Kouluvuoden ja puolivuotisen työssäoppimisjakson loppu

Aivan käsittämätöntä, miten aika viilettää eteenpäin. Hiukan alle puoli vuotta sitten, 7. tammikuuta, sipsuttelin varovasti kylmänä pakkasaamuna ensimmäiseen graafisen suunnittelun työssäoppimispaikkaani, jouduin kysymään, missä oli vessa, katselin kiinnostuneena työkavereiden hommia ja olin ihan pihalla siitä, mitä multa odotettiin. Pitikö väittää, että osasi? Pitikö mun OSATA?

Nyt, puoli vuotta myöhemmin ja hieman viisaampana, kävelin helteessä viimeistä kertaa tänä keväänä töihin, olen täyttänyt ateriakorvaushakukaavakkeen, talletellut kaikki tekemäni tiedostot ja nettisivut tikulle ja putsannut koneen turhista roippeista, joita sinne oli tässä ajassa kertonut. Olen valmistautunut kesään, lupaillut olla tavoitettavissa, jos yllättäviä projekteja ilmenee ja leiponut kiitosmasaliisat. Kevätjuhla, papereiden palauttelu, omien tavaroiden nappaaminen mukaan työpaikalta. Enää ne, ja mun toinen luokkani on lusittu.

Ensi viikolla iskeekin se tyhjyyden tunne, kun ei enää pääse näpräämään HUUDIn ulkoasua ja logoa, erilaisia esitteitä, nettisivuja tai vedenkeitintä, joka aina keitti veden liian kuumaksi. Nirvana muki sukeltaa takaisin tiskikaapin ylähyllylle, ja pääsee sieltä ihmisten ilmoille koulun jatkuessa tai uuden työssäoppimisjakson alkaessa.

Muutenkin lukuvuosi on vain vilahtanut ohitse. Syyslukukausi oli niin pakattu täyteen erilaisia projekteja ja asiakastöitä ettei päivien kulumista edes huomannut. Kesän jälkeen musta tulee kolmosluokkalainen. Auta armias.

Eli ihania koulun päättäjäisiä niille, joilla sellaiset on tiedossa, ja ne, jotka ovat ne jo viettäneet tai niille joilla ei sellaisia ole tiedossa, ihanaa kesää ♥