ajatuksia instagrammista

Mä olen muutamaan oteeseen jo törmännyt instagramista tuttuihin naamoihin kaupungissa. Mulla on ollut koko mun ig-tilini aikana muutamia sattumia, kun joku on alkanut mua seuraamaan, ja mä olen kurkannut mielenkiinnosta, millainen tyyppi se siellä mun kuvistani tykkäilee, ja kas kummaa, sillä on itsellään kuvia, joita haluan itsekin tulevaisuudessa nähdä. Siitä syntyy epämääräinen "followforfollow"-symbioosi, joita monet nuoret harjoittavat liioitelluissa määrin. Itsellä näitä tapauksia on varmaan hiukan alle kymmenen kappaletta oikean elämän kavereita lukuunottamatta, ja suurin osa on mun instagramtilini alkuajoilta.

Mutta siis niin, törmäilyistä kaupungilla. Sitä pysähtyy, tuijottaa hetkisen naamaa jonka tunnistaa, ja kun katseet kohtaa, sen vaan tietää, että toikin tyyppi tunnistaa mut. Mutta tää tyyppihän on ollut tähän asti v i r t u a a l i n  e n.

Mikä siis eteen? Pitäiskö hymyillä, vai saako se sut näyttämään creepyltä ig-stalkkerilta joka kyyristelee lenkkipolun puskissa? Nyökäyttäisikö päätä tunnistamisen merkiksi vai rohkenisiko jopa moikkaamaan? "Hei, sähän olet se "IRVIKISSA696969!". Ei. Vaan ei. Pahimmassa taapauksessa toinen osapuoli olisikin joku aivan muu kuin arvon irvikissa.

Millainen meidän suhde siis tosielämässä on? Ollaan seurattu enemmän tai vähemmän tiiviisti toistemme arkea, joidenkin osalta jopa enemmän kuin vuodenpäivät, tykätty milloin mistäkin asu- ja tilannekuvista, joissain tapauksessa ollaan jopa kommentoitu toistemme kuvia. Toivotettu tsemppiä kirjotuksiin, pikaista paranemista, hei mäkin kävin tuolla liikkeessä tai jopa voikunsullaonniinhirmusöpökisuaaaaaenkestä. Ollaanko me toisillemme hyvänpäivän tuttuja, virtuaalifrendejä vai ei mitään?

Onko kellään muulla tällaisia outoja kokemuksia? Vai oonko oikeasti ainoa, joka pohtii tällaisia?