k o t i

On jopa hiukan surullista, miten ihmiset etsii onnea kaukaisista kaupungeista. Monet haaveilee jo nuorina siitä, kuinka ne muuttavat joskus toiseen kaupunkiin karistaen kotikaupunkinsa pölyt kengistään ja elävät mahtavaa elämää sijainnin vaihtamisen jälkeen.

Itsekin nuorempana olin innoissani siitä, kun pääsi lähtemään kaupungin rajojen ulkopuolelle. Pelkästään sekin, että vietti päivän suuremmassa, vieraassa kaupungissa oli jotenkin ihan älyttömän upeeta, ja ehkä joskus pieni ajatus kaupunginvaihdosta houkutteli muakin. Onneksi varttuminen kuitenkin takoi hiukan järkeä päähän. Ajatusmaailma, jonka mukaan elämä alkaa vasta, kun vaihtaa kaupunkia, laihtuu tai valmistuu ammattiin on jäänyt taakse, ja olen oppinut nauttimaan tästä hetkestä, sen koruttomista iltapäivistä, syvällisistä, ohikiitävistä keskusteluista ja kaakaon makuisista hymyistä.

Kulunut vuosi on ollut muutoksen aikaa monelta taholta, ja yksi huomattavimmista muutoksista on se, kuinka olen rakastunut uudelleen kotikaupunkiini. Lukuisat kävelyretket sadepäivinä ja aivan erilainen kuvakulma on saanut mut ihastumaan uudestaan vanhoihin rakennuksiin, upeisiin auringonnousuihin, graffitein peitettyihin alikulkukäytääviin, suloisiin pikku parvekkeihin jotka kurkistavat sattumalta talojen välistä ja kapeisiin autoteihin.

Muista, että joskus on hyvä olla miettimättä tulevaa. Sehän on kaikkein tärkeintä. Sä et tule ikinä saamaan näitä hetkiä takaisin.