Selvä kevään merkki

Kaivoin esiin fossiloituneen skeittilautani ja taivuttelin Juhan mukaani autioituneelle ostoskeskuksen parkkipaikalle. Pääkallolla ja Kanadan lipulla koristettu skede (on muuten jännittävä design) oli hautautunut eteiseen kaikennäköisten myytävien romujen alle, jotka odottavat kirppispöydän hankintaa (tai sitä, kun viemme ne konttiin). Talven ja monen vuoden käyttämättömyyden jäljiltä melkein uudenkiiltävä lauta on jäänne peruskouluajoilta, joka vasta parin vuoden aikana on alkanut saamaan osakseen huomiota.

Kuten kuvista näkyy, mun harjoittelu oli paljon vähemmän näyttävää :D Lähinnä juoksin laudan perässä ja yritin pysyä pystyssä. Yritän oppia kesän aikana rullaamisen niin, että voisin ehkä kulkea laudan kanssa paikasta toiseen. Onneksi Juha on vanha skeittari ja osaa antaa hyviä vinkkejä tasapainon säilyttämisestä sun muusta.

Ja kuten elämä opettaa, tekeville sattuu. Laudan trukki meni rikki, se ei kai tykännyt Juhan temppuilusta pitkän tauon jälkeen, mutta mitä pienistä? Hain tänään uuden laudan, jonka löysin vähän käytettynä ja naurettavan halvalla tori.fi -sivuilta. Eli harjoittelu jatkuu!