26 marraskuuta 2018

Kivi- ja kristallikokoelma

Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥ Täällä Porissa on ollut jännittäviä sääilmiöitä viime päivinä; tänään satoi ensilumi, ja jo useampana päivänä on paistanut aurinko. Tämän valoisuuden innoittamana ryhdyin ikuistamaan mun kivikokoelmaani, ja tänään tahdon esitellä sen teille!

Mä olen muutamaan otteeseen maininnut täällä blogissani, että keräilen kiviä. Olen rakastanut kiviä aina - meidän isä oli pitkään kivihiomossa töissä ja osaa vieläkin ulkoa ihan käsittämättömän määrän kivilajeja, pienenä keräsin taskuni täyteen kiviä pihalla leikkiessäni, ja ala-asteikäisenä sain tiikerinsilmän kolikkoautomaatista. Sitten se olikin menoa.

Aina, kun olen puhunut kivikokoelmastani, se on saanut osakseen kiinnostusta kommenteissa. Nyt, kun vihdoin ehdin käymään kokoelmaani lävitse, jaan niistä vähän nippelitietoa teille, joita kivet ovat kiinnostaneet!

Ametisti


Ametisti on aina tuntunut mun kiveltäni. Olen tuntenut vetoa tähän violettiin kiveen siitä asti, kun aloin kiinnostumaan kivilajeista. Ensimmäinen ametistini taisi olla Somsolasta (?), ja toisen löysin kädentaitomessuilta. Ametisti on myös istutettuna mun vihkisormukseen.

Ametistissa on paljon hyviä ominaisuuksia, ja sen uskotaan selkeyttävän ja rauhoittavan kantajansa mieltä ja kehoa, ja tukevan intuitiota. Se tunnetaan myös tietäjän kivenä, sillä tosi monet ametistin kanssa elelleet kokevat sen opastavan asioiden syvempien merkityksien ymmärtämisessä ja oman sisäisen äänen kuulemisessa. Mä olen todella intuitiivinen ihminen, ja luotan omiin aavistuksiini enemmän, kuin mihinkään muuhun - tapasinhan mututuntumani takia Juhankin! Siksi ametistin valinta sormukseen oli tosi luonnollinen, ja olen tosi iloinen, että pieni ametisti on mukana mun jokaisessa päivässäni.



Tavoitteenani on löytää vielä Lapin ametisti, eli Lampivaaran Ametistikaivokselta louhittu kivi. Olen nähnyt niitä joissakin nettikaupoissa, mutta en kiviä enää netistä mielelläni osta. Silloin siihen ei muodostu sitä valitun kiven fiilistä. Ehkä joku päivä sopiva kivi tulee mua vastaan.

Sitriini


Tämä sitriiniriipus on aikanaan tarttunut mukaani Humppilan Jalokivigalleriasta. Tunsin siihen heti voimakasta vetoa, ja se aina piristää päivääni, kun kannan sitä kaulallani.

Sitriini on ilon, aktiivisuuden ja itsetunnon kivi. Sen uskotaan tukevan tervettä itseluottamusta, selkeyttävän ajattelua ja tasapainoittavan chakroja. Sitriini on usein keinotekoisesti ametistista muunnettu kivi - prosessin aikana ametistia lämpökäsitellään niin, että sen väri ja ominaisuudet muuttuvat. Luonnollinen sitriini, joka on huomattavasti harvinaisempaa, syntyy samalla tavalla maan sisässä, mutta vain huomattavasti hitaammin.

Spektroliitti


Tämä kivikoru kuului alkujaan mun edesmenneelle mummulleni. Keväällä suunnittelin teettäväni vihkisormukseni tämän kiven ympärille, mutta tulinkin toisiin aatoksiin, kun halusin säilyttää kiven sen alkuperäisessä kehyksessä, ja ametisti tuntui vain houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Spektroliitti, eli velhon kivi, on ollut mulle tuttu kivi ihan lapsuudesta saakka, sillä isäni toi vuosia sitten kotiin spektroliittikellon. Spektroliitti on mielenkiintoinen, kauniisti valoon reagoiva kivi, jonka kerrotaan auttavan kantajaansa löytämään yhteyden kohtaloonsa.

Vuorikristalli


Vuorikristalleita, joita kutsutaan myös vuorikiteiksi, on mulle tarttunut matkallani kaksi kappaletta - toisen ostin itse, ja toisen Juha osti mulle yllätyksenä. Ne kuuluvat ehdottomasti mun lempikiviini.

Vuorikristalli on kivikansan melkoinen kameleontti, sillä sen uskotaan mukautuvan tilanteeseen ja kanavoivan kantajalleen tarpeellisia energioita. Se vahvistaa muiden kivien voimaa ja puhdistaa voimakkaasti negatiivisia energioita.

Sademetsäjaspis


Tämä kivi on mun kivikokoelmani ehdottomasti oudoin yksilö! Sademetsäjaspis tarttui mun mukaani Somsolan kivijalkakaupasta, kun ensi kertaa oltiin siellä käymässä. Kivi vahvistaa myönteisyyttä ja uskoa hyvyyteen, ja vanhojen uskomusten mukaan se auttaa kantajaansa saamaan yhteyden luonnon henkiin. Ihan vielä en ole saavuttanut tällaista suhdetta henkimaailmaan, maybe someday! :D

Obsidiaani


Mun obsidiaani-raakapalani on peräisin Kuukorento-nettisivuilta, jonka lahjakortteja Juha osti mulle lahjaksi viime jouluna. Obsidiaania kutsutaan voimakiveksi, vaikka se ei periaatteessa kiviainesta edes ole. Se on muodostunut laavasta, joka on jähmettynyt niin nopeasti, että siitä on tullut laavalasia. Obsidiaanin sanotaan työntävän voimakkaasti eteenpäin henkisen kasvun tiellä, ja se auttaa pitämään jalat maassa, ja elämään tässä ja nyt.

Ruusukvartsi


Mun elämäni ensimmäinen intuitiivisesti tehty kiviostos oli ruusukvartsin raakapala Humppilassa. Sittemmin kokoelmaan on tullut yksi ruusukvartsin kidekärki, johon törmäsin Kankaanpään taidekoulun joulumyyjäisissä. Tällaiset odottamattomat kivikohtaamiset ovat mun mielestäni aina ihania, toivottavasti niitä tulee jatkossakin lisää!



Ruusukvartsi on rakkauden kivi. Se voimistaa onnellisuutta ja auttaa olemaan lempeämpi ja hyväksyvämpi itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Kivi on vaatimaton, ja se antaa itsestään kaiken rakkauden käyttäjälleen. Ruusukvartsi voi vanhetessaan "harmaantua", tai siihen saattaa tulla halkeamia, joka tarkoittaa sitä, että se on mennyt "tyhjäksi", ja ammentanut itsestään kaiken, mitä se kykenee antamaan. Silloin ruusukvartsi on hyvä laittaa viettämään eläkepäiviään vaikka kukkaruukkuun mullan päälle. (Lisää tietoa Somsolan nettisivuilta.)

Botswanan akaatti


Tämä upea kivi on mun viimeisin kiviostokseni - se tarttui viimeisimmällä Helsingin reissulla mukaani Somsolasta. Kivi veti mua puoleensa voimakkaasti ennen kuin edes tiesin kiven ominaisuuksia. Kun luin kiven kuvauksen, se tuntui mulle just sopivalta kiveltä, ja saan kiittää intuitiotani siitä, että se taas tiesi mua paremmin, mitä mä tarvitsin.



Botswanan akaatti auttaa päästämään irti asioista ja ihmissuhteista, jotka ovat myrkyllisiä tai eivät enää palvele omassa elämässä. Se puhdistaa kehosta raskaita energioita ja selkeyttää ajatuksia, sekä voimistaa ja puhdistaa auraa. Juuri silloin, kun ostin tämän upean akaatin, elämä oli melkoisessa murroksessa, häät olivat just vietetty, paluu arkeen koitti ja oli tosi vaikea rauhoittua hääkiireiden jälkeen. Tämä kivi kyllä tuntui rauhoittavan ja selkeyttävän!

Savukvartsi


Tämä pieni savukvartsin pala on Portugalista mulle tuotu tuliainen, ja se tekee siitä tosi merkityksellisen. Savukvartsi muistuttaa aika paljon vuorikidettä, mutta siinä on harmaa, savuisa sävy, joka hivelee mun estetiikkaa just oikealla tavalla!

Savukvartsin kerrotaan puhdistavan auraa ja ajatuksia. Se luo turvallisuutta, ja auttaa luottamaan elämään epävarmoinakin hetkinä. Mun mielestäni savukvartsi on erinomainen valinta kivi-intoilijan ensikiveksi!

Seleniittituikku


Tähän seleniittituikkuun törmäsin sattumalta Helsingin keskustassa. Meillä oli Juhan kanssa luppoaikaa ennen paluubussin lähtöä, joten kierrettiin Kampin edustalla olleiden markkinoiden kojuja. Sitten bongattiin kivikaupan myyntiteltta, ja tämä seleniitti puhutteli. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että seleniittituikku on pakko saada, ja nyt maailmankaikkeus toi mut sen luokse.

Seleniitti välittää valoa ja iloa, ja se reagoi valoon todella kauniisti säkenöiden. Seleniittituikkuja tehdään paljon, sillä seleniitin uskotaan reagoivan kynttilän lämpöön, ja levittävän lämmetessään ympärilleen lempeää ja rauhoittavaa energiaa.

HUOM! Jos seleniitti on sun hankintalistallasi, tai jos sellaisen jo omistat, sen pinta ei kestä kosteutta. Vesipesu tai veteen upottaminen rikkovat kiven pinnan niin, että sen säihke katoaa. Epäilen, että meidän seleniittimme on saanut osakseen kosteutta ennen, kuin ostimme sen, koska sillä ei ole seleniitille ominaista, voimakasta säihkettä. Kovaan valoon tuikku kyllä reagoi. Pidäthän siis seleniitistäsi hyvää huolta! :)

Fossiilit
Lamna obliquan hammasfossiili


Tämä hammasfossiili on peräisin lamna obloqua hain suusta, joka eli noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilit ovat enemmän Juhan heiniä, mutta fossiileissa on munkin mielestäni jotain tosi jännää ja kutkuttavaa. Ne ovat kuitenkin konkreettinen merkki siitä, mitä kaikkea tällä pallolla on elellyt ennen meitä.

Nippelitietoa: Hain hammasfossiileja on tosi paljon, mutta fossiloituneita hain luurankoja ei ole, koska hain luusto on koostunut rustosta. Rusto ei toimi samalla tavalla kuin hammasaines, vaan hajoaa meren pohjassa ennen kuin ehtii muuttumaan fossiiliksi.

Trilobiitti


Meidän trilobiitti on peräisin Tampereen Vapriikista. Trilobiitti on 252 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon kuollut niveljalkaislaji, jotka olivat aikaisten eläinten menestyksekkäin laji; ne asuttivat maan meriä yhteensä 270 miljoonaa vuotta, ja niitä tunnetaan lähes 20 000 eri lajia. Trilobiitit siis kuolivat sukupuuttoon ennen kuin yksikään dinosaurus oli kehittynyt - ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät vain 230 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä kivenmurikka muistuttaa hyvin siitä, miten ihmeellinen evoluutio on, ja miten mitätön ja hauras koko ihmiskunta on. Nämä tyypit nimittäin rokkasivat merissä melkein 300 miljoonaa vuotta ennen kuin pyyhkiytyivät olemattomiin. Nykyihminen kehittyi vasta noin 300 000 vuotta sitten. Me ollaan todella nuori laji trilobiittien kaltaisiin valtaajiin verraten.



Siinä tämänhetkisen kivikokoelmani kulmakivet (ha!), olen kyllä tosi tyytyväinen siihen, millaiseksi mun kivikokoelmani on muotoutunut vuosien saatossa.

Kivitiedon lähteitä ja ostopaikkoja;
Somsola
Kuu Korento
Humppilan Jalokivigalleria
Museokeskus Vapriikki
Spectro Stone
Energiakeskus Indigo

Mitä kivien hoitaviin ominaisuuksiin tulee, mä uskon, että kiviin on varastoitunut niiden kehittyessä valtavasti energiaa, jotka voivat oikein käytettyinä vaikuttaa kiven kantajan fiilikseen ja tuntemuksiin. Monilla kivillä uskotaan olevan fyysisesti parantavia voimia, mutta en itse usko, että jonkin kiven läsnäolo voisi vaikuttaa merkittävästi sairauteen tai kipuun, joten en niitä ominaisuuksia tähän postaukseen halunnut luetella.

Näiden lisäksi multa löytyy joitakin vähemmän tärkeitä kiviä, jotka ovat tulleet kaupanpäälisinä nettikauppatilauksista (joista en välttämättä edes tiedä, mitä ne ovat), ja Witch Casketin mukana tulleita kiviä, joihin mulla ei ole hirveän suurta tunnearvoa.

Keräiletkö sä kiviä? Mikä on sun lempikivesi? Tai jos kiviä et harrasta, kerro ihmeessä, mikä näistä mun kivistäni vaikutti kaikkein mielenkiintoisimmalta!

Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti ♥

7 kommenttia:

  1. Mä keräsin lapsena kiviä. Siis se alkoi yksi kesä, kun sain mummulta peltipurkin johon aloin keräilemään ulkoa hienonnäköisiä kiviä. Sitten niitä oli jo aivan jäätävä purkillinen ja aloin vinkumaan uutta purkkia, mihin äiti totesi että me ei kyllä raahata noita kivikasoja täältä mummolasta Suomen toiselta puolelta kotiin. :D

    Joskus siitä vähän vanhempana mä ostin Kauppatorilta ametistin, valitsin sitä pitkään ja hartaasti. Se maksoi kai neljä euroa ja oli mun mielestä silloin hurjan kallis. Sen jälkeen sain jostain myös toisen ametistin, ja joskus pysähdyttiin juurikin Humppilassa matkalla toiseen mummulaan, ja ostin sieltä viikkorahoilla lisää kiviä.

    Nyttemmin en enää mitenkään keräile kiviä eikä mulla taida noita vanhojakaan ehkä enää olla tallessa. Kivissä itsessään, siis ihan luonnosta Suomesta löytyvistä "peruskivissä" on jotain tosi puhuttelevaa mun mielestä. Usein kerään ulkoa käteeni vaan kiven ja pidän sitä kämmeneni sisällä. Aina jos oon ollut esim. jollain leirillä jossa pitää hakea luonnosta jokin asia joka jotenkin puhuttelee niin mä haen kiven. Onhan ne nyt vaan huikeita! Mulla on monien mun ulkotakkien taskuissa myös kivi, ja välillä niitä löytyy mun laukkujen pohjilta, ihan vaan koska ne on musta ihania. :D

    Toi trilobiitti oli jotenkin huikea mun mielestä, ja just tuo ajan suhteuttaminen kun vertaa esim. ihmisen koko historiaa ja no vaikka noiden trilobiittien tai koko maapallon. Kivet on kyllä tosi kiehtovia ja sun kivet on tosi kauniita! Johonkin koruun voisin kuvitella valitsevani tarkkaankin jonkun kiven, mutta loppuviimein mua puhuttelee jotenkin erityisen paljon nuo ulkoa löytyvät tapaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tää kaikki lähti aikanaan ulkoa löydetyistä kivistä, ja kerään niitä vieläkin satunnaisesti. Rakastin sitä meidän häissä, että tein pöytänumerot ja paikkakyltit luonnonkivistä, ja sain valita jokaiselle vieraalle mun mielestä kaikkein sopivimman kiven. Niissä on ihan valtavasti persoonaa!

      Ulkoa kerätyt kivet on mulle siinä mielessä vähän hankalia, etten halua viedä kiveä pois sen "kodista". Mulle opetettiin lapsena hautausmaalla käydessä, että hautausmaalta ei saa viedä mitään kotiin, koska siellä olevat asiat kuuluvat kuolleille. Olisin siis hautausmaakävelylläkin mielelläni keskittynyt keräilemään pikkukiviä ja hassunnäköisiä oksanpätkiä. Se opetus on jummannut mun päässä ja muotoutunut siten, että kaikella on paikkansa ja kotinsa. Siksi luonnonkivien keräily on mun osaltani vähän vähentynyt. Jotkut kivet kyllä löytöhetkellä tuntuvat siltä, että "tämä haluaa tulla meille". Sellaisessa tilanteessa laitan kiven taskuun ja kotiin päästessä upotan kiven muutamaksi päiväksi merisuolaan :D

      Oon ehkä vähän outo, mutta nää on niin sisäänrakennettuja tapoja, etten ikinä pääse niistä eroon!

      Poista
    2. Niin joo, ja tohon sun kommenttiisi vielä lisätäkseni, toi neljän euron "kallis" kiviostos on mullekin tuttu juttu. Ensimmäinen kiveni oli tosiaan kolikkoautomaatista, eli maksimissaan parin euron ostos. Silloin tuota hintaa piti ihan poskettomana, samoin kuin ensimmäisiä kiviostoksia muutenkin. Nykyisin sitten nämä kiviostokset alkavat koko ajan nostamaan hintaa, ja en koe edes muutaman kympin hintaista kiveä enää ollenkaan niin kalliina :D Niin ne ajatukset muuttuu!

      Poista
  2. Aah ihanaa, ei olisi postaus voinut parempaan paikkaan sattua kun olen jo hetken murehtinut mistä ostella kiviä kun Lahden Jalokivigalleria lopetti! Oma suosikkini on aina ollut ametisti -
    siitä huokuu aina se tietty tuttu tunnelma, sillä sekä mummolla että äidillä on ollut lapsuudessani ametistikoruja. Aikuistuttua sain sitten omat ametistikorvikseni, enkä ole ikinä uskaltanut käyttää niitä kun pidän niistä niin paljon : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä, että postauksen ajoitus osui nappiin :D On jännää, että itsekin tiesin alkujaan vain tuon Humppilan jalokivigallerian, vaikka myyjiä on ollut enemmänkin. Nyt niitä onneksi tietää jo aika monta, niin ei ole ihan hukassa, jos Humppilan kivikauppa lopettaa.

      Ametisti on kyllä hieno kivi, ja mullakin on kivien kohdalla usein pelko, että ne menisivät rikki tai hukkaan, jos niitä pitää mukana. Tähän mennessä mikään muu ei ole onneksi mennyt hukkaan kuin tiikerinsilmä, ja oon todennut, että erityisesti nyt vanhempana tää pelko on melko turha :D Toivottavasti säkin joskus rohkenet käyttämään ametistikorviksiasi!

      Poista
  3. Kunnioitettavan kivikokoelman oot kyllä saanut kerättyä jo! Mulla on vasta vain jo muksuna saatu pyriitti ja sen lisäksi opaliitti (joka tosin ei ole luonnonmateriaalia, mutta kuitenkin ihan super kiehtova) ja vuorikristalliriipus. Ametisti ja ruusukvartsi on nyt ainakin ostoslistalla kunhan tulisi sopivia vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, joo, mun matkaani on kyllä tarttunut kivi jos toinenkin! :D oon yleensä todella huono tekemään ostopäätöksiä, mutta kivien kanssa oikean murikan tullessa vastaan ostopäätös muodostuu tosi luonnollisesti.

      Ametisti ja ruusukvartsi ovat todella hyviä kiviä, suosittelen niitä kyllä lämpimästi, kun vain löydät sulle sopivan kiven!

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥