Mä olen viimeaikoina kuunnellut sydänsuruja, muiden tarinoita elämän kamalimmista päivistä, huonon fiiliksen purkamista, stressipuhetta, sitä kuinka kesä lähestyy ja täytyy alkaa ajella taas säärikarvoja ja syömään allergialääkkeitä ja kaikkea hirmuisen negatiivista. Siinä kuunnellessa ei tietenkään tule mieleen mitään viisasta sanottavaa, mutta aina jälkikäteen alkaa miettiä, miksi ihmiset keskittyvät aina kaikkeen negatiiviseen?
Mun kokemusten mukaan se paska, mitä elämä heittää eteen, tuntuu vuoden tai kahden kuluttua ihan mitättömältä verrattuna niihin ihaniin hetkiin, joita tapahtui kaiken sen kuran ohella. Murhe, stressi ja paha mieli on vain hetkellistä, se kannattaa aina muistaa.
Olen huomannut kaksikymmentäyksivuotisen elämäni aikana olevani paljon onnellisempi, kun olen kiinnittänyt enemmän huomiota elämäni hyviin hetkiin, kuin niihin, joissa tunnen joutuvani väärinkohdelluksi. Mä pyrin sulkemaan silmäni kiireeltä, yritän elää päivä kerrallaan, jos joku sanoo jotain ilkeää en jää vatvomaan sitä päiväkausiksi vaan totean, että mielipiteensä kaikilla. Keskityn auringonlaskuihin ja -nousuihin, hyvän huomenen toivotuksiin ja ihaniin yllätyksiin, niihin iltoihin, kun saan nukkua oman vuorotyöläiseni vieressä ja pidän arvossa jokaista minuuttia kun ehdin tavata perhettä ja ystäviä.
Olkaa siis onnellisia. Monta kertaa kuulee sanonnan, että onnellisuus ei ole määränpää vaan elämäntapa, ja se taitaa pitää paikkansa. Eli ihanaa tiistaita jokaiselle ja muistakaa, että elämässä on aivan hirveästi täydellisiä hetkiä, kun niille antaa vain mahdollisuuden.
