Olen ollut jo pidemmän aikaa luovassa kuopassa. Töissä on pitkään ollut kausi, kun tekemistä riittäisi, mutta ohjelmat ovat laittaneet ennennäkemättömällä tavalla vastaan (tietäjät tietää Animate CC:n oikut), ja kun olen tahinut saman asian kanssa tuntikausia juurikaan edistymättä, ei kotiin tullessa ole oikein fiilistä tehdä muuta kuin peittoburritoitua sohvalle ja katsoa Frendejä.
Nyt kuitenkin alkaa näyttää jo valoisammalta. Olen innostunut hiekoituskivestä puhdistetusta kotipihasta biojätepussia viedessäni, valokuvannut, katsellut ja kuunnellut takapihalla poukkoilevia pikkulintuja, ottanut alumiinipohjalliset pois paljasjalkakengistäni ja linnoittautunut useammin kuin kerran tietokoneen eteen katsomaan uusia muumeja 1,5 litran muumilimsatölkki kainalossa. Erityisesti niinä päivinä, kun aamulla julistan pääni sisällä, että on kevään ensimmäinen päivä, ja illalla onkin alkanut aivan järjetön räntäsade.
Kevään ensimmäinen päivä on taianomainen käsite. Odotan sitä päivää, kun oikeasti koittaa kevät; ei yllättäviä, hyytäviä räntäsateita, ei pilvistä, harmaata iltapäivää tai takatalvea aurinkoisen päivän jälkeen.
Tänään kieltämättä tuntuu siltä, että tänään voisi olla just se päivä.
Kevät- ja muumipöhinöitteni takia Juha innostui hankkimaan huuliharpun, ja ollaan vietetty joitakin iltoja kilpaa opetellessa Nuuskamuikkusen tunnussävelmää, jonka Juha osaa jo raivostuttavan hyvin. Tyylillisesti olen morffautunut oman elämäni Nuuskamuikkuseksi - vihreä sadetakki, rikkinäiset farkut, selkäreppu ja korkeavartiset paljasjalkakengät alkavat olla osa jokapäiväistä vaatetusta, ja erityisesti sadetakin ansiosta tunnen oloni matkailevaksi metsänhengeksi.
Mutta on ehkä todettava, että meistä kahdesta Juha on jo se leirinuotiolla huuliharppua soittava Nuuskamuikkunen, kun taas mä olen se Nuuskamuikkusen näkemistä odottava epävireinen Muumipeikko. Kevätöiden tarinat, kynttilöiden liekkien kajastus, viileä iltatuuli parvekkeen oven raosta ja tupakan tuoksu on nyt just sitä, mitä tarvitsen.
Kevään ensimmäisessä päivässä kyllä on taikaa. Mäkin aina joskus tunnen itseni Nuuskamuikkuseksi, se on kivaa. Onko huuliharpun soittaminen vaikeaa?
VastaaPoistaAlkaa tuntua siltä, että minkä tahansa soittimen soittaminen on mulle tosi vaikeaa :D Periaatteessa huuliharppu (erityisesti tuo Hohner Special 20) on kohtuullisen helppo soitin, kuin vain oppii oikean puhallustekniikan :)
PoistaPajunkissat on ihania! Odotan innolla katupölyn puhdistusta ja sitä ihanaa kevättä <3
VastaaPoistaPajunkissat on selvä kevään merkki, ja on ihanaa, että ne lähtevät kasvamaan aina niin, että ne on tosi pörhöisiä mun syntymäpäivänä!
Poista