Itse suunniteltu vihkisormus - HÄÄT 2018

Ihanaa tiistaita ♥ Koska hääpostaukset tuntuvat kiinnostavan, tänään ajattelin kertoa teille mun vihkisormuksestani, jonka suunnittelin itse!

Kuva: Milla Grönman

Mä olen kriiseillyt vihkisormukseni suhteen siitä lähtien, kun alettiin naimisiinmenosta juttelemaan. Kihlasormuksen päättäminen oli Juhan tehtävä, ja nyt oli mun vuoroni tehdä iso päätös - eikä mua ei ole ikinä tunnettu siitä, että olisin hyvä päättämään mitään. Mietin kihlasormustani muistuttavaa titaanirinkulaa, Somsolan luonnonkivisormusta, noitamaista tummennettua hopeasormusta (kävin yhtä jopa Helsingissä asti sovittamassa,) ja vaikka mitä. Sitten äiti kysyi, että miksi en itse suunnittelisi sormusta.

Äidin jemmasta löytyi mun edesmenneen mummuni vanha spektroliittiriipus, jota kukaan ei käyttänyt. Mä otin sen siis hoteihini, ja mietin, jos käyttäisin sormuksessa olevan kiven vihkisormukseeni.

Äiti on koruliikkeessä töissä, ja selvitteli mun puolestani kultaseppä Juha Loikalalta, (joka teki btw "Suomen kruunujalokivet",) ehtisikö hän tarttua tällaiseen hiukan erikoisempaan projektiin. Kun vastaus oli, että aikataulu antoi sormukselleni myöden, piirtelin mummuni riipuksen innoitamana hahmotelman. Sormusta suunnitellessa olin kyllä vähän kahden vaiheilla siitä, haluaisinko mummun korun rikkoa sormusta varten, se oli niin kiva kaulassa. Sen lisäksi kivi oli mun makuuni ihan liian pitkä ja kapea.

Sovittiin suunnittelupalaveri Loikalan kanssa, ja palaverissa päätettiin, että ei käytettäisikään spektroliittiä, vaan hän etsisi mun sormukseen sopivamman kiven. Sain siis säästää mummun korun riipuksena. Lisäksi lähetin Loikalalle piirrokseni malliksi siitä, mitä olin ajatellut, mutta annoin hänelle myös vapaat kädet soveltaa sitä tarvittaessa.

Kuva: Maarit Laakkonen

Koska spektroliitti jäi käyttämättä, juteltiin siitä, millainen kivi olisi sopivin sormukseen. Olin ihastunut kuukiviin, ja tottakai ajatus ametististakin houkutteli. Parin viikon päästä kuulin, että Loikala oli löytänyt mulle sekä ametistin että kuukiven, ja sain viikonlopun yli miettiä, kumpi olisi parempi sormukseen. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin siihen, että ametisti oli mulle sopivampi.

Valmistusprosessin edetessä pääsin sovittamaan runkoa ja näkemään välivaiheen, jossa kiveä ei oltu vielä kiinnitetty, hopeaa tummennettu ja josta puuttui pallerot. Ihastuin sormukseen jo ekalla sovituskerralla, ja valmis sormus on kaikkien unelmieni täyttymys.

Sormus on täydellinen, ja satoja kertoja upeampi kuin osasin edes odottaa! Tummennettu hopea, kiiltävät kuut ja taianomainen kivi loivat tästä sormuksesta täydellisen just mulle, ja oon tosi iloinen siitä, että uskalsin tähän sormuksen teettämiseen tarttua.

Luitko jo nämä?
MEIDÄN HÄÄT
7 kuukautta ilman henkilövaakaa! - HÄÄT 2018