25 kesäkuuta 2014

m e r i

Mä olen kiintynyt aivan älyttömällä 
tavalla mereen viimeisen neljän kuu-
kauden aikana, ja onneksi Meri-Po-
riin ei ole kuin reilun puolen tunnin 
ajomatka, joten satunnaiset seikkai-
lut eivät ole kovinkaan vaikeasti 
järjestettävissä.

Siinä on jotain ihmeellistä, melkeinpä 
taianomaista, kun kävelee pehmeällä, 
hiljalleen viilenevällä hiekalla tennarei-
den kaapatessa varpaiden seuraksi 
todisteita kuluneesta matkasta, ja kun 
viimeinkin kiipeää viimeisen hiekka-
dyynin ylitse, kuulee meren aallot ja 
lokkien huudot ja tuntee raikkaan meri-
ilman keuhkoissaan.

Pakko miettiä, mahdanko olla ainoa joka 
löytää tuhottomasti iloa tällisista pienen 
pienistä retkistä ja pysähtyneistä hetkistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥