se saa mut aina tuntemaan uuden alun olevan käsillä. Ehkä se johtuu siitä, että on ollut niin ison osan elämästä koulussa – syksyllä siirryttiin uudelle luokalle, tutustuttiin uusiin aiheisiin ja kohdattiin uusia haasteita. Tässä syksyssä tuntuu olevan jotain erityistä, olen nimittäin päättänyt seurata suurimpia unelmiani.

Tämä saattaa kuulostaa isommalta mullistukselta kuin mitä se todellisuudessa on. Tarotkortit ja riimut ovat huutaneet mulle jo pitkään edessä olevaa muutosta, olen kuiskinut universumille toivomuksia ja luottanut sokeasti law of attractioniin, joka ei ole ihan ottanut tuulta alleen. Mutta ehkä se on just se juttu, tällaisia asioita ei välttämättä edes kuulu saavuttaa ilman, että ottaa sitä rohkeaa ensimmäistä askelta.

Eli siis mikä ihmeen unelma? Olen pitkään unelmoinut siitä, että saisin myydä omia painotuotteita; kortteja, tarroja ja julisteita. Oon ollut aina tosi intohimoinen piirtäjä, ja nyt, kun vihdoin alkaa tuntua siltä, että olen löytänyt oman tyylini, tuntui korttien tilaaminen sopivalta. Viime jouluna tilasin tosi pienen erän itse piirrettyjä joulukortteja, ja niistä ylijääneet 30 korttia menivät kuin kuumille kiville. Nyt tilasin vähän isomman erän kortteja, ja ne ovat saapumassa mulle ensi viikon alussa. Samalla painatin paperitarroja, joita olen leikannut käsin useana iltana elokuun lopussa.



Jokseenkin kuumottava tilanne, kun kyseessä ei tosiaan ole JOULUkorttidesign. Joulukortit nyt menevät luonnollisesti kaupaksi, koska joulukortteja lähetetään paljon, vaikka postimerkin hinta onkin noussut pilviin (siis 1,50€, WTF?). No, jos taidekorttini eivät mene kaupaksi, olen onnellinen sadan postikortin omistaja. Niitä voi käyttää vaikka kauppalistapapereina. Tai ilahduttaa anonyymisti naapureita laittamalla kortteja heidän postiluukkuihinsa. Ei yhtään creepyä.

Jos sua kiinnostaa tutustua mun korttibisnekseen (ja TARROIHIN ja TAIDEPRINTTEIHIN), laita ihmeessä mun instagramini seuraukseen, niin näet, kun korttikauppa aukeaa. Mut löytää Instasta nimellä @1idiz ja taidetilini on @idizart. Ilmoitan molemmissa profiileissa, kun painotuotteet tulevat myyntiin!

Hei hei heinäkuu

Selvittiin heinäkuusta. Heinäkuu oli tapansa mukaan kiireinen ja tukalan kuuma. Nyt illat alkavat vihdoin hämärtyä, lämpötilat hiipivät kohti syksyn lämpötiloja, ja meidän talossa remontoidaan kylmäkellaria, ja meidän talon koko käytävä tuoksuu ihanasti kylmäkellarilta. Se on yksi mun lempituoksuistani, joten ei mitään kiirettä saada remppaa valmiiksi :D

Mulla on ollut aika paljon puuhaa, sillä vaikka heinäkuu menikin pääpiirteittäin lomaillen, oli mulla to do -lista aika pitkä. Oon autellut parasta ystävää ja velipoikaa heidän lähestyvien häidensä järjestelyssä: tehnyt vähän häägraffoja, auttanut parhaani mukaan istumapaikkakylttien alaosien käsittelyssä ja puuhaillut muutenkin vähän erilaisten käsitöiden parissa. Ja on ollut ihan todella kivaa!

Tässä pikakelaus heinäkuun läpi, koska heinäkuuhun kuului aika kivoja juttuja:



Heinäkuu starttasi alkuvuoden jännittävimmän aiheen äärellä, järjestin nimittäin parhaalle ystävälleni polttarit hänen opiskelukavereidensa kanssa. Polttaripäivän sää oli todella bueno, ohjelmat menivät ihan suunnitelman mukaan, ja porukka oli tosi kiva, vaikka en ollut ennen tavannut polttariporukkaa.



Tein heinäkuussa pitkästä aikaa ihan vain itsekseni päiväreissun Tampereelle karhunpäivän pakanallisiin myyjäisiin. Siellä oli ihana tunnelma! Usein tällaisissa tapahtumissa käydessä oikein häkeltyy sitä, miten paljon samanhenkistä porukkaa Suomesta löytyy. Näitä reissuja ehdottomasti lisää!




Heinäkuu on myös meille aika merkityksellinen kuukausi, nimittäin vietettiin häitä viime vuoden heinäkuun 28. päivä. Vietettiin paperihääpäivää Amarilloruuan, hääsoittolistan ja häissä olleen aikakapselin äärellä, ja oli kyllä tosi ihana päivä!

Meillä on arjessa aika vähän yhteistä aikaa (koska vuorotyö, epämääräinen päivärytmi ja erilliset harrastukset), niin on ihana pyhittää aina joskus päiviä sieltä täältä ihan vain sille, että ollaan kaksistaan.



Yksi heinäkuun kantavista teemoista oli myös kuivuus, ja sen vuoksi parvekekukkien hoito muuttui tosi akuutiksi, ja ylläpidettiin takapihalla olevaa eläinten juoma-astiaa. Ironisesti kyllä ei nähty juoma-astialle meneviä eläimiä heinäkuun helteillä yhtäkään, kun taas nyt, kun lämpötilat ovat laskeneet, käy juoma-astialla oikea kuhina. No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Miten sun heinäkuu sujui?

Taianomainen vaellus Joutsijärvellä

Kesä ja juhannus ovat pitäneet mut kiireisinä, ja on ollut todella hankalaa löytää aikaa istahtaa koneelle ja kirjoittaa blogiin. Tänään halusin nopeasti taltioida tänne meidän metsäretken kuvat, ja kertoa siitä samalla teille!

Lomailin juhannusviikon, joten heti loman alussa pakattiin rinkat ja lähdettiin eräretkeilemään Joutsijärvelle. Meillä oli suunnitelmassa kulkea 4 kilometrin merkitty luontoreitti Tuurunkankaan autiotuvalle ja palata seuraavana päivänä samaa polkua pitkin autolle. Se oli siis mulle ensimmäinen metsäretki, joka kesti yön yli. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelman mukaan.




Koska me varustauduttiin patikoimaan vain 4km/päivä, pakattiin rinkkoihin noin 10 litraa vettä ruuanlaittoa ja juomista varten, makuupussit ja reilusti evästä. Juhan rinkassa kulkeutui myös kätevästi retkikeitin.

Tuurunkankaan autiotuvalle päästessä huomattiin, että sinne oli majoittunut vanha kalastajamies pojanpoikansa(?) kanssa, jotka olivat tulleet rantaan moottoriveneellä. Heti rinkat pois ottaessamme poika tuli meitä tervehtimään ja sanoi meille, että olivat mökkeilleet jo pari päivää, ja aikoivat mökkeillä vielä pari päivää lisää.

Autiotuvat ovat tarkoitettu ainoastaan reitillä yöpyville patikoijille. Bongatessamme nämä lainamökkeilijät päätettiin yhdessä vaihtaa suunnitelmaa, koska ei haluttu olla tekemisissä tyyppien kanssa, jotka väärinkäyttävät tällaisia upeita autiotupia. Alkuun mietimme Sisälmystenlahdelle patikoimista, mutta ei uskottu, että jaksaisin seuraavana päivänä patikoida sieltä takaisin autolle, koska matka olisi niin pitkä. Patikoitiin siis takaisin autolle, ja ajettiin jonkin matkan päässä olevan Sisälmystenlahden kupeeseen.




Sisälmystenlahden läheisyyteen päästessä parkkeerattiin auto aivan törkeän huonokuntoisen metsätien levähdyspaikalle ja käveltiin siitä pari kilometriä mökille. Koska oltiin valmistauduttu (lähinnä mun ensikertalaisuuteni ja huonon polveni takia) patikoimaan huomattavasti vähemmän, alkoi siinä vaiheessa väsymys, nälkä ja koko ajan kasvava hyttysparvi lievästi ilmaistuna vituttamaan.

Onneksi autiotalo oli tyhjä ja siisti, Juhan virittämä Thermacell-hyttyskarkotin toimi ällistyttävän hyvin ja saatiin tehdä rauhassa ruokaa retkikeittimellä. Siinä vaiheessa iltaa kilometrejä oli kertynyt noin kymmenen, askelia melkein 24 000, ja oli kyllä kaikkensa antanut mutta onnellinen olo!




Autiotalon sijainti oli upea. Pienen kävelymatkan päässä oli Joutsijärven ranta, jonka yllä möllötti koko yön täysikuu, puucee oli siisti ja ehjä, ja juuri mitään muita ötököitä ei näkynyt, paitsi peukalonpään kokoisia, kapeita koppakuoriaisia, joista ei hirveästi harmia ollut.

Illan hämärtyessä kuunneltiin kuikkan laulua, bongattiin kiiltomato mättäästä ja käytiin molemmat metsäsuihkussa. Juha lämmitti pienen määrän vettä keittimellä ja sekoitti kuuman veden ämpärilliseen järvivettä. Yhdestä ämpäristä me molemmat peseydyttiin kätevästi, ja vaikka makuupussiin kulkeutui hiukan neulasia ja sammalta märkien jalkojen mukana, oli ilta tosi ihana ja taianomainen.

Jos tällaisessa metsässä ei pieni vaelluskärpänen pure, on kyllä ihme. Olen innoissani odottamassa seuraavaa metsäretkeä, ehkä joskus päästään kiertämään koko Joutsijärven pisin 27 kilometrin retkeilyreitti!





Tupa oli yöllä lämmin, koska Juha poltti sen pesässä jokusen puun. Heräiltiin puoliltapäivin, söin aamupalan ja pakattiin tavarat takaisin rinkkoihin. Koska kaikki vesi oli käytännössä loppu, rinkka oli hämmentävän kevyt edellisen päivän kymmenen kilon painolastiin verrattuna.

Sitten tallusteltiin takaisin autolle ja ajettiin kotiin tilaamaan kebabbia.

Kotiin päästessä laskin pelkästään takamuksestani 38 hyttysenpistoa.