Mä olen oppisopimuskuvioiden takia pistäytynyt aika-ajoin Turussa lähiopetuspäivissä. En ole ikinä reissannut yksin, ja on jännää, miten eri tavalla reissuun asennoituu, kun onkin huolehdittava vain itsestään ja omista kulkemisistaan. Se on erinomainen tapa tutustua itseensä ja vieraaseen kaupunkiin, ja olen oppinut hirveästi näiden seitsemäntoistatuntisten reissupäivien aikana. (Esimerkiksi sen, että banaanit ovat parasta reissuevästä.)
Yllättävin uusi tieto on, että turkulaisilla tuntuu aina olevan kiire. Ihmiset paahtavat eteenpäin ohituskaistalla sekä autolla että jalkeilla, ja tällainen hitaanpuoleinen, aikaansa kuluttava porilainen reissaaja jää useimmiten jalkoihin. Lisäksi musta tuntuu, että kaikki turkulaiset ovat kellon ympäri tyylikkäitä. Oli kyseessä ojan pohjalta herännyt juoppo tai uraa uurtava toimistohirmu kireän nutturan kanssa.
Lisäksi yksin kulkiessa uusien asioiden kokeilu on hirveän vaikeaa. Se tuli oikeasti hirveänä yllätyksenä! Luulisi, kun ei tarvitse kysellä keneltäkään mielipiteitä matkakohteista, tulisi tehtyä rohkeampia päätöksiä mutta ei. Samat ruokapaikat, samat eväät, samat tavat kuluttaa aikaa ennen paluubussia. Siksi asetin tavoitteekseni käydä joka reissulla jossain uudessa paikassa. Perjantaina kävin Turun historian ja nykytaiteen museossa, enkä kyllä pettynyt päätöksestäni.
Onko sulla hyviä vinkkejä siitä, mitä Turussa on ihan pakko nähdä?
Käy vaikka käppäilemässä Kakolanmäellä. Siellä on hienoja juttuja ja kateltavaa :) varsinkin nyt kun alkaa kevätkin oleen jo täällä.
VastaaPoistaHei, toihan voisi olla tosi hyvä idea, kunhan kelit vielä vähän lämpenee! :) Siinä tulisi hyvä lenkkikin tehtyä, aurakadulta vaan parikytä minsaa kävellen :D
Poista