k a a m o s v ä s y m y s

Marraskuu on ihana. Kauan odotettu valkoinen maa on ihana. Sormus nimettömässä ja sen antaja ovat ihanimpia maailmassa.

Jopa koulu, kaikesta stressistä huolimatta, on ihana.

Ja siitä huolimatta mut on vallannut taas jokavuotinen väsymys. Muistan kirjoittaneeni aiheesta noin vuosi sitten, ja jotenkin ajatus saa mut huvittumaan. Miten se aina sattuu osumaan juuri näihin aikoihin?

Olen kuluneen viikon aikana maannut koulun säkkituolilla kuin aivokuollut. Olen unohtanut kriittisiä aikatauluja kalenteristani ja jopa kännykän ensimmäistä kertaa kouluun viikonlopuksi. Olen tiuskinut, herkutellut, nukahdellut ja ollut aivan tavattoman saamaton.

Kun tähän kaamokseen tottuu, veikkailen, että energiatasoni nousevat taas. Juuri nyt kaikki vain tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Onko kellään muulla näin, että aamujen ja iltojen pimetessä iskee väsymys eikä huvittaisi tehdä mitään?