MY DAY #1

Mun blogistani on tullut jotenkin ensisijaisesti matkapäiväkirja, johon koostan fiiliksiä ja jaan kuvia erilaisista kohteista, joihin parempi puoliskoni on mut saanut siepattua. Kuitenkin viimepäivinä olen yrittänyt keksiä, miten voisin tuoda arkeani mukaan tähän seikkailuntäytteiseen sisältöön. Mun elämäni ei ole pelkkää reissaamista ja urbaaneja picnickejä, vaikka sellainen mielikuva mun blogistani saattaakin syntyä. Mä olen kuitenkin opiskelija, eli vielä toistaiseksi suuri osa mun ajasta kuluu työssäoppimassa, näyttömateriaaleja valmistellessa, harrastusten parissa ja kotona tiskailemassa.

Joten tässä just sulle kurkistus mun torstaiseen arkipäivääni;

Aamu valkeni (luojan kiitos) parahiksi, kun herätyskello soi ja keskeytti mun unelmointini. Aamupesut, laittautumiset ja aamupalat on paljon kivempaa hoitaa auringonnousun jälkeen. Olen tosiaan työssäoppimassa, ja mun työpäiväni alkaa vasta kymmeneltä, joten aamuisin on hieman enemmän aikaa valmistautua päivään ja nautiskella aamun ensimmäisistä auringonsäteistä, jotka ovat nyt viime viikkojen aikana siirtyneet juuri mun aamujen sykliin.

Mun työmatkani on lyhyt, ja sen kävelee reilussa vartissa. Kirpeässä syysaamussa on hyvä hiukan jaloitella niin herää ennen kuin istahtaa oman työpisteen ääreen.

Töistä en aio hirveästi jaaritella. Tein hommani niin tehokkaasti kuin pystyin, join litroittain mansikkateetä mun Nirvana-mukista, tarkistelin näyttömateriaaleja ja sain vihdoinkin tehtyä kaikki taide- ja kulttuurihistorian sähköiset tehtävät. Mukava päivä, ja kotiin lähtiessä olikin jo hämärää.

Kotona odotti tiskit ja aamulla huomaamatta jäänyt kaaos. Meidän erilaisen vuorokaudenrytmin takia välillä meidän kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä ja meillä on harvoin aikaa puuhailla yhdessä, mutta TORSTAINA me laitettiin hihat heilumaan. Mun tiskaillessa ja imuroidessa...

... Juha laittoi meidän parvekeasetelman jouluisemmaksi ♥

Toiminnantäytteisen illan kunniaksi Juha myös loihti kaapin perältä löytyneistä tortillalätyistä pitsoja. Kämppä tuli siistiksi, mahat täyteen ja saatiin muutenkin viettää aikaa kaksin. Näin tyytyväistä ihmistä saa etsiä.

Ennen nukkumaanmenoa täyttelin taas the Pointless Bookkiani, ja koiran ilme kuvasti omaa mielialaa, joten täytyihän se leikata vanhasta demistä talteen.

Siinä oli katsaus mun arkeeni. En halunnut järjestää mitään lavastettuja tilanteita joten kuvat saattavat olla hiukan normaalia rakeisempia ja huonompilaatuisia. Haluaisitko lukea lisää tämänkaltaisia juttuja, vai pitäisikö pysyttäytyä niissä perinteisemmissä reissupostauksissa?