täydellinen päivä ♥

Täydellisyys on matematiikassa topologian peruskäsite, joka tarkoittaa sitä että metrisen avaruuden jokainen Cauchyn jono suppenee.

Mutta jos kyse ei olekaan matematiikasta? Mitä jos kyse onkin nopeasta, pikkuruisesta päivästä nimeltä  k e s k i v i i k k o ?

Mikä tästä keskiviikosta sitten teki niin täydellisen? Sitä mäkin mietiskelin pitkään, kun hymy nyki huulia istahtaessa jälleen tietokoneen ääreen päivän päätteeksi. Tämä keskiviikko kuitenkin oli lähes yhtä hyvä kuin yleisesti tiistait, niiden muikean keltaisine sävyineen.

Mahdankohan itsekään enää pysyä perillä kielikuvissani? Mutta tänään meidän monokromaattinen maailma loisti täydellisessä keltaisuudessaan ja aamupäivällä jalkautuessa kaupunkia kohti kirpeä, kylmä sää sai hengityksen höyrystymään pieniksi hattarapilviksi ja kiihdytti askeliani jalkakäytävillä, kun suuntasin tapaamaan vanhimpia ystäviäni pitkästä aikaa.

Jotenkin kavereiden kanssa säännöllinen törmäily on tullut todella vaikeaksi. Jonkinlainen stressi tuntuu painavan ajoittain päälle joko joidenkin deadline-päivien lähestymmisen tai ylibuukatun kalenteriviikon takia, ja rehellisesti sanottuna aina vain ei ole aikaa tai energiaa. Onneksi olen kuitenkin saanut ladata akut täyteen näin syysloman aikana ja tänään riitti virtaa nopeaan "lounastamiseen" ja kevyeen shoppailukierrokseen, jotka ovat muodostuneet jo melkein satunnaiseksi perinteeksi.

Muutaman kiven vierähdettyä hartioilta juttelun päätteeksi kotiin tullessa energia oli tuplaantunut. Kohtasin melko pienikokoisen vastustajani, tiskivuoren, nallen karvoihin sonnustautuneena, eikä urakka tuntunut ollenkaan pahalta. Lempimusiikki soi, pesukone hurisi ja pienet mehikasvit liesituulettimen päällä pitivät mulle seuraa.

Ilta kului tavanomaisesti, kun molemmat kotiuduttiin. Syötiin helppoa ruokaa, löydettiin Kontista mulle uusi talvitakki, pakkailtiin viikonlopun reissua varten, lokoiltiin ja naurettiin tyhmille letkautuksilleni. Se saattoi olla jopa päivän kohokohta. Ne muutamat kallisarvoiset tunnit, ennen kuin toisen on lähdettävä taas töihin. Onneksi huomenna ei ole kummallakaan kiire minnekään.

Puhumattakaan siitä yllättävästä inspiraatiosta joka iski höpötellessä väitteistä, joihin saattaa törmätä netissä. Olen jo muutaman päivän pohdiskellut tämän vuoden teemaa joulukorteille, ja tänään se ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Täydellinen päivä ♥ Huomenna loput pakkailut ja perjantaina olisi määrä nostaa kytkintä ja suunnata kohti Helsinkiä.

k o t i

On jopa hiukan surullista, miten ihmiset etsii onnea kaukaisista kaupungeista. Monet haaveilee jo nuorina siitä, kuinka ne muuttavat joskus toiseen kaupunkiin karistaen kotikaupunkinsa pölyt kengistään ja elävät mahtavaa elämää sijainnin vaihtamisen jälkeen.

Itsekin nuorempana olin innoissani siitä, kun pääsi lähtemään kaupungin rajojen ulkopuolelle. Pelkästään sekin, että vietti päivän suuremmassa, vieraassa kaupungissa oli jotenkin ihan älyttömän upeeta, ja ehkä joskus pieni ajatus kaupunginvaihdosta houkutteli muakin. Onneksi varttuminen kuitenkin takoi hiukan järkeä päähän. Ajatusmaailma, jonka mukaan elämä alkaa vasta, kun vaihtaa kaupunkia, laihtuu tai valmistuu ammattiin on jäänyt taakse, ja olen oppinut nauttimaan tästä hetkestä, sen koruttomista iltapäivistä, syvällisistä, ohikiitävistä keskusteluista ja kaakaon makuisista hymyistä.

Kulunut vuosi on ollut muutoksen aikaa monelta taholta, ja yksi huomattavimmista muutoksista on se, kuinka olen rakastunut uudelleen kotikaupunkiini. Lukuisat kävelyretket sadepäivinä ja aivan erilainen kuvakulma on saanut mut ihastumaan uudestaan vanhoihin rakennuksiin, upeisiin auringonnousuihin, graffitein peitettyihin alikulkukäytääviin, suloisiin pikku parvekkeihin jotka kurkistavat sattumalta talojen välistä ja kapeisiin autoteihin.

Muista, että joskus on hyvä olla miettimättä tulevaa. Sehän on kaikkein tärkeintä. Sä et tule ikinä saamaan näitä hetkiä takaisin.

Rakastettava kyläpahanen

Mitä meidän viikonloppu pitikään sisällään?

Juha oli jälleen suunnitellut meille ohjelmaa mun tietämättäni, ja oli ainoastaan antanut hämääviä vihjeitä tapansa mukaan. Mulla ollut aavistustakaan lopullisesta määränpäästä edes autoon lastauduttaessa. Mielessä pyörivät kaikenlaiset vaihtoehdot, eikä se, että aluksi auton nokka osoitti aivan väärään paikkaan, auttanut arvailuani ollenkaan.

Mutta onneksi kaarsimme automatkan lopulla kohti Karvia-kylttiä, ja siitähän se paljastui. Meidän viikonloppu siis kului jo kertaalleen kokeillussa ja aivan ihastuttavassa kelomökissä ♥

Kamat kannettua tuntui siltä kuin ei siitä olisi ollenkaan aikaa kun viime kerralla nostettiin kytkintä ja suunnattiin takaisin kotiin. Kuitenkin ilmassa tuoksui syksy ja sää kylmeni, mitä lähemmäs iltaa mentiin, eikä terassillakaan pystynyt kauaa istuskelemaan ilman takkia tai lainavilttiä.

Siinä, missä viime reissu kului lähinnä tutustuen kaupungin tarjontaan, tämä viikonloppu kului maastoa ja ympäristöa tutkaillen ja tietenkin upeaa ruskaa ihastellen. Märät tennarit, poronjäkälä ja metsäpolun vierellä koottu pikkukimppu vauhdittivat vuorokauden valoista aikaa, ja kotiinviemisiksi tarttui jokunen kivi ja vänkyrä männynoksa, joka löysi paikkansa nopeasti meidän eteisestä.

Unohtamatta tietenkään souturetkeä Ämmänsaareen, joka on Karvianjärven suurin asumaton saari. Vaikka soutaminen olikin hiukan työlästä vuosikymmenen tauon jälkeen iltapäivä kului nopeasti saarta tutkaillen ja eväitä syöden.

Iltaa vietimme takkatulen lämmössä paistaessa lettuja, saunoen, kaupungin kajoa ihmetellessä kylmällä terassilla ja musiikkia kuunnellen. Mikä sen paremmin muka saisi rauhoittumaan ja unohtamaan kiireen ja stressin?

Kuinkakohan onnellinen ihminen voi olla ennen kuin täytyy alkaa huolestua? Välillä tuntuu että tässähän ihan pakahtuu onnesta. Edes kotiinlähtö ei tuntunut pahalta, kun tiesi, että tää upea kokemus säilyy taas mielissä ja valokuvissa.

Enpä olisi uskonut vuosi takaisin, että mun unelmien lomani tulisi olemaan mökkillä vietetty viikonloppu 2 517 asukkaan kylänpahaisessa keskellä metsää ja peltoja. Puhumattakaan siitä seikasta, että täällä perus posrilainen hämmentyy varmasti sitä, kuinka moni autoilija nostaa tervehdykseksi kättään, vaikkei edes tunne vastaantulijaa.

Millaisesta unelmalomasta normaalit ihmiset mahtavat unelmoida?

A u r o n g o n s ä t e i d e n t a n s s i a

Jotenkin on aina mukavampi herätä kipeänä kun auringonsäteet tanssahtelevat kaihtimien välistä ja liikuskelevat sohvan selkänojalla. Niitä ihaillessa ei edes harmita niin paljoa missata aamuharkat ja jäädä kotiin katsomaan edellispäivän Vain elämää -jaksoa.

• i n s p i r a a t i o t a •

Inspiraatio eli innoitus tarkoittaa etenkin tieteelliseen tai taiteelliseen työhön liittyvää innostusta

Aloitettua graafisen suunnittelun opinnot mä olen miettinyt paljon inspiraatiota ja sen hetkittäistä puutetta. Tietenkin pitkäaikaisen piirtämis- ja askarteluharrastusten aikana "art block"-käsite on tullut tutuksi, mutta ajatellessa, että mun tulevaisuuteni elanto saattaa olla kiinni siitä onko sitä fiilistä vai ei, oon ruvennut oikeasti pohtimaan juttuja eri kantilta.

Miten siis saada kiskottua itsestä se luovuus esiin silloinkin, kun ei oikein kiinnostaisi? Mun parhaat vinkkini ovat seuraavat:

1. Pidä tauko. Mene happihyppelylle. Nouse penkiltä, jaloittele, vaihda vaikkapa toimistotuoli jumppapalloon ja laita veri kiertämään. Ajatusten irrottaminen senhetkisestä tehtävästä virkistää ja hetkenkin paussi voi saada sen odottamattoman älynväläyksen ilmestymään.

2. Palkitse itsesi hyvästä työstä. Se, että olet vuodattanut sielusi töitä tehdessäsi on palkitsemisen arvoista. Juo teetä, katso lempi telkkarisarjaasi, osta suklaata tai vaikka tee jotakin, mihin sulla ei ole ollut aikaa pitkään aikaan.

3. Kilauta kaverille. Ystävien mielipiteet ja ajatukset ovat useimmiten kultaakin kalliimpia.

4. Aloita jokin sivuprojekti. Mulla on aina paljon projekteja meneillään ja se auttaa sen kanssa, että kiinnostus säilyy kun vaihtelee keskittymisen kohdetta silloin tällöin. On paljon mielekkäämää jatkaa Illustraattorin kanssa taistelua kun on kuluttanut edellisen iltapäivän synttärikorttia liimaillessa :)

5. Kuuntele musiikkia ja kirjoita ajatuksia paperille.

6. Ota valokuvia. Oli se sitten omasta pärstästä tai taiteellisia hifistelykuvia, kaikenlainen visuaalinen puuhailu tekee hyvää luovalle mielelle.

7. "Mä teen sen huomenna". Joskus, jos aikataulu antaa periksi, on hyvä lykätä hommia myöhemmälle. Se, että pusertaa hampaat irvessä hommia vaikkei olisikaan kiire ei välttämättä olekaan hyvä juttu. Ajan, joka kuluu tuskaisesti valittaen voisi kulua paljon paremmin tehden jotakin muuta hyödyllistä.

Ja

8. Pysy positiivisena. Haali ympärillesi ihmisiä, jotka eivät lytistä hyvää fiilistäsi, ja pidä mielessä, että oli se päivä kuinka huono tahansa, jollakulla muulla jossakin on VIELÄ huonompi päivä. Myrskyn jälkeen on poutasää, ja vaikkei olisikaan, ainakin pihalla on raikas, viileä ilma ja paljon lätäköitä joihin voi mennä kastelemaan tennarit.