06 helmikuuta 2017

Upea ja toimiva evoluution tuotos - kehopositiivisuuden ensiaskeleet


Sinä, joka luet tätä, sä olet upea ja olet arvokas.

Tein pitkän tekstin siitä, miten yksi kommentti väärältä ihmiseltä johti siihen, että raivolaihdutuksen jälkeen yritin raivolaihduttaa vielä lisää. Teksti kieppui painon ja kilojen ympärillä, kerroin koulukiusaamistaustastani ja annoin tarkkoja lukuja painostani ja pituudestani, jotta tarina menisi perille todella selkeästi. Kuitenkin musta tuntuu, että se, mitä ajoin tarinalla takaa, ei välittynyt ollenkaan. Liikaa negatiivista energiaa, ja mun mielestä sellaista sisältöä me ei tarvita yhtään enempää sosiaaliseen mediaan.

Mutta se, mitä yritin kertoa, oli miten musertavan laihdutusurakan jälkeen melkein normaalipainoisena vertasin itseäni jatkuvasti muihin ja koin olevani jollain tapaa huonompi, kun en saavuttanutkaan sen yhden ihmisen asettamaa tavoitepainoa. Ja tietenkin, miten homma sitten menikin perseelleen ja kaikki raivolaihdutukseni tulokset valuivat viemäriin. Miten nyt, painavampana kuin ikinä, koen ajattelevani paljon positiivisemmin kehoani kohtaan ja ymmärtäväni, että mä riitän tällaisena kuin olen.

Mun kohdallani oman kehon hyväksyminen lähti ajatuksesta, että mitä jos näkisin itseni kokoisen ihmisen kadulla? Mulle ei tulisi mieleenkään ajatella, että hyi kun on muhkuraa, leuan alta pilkottaa ruma heltta ja voi että kun legginssien reunan yli pursuaa ällöttävästi ihra. Miksi sitten ajattelen niin, kun katson peiliin tai selaan musta otettuja valokuvia? Miksi en ajattele, että onpa upea ja toimiva evoluution tuotos, jonka geenit on olleet niin hyvät, että ovat päässeet näinkin pitkälle? Tai edes, että olenpas tänään sopivan pehmoinen ja halattavan näköinen?

Kuluneen vuoden aikana olen myös keskittynyt poistamaan elämästäni turhia stressinlähteitä ja viettämään mahdollisimman paljon aikaa ihanimpien ihmisten kanssa. Olen myös tehnyt tietoisen päätöksen, etten enää tavoittele mitään mystistä vaa'anlukemaa. Kun teen arjessa oikeita valintoja ja keho reagoi niihin positiivisesti, se jos jokin on terveellistä. Ei enää pakkotreeniä ja tiukkaa ruokavaliota, joka sanelee tahdin kaikelle, mitä teen.

Meillä kaikilla on tasan yksi elämä, eikä ikinä tiedä, kuinka pitkä se on. Mitä tapahtuu, jos oman elämän kuluttaa siihen, että elää elääkseen "sitten kun -", ja aika loppuukin kesken? Onko terveellisissä elintavoissa mitään hyvää, jos elääkin onnettomasti? Elä sellaista elämää, josta voit nauttia. Älä aseta itsellesi turhia rajoituksia etenkään siksi, että pelkäät, mitä muut susta voisi ajatella.

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Kiitos tästä, tuli juuri oikeaan hetkeen. Näitä iteki miettii ja pohtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihana kuulla että tästä oli hyötyä :) kaikkea hyvää sulle!

      Poista
  2. Haastoin sut mun blogissa :)

    VastaaPoista
  3. Olen paininut samojen asioiden kanssa jo kymmenisen vuotta. Tällä hetkellä olen ihan fine itseni suhteen, sillä en jaksa sitä rääkkitreeni-vihersmoothie kierrettä, siitä kun ei koskaan seuraa mitään hyvää. Ehkä se ongelma on juuri siinä ikuisessa vertailussa muihin ja kuten sanoit, jos katsoisi samankokoista ihmistä kadulla ei sitä ajattelisi samalla tavalla vieraasta ihmisestä saati sitten jostakin läheisestä. Tekstisi on täynnä todella hyviä ajatuksia, keep going!

    VastaaPoista
  4. Kommentoit meikäläisen blogikirjoitusta samaisesta aiheesta, niin tulin lukemaan vastavuoroisesti tännepäin. Hyvin kirjoitettu ja musta tuo "upea ja toimiva evoluution tuotos" kuulostaa niin ihanalta. <3 Keho on kaunis kun se toimii ja tekee tehtävänsä, eli pitää hengissä. Oon yrittäny lähestyä asiaa niin, että miten hirveän epäreilua on vihata kehoaan, kun se kuitenkin yrittää koko ajan tehdä kaikkensa, että pysyisit elossa! Samaistuin paljon myös tuohon ajatukseen, että jos katsoisin toista samankokoista ihmistä kuin mitä itse olen, en tosiaankaan haukkuisi tai ajattelisi tuon toisen ihmisen olevan ruma ja läski mutta jotenkin itseä kohtaan on ihan suurennuslasin kanssa katselemassa niitä "virheitä". Vielä ajattelutapani muuttuvat, lupaan sen. Kiitos tästä tekstistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sait tekstistä jotain irti! Suopeus omaa kehoa kohtaan on aina vaikeaa, mutta tehdään molemmat parhaamme, että mennään ainakin oikeaan suuntaan :)

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥