virallisesti kaksikymmentäkaksivuotias

Mun syntymäpäivä on  maaliskuun lopussa, eikä huhtikuun lähestyessä kyseinen juhlapäivä ollut tänäkään vuonna tulematta. Se on hyvä aika juhlia vanhenemista, talvi alkaa väistyä ja kevät saapuu keinahdellen, ja joinain vuosina pääsiäinen sattuu olemaan samoihin aikoihin. Saa ihan luvan kanssa ostaa narsisseja, koristaa kotia pajunkissoilla ja ripotella ylisöpöjä tipupörröjä ympäri kämppää.

Tänä vuonna mun synttäreitä vietettiin jo paria päivää etuajassa. Tarjosin kyläilemään tulleelle perheelleni juustokakkua, josta tulee tosi kesäinen fiilis, pinkkejä poppareita ja kahvia. Oli kiva kokoontua porukalla pitkästä aikaa meille, ja plussaa oli, että mun oma vuorotyöläiseni sattui olemaan vapaalla sen päivän. Vieraat toivat mukanaan Pandora-korun palasen, rahaa, karkkia ja leffalippuja, kaikkea, mitä kaksikymmentäkaksivuotias tarvitsee.

Virallisena päivänä rakas kaappasi mut mukaansa Amarilloon ja vietettiin hiljaiseloa kotona. Sain Juhalta aktiivisuusrannekkeen (jonka Juha kävi palauttamassa ja osti tilalle sykettä mittaavan yksilön yhden päivän testikäytön jälkeen). Toivon kovasti, että se saisi aikaan kunnon buustin kuntoiluharrastukselleni. Se on ollut yksi syy, miksi olen aktiivisuusrannekkeen ostoa salaa miettinyt. On kummaa, miten toinen voikaan kaikki salaiset toiveet tulkita niin kovin hyvin.