Ajatuksia liikunnasta ja liikkumattomuudesta

Olin ensi kertaa kolmeen vuoteen kolme viikkoa ilman salikorttia. Irtisanoin jäsenyyteni pitkäaikaiselta kuntosaliltani tammikuun lopussa, ja virallisesti asiakkuuteni päättyi karkauspäivänä. Alkuvuodesta olin niin kiireinen ja väsynyt, etten viitsinyt lähteä salille montaakaan kertaa kuukaudessa. Lisäksi saliharrastusta tuntui vaikeuttavan se, että sali oli yli puolen tunnin kävelymatkan päässä, joten sinne täytyi aina lähteä autolla. Bensa on kallista, auto oikkuilee, hiilijalanjälki ja höpö höpö. Kyllähän niitä tekosyitä aina löytyy.

Viikkoina, kun liikunta rajouttui teekupintäyttöreissuihin ja kotiaskareihin, tuli kyllä huomattua, että keho oikein huusi lisää aktiviteettejä. Joskus kuitenkin on hyvä hengähtää ja ottaa asioihin hieman etäisyyttä, niin näkee taas kuinka tärkeitä ne ovat. Olen antanut kehoni levätä (ehkä hieman liikaakin) ja nyt olisi aika ravistella se talviunilta takaisin aktiivisen elämäntavan pariin. Toivottavasti alku ei ole niin kankeaa  kuin saliharrastusta aloittaessa.

Toissaviikolla hain uuden salikortin fitness24seven-salilta ja kävin samalla ystäväni kanssa tutustumassa saliin kevyen treenailun ohella. Lisäksi synttärilahjaksi saatu aktiivisuusranneke patistaa jatkuvasti nostamaan perseen ylös tuolilta ja on ainakin näin alkuun kannustanut mua kävelemään enemmän. Jospa tämä saisi myös kuntoiluinnostuksen takaisin ja nostettua fiiliksen ja energiatason takaisin entiseen! :)