Taianomainen vaellus Joutsijärvellä

Kesä ja juhannus ovat pitäneet mut kiireisinä, ja on ollut todella hankalaa löytää aikaa istahtaa koneelle ja kirjoittaa blogiin. Tänään halusin nopeasti taltioida tänne meidän metsäretken kuvat, ja kertoa siitä samalla teille!

Lomailin juhannusviikon, joten heti loman alussa pakattiin rinkat ja lähdettiin eräretkeilemään Joutsijärvelle. Meillä oli suunnitelmassa kulkea 4 kilometrin merkitty luontoreitti Tuurunkankaan autiotuvalle ja palata seuraavana päivänä samaa polkua pitkin autolle. Se oli siis mulle ensimmäinen metsäretki, joka kesti yön yli. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelman mukaan.




Koska me varustauduttiin patikoimaan vain 4km/päivä, pakattiin rinkkoihin noin 10 litraa vettä ruuanlaittoa ja juomista varten, makuupussit ja reilusti evästä. Juhan rinkassa kulkeutui myös kätevästi retkikeitin.

Tuurunkankaan autiotuvalle päästessä huomattiin, että sinne oli majoittunut vanha kalastajamies pojanpoikansa(?) kanssa, jotka olivat tulleet rantaan moottoriveneellä. Heti rinkat pois ottaessamme poika tuli meitä tervehtimään ja sanoi meille, että olivat mökkeilleet jo pari päivää, ja aikoivat mökkeillä vielä pari päivää lisää.

Autiotuvat ovat tarkoitettu ainoastaan reitillä yöpyville patikoijille. Bongatessamme nämä lainamökkeilijät päätettiin yhdessä vaihtaa suunnitelmaa, koska ei haluttu olla tekemisissä tyyppien kanssa, jotka väärinkäyttävät tällaisia upeita autiotupia. Alkuun mietimme Sisälmystenlahdelle patikoimista, mutta ei uskottu, että jaksaisin seuraavana päivänä patikoida sieltä takaisin autolle, koska matka olisi niin pitkä. Patikoitiin siis takaisin autolle, ja ajettiin jonkin matkan päässä olevan Sisälmystenlahden kupeeseen.




Sisälmystenlahden läheisyyteen päästessä parkkeerattiin auto aivan törkeän huonokuntoisen metsätien levähdyspaikalle ja käveltiin siitä pari kilometriä mökille. Koska oltiin valmistauduttu (lähinnä mun ensikertalaisuuteni ja huonon polveni takia) patikoimaan huomattavasti vähemmän, alkoi siinä vaiheessa väsymys, nälkä ja koko ajan kasvava hyttysparvi lievästi ilmaistuna vituttamaan.

Onneksi autiotalo oli tyhjä ja siisti, Juhan virittämä Thermacell-hyttyskarkotin toimi ällistyttävän hyvin ja saatiin tehdä rauhassa ruokaa retkikeittimellä. Siinä vaiheessa iltaa kilometrejä oli kertynyt noin kymmenen, askelia melkein 24 000, ja oli kyllä kaikkensa antanut mutta onnellinen olo!




Autiotalon sijainti oli upea. Pienen kävelymatkan päässä oli Joutsijärven ranta, jonka yllä möllötti koko yön täysikuu, puucee oli siisti ja ehjä, ja juuri mitään muita ötököitä ei näkynyt, paitsi peukalonpään kokoisia, kapeita koppakuoriaisia, joista ei hirveästi harmia ollut.

Illan hämärtyessä kuunneltiin kuikkan laulua, bongattiin kiiltomato mättäästä ja käytiin molemmat metsäsuihkussa. Juha lämmitti pienen määrän vettä keittimellä ja sekoitti kuuman veden ämpärilliseen järvivettä. Yhdestä ämpäristä me molemmat peseydyttiin kätevästi, ja vaikka makuupussiin kulkeutui hiukan neulasia ja sammalta märkien jalkojen mukana, oli ilta tosi ihana ja taianomainen.

Jos tällaisessa metsässä ei pieni vaelluskärpänen pure, on kyllä ihme. Olen innoissani odottamassa seuraavaa metsäretkeä, ehkä joskus päästään kiertämään koko Joutsijärven pisin 27 kilometrin retkeilyreitti!





Tupa oli yöllä lämmin, koska Juha poltti sen pesässä jokusen puun. Heräiltiin puoliltapäivin, söin aamupalan ja pakattiin tavarat takaisin rinkkoihin. Koska kaikki vesi oli käytännössä loppu, rinkka oli hämmentävän kevyt edellisen päivän kymmenen kilon painolastiin verrattuna.

Sitten tallusteltiin takaisin autolle ja ajettiin kotiin tilaamaan kebabbia.

Kotiin päästessä laskin pelkästään takamuksestani 38 hyttysenpistoa.