o n n e n m u r u s i a ♥

Mitenköhän näistä suunnittelemattomista, nopeastikuluvista päivistä onkaan tullut niitä päiviä, joista nauttii kaikkein eniten? Askeleet vievät minne sattuu, tulee poikettua paikoissa joissa ei ole aikoihin seikkaillut ja mikä parasta, voi tehdä ihan mitä vaan.

Mahtava esimerkki oli muunmuassa viime sunnuntai. Me lähdettiin J:n kanssa valloittamaan kaupunkia, ja alkujaan meidän piti mennä astetta hienompaan ravintolaan (Rossoon), mutta, koska päättämisenvaikeus ja pannupitsojen puute, päädyttiin seisomaan Raxin kassalle ja napattiin mukaamme lautaset, jotka saatiin ihan itse täyttää.

Meillä oli aikomuksena mennä kuuntelemaan pummilla Kirvatsiin Jenni Vartiaisen esiintymistä Porisperessä, mutta aikaisen saapumisen takia mä ehdotin varjoisamman paikan estimistä Hanhipuistosta. Puisto ei ole enää tähän aikaan kesästä enää niinkään kukkiva, mutta sen kävelijää johdattelevissa kivipoluissa ja -portaissa on jotain taianomaista. Puhumattakaan siitä, että tällaiset helposti nahkansa polttavat otukset pääsivät hetkeksi viilentymään pensaiden ja puiden varjoon.

"Tää on yhtä hieno ku meen olohuone, ainoo vaa et meen olohuoneessa ei saa punkkeja päähän kun siellä kävelee", oli J:n mielipide väistellessä polulla roikkuvia puunoksia.

Ja tulihan sitä tietenkin poikettua myös kuuntelemassa Jenni Vartiaisen setti. Kun takamus alkoi puutua soralla istumisesta käytiin härnäilemässä vuohea ja nappaamassa kaksin jaettava pehmis kioskista. Kaksin jaettavasta tulikin äkisti kolmen, neljän ja viidenkin jaettava, kun paikalle saapui pieniä uusia ystäviä, jotka jäivät odottamaan lisää välipalaa pitkäksi aikaa tötterön loppumisen jälkeenkin.

Millainen on muiden käsitys täydellisestä päivästä?