Muutto purettavasta talosta

Olen ollut viimeaikoina hieman hiljainen somessa. Yleinen postaamistahtini sekä instagramissa että täällä blogissa on hidastunut huomattavasti aiemmasta. Luonnoksia blogia varten mulla on varastossa paljonkin, mutta en ole kokenut sopivaksi alkaa postailemaan niitä tässä hässäkässä, koska haluan tuottaa hyvää sisältöä, enkä ole voinut sitä tuottaa kiireen ja härdellin takia. Ja koska olen joutunut miettimään sitä, kuinka julkisesti haluan puhua asioista. Nyt tilanne alkaa jo rauhoittumaan, joten ajattelin, että teilläkin on oikeus tietää, miksi TÄSSÄ & NYT on ollut hiljainen.



Me ollaan muuttamassa uuteen asuntoon. Tämä tilanne tuli meille aika yllättäen, koska meidän nykyisen kodin purkamispäätöksestä ilmoitettiin meille vasta kuukausi sitten ilman suurempia ennakkotietoja. Talo, jossa ollaan asuttu pari vuotta, oli alkujaan ikäihmisille suunniteltu asuintalo, ja koska se ei ole enää vuosiin palvellut vanhusten tarpeita, sen tilalle rakennetaan uusi, paremmin varusteltu kerrostalo pelkästään vanhuskäyttöön.

Asunnon hakuun oli kyllä aikaa vuoden loppuun asti, mutta pian opiskelijoiden muuttaessa Poriin kaikki meille sopivat kämpät täyttyvät. Juha muuttokonkarina löysi meille viikossa uuden, melkein samankokoisen asunnon, ja nopean tutustumiskäynnin jälkeen ilmoitettiin olevamme kiinnostuneita siitä. Päivä hakukaavakkeen täyttämisen jälkeen meillä olikin jo allekirjoitettu vuokrasopimus kädessä.



Ollaan käyty meidän omistamaa materiaa läpi ja hävitetty turhaa roinaa kotoa ja häkkivarastosta. Ollaan viety Konttiin muutama iso Ikeapussillinen lahjoituskelpoista tavaraa ja täytetty taloyhtiön roskapönttöjä kaikella rikkinäisellä ja turhaksi koetulla. Lisäksi laitetaan joitakin huonekaluja myyntiin, jotta saadaan ostettua uusia, paremmin uuteen kotiin sopivia huonekaluja (ehkä kotiinkuljetuksella, niin painavaa sohvaa tai sänkyä ei tarvitse roudata itse viidenteen kerrokseen). Lisäksi me ollaan keskenämme alustavasti mietitty uuden asunnon tapetointiurakkaa, jos uudelle vuokranantajalle se vain sopii. Puuhaa on siis riittänyt, ja ensi kuun alussa me saadaankin jo siirtää omaisuutemme uuteen, 31 neliöiseen yksiöön.

Hommaa riittää vielä ja kestää ainakin kuukausi, että tilanne rauhoittuu täysin. Mutta nyt ollaan jo huomattavasti rauhallisemmilla vesillä.

Että sellaista. Kyllä tää tästä.